Niin, vaikka lohikäärme on kadoksissa ja hepokaan ei ole enää entisensä, silti ihminen voi emotionaalisella tasolla yhä taistella hirviötään vastaan...

Prosessi on varmaan se avainsana, tosiaan ihmisen kehityksessä, että muutosta kuitenkin jollain tasolla tapahtuu ja voi tapahtua. "Tärkeimmät muutokset tapahtuvat hitaasti", sanoi kerran viisas ystäväni. Sittenkin voi pitää toivon liekkiä yllä, vaikka välillä tuntuu että itse tai joku muu on tunnekehityksessä auttamatta jysähtänyt tiettyyn kuvioon. Kyllä elämä myös muuttuu, jos ihmisellä siihen on vähänkin halua, kyllä se myös etsii helpottavia kanavia ja muotoutuu.

Turvallisuus, se on sitten kai toinen avainsana. Se miten on joskus "rakentanut itsensä": tällä keinoin minä selviän, saan hyväksyntää, siitä on tullut ikään kuin osa minuutta. Juuri se valeminä? Varmasti niin käy hyvässäkin mielessä, terveen kehityksen takia, mutta joskus päälle taatusti jää "suojauksia". Nyt vasta olen ruvennut eri lailla ajattelemaan ns. vahvoja, autoritäärisiä ihmisiä, sellaisia jotka eivät emmi mestaroida toisten elämää. Varmaan heidän suojauksensa on nimen omaan se -- ehkä heiltä on vaadittu liikoja jo pienenä, on jäänyt tunne, että tällä tavoin minua arvostetaan. Oma empatian tarve on sitten kyllä luultavasti kuihdutettu. Sillä kovin empaattisia he eivät monesti ole toisia(kaan) kohtaan. (tää nyt on tällaista pika-analyysia, jolla toki on aina vaaransa.)

Tiedän kuitenkin ainakin yhden ihmisen, joka kärsi muita määräilevästä (ja itselleen ankarasta) valeminästään, mutta ei halunnut/uskaltanut hakeutua hoitoon, koska "pelkäsi kadottavansa itsensä". "Ne muuttavat minut joksikin toiseksi", hän sanoi.

Niin kiinni hän siis oli siinä, joka ei ehkä ollenkaan ollut hänen "minuuttaan"?

Siihen muutoksen hitauteen onkin jotenkin vaikea sopeutua.

Minäkin luulen, että turvallisuus on keskeinen juttu. Siksi ihminen pitäytyy vanhaan, vaikka se toisi mukanaan ahdistustakin. Tuttu ahdistus on kuitenkin turvallinen. Eikä minustakaan tunnu mitenkään vieraalta se, että kiintyy luonnevikoihinsa ja pelkää niistä luopuessaan jotenkin menettävänsä itsensä.

Tuli mieleen ortodoksinen ajatus - jotenkin näin se meni muistaakseni - meissä jokaisessa olevasta Jumalan ikonista, eli Jumalan kuvasta. Se on todellinen minämme, se itse, jota synti peittää ja estää pääsemästä esiin. Mitä lähempänä Jumalaa ihminen elää, sitä enemmän Jumalan ikoni vapautuu ja pääsee esille, sitä enemmän ihminen tulee omaksi itsekseen.

Valeminä kuulostaa minusta kovasti sellaiselta ihannekuvalta, jonka ihminen rakentaa ympärilleen silloin kun hänestä tuntuu että häntä ei hyväksytä sellaisena kuin hän oikeasti on. Luulen Annikan tarkoittavan kertomuksellaan henkilöstä, joka pelkäsi menettävänsä parantuessaan itsensä, että oikeasti hän pelkäsi menettävänsä ympärilleen rakentamansa kuoren, joka suojasi hänen alkuperäistä arkaa omaa minäänsä.

Miksi emme voi hyväksyä itseämme sellaisena kuin olemme, vaan rakennamme itsellemme tällaisia ihannekuvia tai suojakuoria? Luulen, että taustalla ovat useimmiten pohjimmiltaan varhaislapsuuden kokemukset. Vanhemmat ovat kiireisiä, heillä on omat huolensa ja omat haavoituvat egonsa hoivattavina. Onko vaikea ymmärtää, että pienen lapsen pienet huolet tulee joskus ohitetuksi aika tylysti? Onko vaikea ymmärtää, että silloin pienessä mielessä herää ajatus että minunkin pitäisi olla jotenkin parempi jotta tulisin huomatuksi?

Minusta on ihan paikallaan että lohikäärme puuttuu kuvasta ja hevosestakin on vain osa jäljellä. Jotenkin jäljelle jäävät ihmiset näyttävät tasa-arvoisemmilta tällä tavalla. Tässä vanhassa ritarissa on suorastaan jotain liikuttavaa puolikkaan hevosensa selässä. Hienoa, että hän edelleen jaksaa pelastaa neitoa rekvisiitan puutteessta huolimatta, ihan omana paljaana itsenään.

Pirjo, minä luulen että tuo sama ajatus löytyy kyllä Keatingin kirjasta, siinä vaan ei puhuta ikoneista.

Juhani, puhut Keatingin valeminästä osuvammin kuin minä, vaikka et ilmeisesti ole edes lukenut kirjaa. Minustakin veistos on liikuttava kärsineisyydessään. Ja tuossa muodossa Pyhä Yrjänä tosiaan kelpaa esikuvaksi meille kaikille. Meidänkin tehtävämme voisi olla pelastaa toisiamme ilman rekvisiittaa, olemalla ihan omia itsejämme vaan.

Tuttu ahdistus on turvallinen, niinpä. "Better the devil you know" -- oli kerran käännöstyössä vastassa, enkä millään tahtonut löytää suomennosta, vastaavaa lentävää lausetta suomen kielestä siis? Ainakaan en silloin kekannut, piti jotenkin kiertää. "Parempi tuttu piru kuin pussillinen uusia" ei taitaisi sekään ihan läpi mennä...

No eipä tule minullekaan mieleen. Koko ajatus tuli itselleni tutuksi vasta siinä vaiheessa kun luin Virtahepoa olohuoneessa. Ihan kuin Suomessa ei olisi edes kyseistä ilmiötä tiedostettu aikaisemmin. Voin olla väärässä. Muut ovat ehkä tiedostaneet sen, mutta minä vasta luettuani kyseisen kirjan.

Niin no, voishan sitä niinkin ajatella, että jos ei moista sananpartta ole kieleemme ilmaantunut, niin se kertoo vaan siitä että suomalaiset eivät ole missään vaiheessa niin täysin rinnoin hyväksyneet vierasta valloittajaa, että olisivat katsoneet toisen paremmaksi toista...

Ei ole yksinkertainen asia tietää, mikä on itsessä ja muissa se 'todellinen minä' ja mikä 'valeminä'.

Yleisessä keskustelussa korostetaan useinkin sitä, että ihmistä ei saa yrittää muuttaa, että ihminen ei voi muuttua: "oon mikä oon" tai "Et voi opettaa uusia temppuja vanhalle koiralle".

Mielestäni ihanteellisessa tapauksessa henkinen kasvu on elinikäistä, kaikki kulkee aina mukana, persoonallisuus on monien ainesten kudelma. Menneisyys on osa ihmistä, mutta sen huonot puolet voivat kääntyä rikkaudeksi. Ihminen ei tule koskaan "valmiiksi". "Jumalan ikoniksi" tuleminen on tavoite, mutta lieneekö se koskaan saavutettavissa.

Kirsti, tämä on todellakin kiinnostava aihe. Keskustelu ei ole ihan helppoa, sillä selvästikin osalla keskustelijoista on ammattilaisen tietoa terapiasta, joka meiltä muilta puuttuu. Tämä on hyvin herkkä alue.

Annika, ties vaikka olisi tottakin tuo.

Blogisisko, eipä ole valeminän hahmottaminen helppoa, ainakaan muissa. Itsessäni joissakin kohtaa taas hahmotan sen helpostikin. Yleinen keskustelu on varmaan oikeassa, toista ihmistä ei kannata yrittää muuttaa, eikä varmaan itseäänkään. Keatingin kirjan idea on, että jos ihminen lähtee hengelliselle matkalle, hän muuttuu sitä mukaa kun valeminää riisutaan ja tilalle tulee jotain muuta. Ei kertalaakista, mutta vähitellen.

Minkälainen lukukokemus itselleni ja läheisilleni olisi "kirja", jossa olisi aukiluettavissa yhden päivän kaikki ajatukseni, tunteeni. Sydänfilmi kertoo sydämeni tilan, mutta kuka tai mikä valaisee minuuteni salat. Kirja minuudestani ja valeminuudestani ei olisikaan enää veteen piirretty viiva. Mutta ehkä on hyvä, ettei minuuttani sittenkään voi mitata millään mittareilla, ei edes tajunnanvirtatekniikalla. Kaikkiko minussa on hämärää harhaa, valetta, missä varsinainen minä satunnaisesti vilahtaa? Tulla toimeen itsensä ja muiden kanssa lienee tärkeintä. Mutta onneksi on kirjallisuutta. Sen avulla, jos rohkenen, uppoan syvälle ja pääsen ylös.

En kyllä yhtään tajua mitä tuo "yleinen keskustelu" muka tarkoittaa, pelkuruudelta lähinnä kuulostaa. Että ihmistä ei "saa" muuttaa, "voi" muuttaa -- aika outoa jo siltäkin kannalta, että se nyt sattuu kuulumaan elämän menoon, eiväthän kasvotkaan peilissä pysy samoina vaikka kuinka panisimme vastaan. Ja mitä muuta hyvät ihmissuhteet sitten muka ovat kuin pyrkimystä ymmärrykseen, kasvuun? Totta kai ihmiset muuttavat, muokkaavat toisiaan koko ajan. Tällä palstallakinhan sitä tapahtuu, koko ajan, kun keskustelu on hyvää!

Miten tässä nyt pääsin niin kiihtymäänkin.

Sivullisen kommentti on minusta kaunis. Samoin minä olen pyrkinyt olemaan avoin sille mahdollisuudelle, että voisin peilata elämääni toisten kokemuksiin kirjallisuudessa ja tilaisuuden tullen muulloinkin enkä kenties olisikaan vain aivan liiallinen ja kummallinen.

Olet oikeassa sivullinen, minuutemme on ja pysyy salaisuutena ja varmaan hyvä niin.

Annika, tulkitsin Blogisiskon kommenttia niin, että hän viittasi sellaiseen yleiseen keittiöpsykologiseen viisauteen, että emme me voi ryhtyä ulkoapäin mestaroimaan toistemme elämää. On esim. turha yrittää raitistaa juoppoa tms. Eikä juoppo itsekään pysty raitistumaan pelkällä ulkokohtaisella päätöksellä, syvällä sisimmässä pitää ensin jotain perustavanlaatuista liikahtaa toiseen suuntaan.

Selvä, koitan ajatella tuolta kannalta. Se "saa"-sana kai mua lähinnä tökkäsi.

Annika,
turha Sinun on suuttua. Niin ihmiset puhuvat.Itse en ole samaa mieltä. Huomasit sen, jos pystyit kiihtymykseltäsi lukemaan vielä kolmannenkin kappaleen viestistäni.:)

Kirsti,

olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihmiset voivat muuttaa toisiaan, auttaa toisia parantamaan ainakin tapojaan. Jo pelkät yleiset käyttäytymissäännöt ja lait tekevät sitä koko ajan.

Vanhemmat voivat kasvattaa lastaan neuvomalla, että toiset ihmiset täytyy ottaa huomioon, toisia ei saa vahingoittaa. Ei pidä vedota lapsen temperamenttiin, kun tämä potkii ihmisiä.

Aikuinen voi myös huomauttaa toiselle aikuiselle, että tämän tulee ottaa muut huomioon.

Ihminen, jolle esimerkiksi alkoholi on ongelma, voi helpottaa omaa ja muiden elämää välttämällä sellaisia tilanteita, joissa alkoholia käytetään ja varsinkin menemällä terapiaan, vaikka ei tuntisikaan mitään suurta sisäistä muutosta itsessään.

Usein aviopuoliso vain jätetään, jos käytös ei miellytä. On parempi vaihtoehto kertoa, miltä toisen huono käytös tuntuu ja jopa asettaa toiselle valintamahdollisuus.

Ja on mahdollista järjestää tilaisuuksia, joissa ei tarjota alkoholia. Näin tapahtui esimerkiksi eräässä kansainvälisessä kongressissa alaskalaisessa yliopistossa. Tilaisuuden järjestäjä sanoi yksinkertaisesti, että eskimoille ('inuitit' Kanadassa) alkoholi ei sovi.

Arvostan alkoholia kulttuurin osana, vaikka en itse pidä sen mausta. Jos tietäisin, että vieraaksi on tulossa henkilö, jolle alkoholi ei käy, en tarjoaisi sitä ollenkaan aterialla. Osa ihmisistä on geneettisesti sellaisia, että heille "tippakin tappaa" , he eivät pysty olemaan kohtuukäyttäjiä. Pienikin määrää pudottaa heidät takaisin alkoholismiin.(Tieto peräisin yleistajuisesta genetiikan kirjasta.)

Suomalainen alkoholikulttuuri se vasta muuttaa ihmisiä, totuttaa juopottelemaan, mistä seuraa monenlaisia yksityisiä ja yhteiskunnallisia ongelmia. Tätähän ei haluta myöntää, vaan ihannoidaan juoppoutta.

"Yleinen keskustelu" - jonka mainitsin - sekä monet laulut ja vitsit ovat juuri esteenä henkiselle kasvulle ja tapojen tervehtymiselle.

Niin, tuossa mielessä totta kai. Siis mehän kaikki olemme hyvin suuressa määrin kasvatuksen ja kulttuurimme tuotteita, sitä en tietenkään halua kiistää. Eihän meistä kehity ihmisiäkään, ellemme pääse osaksi inhimillistä yhteisöä, ensimmäiseksi tietenkin perhettä joka ryhtyy muokkaamaan meitä syntymästämme lähtien.

Puuppaa.
Minä on tie, totuus ja elämä, kaikkinen.

Think they would read the BILL if they had to live by it?

After Tattoo Note: 16 hours later to take a bath but only shower. 2 shower, Tattoos Department can use the soap or shampoo. 3 in the shower before the anti-inflammatory cream evenly spread with a tattoo Department. 4 tattoo a few Tube Gripwith Needle days after the completion of will be scarring, peeling, itching is a normal phenomenon, not scratching the wound, infection or side bleaching, tight underwear should not be too soft. 5 not to use Disposable Tube Grip grain alcohol or gentian violet treatment after the wound (alcohol will stimulate the wound, gentian violet will destroy tattoos color.

Tattoo advantages: 1. to the things they like thorns in a kind of modern discovery of the body feeling (Unfortunately, my skin too few, I like are too) 2. If you are an outgoing person who likes to express themselves will be very happy to see Accessories you invest a lot of your eye, to meet the vanity 3. If you are a masochist you can enjoy the feeling of tattoos ( My personal feeling is the pain really TM) 4. Anyway, there's a lot ... if you got a tattoo supply tattoo of slowly realize it, there are a good, if you do a large area of what tattoo to a public bath will not fight someone and you the use of shampoo (this treatment, but a senior) personal opinion.

I have read several books describing the Holocaust, who have written to the horror of these events experienced people.Studs, and severe stages of life have endured has helped specifically irony and sarcasm.This also shines through the book for many (including Martin Gray on behalf of all your loved ones).However, the book explains a little of this way of thinking, and it is quite understandable that those horrible events like unappreciated.I personally believe that the irony and black humor, a sure some people can act coping and bulwark. 642-427 | 642-642 | 642-617 | 642-637 | 646-578 | 350-029 | 642-647 | 642-982 | 650-177 | 646-046 | 642-661 | 642-873 |

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..

It's good to see this information in your post, i was looking the same but there was not any proper resource, thanx now i have the link which i was looking for my research. . . . . .

 mortgage montreal
denver business attorney