Helkkari tuota syyllisyyttä, kun änkee joka paikkaan.
Hulluja nuo portsalaiset, ihan oikeasti. Olisit kysynyt niiltä, tekisivätkö he itse sen historiikin viikossa.
Itsekin olen törmännyt vastaavanlaiseen katsantotapaan. "Kun sinulta tuo(kirjoittaminen) käy niin helposti, niin..." Ja mieluiten huomiseksi.

Hyvä, että sanoit ei, ainoa oikea vastaus, mutta ymmärrän, että varmaan ketuttaa kävellä pihan poikki lähipäivinä. Ilmassa on varmaan paheksuntaa.

Kukkikoon takiaisesi!

Niin. Omituista kuinka jollain ei ole käsitystä paljonko työ vaatii aikaa.

Vrt. Eilen tuli puhelinsoitto (15:30) asiakkaalta että pitäisi saada yhdeksän tonnnia painava kone Hollantiin NYT!

Jees, arvaa lähtikö?

Niin, kukapa meistä ei haluaisi olla superyksilö :)

Eivät tainneet herrat tietää kuinka työlästä kirjoittamine voi olla, kun pitää tehdä taustatyö ja tiedon sulattaminen.

Ehkä se on kristillinen omatunto, kenties piilevänä, tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän?

Minullekin tuli heti mieleen tuo, mistä Tui ja SusuPetal jo sanovat edellä: Kuinka kirjoittamisen oletetaan olevan niin yksinkertaista, ja tutkimuksen myös; äkkiähän sinä lukaiset taustatiedot, muodostat niistä koherentin näkemyksen, etsit niistä relevantit kohdat, ja avot, oma tutkimuksesi/kirjoituksesi on kuin ihmeen kaupalla valmis.

Hienoa, että sanoit ei. Niin kuuluikin.

No voi jösses sentään. Että ihan viikon antoivat aikaa. Ruhtinaallista. Kerta kaikkiaan.

Tähän vähän liittyy se, miten minun tutut ja ystävät suhtautuvat minun alkaviin luovan kirjoittamisen opiskeluihin. Jään töistä pois niiden takia vuodeksi.

Minulta kysellään, että milloin se menestysromaanini ilmestyy, joko olen ostanut taiteilijabaskerin, milloin keikun lööppisen sivuilla jne.

Hei haloo! Minä menen opiskelemaan luovaa kirjoittamista omaksi ilokseni. Katsotaan nyt vuoden päästä onko mitään materiaalia kasassa.

Ajatellaanko, että kirjailijaksi tuleminen on niin helppoa? Käydään yksi hassu kurssi ja sitten on jo menestyskirjailija?
(tai sitten minulle vain vitsaillaan tai naljaillaan... enkä minä pöljä tajua sitä tai ymmärrä lähteä leikkiin mukaan).

No, minun tarkoituksenani ei ole tulla kirjailijaksi. Aion vain nauttia tulevana lukuvuotena siitä, että minulla on OPETTAJA ja OHJAAJA, joka lukee tekstejäni ja antaa hyviä vinkkejä.

Juu, kirjoita sinä Kirsti se historiikki viikossa, niin minusta tulee loistava kirjailija vuodessa... ;)

Historiikki viikossa! Jo on sulla kerrassaan uskomattomia naapureita!

Olen kokopäivätyökseni kirjoittanut 20 sivun tekstiä jo kolme viikkoa tehden välillä melko pitkääkin päivää. Kirjoitustyö tosin vaati paljon lähdeviitteitä ja kirjojen metsästämistä niitä varten, mutta niin olisi vaatinut historiikinkin tekeminen. Tekstini tuli tänään valmiiksi ja lähti eteenpäin. Omasta näkökulmastani selvisin urakastani loppujen lopuksi aika nopeasti, mutta naapurisi olisivat olleet taatusti eri mieltä.

En keksi kuin kaksi vaihtoehtoa: 1) Naapurisi ovat autuaan tietämättömiä kirjoittamisen vaatimasta vaivannäöstä tai 2) he ovat niin perusteellisesti huumautuneet historiikkiajatukseensa, ettei järki mahdu enää samaan päähän sen vouhotuksen keskellä. No, onhan siinä kolmaskin vaihtoehto: ehkäpä naapurisi ovat "sekä että" jonkinnäköisenä coktailina minkä johdosta he käyttäytyivät tuolla tavoin.

Hyvä, että kieltäydyit. Kulje pää pystyssä, sillä mahdottomien haasteiden skippaaminen ei ole hävettävää vaan viisas teko.

Heh nyt kyllä naurattaa. Minulta tuohon menisi 7 vuotta vähintään.

Sinä pidät kirjoittamisesta, ja olettaisin, että myös asioiden tietynlainen kaivelu ja selvittäminen kiehtoo sinua. Tunnet syyllisyyttä siitä, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja niistäkin olisi hyvä nukkua vähintään kuusi - edes joskus. Minusta siinä ei ole mitään kummallista.

Ja sitä paitsi, moni ei saa omissa oikeissa töissäänkään aikaan mitään järkevää vaikka käyttäisi siihen koko työikänsä.

Aika hassu deadline, totta tosiaan. Olisit ihan tyynesti voinunna lähteä arvioimaan heille sitä aikataulua: "Jaa, tuotanoinniin, se on tuo yhden kirjan lukeminen semmoset pari kolme päivää, elikkäs tästä noin vaikka nuo seittemän kirjaa näin suunnilleen kolme viikkoa, kirjastokäynnit ja haastattelut sanotaan nyt vaikka kolme päivää, pöytäkirjat pauttiarallaa viikko, suunnittelutyö... hmm, sen vois ehkä saada tehtyä semmoisessa kuukaudessa... kirjoittaminen, jos oikein hyvin vetää, voi sujahtaa siinä parissakin viikossa jos ei montaa sivua laiteta... joo-o, ehkä tästä voidaan selvitä semmoisella kahdella ja puolella - kolmella kuukaudella. Jos ei siitä tartte kovin ihmeellistä läpyskää väsätä. Tietenkin homma venyy kaikkien palkallisten kirjoitustöiden mukaan, kun tätä saattaa tehdä vain siinä väleissä vähän kerrallaan, että voi puol vuotta, vuosikin mennä. Mutta kahtellaan, mikäs jottei."

Pientä suhteellisuudentajua mukaan, eiks jeh? ;)

Onpas tänne tullut kommentteja! Mutta pitää nyt hiukan puolustaa taloyhtiön herroja, että heillä ei mitä ilmeisimmin ollut suuria vaatimuksia tuon historiikin suhteen. Mutta voi tietenkin miettiä, että jos vaatimukset ovat niin alhaiset, niin kannattaako nähdä sitäkään vaivaa. Että kaipa se kannattaisi tehdä jotenkin kunnolla, jos kerran tekee.

Antin käytännön esimerkki elävästä elämästä osoittaa, että kärsimättömyys vaivaa muitakin kuin meidän taloyhtiön tyyppejä.

Onhan ne juhlat ensi vuonnakin. Siihen 101-vuotisjuhlaan saattaisi tuommoinen vaatimaton pikkuopus ehtiä. Lupaa nyt kuitenkin ensi lauantaiksi, sillä hyvä työ myöhästyy aina vähän...

Kotialueesi vaikuttaa jo nimensä perusteelta kyllä mielenkiintoiselta paikalta itse työn kannalta.

Ajatus kai kulkee sillä tavoin, että ammattikirjoittajalta lyhyt teksti syntyy vaivatta, koska lopputulos näyttää itsestäänselvältä. Äimisteleväthän lehtijuttuja ostavat ammattilaisetkin freelaincertaksoja, vaikka heidän pitäisi tietää, minkä verran aikaa työhön kuluu.
Tunnen yhden graafikon, joka joutui lamavuosina tekemään töitä halvalla selvitäkseen yrittäjänä hengissä. Nykyisin hän on kokopäivätyössä. Hän totesi, ettei enää arvostele mitään graafisia tuotteita ennen kuin tietää, millaiset resurssit graafikolla on ollut käytettävissään.
Olemme siis toisinaan valinnan edessä: teenkö, kuten maalari-isäni tapasi sanoa "sunttu lunttu, siisti homma", käytänkö työn todellisuudessa vaatiman ajan sen tekemiseen vai jätänkö toimeksiannon tekemättä.

Kirsti, ei mitään syytä tuntea syyllisyttä! Vaikkei taloyhtiösi herroilla ollut kovia vaatimuksia, eivät he ilmeisesti ymärtäneet, että historiikki olisi myös vaatinut oman työsi, siis varsinaisen kirjailijantyön, keskeyttämistä.
Tuollainen on valitettavan tuttua: "Me haluaisimme sinulta kolumnin/novellin7 jatkokertomuksen aloituksen ensi viikolla/ylihuomenna. Eihän siihen paljon aikaa mene." Ainakin minulla menee aikaa ideointin, mikään ei synny hetkessä.
Ehkä kirjoittamisessa onkin parasta sen väistämätön hitaus.

Samaa mieltä olen kaikkien muiden myötätuntoisten kanssa. Viisaasti tehty, kun kieltäydyit mokomasta urakasta. Viikossa historiikki, pah!

Kun tekee jotakin niin tekee sen kunnolla, ajan kanssa. Viikko on kohtuuttoman lyhyt aika edes pienen artikkelin tekemiseen silloin, kun pitää kaivella pohjamateriaaliakin. Tuskin siitä olisi selviytynyt kukaan muukaan.

Voisithan tehdä historiikin omana työnäsi joskus myöhemmin, kun aikataulussasi on enemmän aikaa. Historiikilla voisi olla todellista kysyntää. Ei todellakaan kannata pilata turhalla hätäilyllä noin mainiota aihetta.

Sedis, minä olen aina ihmetellyt niitä suuria ihmisiä, jotka ovat lupautuneet tekemään jonkin asian ja sitten venyttävät sen homman tekemistä loppumattomiin. Että miten ne tohtivat pistää toiset odottamaan. En ollut tullut ajatelleeksi, että se voisi olla harkittu strategia. Mutta minulla ei silti olisi pokkaa.

Heh Kirsi, hauska sanonta tuo sunttu lunttu...

pikkutäti, aloin oikein miettiä tuota että kirjoittamisessa parasta olisi sen hitaus...Tuntuu että siinä on jokin syvällinen totuus. Koska siis äkkipäätä tuntuu että eihän kirjoittamisen hitaudessa mitään hyvää ole.

Louhi, sitä minäkin ajattelin. Että siis voisihan sitä opusta tehdä vähitellen, se voisi olla ihan kiinnostavakin juttu. En minä siitä tietenkään mitään rahaa saisi, mutta harvoinhan ihmisille harrastuksista rahaa maksetaankaan.

Isälläni oli luontainen taipumus kehitellä värikkäitä ilmaisuja. Ruotsinkielisessä ympäristössä suomenkieliset talkkarit huutelivat toisilleen aamuterveydyksiä: "Huru varu leru ny?" "Hursku hursku."

Tuosta aikataulussa pysymisestä, josta Sediksen kanssa puhutte: siinä on ainakin itselleni tuttu jännite. Kun venyttäisi pidempään, tulisi parempi, mutta aikataulu on aikataulu.
Minusta toisinaan rahatöiden aikataulut kyllä laaditaan kustannussäästösyistä niin kireiksi, ettei niissä ole järkeä. Siitähän tuo Sediksen edittämä strategia on peräisin.

Voi kun kuulosti ihanan tutulta - tai ehkä ihana on tässä väärä sana...

Juu, helppoahan se on historiikkeja kirjoittaa. Kun niin paljon on jo valmiiksi kirjoitettu. Että lukee sieltä vaan...

Minä tarvitsen mihin tahansa (oli kyseessä vaikka vain puheenvuoro jossakin tilaisuudessa) kaksi viikkoa aikaa jo pelkästään stressin minimoimiseksi. Puhumattakaan työstä, jota varten pitää penkoa taustoja...

Siis syyllisyys pois! Eikä niihin pihatalkoisiinkaan tarvitse aina mennä... =)

I truly enjoyed your article. It was very educational and useful. I will back to check on upcoming articles

facelift myrtle beach
best chiropractor virginia beach VA