Ulkoa päin määritelty onni on oikeaa onnellisuutta? Onko onni suorittamista, täytyy suorittaa ollakseen onnellinen? Luen runosta lempeää ironiaa: tämä olisi minulle onnea, mutta se ei täytä onnelle asetettuja määritelmiä. Pidin runon yksinkertaisuudesta, arjen onnenhetkien luettelosta.

Hieno runo, tulee mieleen Eeva Kilpi.

Oho, kiitos Karpalo!

Niin Tui, ei kai se ulkoapäin määritelty onni ole sitä oikeaa onnea, mutta helposti siihen kuitenkin alkaa uskoa.

onni niin täyttä työtä ettei muihin töihin ehdi. onko onneen pyrkiminen ihmisen tragedia. aina haluttava jotain muuta, jossain muualla... pidin!

tää oli just se mitä itselle tuli tuosta tekstistä ensinnä mieleen, mutta jota en osannut sanoiksi pukea, sitä että onnellisena oleminenkin voi olla rankkaa ja sen tavoittelu myös

Joku on joskus sanonut: "Onnellisin on se joka ei ehdi ajattelemaan onko onnellinen vai ei". Tuossa ajatuksessa, samoin kuin runossasi on kyllä ideaa.. mitä jos vain eläisimme emmekä analysoisi sitä että kuinka onnellisia olemme tai emme ole.. koska onnellisuuskin kalpenee heti jos sitä alkaa liikaa miettimään. Hieno oli runosi:)

Minusta onnellisuudessa on outo paradoksi. Paradoksi on se, että jos tajuaa olevansa hyvin onnellinen, ei enää kykene olemaan sitä.

Ihminen, joka elää onneaan olostaan nauttien mutta onneaan tiedostamatta, voi säilyttää onnellisuutensa pitkään, mutta ei itse tiedä sitä.

Toisaalta ihminen, joka havahtuu olevansa juuri nyt onnellisimmillaan, menettää samalla palan onnestaan. Hänen onnensa ei enää ole täysi, koska onnellisuuteen havahtumisesta seuraa havahtuminen myös siihen, että onnillisuus ei kestä ikuisesti vaan sen voi menettää. Osa onnesta vaihtuu onnen kääntymisen merkkien tarkkailuksi ja huoleksi siitä, että onni ei ehkä enää olekaan kasvamassa vaan on jo alkanut kadota vähin erin jonnekin.

Onnen katoamista pelkäävä ei voi rennosti nauttia onnestaan, koska hän elää onnellisuutensä menettämisen pelossa. Lisäksi onnensa tiedostava myös ikäänkuin kiitollisuudenvelassa omalle onnelleen. Onnellisuutensa oivaltanut kokee velvollisuudekseen muistuttaa itselleen kuinka hänen nyt tulee olla onnellinen tilanteestaan ja kiitollinen kaikesta siitä, mitä hän on saanut. Velvollisuus onnen kokemiseen ja todellinen onni eivät kuitenkaan viihdy samassa paikassa - kun toinen saapuu paikalle, toinen ottaa jalat alleen.

Emmi, joo onnellisena oleminen on rankkaa jos siitä onnellisuudesta tehdään vaatimus.

Minttu, onnellisuusprofessori Markku Ojanen huomasi tutkimuksissaan, että onnellisimpia ovat sellaiset ihmiset jotka tekevät vapaaehtoistyötä. Eivät mieti omaa onneaan vaan auttavat muita.

Arja, onnellisuus tavallaan muistuttaa flowta. Jos ihminen tiedostaa onnellisuutensa, hän tavallaan jo tipahtaa onnensa ulkopuolelle. Koska onnellinen ihminen ei tosiaan tarkkaile olotilaansa, vaan elää.

Kirsti, runosi iskee naulankantaan, ja tuottaa kommentit onnen luonteesta, joihin yhdyn. Täältä blogimaailmasta pomppaa esiin vertaus, joka on ehkä kaukana monien mielestä, mutta jonkinverran käsitöitä harrastavana käyn joillakin neuleblogeilla, joita voisin vetää tämän keskustelun piiriin. Siellä odotetaan innostuneina uusia lankoja, etsitään/vaihdetaan malleja. Neulominen on rauhoittavaa, tulokset kauniita. Näiltä blogeilta henkii "onni". Ihmiset tekevät mieleistänsä, nauttivat tekemisestään, eivät pohdi, ollako vai ei (onnellinen). Jollakin tavalla tämä konkreettisesti mätsää yo. onnen ajatuksiin.

Sikuri, neuleblogeja katsellessa välittyy kyllä tosiaan tehokkaasti kuva onnellisista ihmisistä.

Ei ole pakko olla onnellinen...

Jos on kiltti ja olevinaan onnellinen siksi että joku käskee niin ei ole onnellinen.

Jos on kiltti itselleen niin silloin se onni ehkä tulee hiljaa siihen viereen havaittavaksi.

Aivan, Varasana. Minä muuten luin tuon nimesi Vasarana.

Tämä runo kolahti minuun, varsinkin ensimmäinen ja viimeinen säe...

Hui, miten kauniisti, taitavasti ja veret seisauttavasti sanottu. Jatketaan siitä huomenna...

Kiitos kommenteista!

Juh, runo osui muhun.

Mulla rakkaussuhde vie niin paljon voimia, että onni, jota sinne yritän tunkea, jättää kaiken muun katveeseen. Naapurin koiran ja muut eliöt (onko ihminen eliö). Hukassa. Mutta kun oppisi olemaan onnellinen itsestään, tulisi vallankumous ja rauha.