Kirjailijan häiriöklinikka

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Konserttielämys

24.07.2006 - 10:15

Sastamala Gregoriana kuuluu loppukesääni, vaikken minä siellä joka vuosi ole käynytkään. Mutta joka vuosi kun sitä on järjestetty (tämä oli yhdestoista kerta) olen ollut tietoinen että nyt se konserttisarja on meneillään ja haluaisin olla siellä, mutta en ole. Nyt minä kuitenkin taas olin. Sateisen päivän jälkeen ilta kirkastui suorastaan ihanaksi. Kävelimme uneliaan maalaiskylän läpi haistellen kypsän kesän tuoksuja, jotka eivät välttämättä ole yhtä hehkeitä kuin alkukesästä. Nyt nenä tavoitti maatuvien kasvien, auringon kypsyttämän hevosenlannan ja tuleentuvan viljan tuoksuja.

Lauantain konsertissa kuultiin John Dowlandin hengellisiä ja mietiskeleviä lauluja. Esiintyjät esittivät toiveen, että laulujen välissä ei taputettaisi, vaan mieluummin nautittaisiin keskiaikaisen kirkon ihmeellisestä hiljaisuudesta. En ole musiikkikriitikko, joten en osaa enkä viitsi tarkemmin kuvailla kuinka laulajat ja soittajat tehtävästään suoriutuivat. Minulle riittää se, että esiintyjät selvästi nauttivat toistensa seurasta, ympäristön arkaaisesta tunnelmasta ja yleisöstä joka on tullut konserttiin nauttimaan musiikista, ei niinkään näyttäytymään tai hengailemaan kaverien kanssa.

Mutta se hiljaisuus. Esiintyjen toivomuksesta keskityin siis laulujen välissä nauttimaan keskiaikaisen kirkon hiljaisuudesta. Istuin kovalla penkillä silmät kiinni ja korvat auki, ja mitä kuulinkaan. En minä minkäänlaista hiljaisuutta kuullut, vaan hiljaa istuvan väkijoukon jatkuvan, hellittämättömän läsnäolon. Hiljaisuutta kuunteleva konserttiyleisö huokui ympärilläni ja yhtäkkiä minusta tuntui kuin olisin ollut suuren olennon sisällä. Se olento muodostui kirkosta, yleisöstä ja esiintyjistä. Laulujen välinen hiljaisuus täyttyi hengityksestä, varovaisista liikahduksista kun hyttysenpuremia rapsuteltiin tai korjattiin istuma-asentoa, pidätellyistä rykäisyistä, niiskahduksista, vaatteiden kahinasta. Se oli kuin jonkin suuren olennon ruuansulatuselimistön kurinaa.

Konsertti oli ihana.Evelyn Tubb lauloi kauniisti ja Teppo Lampelan kontratenori hämmästytti, mutta voimakkaimmin tästä konsertista jäi mieleen laulujen välinen ns. hiljaisuus. Väkijoukkojen hiljaisuutta kannattaisi oikeastaan kuunnella useamminkin. Se on aika viehättävää. Mutta väkijoukoissa on se ongelma, että yleensähän ne eivät ole hiljaa.

Kategoria: Kulttuurista pohdintaa 9 kommenttia Kommentoi

Tui kirjoitti 24.07.2006 - 11:10

Kerran urheilukilpailuissa Stadionilla kuulin suuren yleisöjoukon henkäyksen. Muuta toimintaa ei kentällä tainnut sillä hetkellä olla, seiväshypyssä tai korkeushypyssä - en muista kummassa - oli urheilija yrittämässä ylitystä. Pudotus ja koko yleisö henkäisi samaan aikaan Ei. Uskomaton äänitehoste, en koskaan sen jälkeen ole kuullut samanmoista. Tapahtuma tuli mieleen, kun luin tuota hiljaisuuden kuunteluasi. Kirkkoympäristö varmaan vielä pyhittää tuollaista hiljaisuuden kokemista.

Kirsti kirjoitti 24.07.2006 - 12:19

Jaa, enpä tiedä. Suomalaiset tuntien veikkaan että pyhyyden kokemus kirkossa jää kyllä jälkeen pyhyyden kokemukselle Stadionilla.

Tui kirjoitti 24.07.2006 - 16:02

Stadionilla harvemmin voi kokea hiljaisuutta. Tuo kuulemani huokaus ja hiljaisuuden kokeminen esimerkiksi kirkossa ovat aivan eriasioita, mutta kokemuksen voimallisuus toi asian mieleeni. Minulle hankalia ovat hiljaiset hetket, syystä riippuen ne voivat olla liikutaviakin hetkiä mutta en erityisesti pidä kyynelehtimisestä työpaikalla. Taas meni syrjään kirjoituksestasi...

Merja kirjoitti 24.07.2006 - 23:27

Ihana kuva tuo suuri olento. Ehkä jotain samantapaista olen kokenut joskus jumalanpalveluksessa - uskomassa en olekaan ollut minä yksin vaan yksi pyhä yhteinen seurakunta, Kristuksen ruumis...

Kirsti kirjoitti 25.07.2006 - 08:17

Tui, hiljaisuus on tunnetusti hankala paikka nykyihmiselle. Ehkä sitä on helpompi kestää jos siihen oikein erikseen annetaan lupa.

Merja, mikäli Jungia on uskominen, niin onhan meillä kollektiivinen alitajuntakin. Yksilöllisyydellämme on varmaan vankka kollektiivinen pohja jota emme läheskään aina tiedosta.

Mirjam kirjoitti 26.07.2006 - 07:21

Kuvaamasi tunnelman tuossa ikiaikaisen tuntuisessa Sastamalan kirkossa tiedän: olin siellä viime kesänä. Mutta minäpä en seurannut vain musiikkia (keskiaikaista laulua), vaan sitä elämää joka kirkossa on silloin kun siellä ei ole ihmisiä - ja niitä aikoja kirkossa on paljon, paljon enemmän. Tiedät, Kirsti, ne penkit: kovat, pystyt, puiset, ja jaloille oma lautansa, koska lattia on maata, ja hohkaa kylmää kesälläkin. Siellä lattialla, penkkien alla vilisti hiiri. Kuvittelin kirkkokansaa 1700-luvull paksuissa, kosteudesta höyryävissä vaatteissaan. Ei ollut edes vaikeaa. Siitä piti tuo hiiri huolen.

Kirsti kirjoitti 26.07.2006 - 09:11

Heh, hauska juttu tuo hiiri.

zillow kirjoitti 03.02.2012 - 09:05

If you get a chance you should check my blog as well. I hope you have a good day!

aluminum carport awnings
mp3 songs

Dania kirjoitti 04.02.2012 - 12:30

You really make it seem so easy with your presentation but I find this topic to be really something which I think I would never understand.

FH Sports1
Auto Insurance Middleburg