|
|
|||
|
20.07.2006 - 08:53
Olen menossa luennolle, Viinikanpuistossa on vielä hiljaista. Sorsat torkkuvat pieninä myttyinä lammikon reunalla, kadun varteen pysäköityjen autojen lasit ovat huurtuneet umpeen. Askelteni rahinaan jäisellä soralla sekoittuu keveämpi rapina joka lähestyy takaa. Tunnen nilkassani kosketuksen ja hätkähdän. Vanha ajokoira katsoo kaihisilla silmillään kuono väristen ja heiluttaa häntää. Poikki järsitty nahkahihna laahaa maata. Me katsomme toisiamme silmiin ja yhtäkkiä minä näen sen jotenkin toisin. Se on Olento jolla on kokonainen elämä ja kohtalo, se on niin kuin minä ja minä olen niin kuin se. Me ymmärrämme tästä maailmasta ihan yhtä paljon, ja se on aika vähän, tai paljon, riippuu mistä kulmasta katsoo. Minä silitän koiraa ja sen turkista tarttuu sormiin kuulaan kevätaamun tuoksu. **** Runotorstain aiheena on Kohtaaminen.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Mutta kuulemma miehen ei sovi käyttää tuollaisia sanoja. Niinkuin "ihana".
No minä vähän välitän. Sopimattomasti sanon:
IHANA!
Aake
Pauliina, minäkin haluaisin tietää että minne se koira meni ja muuta sellaista, mutta se kävi vain nopeasti koskettamassa ja katosi.
Niinpä Susu, se koira oli varmaan tuttu näky:)
Rita, mukava kuulla. Minullekin ehti jäädä mieleen tunnelmallisia muistikuvia Tampereesta, vaikka olin siellä niin vähän aikaa.
tämä kolahti! Ihanan haikeaa - kuten elämä kaikkinensa.
Landscaping Software
Pool Filter Newport Beach
same day cheap flower delivery
Malibu Rehab