Kaarina Maununtytär on aina kiehtonut minua. Olisikohan osasyynä Waltarin kirjoittama kirja, jonka luin jo hyvin nuorena ja tietenkin myös Turun Linna ja Erikin vankityrmä jne. Itse asiassa joskus ajattelin olevani jopa Kaarinan reinkarnaatio, mutta sitä nyt ei kannata julkisesti levitellä, hah. Sinänsä kyllä, jos siis olen se inkarnaatio, kiinnostaisi kyllä tietää, mihin sinä minut siirtäisit?
Ei vaan jännä huomata, miten samankaltaisia asioita miettii aina välillä.

Voin ottaa asian Jukkiksen kanssa puheeksi...

Mihinkäs sitten Maunun-Karssu olis hyvä laittaa, Suomen Joutsenen kannella se olisi hyvä ja näkyvästi hallinnoitavissa, tai omilla ponttooneilla sihe viereen jokeen kellumaan? Tai jos vaihdetaan se siihen luuhun vantaanjokilaaksolaisten ja papistien kanssa, turismin vyöry Turkuun olisi ennennäkemätön, kyllä pyhimyksen siitinluu nähtävyytenä yhden kuningattaren sinkkiarkun voittaa, ja onhan Turun seudulle jo Herran valittu kansa yhden suomalaisen YK-tarkkailijan sinkkiarkussa toimittanut, ja lisää tulee jahka Jehud Olmert ja muut jehut ja olmit kerkiävät, joten sinkkiarkkujen uutuusarvo ja rooli Turun joulukaupungin vetonauloina alkaa olla jo mennyttä.

Ellei sitten liukaspuheiset jaappanilaiset jo oppaalta sen varanneet Kiotoon, Kinkakuji-temppeliin, olisi idän pojalla siinä ihmettelemistä - sivumennen Suomi tulee jälkijunassa taas, Kinkakujin poltti nuori mies jo ajat sitten (rakennettiin sitten kyllä uudestaan), ja Mishima teki jutusta vielä kirjan: täällä vasta Porvoossa saatiin kirkon katto poroksi, eikä kukaan kirjailija ainakaan vielä ole asiasta julkaissut kirjaa (vihjeenä, Kirsti); on se sentään mukava tosin huomata että Suomessakin koulussa luetaan ulkomaista laatukirjallisuutta, josta sitten voi kaljapäissään ammentaa toimintakokonaisuuksia kun kavereineen sattuu kirkon ohi kävelemään.

Suomen koulujärjestelmä nauttiikin ulkomailla laajaa arvostusta.

Totta tosiaan, Etappisika, kirkonpolttajista saisi kyllä kirjan aikaiseksi! Voisi yhdistää Pyhän Olavin kirkon polttamisen samaan pakettiin.

Susu, Etappisialta tulikin jo huimia ehdotuksia mihin sinut Maununtyttären inkarnaationa voisi siirtää. Oma ajatukseni oli karumpi. Mietin vain sitä, että eikö hänet pitäisi haudata ja antaa muuttua maan tomuksi.

No, suoraan sanoen kaikki nuo Etappisian esittämät vaihtoehdot ovat aika brutaaleja, inkarnaationa en niin innostu siitä, että omalla ponttoonilla kelluisin ravintolalaivojen vieressä Aurajoessa.
Maan tomuksi muuttuminenkin on pienempi paha. Paha sekin.
Onneksi ei ole minun ongelmani:)
Aiheesta voisi kyllä saada suomalaisen davinssi-tyylisen kirjan, synapsihan on jo tuossa E-sian kommentissa.

Eiköhän Susu nyt lausunut väärään todistuksen isäntäeläimestään: Maununtytär tietäköön huutia, kyllä Susu on lihaksitullut Unto Mononen.
Viimeksi tuolla Saaran blogissa, missä Saara parhaansa mukaan yritti olla positiivinen ja muutoinkin virkistää apeita mieliä viittaamalla positiivisuus-teemaviikkoon, Susu lohkaisi monosmaisesti jotta "hävettävää viettä tuollaisia teemaviikkoja joita kukaan ei muista." On kunnioitettavan monosmaista akrobatiaa saada perusugrilainen häpeä kytketyksi tuohonkin...
Ja ennenkuin tällainen haastekierros täällä menee, vastaan jo etukäteen arvioni siitä, kuinka Susu tulee vastaamaan kysymykseen "Mikä elokuvan kohtaus saa sinut hyvälle tuulelle?" Vastaus: Se kun Mikko Niskasen tv-elokuvassa "Kahdeksan surmanluotia" Niskasen itsensä esittämä pienviljelijä istuu kovassa krapulassa itkien ja itsemurhaa hautoen hirvikivääri sylissä, pontikkaa pullon suusta tämän tästä naukkaillen, ajettuaan vaimon ja lapset yön selkään pakoon naapuriin.

Monosmi rulettaa:)
Ihan hyvän elokuvan ja hauskan kohdan olit valinnut, eipä siihen lisättävää.
Epäilen kyllä sitä, että Saara yrittäisi parhaansa mukaan olla positiivinen, heh.

Olen antanut kertoa itselleni, että Ruotsi pyysi Kaarina siirettäväksi 50-luvulla ja pyyntö oli esitetty silloiselle opetusministerille ja museoviraston johdolle.

Olivat vastanneet, että kun kerran muu perhe on täällä, niin kuskatkoon kuninkaan tänne.

Minuakin on kiehtonut Kaarina Maununtytär. Joskus teini-ikäisenä luin Waltarin kirjan ja muitakin. Olin sattumoisin kesäisin paikoilla, joilla hän oli asunut.

Jostain kumman syystä mieleeni jäi jostain kirjasta se kun Kaarina Maununtyttären ruumista oli siirretty tai jotain ja kirjassa kerrottiin, että hänellä oli jalassa erityisen korkea holvikaari. Kaikkea sitä muistaakin.

Sahrami, tuollainen voisi jäädä mieleen jos esim itsellä on lattajalka. Mutta sinulla ei ilmeisesti sitten kuitenkaan ole:)

Petja, näin kuulin myös minä. Minulle soitettiin asiasta ja taidan saada kohta luettavakseni teoksen jossa tästä asiasta puhutaan.

Ja Etappisika, ketäpä suomalaista ei mainitsemasi elokuvakohtaus saisi hyvälle tuulelle, ei Susu suinkaan ainoa ole. Minuakin naurattaa taas.

No tämähän on riemullista, Mikko Niskasen komedialliset kyvyt alkavat vihdoin saada ansaittua arvostusta.

Melkein yhtä hersyvät naurut kirvoittaa Nyrki Tapiovaaran Juha-filmatisointi, varsinkin elokuvan lopun kosken kuohut ja uppeluksiin vajoava Juha.
Niskasen komedialliset kyvythän ovat olleet nähtävissä jo Pojat-filmistä lähtien.

Toivo Särkän versio Juhasta kyllä oikeasti naurattaa Tapiovaaran versiota enemmän, siinä kun Juhana on Suomi-elokuvissa aina ja ikuisesti aisankannattajia ja päästään hitaita mutta totisia torvensoittajia näytellyt Eino Kaipainen.

Mutta mitä: siis sekin nauratti kultivoituneeempia piirejä, kun Uuno Turhapuro putosi junasta jolla Me Tammeloiden äiti matkusti Kolmanteen Valtakuntaan Kauko "Fritz" Helovirran matkassa? Sivistyneille ihmisille ei näköjään mikään ole pyhää!

Joo, täytyy kyllä myöntää(karvaasti), että Eino Kaipainen on kyllä the one and only Juha.

Olikohan se Loirin ensimmäinen screen-kaatuminen?
Niin, mikään ei ole pyhää. Paitsi yksinkertaisuus.

Mutta, asiaan palatakseni, Kirstin otsikon mukaan siis kunnon kirjailija tekee pohjatöitä. Nyt minullekin kirkastui entisestään, miksi minusta ei koskaan tule kunnon kirjailijaa.

Miksei sinusta tulisi kunnon kirjailijaa? Tuo pohjatyö tuntuu aika iisiltä: menet sinäkin vaan leuhkan näköisenä vittuilemaan jollekin huonosti palkatulle oppaalle, siinä ne pohjatyöt.

Leuhkan näköisenä vittuileminen on helppoa ainoastaan Etappisialle.

Ei onnistu, pitäisi matkustaa Turkuun ja sekin on jo liikaa pohjatyötä. Sitä paitsi, jos menen Turkuun, en ehdi kuitenkaan katsomaan Kaarinaa, kun pitää moikata Kirstiä ja tyhjentää punaviinipulloja ja keskustella vaikka kommentoijista, hahhah.

Hetkinen... miten se nyt menikään. Juha perustuu tositapahtumiin.

Ukkini oli Juhan vaimon ja Shemeikan jälkeläinen neljännessä polvessa. Eli Shemeikka oli oli isoisäni isoisän isoisä.

No ilmankos. Ja pojasta on polvi parantunut ja shemeikkuus voimissaan.

Ukkini isoisä, Emil, tutustui Juhani Ahoon tämän käydessä kylässä pitäjän pappilassa ja oli tällä soutumiehenä.

Oikeasti kukaan ei mennyt koskaan, vaan Juha pisti eukon tietä pitkin ja Shemeikka tuli seuraavana kesänä ja totesi että Marja oli poissa, joten etsi tämän seuraavana kesänä Saarijärveltä. He saivat kolme poikaa, mutta heille tuli Jäppisen nimi, vaikka olivatkin Shemeikan poikia.

Mitä tähän shemeikkuuteen tulee, mulla on Turussa muutama serkku jotka panevat kaikki kaksi jalkaiset, yli 48 tuumaiset, kananpojista tikapuihin.

Serkkusi kuulostavat aika pelottavilta:)

Muuhun asiaan puuttumatta. Susussa on kirjailian "vikaa" vaikka muille jakaa. Odotetaan vaan sitä ensiteosta! Siitä vaan pohjatöitä tekemään. Kyllä se tietsikallakin onnistuu.

Pakko päästä kommentoimaan, että minäKIN luin teininä Waltarin kirjan ja oi! se oli niin ihana. Jostakin kumman syystä pohjalaisen mieleen on myös jäänyt maininta siitä, että kun nuijasodan alkaessa nuijamiehet painuivat kohti etelää ja polttivat mennessään kaikki kartanot, Kaarinan kartanon he säästivät kun tämä oli niin kunnioitettu. Lieköhän totta...

Sekin on jäänyt mieleen, että kun sarkofagi avattiin joskus, todettiin että Kaarinalla oli erittäin hyväkuntoiset hampaat (harvinaista tuohon aikaan).

Kuten näkyy, historioitsijalla on oleelliset asiat hallussa! =D

Kaikenlaisia yleisönpalvelijoita. Kukahan sitä opasta hallinnoi?

Aake

Kaisa, tässähän alkaa muodostua tosiaan varsin elävä kuva Kaarinasta. Korkea jalkaholvi, kuten tuolla ylempänä muistettiin, ja hyvät hampaat, siitähän saa jo henkilökuvan rakennettua.

Aake, kiitos että kiinnitit huomiota tähän puoleen, joka itseäni kuohutti. Olin niin ällistynyt oppaan käytöksestä, että menin sanattomaksi ja purin äreyteni vasta tänne. Kirkosta lähdin häntä koipien välissä syytellen itseäni siitä että häiritsin opasta sopimattomilla kysymyksilläni.

Synttärisi...

Museovahtien yleisin tutkinto on kaiketi filosofian - olisiko se nyt tohtori, mutta kandinaatti ainakin, Paljonko siitä sitten on odotettu olevan apua kun joukko Jaseja marssii tuomiokirkkoon(kaikki tässä on pienillä kun ei ole kunnioitusta)missä makaa muumio lähes jo maantomuksi muuttunut muumio. Minulla on sellainen aavistus, että enemmän suomen tohtorit tuntevan tarinoita japanin Kinco vuoren paholaisista kun japanilaiset jostakin kaarina mautontyttärestä.
Ikke sant?

Voipa olla Latimeri, mutta aina joskus kuulee yllättäviä juttuja jostain ulkomaanelävästä, joka on ihan älyttömyyksiin asti innostunut jostain suomalaisen kulttuurin pikku yksityiskohdasta.

I saw on the news that the money they dumped at Shire was fake, to represent the money he had raised. It wasn't the actual money.

1. Know Before tattoo: a control drinking. 2 to maintain adequate sleep. 3 Do not exposure to the sun, Tattoo Machine skin burns. 4 tattoos have some pain, will not have any significant effect of local anesthetic, and may affect the coloring. Do not believe the propaganda of some parts of the so-called Stainless Steel Tips painless tattoo. 5 Jiyong animal blood or cinnabar and other tattoo (There are rumors that this tattoo can be seen in the drink), this method is extremely dangerous.