|
|
|||
|
30.07.2006 - 19:11
![]() SusuPetalin kuvapalvelu kävi ikuistamassa myös tämän pikkuisen taulun jota olen pikkutyttönä katsellut odottaessani unta huoneessani. Taulu on varsin vaatimaton, mutta olen aina pitänyt sen tunnelmasta. Siinä on lämpimän loppukesän päivän ajattomuutta. Työt ovat vielä kesken, toinen puoli peltoa odottaa sadonkorjuuta, mutta ihmisiä ei näy missään. Ehkä ilta on jo lähestymässä, mutta kai köyhien pitäisi raataa pelloilla yömyöhään? Ehkä he kahvittelevat jossain kuvan ulkopuolella. Taulu on maalattu sota-aikana ja sen on mummu ostanut äidilleni silloin lahjaksi. Ja äiti lahjoitti taulun minulle, koska hän muisti että lapsena pidin siitä. Oiva Virran tauluista pitivät monet muutkin. Luin Satakunnan kansasta, että kun Oiva Virta piti näyttelyjä, niistä tavallisesti ostettiin kaikki taulut. Mutta yllättäen Porin taidepiirit eivät sitten kuitenkaan arvostaneet häntä, vaikka hän oli perustamassa Porin taiteilijaseuraakin. Abstrakti taide oli tehnyt maihinnousun Poriin, mutta Oiva Virta ei välittänyt ottaa sitä vakavasti, hänellä oli oma kutsumuksensa. Lehdessä oli kuva taiteilijasta maalaamassa kadulla Porissa ja nähdessäni kuvan, yhtäkkiä muistin tuon taiteilijan. Kun minä kuusikymmentäluvun alussa liikuskelin kaupungilla kotiapulaisen vartioimana, muistan ihmetelleeni setää joka seisoi puistossa ja maalasi taulua. Kotiapulainen selitti, että setä on taiteilija. Mutta kukaan ei kertonut minulle, että setä oli sama taiteilija, jonka taulu kiinnosti minua niin kovasti. Onneksi tiedän sen nyt. Mietin, että onkohan ollut kovinkin ratkaisevaa, että minä varhaislapsuuteni taipuisina vuosina olen imenyt itseeni vaikutteita taidemaalarilta, joka oli asiantuntemattomien taiteenystävien kovastikin arvostama, mutta jota paremmat piirit katselivat nenän vartta pitkin.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Hmm, tuon kuvan olisi voinut rajata vähän paremmin(siis minun olisi pitänyt). Värit ovat kyllä hyvät.
Tämän taulun siveltimen vedot ovat kuin taiteiljan tekemät tuossa pellossa, heinäpaaleissa ja ladossa. Värit ovat hyvät ja kaiken kaikkiaan kaunis kokonaisuus. Minulla on perintönä vähän vastaavanlainen vanha maisemataulu, erään loistavaksi taiteiljaksi tituleeratun maalaama, mutta se ei ole lähellekään sitä, mitä minä maisemataululta odotan. Se on itse asiassa aika ruma. Olemme joskus miettineet, onko kuvassa sonni vai kivi. Noh, kaiketi tällainen arvoituksellinen taide, jota pitää miettiä, nousee taiteeksi. Ja sitten pitää muistaa se taide, joissa on jokin substanssi... hah.
Eikö tämä sitten ole taidetta, kun sinäkin mietit, missä se työväki luuraa, kun työt on vasta puoliksi tehty? Yhden taulun perusteella on muuten vaikea vetää johtopäätöksiä. Kai taitelijuus sentään vaatii useamman työn.
Tämä on vähän kuin lukisi korkeakirjallisuuden ja viihdekirjallisuuden arvioista. Taulussasi on kauniit ja rauhalliset värit, rauhallinen ja nostalginen tunnelma. Tulikohan sinusta kirjailija katsottuasi tuota maalausta lapsuudessaasi, sen pohjaltahan voi sepittää monenlaisia kertomuksia?
Niinpä Saara, Virralla ei tainnut olla koulutusta, mutta hän kuitenkin elätti itsensä töillään. Moni joutuu nykyäänkin turvautumaan kansanparantajiin kun koululääketieteen keinot eivät pure, joten joskus voi olla puoskarikin paikallaan, koulutusta tai ei. Niin, tuleeko se taiteen substanssi juuri siitä, että joutuu miettimään onko jokin möykky sonni vai kivi? Mutta tässäkin taulussa on siinä tapauksessa substanssia, koska sinä näet tässä heinäpaaleja ja minä ruislyhteitä. Ja kyllä minä muutenkin pidän tätä taiteena, yritin tuossa otsikossa epäonnistuneesti provoilla kun ärsytti jotenkin Virran puolesta.
En muista lapsena sepitelleeni mitään tästä taulusta, minä vain katselin sitä, mutta tokihan se mielikuvitusta virkisti. Minulla oli seinällä toinenkin taulu, siinä oli kuvattuna korvatunturi. Luulen että veljeni sai sen.
Kirjoitin itse sunnuntaina ja torstaina samasta aiheesta! :)
Aake
Aake"
Jäin miettimään tätä...
Ilmoitustaulu ei ole taidetta (paitsi jos se viedään Kiasmaan näytteille ja sanotaan, että se on taidetta).
Liitutaulut ei ole taidetta. Tai ehkä ne joskus voivat jopa ollakin?
Kuka keksii lisää? ;)
Aake, siitä kyllä ajaudutaankin syvällisiin taidefilosofisiin kysymyksiin kun aletaan miettiä, että mikä on taidetta ja mikä ei.
Kuten Hahmokin viisaasti tuossa toteaa, yllättävän monet esineet jotka sinällään eivät ehkä ole taidetta, muuttuvat taiteeksi kun ne siirretään Kiasmaan.
Itse kuva on sellainen mitä voi kutsua silmänlepuutuskuvaksi, tuttu maisema suomalaiseen silmään, vähän perspektiiviä, pilviä, hailakoin värein. Ei hyppää silmään, vaan lepuuttaa.
Nämä tämän aihepiirin ja tällä tyylillä tehdyt maalaukset olivat käsittääkseni aika yleisiä esim. häälahjoina sodan jälkeen aina 60-luvulle, toimivat sisustuselementteinä hyvin.
Ei niissä mitään häpeämistä minusta ole. Tietyn aikakauden markkeeraajia.
Palanpainikkeeksi kuitenkin (mauton, kuten arvata saattaa) tarina: tuo taulun tunnelma ja pelto tuo mieleen Milletin Iltakellot - joka taas tuo mieleen Salvador Dalín, joka kertoi että tämä Iltakellot-teos kiihotti häntä seksuaalisesti... Vanha Salvador oli alan mies muutenkin: kun hän amerikkalaisessa luonnontieteellisessä museossa näki dinosauruksen luurangon, se kiihotti niin voimallisesti että hänen piti viedä välittömästi Gala (vaimo) johonkin sivuhuoneeseen ja suorittaa tämän kera hurmioitunut sukupuoliakti.
Siinä sitä olisi sykolookeilla selitettävää.
Minä en ihmettele lainkaan sitä että dinosauruksen luuranko saa aikaan seksuaalivietin virkistymistä, koska onhan dinosauruksen luuranko ihmeellinen asia ja osoitus siitä kuinka ihmeellisessä maailmankaikkeudessa me elämme. Minusta sellaisen tajuaminen aina virkistää ihmistä ja tällaisia psykofyysisiä olentoja kun olemme, niin siitä vaan sivuhuoneen puolelle.
http://www.oivavirta.fi/
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..
movers phoenix az
metal awnings
buy followers tumblr
hearing aid