Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
30.08.2006 - 09:25
Kirjoittaminen on kyllä outoa touhua. Olin ihan muissa aiheissa kun yhtäkkiä päähäni pätkähti Helinä Rautavaara. Joidenkin pinnallisten uutisvälähdysten perusteella minulle on muodostunut hänestä aika lattea kuva. Turhamainen, typerä nainen juoksee eksoottisissa maissa, kuvittelee olevansa kulttuurien tuntija, kaulailee sissipäälliköitä ja äksyilee kotimaassa kunnallispoliitikoille jotka eivät ymmärrä hänen arvoaan. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että hän olisi mitenkään kiinnostava ihminen. Ja nyt yhtäkkiä minä kiinnostuin hänestä. Miksi? En mistään syystä. Hän vain pullahti mieleen ja minua harmittaa, miksi minä keksin hänet vasta nyt, kun Kordelinin rahaston hakuaika on menossa umpeen, enkä minä tässä ajassa ehdi millään kehitellä mitään järkevää näkökulmaa Helinä Rautavaaraan. En minä tiedä mitä apurahojen antajat hänestä yleensäkään ajattelevat ja voiko hänen ympärilleen yleensä ympätä sellaista järkevältä kuulostavaa hakemusta että rahamassit avautuisivat minulle. Yleensäkin apurahahakemusrunoilu on minulle aika epätoivoista touhua, olen huono ja mielikuvitukseton siinä touhussa. Mutta siis tämä Helinähän on särmikäs persoona. Naisethan eivät yleensä ole särmikkäitä, vaan kesyjä pupujusseja, niin kuin minä. Jotka nyhjäävät omissa oloissaan eivätkä koskaan muka halua loukata ketään, eivätkä missään tapauksessa pröystäillä olemattomilla saavutuksillaan. Mutta Helinä antaa palttua tällaiselle asenteelle, vaikka kotoa käsin häntä yritettiin ahkerasti paimentaa ruotuun hänen seikkaillessaan maailmalla. Helinä ei ollut mikään umpipyöreä humanisti: "En missään nimessä. Sehän yhdistetään aina johonkin Amnestyyn tai muuhun kamalaan". Hah, reipasta puhetta. Suomalainen yliopistoelämäkin saa kuulla kunniansa:"Tulin tähän rajattomaan tyhmyyteen jossa kukaan ei tiedä mitään...Minä katselin sitä aikani ja huomasin, että näin syvällistä tietoa minä en julkaise näille pöllöille. Onhan minulla jokin vastuukin, etten kerro niitä tietoja kaiken maailman onnenonkijoille, typeryksille, joita suurin osa meidän uskontotieteen laitoksen ihmisistä on."
 (Helena Lehtimäki: Minä Helinä Rautavaara)

Isä Toivo Rautavaara neuvoo tytärtä kirjeissä, ettei tämä saisi leuhkia ja vihjailla edesottamuksistaan. Vanhemmille esitettiin surunvalitteluja tyttären vuoksi. Isä kehotti tytärtä kirjoittamaan Seura-lehteen asiallisia artikkeleja ja jättämään erotiikan pois. Seurassa oli julkaistu kuva missä Helinä poseerasi guerillojen kainalossa. Äiti laittoi kirjeeseen terveisensä. Huom. Älä pidä suuta auki valokuvissa. Se on hirveän näköistä. Sano sinä sip niin suu tulee sievän näköiseksi.

Niinpä niin. Nyt minä oikeastaan jo ymmärränkin, miksi Helinä Rautavaara kiinnostaa. Miten häneen olisi suhtauduttu jos hän olisi ollut mies?

Etappisika kirjoitti 30.08.2006 - 09:59
Hyvä rouva, voitte levätä rauhassa, helinärautavaaruus on uusiutuva luonnonvara. Meillä olisi nyt rouvalle sekä nais- että miespuolista rautavaaraa, aivan tuoreesta erästä! Laitetaanko tästä pakettiin? Vai tuosta? Jos rouva oikein hintatietoinen on niin kannattaa odottaa hullujahelinärautavaarapäiviä ja niiden jättiloppurysäystä, silloin myyydään varasto loppuun todella edullisesti, varastot tyhjiksi ensi kevätkauden helinärautavaaraerää varten.

Kirsti kirjoitti 30.08.2006 - 11:04
Minusta on näyttänyt että naispuolisesta helinärautavaarasta on ollut pulaa siinä määrin että olen epäillyt tuota uusiutuvuutta, mutta ehkäpä se uusiutuvuus on lisääntymään päin.
Sylvi kirjoitti 30.08.2006 - 11:48
Olen tutustunut Helinä Rautavaaraan jo lapsuudessani 50-luvulla, kun luin Seurasta (ettei vain myös Avusta) matkaselostuksia kaukomailta. Toimitus puffasi "Peukalo-Liisamme" matkaselostuksia. Itse tarinoista en mitään muista, mutta harvoinhan tuohon aikaan kukaan muille mantereille matkusti ja liftaaminenkin oli aika vähäistä.

Kansatieteilijät ja antropologit olivat aika vaivautuneita puhuessaan Rautavaaran museohankkeesta. Häntä ei saanut uskomaan minkäänlaisia autenttisuusvaatimuksia, vaan taisi käsitellä esineitä miten halusi.

Joskus muinoin kertoi silloinen miesystäväni keskustelleensa Rautavaaran entisen aviomiehen kanssa, en muista mitä.
Kirsti kirjoitti 30.08.2006 - 13:41
Niin, Rautavaarahan ei "tutkinut" kulttuureja, hän "eli" ne. Eihän sellaisesta tietenkään tiedettä synny, ehkä hän enemmän olikin taiteilija ja elämäntapaintiaani.
Roosa kirjoitti 30.08.2006 - 14:07
Minusta sinä mainitsit jo monta näkökulmaa, miksi Helinä Rautavaarasta voisi kirjoittaa. Sinne vain äkkiä paperit vetämään! Minä en muista ikinä kuulleeni hänestä, mutta kiinnostuin nyt. Tapaus Helinä Rautavaara: Miksi mies saa olla renttu, seikkailija tai mitä tahansa, mutta nainen ei?
Etappisika kirjoitti 30.08.2006 - 16:10
En ole oikein ymmärtänyt, miten "renttuna, seikkailijana tai minä tahansa" oleminen jollain tavoin ylevöityisi siitä, että sen suorittajana on nainen eikä mies?

Ja olen edelleen sitä mieltä, että näitä rautavaaroja, nais- ja mies-, on riittämiin nykyisiinkin tarpeisiimme.
Kirsti kirjoitti 30.08.2006 - 16:31
En minä tiedä tuosta ylevöitymisestä mitään, mutta sillä on tietty huomioarvonsa jos seikkailijana on nainen, koska se on sen verran harvinaista. Miehen on myös perinteisesti ollut helpompi ryhtyä seikkailijaksi, naisella on ollut enemmän sosiaalisia ja kulttuurisia estoja ja esteitä ja senpä vuoksi kun hän on nämä estot ylittänyt, ohittanut, niin jälki onkin ollut sitten sen mukaista. Eli jotenkin koen, että kun nainen ryhtyy seikkailijaksi, tämä seikkailijuus kaikkine lieveilmiöineen kohoaa potenssiin.

Joo Roosa, mutta ehkä säästän ensi vuoteen. Täytyy nyt ensin kypsytellä hiukan.
Louhi kirjoitti 30.08.2006 - 16:38
Helinä Rautavaarasta olen lukenut aikoinaan Helsingin Sanomista. Hänen museonsa
http://www.helinamuseo.fi/
oli tekstin keskipisteessä, mutta arvon ladykin sai palstatilaa ihan kunnioitettavassa määrin. Melkoinen rämäpäähän hän on ollut. Ei sellaista ole siedetty naisihmisissä. Aina on löytynyt joku, joka on neuvonut laittamaan suun suppuun.

Sylvi kirjoitti 30.08.2006 - 16:59
Olen hieman samoilla linjoilla Etappisian kanssa. Kun näitä norminrikkojia on nykyisin niin tapana ihastella, voitaisiin seuraavaksi ottaa se Jallun ensimmäinen naispuolinen päätoimittaja (1980-luvulla?), jonka nimeä en muista. Tämä tasa-arvon riemuvoitto on muuten jäänyt mieleen.
Etappisika kirjoitti 30.08.2006 - 17:01
Nämä "seikkailijat", tai tarkemmin siis heistä jälkeenpäin tehdyt jutut, noudattavat aika kaavamaista kerrontatapaa. Ne on ikäänkuin kirjoitettu siihen odotushorisonttiin, että jutun/kirjan päähenkilö (jonka elämästä siis lukija jo jotain etukäteen tietää) pakotetaan "rajojen rikkojan" tai "edelläkävijän" muottiin; pahimpia ovat usein omaelämäkerrat tai kohdetta ihailevan toimittajan tekemät kertomukset.

Ne eivät hirveästi poikkea nekrologeista; ne "kuuluu" kirjoittaa tiettyyn kaavaan. Ja näitä mitä olen tällaisia lukenut, pahaa jälkeä tämän nykyisin aiheuttaa lisäksi se, että kohde on naispuolinen. Tällöin on tämä "edelläkävijän" ja "rajojen rikkojan" rooli takuuuvarmasti päällä kuin pakkopaita.

Eivät tällaiset ole kovin kiinnostavia lukukokemuksina, eivätkä nämä henkilöt usein ainakaan pääse sieltä roolinsa alta mitenkään henkilöinä, elävinä ihmisinä, koskettamaan, paitsi sentyyppisinä aavistuksina, että tämä henkilö olisi ollut/on kipeästi terapian tarpeessa. Eli lopputulemana voi olla jokin säälinsekainen huvittuneisuus, mikä ei vällttämättä ole ollut kirjan tekijöiden/tekijän tarkoitus.

Pikemmin voisi tarkastella tämäntapaisia juttuja yhtenä klimppinä, ilmiönä, ja pohdiskella sitä mistä se nyt sitten kertoo että näitä kirjoitellaan ja luetaan. Tähänkin Kordelin saattaisi antaa rahaa.
Kirsti kirjoitti 30.08.2006 - 17:07
Kiitos että muistutit Sylvi, tuosta Jallun naispäätoimittajasta. Minusta hän on samaa porukkaa kuin muutkin naiset jotka ovat menestyneet miesten maailmassa omaksumalla miehisiä käyttäytymismalleja. Näitähän löytyy yritysmaailmasta, politiikasta, taiteesta. Naisen on ihan mahdollista toimia kuin mies, mutta onko se toivottavaa, se onkin sitten pohtimisen arvoinen asia.

Ja Etappisika on jälleen asian ytimessä. Mutta onko niin selvää, että olisin kirjoittajana tuon kaavan vanki? No on siinä suuri vaara tietysti. Ehkä sinä voit kirjoittaa puolestani Kordelinin kaavakkeen, vai onko itselläsi hakemuksia vetämässä?
Etappisika kirjoitti 30.08.2006 - 17:19
En nyt tarkoittanut että sinä et osaisi kenties kirjoittaa muullakin tavalla kuin tuolla totutulla. Puhuin yleisesti, sen perusteella mitä olen tunnettujen "rajojen rikkojien" elämäkertoja tai muita heistä kertovia juttuja lukenut.

Kyllä Kordelinin raha minullekin kelpaisi, ei nyt tällä haavaa vaan ole hakemuksia sisällä. Ehkä vielä haen, mutta vakuutan ettei minun hakemuksessani mainita Rautavaaraa, ellei sitten tulisi iili kirjoittaa Tapsasta: mies, tuplaolumppiavoittaja, luonnenäyttelijä, laulaja, rajojen rikkoja jos kuka...

Tuo Jallun ensimmäinen naispäätoimittaja oli Arja "Arska" Utriainen.
elvis kirjoitti 30.08.2006 - 23:51
Kirsti, Helena Lehtimäen "Minä Helinä Rautavaara" piirtää erinomaisen kuvan Helinästä. Teksti tuntuu paikoitellen fiktiiviseltä ja tarinat nuoruuden partisaanijahdeista luovat melkolailla virallisesta historiankirjoituksesta poikkeavaa kuvaa, mutta vaikea sanoa, kuka puhuu totta. Helinä, jos häntä ei olisi tavannut kävisi fiktiosta.
Kysymys, miten Helinään olisi suhtauduttu, jos hän olisi ollut mies on absurdi. Yhtä hyvin voitaisiin pohtia miten Kleopatraan olisi suhtauduttu, jos hän olisi ollut mies. Helinä oli Helinä eikä ikuna ole ollut toista Helinää eikä tule ja uskon, että kukaan ei kaipaa.
Sylvi kirjoitti 31.08.2006 - 09:44
Pyhitettyjen uranuurtajien kuvaan kuuluu kärsimys naiseuden vuoksi. Siinä mielessä se Jallun päätoimittaja oli huono esimerkki, hänhän oli menestyjä. Myönnän ilman muuta, että naisia on vähätelty ja syrjitty uralla kuin uralla. Ärsyttää ainoastaan, kun vaikka kuinka höhlien naisten tekemiset selitetään parhain päin.
Etappisika kirjoitti 31.08.2006 - 11:06
Tänään vielä ehtii tehdä Kordelinille anomuksen.

"Kirjallisuuden, taiteen ja kansanvalistuksen jaostojen hakemuksille on yhteinen lomake. Tieteen jaoston hakemuksia varten on erillinen lomake."

Olisiko Rautavaara-juttu kirjallisuuden, taiteen, kansanvalistuksen vai tieteen jaoston alainen aihe?

Kirjallisuus/Apurahan käyttötarkoitus:
Fiktiivisen teoksen kirjoittaminen fiktiivisesta henkilöstä nimeltä Helinä Rautavaara sekä viinan juonti. Teoksen pääjuoni kuvaa murrosikäisen kuohuvan tytön keski-ikään jatkunutta itsenäistymistaistelua kodin vaikutuspiiristä irtautuakseen; pääosa teoksesta keskittyy kuvaamaan nimihenkilön ja vallankumoustaistelija Ernesto Che Guevaran tähän asti vähän tunnettua hehkuvantraagista rakkaustarinaa Vietnamin viidakoissa, kuohuvan vallankumouksen ja ikiaikaisten candomble-riittien pyörteissä.

Taide/Apurahan käyttötarkoitus: Aika-tila-performanssin suunnittelu ja toteuttaminen Helinä Rautavaarasta sekä viinan juonti. Performanssi tutkii lähtökohtanaan Helinä Rautavaaran käyttämien erilaisten silmälasien kehykset subjektin asemaa jälkikolonialistisessa olemisemme tilassa, ja muuttuvaa aikakäsitystämme sekä naiseutta. Teos toteutetaan siten, että Turun kirjamessujen yhteydessä alaston, tikkatauluksi maalattu näyttelijä lukee Turun kävelykadulla kovaäänisen kautta Kalevalaa, ja samanaikaisesti kaksi härjänverellä tuhrittua niinikään alastonta naispuolista näyttelijää heittää häneen tikkaa peniksen muotoisilla tikoilla. Lopuksi helikopterista pudotetaan Jorma Ollilaa esittävä olkinukke, joka sytytetään tuleen.

Kansanvalistus/Apurahan käyttötarkoitus: Helinä Rautavaaran elämästä kertovan peruskoulun ala-asteen opetustaulusarjan valmistus sekä viinan juonti. Opetustaulusarjassa Helinä Rautavaaran elämää esimerkkinä käyttäen kerrotaan, kuinka pienikin tyttö voi palvella isänmaataan ja tuottaa köyhille ja sairaille vanhemmilleen paljon iloa, jos hän vain tekee työtä uutterasti ja uskoo Jumalaan. Myös Powerpoint-versiona.

Tiede/Apurahan käyttötarkoitus: Patriarkaalisen subtiilin vallankäytön analyysin kirjoittaminen Helinä Rautavaaran tutkijanuraa keissinä käyttäen sekä viinan juonti. Tutkimuksessa kohdennetaan militantti lesbofeministinen katse miehisen vallankäytön representaatioihin tiedemaailman diskurssina. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtana käytetään queer-tutkimusta ja Martta-Henrikki Baden-Powell-Villa-Lobosin konstruoimaa "vaginaalisen différancen" käsitettä. Tutkimus kyseenalaistaa miesten olemassaolon.

Anomusta tekemään sitten vaan.
Sylvi kirjoitti 31.08.2006 - 12:26
Harvoin saa lukea näin inspiroitunutta kommenttia kuin Etappisian hakemustekstit. Voit olla ylpeä, Kirsti.

Sian aikaisempaan kommenttiin pieni niuhotus: Tapio Rautavaara ei ole kaksinkertain olympiavoittaja. Olympiakultaa "vain" keihäässä. Se toinen suuri saavutus on maailmanmestaruus jousiammunnan jollain matkalla.
Kirsti kirjoitti 31.08.2006 - 13:04
Elvis, Lehtimäen kirjaa minä tuossa juuri siteerasinkin. Ilman muuta pidän Helinää raivostuttavana tyyppinä, hän kuuluu samaa hullujen naisten kastiin kuin Alma Kartano, josta olenkin täällä aikoinaan kertonut ja miksei myös käsityötaituri Momman Siina, josta en ole täällä tainnut puhuakaan, mutta josta kirjoitin aikoinaan näytelmän huittislaiselle harrastajateatterille.

Joo, Etappisialla on kyllä ammattitaitoa hakemusten laatimiseen, kateeksi käy. Jos tuolla ei irtoa rahaa niin millä sitten.

Ja Sylvi ei pettänyt tälläkään kertaa, tiukkaa faktaa löytyy aiheesta kuin aiheesta.
Silja Orvokki kirjoitti 31.08.2006 - 21:01
No jopas jotain! Nyt tekisi mieli ottaa vähän selvää kuka on Helinä Rautavaara!
Louhi kirjoitti 01.09.2006 - 16:53
Helinä on varmaan kuulunut hullujen naisten kastiin. Jäin pohdiskelemaan, miksi sellaiset naiset ärsyttävät. Johtuuko se heidän naiseudestaan vai hulluudestaan? Johtuisiko ärsyyntyminen siitä, että hullujen ihmisten seurassa olo voi olla tukala, ehkä turvatonkin? Ovathan hullut hulvattomat naiset usein arvaamattomia. Jos ärsyyntyminen kumpuaa tukalasta olosta, voisiko takana olla pelkoa? Mistä se pelko juontaa? Olisivatko hullut miehet yhtä ärsyttäviä ja pelottavia kuin hullut naiset?

Innostuin muuten vinkistä tutkimaan Momman Siinaa netissä. Hänhän vaikutti sangen originellilta naiselta. Hänessä taisi olla annos omanarvontuntoa ja melkoinen määrä miehiin kohdistuvaa halveksuntaa ja pelkoa. Itseriittoisuuttakin.

Kirsti kirjoitti 03.09.2006 - 08:28
Et sinä ehdi SiljaOrvokki tuollaisia selvittää kun sinulla on se lisuri.

Louhi, hullut ihmiset aiheuttavat tietysti tukaluutta ihan sinällään. Ihminen joka höpisee bussissa itsekseen, herättää hämmennystä sukupuolesta riippumatta. Mutta uskon kyllä Momman Siinan ja kaltaistensa herättäneen negatiivista huomiota myös siksi, että he ovat poikenneet siitä roolista joka naisella normaalisti on yhteisössä ollut. Heillä kaikilla on ollut omia henkilökohtaisia projekteja, eivätkä he ole pyydelleet niihin keneltäkään lupaa, se ei ole ollut naisellinen tapa toimia.
Louhi kirjoitti 03.09.2006 - 17:10
: O Eivät kaikki hullut ihmiset höpise yksinään bussissa. En ainakaan minä ; D

No joo, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Kaikki erilainen voi herättää tukalia tunteita. Ja Momman Siina ja Rautavaaran Helinä jos ketkä ovat olleet melkoisia eksentrikkoja. Minäkin tulin muuten siihen tulokseen, että aikalaisten paheksunta on johtunut siitä, että juuri naisihminen ei ole pysynyt ruodussa.

Todella kiehtovia ihmisiä!



Petja Jäppinen kirjoitti 05.09.2006 - 12:43
Meillä on perheessä kaksi erilaista ilmaisua humanismille, jossa etuliitteellä määritellään humanismin laatu.

Virkattupipo- tai kalasnikov-humanismi.

Virkattupipohumanismi on eskapismia.
Kalasnikov-humanismi on taas sellaista, että ihmisyyden suojelemiseksi voidaan ihminen tappaa.
Roosa kirjoitti 05.09.2006 - 17:50
Olen tässä ihmetellyt montaa asiaa. Louhi kertoo tunteneensa tukalaa oloa, jopa pelkoa, hullujen seurassa. Niin paljon kuin tiedän, hän ei ole ollut kenenkään muun hullun seurassa viime aikoina kuin minun. Voin kuitenkin kertoa, etten ole vielä koskaan hyökännyt kenenkään kimppuun.

Entä ketä pitäisi humanismin muka tappaa? Ja onko se positiivisesti vai negatiivisesti arvotettavissa?

Pipo vinossa
Roosa
Kirsti kirjoitti 06.09.2006 - 06:51
Tuosta Petjan Kalasnikov humanismista tuli mieleen Dietrich Bonhoeffer joka myös päätyi siihen ajatukseen, että joskus kristityn pitää tappaa. Tappaminen on aina synti, mutta joskus on tehtävä syntiä jotta paha saataisiin tuhottua. Bonhoeffer itse kai osallistui salaliittoon jonka päämääränä oli murhata Hitler.

Roosa, mikä lohdullinen tieto ettet ole vielä koskaan hyökännyt kenenkään kimppuun, mutta kerta se on ensimmäinenkin;)
Roosa kirjoitti 06.09.2006 - 08:22
En usko, että tuo pahan tappaminen perustuu ainakaan Raamattuun. Minusta Raamatussa kehotetaan jättämään rankaiseminen Jumalan asiaksi. Kuka on se, joka heittää ensimmäisen kiven?

Jes, voin vielä hyvinkin hypätä jonkun kurkkuun. Oikeastaan on monta kertaa tehnyt mieli.
Petja Jäppinen kirjoitti 06.09.2006 - 11:37
Raamattuhan on täysin epähumaani teos jo lähtökohtaisesti, eikä kelpaa humanistiseen keskusteluun kuin varoittavana esimerkkinä.

Tappaminen ei missään tapauksessa saa olla kohteen rangaistus, ja miten se voisikaan olla? Kaikkein karmein kohtalo, jota minä toivon pahimmille vihamiehilleni, ei ole kuolema, vaan elämä ilman kuoleman antamaa lohtua, kun näkee kaiken rakkaansa ja tuttunsa kuolevan.

Tappamisen tarkoitus on estää toista enää koskaan kiilamasta pankkiautomaatin jonossa.

Voidakseen nauttia ihmisoikeuksista, pitää olla ihmisiksi.
Kirsti kirjoitti 06.09.2006 - 15:05
Minusta Raamattu on humaani tai epähumaani, riippuen ihmisestä joka sitä tulkitsee.
Petja Jäppinen kirjoitti 08.09.2006 - 12:26
Jos se on jumalan sanaa, se on silloin lähtökohtaisesti epäinhimillinen.

Jos se ei ole jumalan sanaa, se on sisällöltään vain perkeleellinen
Stello kirjoitti 19.01.2007 - 08:30
"Miten häneen olisi suhtauduttu jos hän olisiollut mies?"

Ei hän olisi voinut olla mies! Ts. mies ei olisi koskaan voinut elää samanlaista elämää ja selvitä siitä vielä hengissä (kunnes siis syöpä lopulta tappaisi).

Länsimainen mies olisi ollut joko potentiaalinen uhka tai säälittävä hullu, joka olisi tod.näk. tapettu monessa HR:n elämässä tilanteessa. Naisena hän oli kaikesta huolimatta joko tarpeeksi harmiton tai henkimaailmallisen pelottava (mikä hänen temperamentillaan varmasti onnistui), päästäkseen tilanteisiin joihin suomalaismiehellä ei olisi ollut asiaa.

Helena Lehtimäen kirjaa lukiessani toivoin, että olisin tiennyt tarinan jo vuosia aiemmin ja ollut lisäksi vaikka n. kymmenen vuotta vanhempi.. Olin nimittäin n. 18-vuotiaana muutaman kuukauden duunissa Helioksella, jossa HR kävi lähes päivittäin. Hän jäi lähtemättömästi mieleen! Kiehtova ja (ainakin 18-vuotiaan silmin) tavallaan pelottava ihminen, joka saattoi koska tahansa räjähtää kuin pommi, mutta jolla oli aina todella mielenkiintoisia kuvia. Putiikki olisi varmaan pysynyt pystyssä, vaikka HR olisi ollut ainoa asiakas..
louis vuitton kirjoitti 17.09.2009 - 08:51
Yep what.s good for the goose is good for the gander. Great idea.
Judson Matko kirjoitti 10.09.2011 - 20:59
Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Sivut
Lisätietoja
laskuri

>
Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta