|
|
|||
|
28.02.2009 - 13:31
Jotkut jo löysivätkin, mutta Kalevalanpäivän kolumnini voi siis käydä lukemassa Turun sanomien verkkosivuilta. Oli hauska huomata, että yhä uudestaan ja uudestaan jaksan riehaantua tästä samasta asiasta, josta muistan jauhaneeni jo keskustelupalstoilla. En tiedä miksi tämä asia sieppaa niin syvästi, mutta nytkin liikutuin omista jutuistani, mikä entisestään pahensi flunssan vuoksi tukkoista oloani. Voi tietysti kysyä purenko kolumnillani ruokkivaa kättä, koska Suomen Kulttuurirahasto katsoi aiheelliseksi juuri nyt myöntää työryhmälleni 7000 euron apurahan runohankettamme varten.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Suomessa on runsaasti ihmisiä, jotka eivät ole ikinä lukeneet Kalevalaa eivätkä aiokaan lukea. Silti he tietävät yhtä sun toista Kalevalaan liittyvää, mikä on ihan oikein.
En minäkään ole lukenut Kalevalaa kannesta kanteen, nimittäin sitä alkuperäistä lyhentämätöntä versiota. Yleensä koulussa tarjotaan Kalevalasta lyhennettyä versiota ja onhan meillä lasten versioitakin, hauskin tietämäni taitaa olla Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala.
Lönnrot tosiaankin kokosi Kalevalan ja muokkasi sitä mieleisekseen, mutta silti väitän, että Kalevala on 100-prosenttisesti kansalliseepos.
Kolumnissasi kiinnitin huomiota, että mainitsit Ruhnaman turkmenistalaisena kansalliseepoksena, mitä se ei kuitenkaan ole. Wikipedian mukaan "Ruhnama, joka suomeksi tarkoittaa sielun kirjaa, on Turkmenistanin entisen diktaattorin Saparmurat Nijazovin kirjoittama kaksiosainen teos, joka yhdistää omaelämäkertaa, historiallista fiktiota ja hengellisiä ohjeita. " Eikä nämä ominaisuudet tee vielä Ruhnamasta kansalliseeposta.
Sitten vielä yksi kauneuspilkku: Louhi taipuu Louhi : Louhen eikä Louhi :Louhin.
Celia, en väitäkään etteikö Kalevala olisi kansalliseepos. Mutta minusta Ruhnamakin on. Ruhnama on yhden miehen tekele ja sitten tarkoitusmukaisuussyin sitä on eri puolilta pönkitetty, muutta niin on Kalevalankin laita.
Blogisiko, minulla on arvosana kansanrunoustieteestä. Tunnen kyllä runot jotka Lönrot raiskasi.
"Näin Lönnrot peitti ja häivytti alkuperäisten lähteidensä persoonallisen äänen. Näen Kalevalan siis paradoksina. Se häivyttää näkyvistä juuri sen saman asian, jota se on ylistävinään, runoilevat rahvaan yksilöt, joiden neroudesta nuori kansakunta halusi ammentaa."
Larin Parasken uittaminen julkisuuteen eliitin kannalta salonkikelpoisena kansannaisena oli ovela veto.
Kuka pikkurillifrouva tai kakkulasankainen proffa olisi innostunut resuisesta, haisevasta, juopon muijasta, jolla oli kädet ruvella kakaralauman (yhdeksänkö niitä oli?) ja laiskan aviomiehen ruokkimisesta!
Aina me ja kaikki kansakunnat olemme tarvinneet ihanteellisia esikuvia ja puhtaita tunnuksia :=) eli silmänkääntötemppuja.
Haanpää teki myöhemmin Tulenkantajille tempun päinvastoin.
Toivottelen hankkeelle menestystä minäkin.
Kaikella se on, Kalevalalla on mielensä ja tarkoituksensa, jonka sinä kertojana/kirjailjana hyvin tajuat. Se häivyttää, kuten kerroitkin sen alkuperän, että siksi siitä pitäisi kai puhua enemmänkin suomenkielen kannalta. Se, että oli näitä tyyppejä, jotka kirjasi suomenkieltä ja "suomen kansan" tarinoita.
Tuli tässä mieleeni, että virolaisillahan on tämä: Kalevipoeg, joka enempi tänä päivänä herättää mielikuvan suklaalevystä kuin kuvan kansalliseepoksesta. Ja silti sekin edustaa virolaisuutta yhtä suuressa määrin kuin tämä Kalevala edustaa suomalaisuutta. En ole tutustunut Kalevpoegiin, mutta jotenkin siitä kerrotuista asioista on syntynyt sellainen mielikuva, että on samantyyppinen kuin Kalevala. Liekö ollut Lönnrot sielläkin?
Kansanrunoustiede taitaa tosiaankin antaa ihan erilaisen kuvan kalevalaiseen kansanperinteeseen kuin kirjallisuustiede. Kyselit tuolla ylempänä, miksi haluttiin Lönnrotin versio kansanrunoista eikä alkuperäisiä. 1800-luvun suomalaisella sivistyneistöllä oli kova vimma todistaa, että suomalaisetkin ovat vanhaa sivistyskansaa, jolla on sankarillinen menneisyys.
Hirlii, Kalevipoeg on tosiaankin Viron kansalliseepos. Sen pohjana virolaisen kansanrunous, mutta siinä on todistettavia vaikutteita Kalevalasta. Virolaisten kansalliseepoksen kokoamisen aloitti
Friedrich Robert Faehlmann ja työtä jatkoi
Friedrich Reinhold Kreutzwald. Tiedetään, että Kreutzwald tunsi Kalevalan saksankieliseen käännökseen.
Myös virolaisten eepoksessa on sankarillinen päähenkilö Kalevipoeg, joka on Kalevin ja Lindan poika. Linda on ylijumalan tytär. Kalevipojista lisää tietoa wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevanpoika
Hirlii, kyllä Lönrotilla taisi välillisesti olla näppinsä pelissä Kalevipoegin synnyssäkin, ainakin hänellä oli kontakteja henkilöihin jotka Kalevalan innoittaman aloittivat saman prosessin Virossa. Yleisemminhän tämä kansalliseeposhöpsötys liittyy kansallisuusaatteen nousuun, tarpeeseen luoda omalle pikkuiselle kansakunnalle uljas menneisyys. Minua tämä touhu ärsyttää siksikin, että näen nationalismin synnyttäneen maailmassa niin paljon pahaa. Mutta tämä on tietysti minun ideologiani ja jollain toisella, tai aika monellakin on se ideologia, että meidän maa ja meidän kansa on jotain erinomaisen ihmeellistä ja pois alta muut.
Liisa, olen minä tuota Larin Parasketta miettinyt. Että selvästikin valtavan lahjakas ihminen. Mitähän se on tuuminut pynttäytyessään koristeelliseen pukuunsa ja pidellessään sitä kannelta. Onkohan se tuntenut itsensä ihan idiootiksi.
Kyllähän minä tiedän, että Lönnrot sensuroi Kalevalasta kansanperinteessä olevat vähemmän sankarilliset ainekset, esimerkiksi miesten keskenään laulamat "isojen poikien laulut" piilotettiin visusti kansallisarkistoon. En minä pysty väheksymään Kalevalaa vaikka se on voimakkaasti 1800-luvun kansallisromantiikan ja Lönnrotin tuotos. Lönnrot kuitenkin keräsi alkuperäiset runot ja talletti ne arkistoihin. Sitten jos hän olisi hävittänyt alkuperäiset säkeet, voisin olla hänelle hyvinkin vihainen.
Totta sekin, että samalla tavalla Larin Paraske joutui toimimaan uusromantiikan välikappaleena.
Lönnrotista muuten kerrotaan, että hän hallitsi oman aikansa imagonrakentamiskeinot. Hän valvoi tarkkaan, minkälaista julkisuuskuvaa hänestä rakennettiin.
Silti en ole ihan valmis polkemaan Lönnrotia suohon kunniattomana roistona. Hän teki sentään mittavan työn kerätessään ja tallentaessaan kristinuskon puristuksiin jäänyttä ja uhkaavasti häviämässä olevaa suullista kansanperinnettä. Hänen kansanrunouden keruunsa oli niin systemaattista, että ilman sarvia ja hampaita myönnän, että hän on tehnyt hyvää työtä kansanperinteen parissa.
Oma historianopettajani vertaili aina Suomen ja Puolan historiaa toisiinsa, koska niiden kohtalot kulkivat Venäjän alaisuudesta ihan eri teitä. Olenkin leikitellyt ajatuksella, että jos Suomen nationalismi olisi ollut vähemmän tuloksekasta, meille olisi voinut käydä kuten Puolalle. Olisimme ajautuneet muiden valtioiden miehittämiksi, sotatantereiksi. Ehkä olisimme kuuluneet Neuvostoliittoon kunnes se romahti. Ehkä puhuisimme venäjää emmekä suomea.
Mielestäni kuvitelmassani on valvepainajaisen aineksia, ja tunnen helpotusta siitä, että meillä oli omat Snellmanimme ja Lönnrotimme.
Minä en pidä historianopettajaani propagandistina sen vuoksi, että hän vertaili Puolan ja Suomen historiaa toisiinsa. Itsehän minä rupesin niitä ajatusleikkejäkin käymään.
Ajatuksesi maailmasta ilman kansallisvaltioita vaikuttaa idealistiselta minunkin mielestäni. Tarkoittaisiko se sitten maailmaa ilman minkäänlaisia valtiorajoja?
Jäin miettimään, miten kävisi pienten ja uhanalaisten kielten ja kulttuurien tällaisessa globaalissa maailmassa. En keksinyt keinoa, jolla kultturien kirjo pystyttäisiin säilyttämään globaalissa yhteisössä. Nythän ollaan huolissaan sitä, että valtioliittoumat uhkaavat pieniä kansoja ja niiden kulttuureita ja kieliä.
Minä pidän nimittäin tärkeänä sitä, että pienet kielet ja kulttuurit säilyvät eikä suuret maailmankielet ja -kulttuurit nielaise pienempiään. Kieliä ja kulttureitahan kuolee jatkuvasti, koska kielten ja kulttuurien vaalijoitakin kuolee. Jokin aika sitten kirjoitit yhdestä kuolevasta kielestä, vepsästä. Parhaiten kulttuurit säilyvätkin, jos ihmiset saavat vapaasti ja autonomisesti vaalia kulttuuriaan. Yleensä kielen ja kulttuurin vaaliminen onnistuu itsenäisen valtion rajojen sisällä.
Sitten jos kulttuurinen kirjo pystyttäisiin kokonaisuudessaan turvaamaan, voisin ehkä kannattaakin maailmaa ilman valtiorajoja.
Kysyy ihminen, joka pitää Kalevalaa kuolleena hevosena ja tuomitsee koko teoksen, vaikkei ole sitä koskaan lukenut.
Yritänpä siis auttaa sinua ymmärtämään sen, minkä minäkin ymmärrän. ;)
Kirstin kolumnista:
"En ole koskaan pystynyt lukemaan Kalevalaa. [--]"
* Tätä en pidä ihmeellisenä. Meissä suomalaisissa on runsaasti ihmisiä, jotka eivät ole lukeneet Kalevalaa. Siis sitä lyhentämätöntä monisatasivuista eeposta kannesta kanteen. Aika moni ei ole lukenut yhtään lyhennelmääkään, vaikka koulussa pyritään pitämään huolta siitä, että kaikki lukevat Kalevalan lyhennettynä, tai edes pienen pätkän siitä.
Sellaisia me ihmiset olemme. Noudatamme mielitekojamme. Vaikka en ole koskaan lukenut Kalevalaa kannesta kanteen, pidän itseäni ihan tolkun ihmisenä. On muitakin klassikkoja, joita en ole lukenut, vaikka tiedän, että pitäisi. Ehkä sitten kun siihen on aikaa ja enemmän haluja.
Aima, olisiko niin, että oletkin takertunut tähän?:
"Miksi Kalevala on jäänyt lukematta? Onko minulla jotain kansanrunoutta vastaan? Valistuneet tietävätkin, ettei Kalevala ole kansanrunoutta, vaan Elias Lönnrotin hengentuote. Minun kannaltani ongelma on siinä, että Lönnrotin Kalevalassa hyödyntämät runot ovat peräisin konkreettisilta ihmisiltä, jotka lauloivat runonsa päämuistista ja korvakuulolta, mikä tarkoitti muistamisen ja improvisoinnin yhtäaikaista läsnäoloa. Taitavimmat ujuttivat mukaan myös merkkejä henkilökohtaisista kokemuksistaan. He eivät siis olleet anonyymia kansaa, he olivat konkreettisia ihmisiä, joilla oli nimi ja elämänkohtalo. [--]"
Mielstäni Kirsti on vastannut tähän tässä keskustelussa. Hieman ylempänä Kirsti toteaa Blogisiskolle:
"[--] minulla on arvosana kansanrunoustieteestä. Tunnen kyllä runot jotka Lönrot raiskasi."
Kirsti siis tuntee alkuperäiset kansanrunot, mutta ei Lönnrotin Kalevalassa julkaisemia versioita.
Nyt tekeekin mieleni kysyä sinulta, Aima, kumpi sinun mielestäsi on hienompaa: tuntea alkuperäiset kansanrunot vai Lönnrotin versio?
Kumpien tunteminen, alkuperäisten vai Lönnrotin versioiden tunteminen, osoittaa sinun mielestäsi syvempää suomalaisen kansanperinteen tuntemusta?
Minun mielestäni aina pitää mennä tiedon alkulähteille, aina pitää pyrkiä tuntemaan alkuperäinen. Se on aina mielestäni parempi.
Siispä tästä seuraa vääjäämättömästi se, että Kirstin tuntemus kansanperinteeseemme on mielestäni perusteellisempaa, koska hän tuntee alkuperäiset runot.
Tämäkö oli se kohta, joka hiersi sinua, Aima?
Kai, ko. naiset ovat olemassa alkuperäisissä runoissakin, mutta Lönrot muutti niitä. Kalevalan naiset ovat negatiivisempia kuin alkuperäislähteissä. On totta, etten kolumnissani ehkä kovin selkeästi tuonut esiin sitä, että minua ärsyttää nationalismi. Mutta kolumni on kolumni, se on kanta päästä, ei mikään opinnäyte tms. hallittu hengentuote.
Minua hiersi se, että Kalevala tuomitaan sillä perusteella, miten se on laadittu ja miten sitä on "markkinoitu". Tosin ilmiö ei rajoitu vain Kalevalaan, valitettavasti. Lönnrot toimitti ja sepitti, ok, mutta mikä siinä on niin väärin, ettei kirjaa voi lukea. (Monet väittävät, että Raamattu on jumalan (vrt. mystinen kansa) kirjoittama, mutta minä voin aivan hyvin lukea ja arvostaa Raamattua, vaikka pidän sitä raadollisten ihmisten kirjoittamana.)
"Taitavimmat ujuttivat mukaan myös merkkejä henkilökohtaisista kokemuksistaan. He eivät siis olleet anonyymia kansaa, he olivat konkreettisia ihmisiä, joilla oli nimi ja elämänkohtalo." Tämä siis sallitaan mystiselle kansalle, mutta ei Lönnrotille.
"kumpi sinun mielestäsi on hienompaa: tuntea alkuperäiset kansanrunot vai Lönnrotin versio?
Minun mielestäni aina pitää mennä tiedon alkulähteille, aina pitää pyrkiä tuntemaan alkuperäinen. Se on aina mielestäni parempi."
Hienoudesta en tiedä enkä välitä, mutta itse luen Kalevalaa kuin mitä tahansa fiktiivistä tekstiä ja arvioin sen ansioita sen perusteella mitä itse lukiessani tunnen. Kyse on fiktiosta, ei tieteellisestä tekstistä. Kalevala on laajaan materiaaliin perustuva sepite, jonka tarina, henkilökuvaus, draama jne ovat ainakin minuun tehneet vaikutuksen, enkä taatusti lukiessani ole ajatellut teoksen taustoja tai "alkuperäisyyttä." Jos fiktiolta aletaan vaatia alkuperäisyyteen, kannattaa hylätä valmiit kirjat ja alkaa metsästää kirjailijan luonnoksia, ehkä niissä kuuluu kirjoittajan oma ääni paremmin kuin kustannustoimittajan ja muiden sorkkimissa hiotuissa teksteissä.
Oma pointtini kolumnissani oli juuri siinä, ettei ollut mitään mystistä kansaa, vaan konkreettisia ihmisiä, joiden luovuuden Lönrot ja hänen kauttaan suomalainen kulttuurieliitti nappasi käyttöönsä ja häivytti Kalevalan alle nämä konkreettiset ihmiset. ja Larin Paraksen esimerkin tarkoitus oli kertoa, ettei kulttuurieliitille kelvannut tämä runoileva rahvas sellaisenaan, vaan tarvittiin erilaisia lavastuksia, jossa voitiin katsella rahvasta sellaisena kuin se haluttiin nähdä.
Siinäkin Kalevala on tavallaan paradoksi, että sen alle on toisaalta häivytetty myös Lönrotin oma tekijyys kun on väitetty sitä kansanrunoudeksi. Mutta samalla häivytetty myös kansanrunouden "tekijät", runonlaulajat.
"Siinäkin Kalevala on tavallaan paradoksi, että sen alle on toisaalta häivytetty myös Lönrotin oma tekijyys kun on väitetty sitä kansanrunoudeksi. Mutta samalla häivytetty myös kansanrunouden "tekijät", runonlaulajat."
Ei ole häivytetty. Väinö Kaukosen maineikas tutkimus Elian Lönnrotin Kalevalan toinen painos kertoo sen jo nimessä ja kirjan sivuilla lähes säe säkeeltä.
Lönnrot oli myös itse runonlaulaja. Hän tunsi parhaiten maassamme ja Venäjänkin puolelta kansanrunoutta. Hän tiesi hyvin sen, kuinka vihannasti samat runot versoivat eri laulajilla. Niinpä hänelläkin oli oikeus runoilla.
Valtaosa nykykalevalan runoista pohjautuu "aitoihin" kansanrunoihin. Kieltä on oiottu usein enemmän nykykieleksi, säkeitten paikkoja on vaihdeltu jopa runosta toiseen. Onhan Lönkka runoillut Kalevalan lomaan ihan omiakin kokonaisia runoja. Niillä on synnytetty Kalevalaan jonkinlainen romaanimainen juoni ja johdonmukaisuus. Usein Lönnrot yltää jopa komeampaan laulantaan kuin vanhat parrat ja huivit konsanaan.
Kalevalaan olen lukenut oheiskirjallisuuden kanssa. Kalevalasta ja kansanrunoudesta laaditut tutkimukset ja kirjoituksen ovat hyvää oheismatskua. http://reiskal.blogspot.com/2009/12/kalevalaa-lukiessa.html
Kalevala on raskasta runoutta. Sitä pitää miettiä ja kuunnella, mieluiten lukea ääneen. Kuinka rikas äidinkieli meillä suomalaisilla onkaan. Kalevala kertoo, että suomenkieli on todellinen aarre, jota kannattaa vaalia. Tieteen maailma on jo hylännyt suomen. Kastelkaamme ja lannoittakaamme suomenkieltä niin, että se edes kansankielenä eläisi mahdollisimman kauan.
Lönnrot pelasti meille jälkipolville suomenkielen. Kalevala on äidinkielemme muistomerkki. Suomen kansan vanhat runot todistavat epäileville ja muulle maailmalle, että suomenkielinen, monisataavuotinen kansanrunous on ollut ja on olemassa. http://reiskal.blogspot.com/2009/12/kalevalaa-lukiessa.html
Runonlaulajista lue Martti Haavion Viimeiset runonlaulajat.
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.
anotaan olevan, siis kansanrunoutta.testking ccdaOma pointtini kolumnissani oli juuri siinä, ettei ollut mitään mystistä kansaa, vaan konkreettisia ihmisiä, joiden luovuuden Lönrot ja hänen kauttaan suomalainen kulttuurieliitti nappasi käyttöönsä ja häivytti Kalevalan alle nämä konkreettiset ihmiset. ja Larin Paraksen esimerkin tarkoitus oli kertoa, ettei kulttuurieliitille kelvannut tämä runoileva rahvas sellaisenaan, vaan tarvittiin erilaisia ccia lavastuksia, jossa voitiin katsella ccent course rahvasta sellaisena kuin se haluttiin nähdä.
Siinäkin Kalevala on tavallaan paradoksi, että sen alle on toisaalta häivytetty myös Lönrotin oma tekijyys kun on väitetty sitä kansanrunoudeksi. Mutta samalla häivytetty myös kansanrunouden "tekijät", runonlaulajat.
cwna
----------------
citrix certificationlccna dumpslccsplmcse dumpsla+ certificationlsscplcisco ccielmcdstldumps for mcselmicrosoft certificationlccent practice examlcisa.
roll forming machine,
locksmith in katy
polywood bench
send flowers Houston
movers new york
plumber repair
tattoo removal Alhambra
blog,thanks.
You will find that toms shoes are comfortable to wear While you can get cheap toms at low price online. Maybe toms last chance shoes will be your favorite.