Joku biologi voisi tietää, lamauttaako toukka kimalaisen kemiallisesti jollakin tavalla. Luontodokumenteissa on joskus esitelty loiseläinten kykyä erittää erilaisia aineita, joilla ne pystyvät ohjailemaan isäntäeläintä.
Kuva nuijakärpäsestä löytyy täältä:
http://www.kotihiiri.com/polku/viewtopic.php?p=13570&sid=4f3fb9fc3173863387f80f0319fcab6e

Kyllä tarinastasi voi löytää vertauskuvallisuutta. Sijoitetaan vain ihmisiä hyönteisten tilalle ja siinähän meillä on yhdensorttinen ihmisille tyypillinen jäytävä käyttäytymismalli.

Munimisen kohdallakin voi löytyä vertauskohtia ihmiselämästä. Ehkäpä se ihmis-nuijakärpänen munii pahoja ajatuksia kimalais-ihmisparan pääkoppaan ja pakottaa jollakin tavalla kimalais-ihmistä käyttäytymään itsetuhoisesti.

Muu eläinmaailma noudattaa omia lainalaisuuksiaan, joita me ihmiset emme aina ymmärrä.

Aivan Louhi. Minulle tuli mieleen addiktio. Addiktoitunut ihminenhän on tavallaan sisältä syöty tyhjäksi, hänessä on loinen joka pakottaa hänet toimimaan vasten tahtoaan.

Ihmisten joukossa on ikävän paljon nuijakärpäsiä. Se lienee ajan "nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin" -ihanteiden mukaista.

Yöks! Avara luonto -tarinat vetävät vertoja kauhukirjallisuuden helmille. Allegorisesti ottaen, tuollaisia loisia kyllä löytyy suuremmassakin koossa.

Itseasiassa tulin käymään sivuillasi yhden hassun jutun takia. Näin nimittäin viime yönä unta, että minulla oli iso kimppu kuivakukkia sylissä ja menin koputtamaan hyvin vanhan talon ovea. Avaamaan tuli punatukkainen, hiukan Leena Lehtolaisen vanhemman painoksen näköinen nainen jolta kysyin asuuko Kirjailijan häiriöklinikka -nimisen blogin kirjoittaja täällä. - Ei hän ole ollut täällä vähään aikaan, nainen vastasi pettymyksekseni.

Uni jäi kirkkaana mieleeni. Oli muuten ensimmäinen blogiuni, jonka olen nähnyt. :)

Ja nämä nuijakärpäs-ihmiset lisääntyvät kokajan ja käyvät aina vain pahemmiksi.

Oi voi, ovatpas Alastalo ja Tommi nyt pessimistisiä. Vaikka itse kyllä taisin lietsoa tuota.

Ta-miit, hassu uni, mutta jotenkin sopiva. Sillä aika usein minulla on tätä blogia ajatellessani sellainen olo, etten minä oikeastaan enää asu täällä. Eihän kenenkään varmaan kannattaisi blogissaan asua, mutta minä kyllä jossain vaiheessa melkein asuin.

Miten Kirsti se addiktio on mahtanut syntyä? Mistä se on ihmiseen tullut?

Tuon kun tietäisi Merja. Mutta jotain tekemistä addiktioilla on kyllä aivokemian kanssa, sitä mieltä minä olen. Ja sitten tarvitaan edulliset kasvuolosuhteet, eli että ihminen oppii kiinnittymään joihinkin ulkoisiin juttuihin, sokeriin, viinaan, pelaamiseen, netissä roikkumiseen sen sijaan että kiinnittyisi itseensä.

Ehkä tämäkin on vain elämää. Sen kiertokulkua, hyvän ja pahan kohtaamista. Alistamista ja kohtaloon tyytymistä.

Ei ole aikaakaan, kun itse mietin eläinten julmuutta, kun räystäämme alle pesiytyi käki västäräkkien pesään. Kuinka julmalta tuntui, kun pienet poikaset tippuivat yksitellen alas maahan, kuinka surulliselta tuntui västäräkkivanhempien hätä, kun ne yrittivät pelastaa kuolevia poikasiaan. Kuinka julmalta tuntui muisto käen kukunnasta ja ilostamme laskiessa niiden määriä.

Sellaisessa maailmassa elämme. Olemme me ihmisetkin eriarvoisessa asemassa. Sodat ja orjuus ovat massatuotantoa pienen nuijakärpäsen rinnalla.

Mutta meissä ihmisissä on valinnanmahdollisuus. Meille on annettu enemmän. En sano, että se valinnanmahdollisuus olisi kaikilla ihmisillä, kuka kuuntelee israelin pieniä lapsia, Ruandan kuolleita kyliä. Mutta tässä maassa se on olemassa.

Kirjoitin hieman aiheen vierestä jokin aika sitten: http://etsimassa.blogspot.com/2006/06/ikuisuusaihe-kiusaaminen.html

Niin, käki on kyllä aikamoinen otus myös.

Valinnanmahdollisuus tosiaan on. Kun vain osaisi valita oikein. Kuka osaa?

Jäin vain miettimään tuota vertauskuvaa, että minkähän verran muilla ihmisillä on osuutta addiktien synnyssä. Voiko missään määrin ajatella, että nuo korvikkeet on muitten meille tarjoilemia, vai ollaanko me ihan itse kehitelty ne paetessamme omaa itseämme ja tunteitamme?

Kyllä minä ajattelen, että muut ihmiset voivat opettaa meistä addikteja tai opettaa meitä pysymään vapaina addiktioista.

I love your site and the article is useful!This is my blog, Welcome!