Olen kokenut samaa muutaman kerran. Se on mahdollista. Joku samuus kahdessa vieraassa ihmisessä, tiedostamaton alitajuinen kaikkien aistien vastaanottautuvuus (uusi sana :)). Sen salaisuus on ilmeissä, eleissä, olemuksessa, ei niinkään sanallisessa vuorovaikutuksessa kuin sielujen sympatiassa.

Sepä se, sanoja ei tarvita. Kumma tilanne.

Mikä tuttuuden tuo? Muistuttaako äkkiä tuttuuden tunteen herättänyt jotain lähi-ihmistäni vai minua itseäni?

Mistä on kyse, kun joku jää kaukaiseksi ja ventovieraaksi, ulkopuolelle leirin, iankaiken ja toinen sytyttää salamana kotiin pääsyn tunteen?

Aivan ensin tietysti kannattaa varmistaa, että aivojen rasvahappotasapaino on jotakuinkin OK.

Etappisika, eihän tällainen rasvahappo ole koskaan tasapainossa.

Niinpä ?, psykologit epäilemättä ovat osanneet näitä asioita selittää. Jostain varhaisista vuorovaikutuskuvioista saattaa olla kysymys ja siitä miten ne alitajuisesti ohjaavat meitä.

Olen ilokseni huomannut, että samanhenkisiä ihmisiä löytää vielä vanhoilla päivilläkin. Toisaalta tällaisen hyvän löytämishetken merkitystä voi myös liioitella, ei se välttämättä kanna ihan niin pitkälle kuin aluksi näyttää.

Tai sitten voi filosofoida, että kaikissa ihmisissä on jotain samaa, toisissa sen vain tunnistaa helpommin kuin toisissa. Silloin ehkä tosiaan lähestytään elämän tarkoitustakin, yhteyttä.

Kyllä näissä happohommissa Kirsti tuo tasapaino on kuule tärkeä:

"OMEGA-3,-6,-7 vai -9 -RASVAHAPPO?
Omega-rasvahappoja on useita laatuja eri tarpeisiin. Se, että saat riittävästi toista, ei tarkoita sitä, että tulet toimeen ilman toista. Tärkeää on myös rasvahappojen tasapaino."

"Puute aiheuttaa ja pahentaa monia oireita. Ihon kimmoisuus häviää, se kuivuu, kutiaa, tulehtuu, syntyy aknea, limakalvot
herkistyvät, fyysinen ja psyykkinen yleiskunto heikkenee, verenpaine ja kolesteroli kohoavat, haavat paranevat huonosti, muisti heikkenee, hiukset lähtevät. "

Niin että Te voitte kääntyä luottamuksella puoleeni, edustamani taho toimittaa Teille huomiotta toisella lähettäjänimellä happoja ovelta ovelle-periaatteella... Kannattaa siis toimia ennenkuin Teistä tulee kuivahtanut finninaamainen ja huonomuistinen käppänä haavaisella kaljulla...

Edelleen edustamani taho takaa, itse pääasiaan tullakseni, että kun hapot sitten ovat balanssissa myös Teidän aivoissanne, ei Teille enää tule outoja tuntemuksia jos joudutte ventovieraitten ihmisten seuraan.

Voitte jopa mennä kutsuille!

Sylvi, toisaalta voi ajatella että tuollaiset löytämishetket ovat arvokkaita sinällään, ei niistä tarvitsekaan mitään sen kummempaa syntyä.

Merja, yhteyskö se elämän tarkoitus on? Mikä ettei.

Etappisika, eikö Teille todellakaan koskaan tule outoja tuntemuksia ventovieraiden seurassa?

Kirsti, kyllä ne ovat arvokkaita hetkiä. Merjakin luonnehti hyvin, että ihmiset ovat joltain kohdin samanlaisia. Minä olen kokenut erityisen voimakkaina kaikki merkit ihmisten veljeydestä/sisaruudesta ja solidaarisuudesta.

Todennäköisesti ymmärsin ja tunnistin tuon "sialujen synpatian" josta kerroit - eihän se mikään "outo tuntemus" ole. Sitäpaitsi se sopi hyvin tuohon mukavasti kuvattuun tunnelmakuvaan - syksy.

Mutta on hyvä periaate heittää nuotioon välillä vaikka kipollinen rasvahappoja, etteivät lieskat ylly liikaa. Unio mystico; kaikin mokomin niinkin, ei siinä mitään.

Ihmisiä on erilaisia, ja joskushan niitä mukaviakin täytyy ensimmäisen kerran tavata - voi sitten vaan mielessään todeta että olipas se hyvä tyyppi.

Niitä toisenlaisiakin on riittämiin, kuten hyvn tiedetään.

Mutta ei voi olla hieman hörähdyttämättä tämä, mikä nyt olisikaan, "sosiaalisuuden korkein aste" , jossa ensi kertaa kohdatun ihmisen kanssa tapahtuva kanssakäyminen huipentuu ugrilaiseen satoriin: "Sepä se, sanoja ei tarvita. Kumma tilanne." Ja elämme sentään EU-puheenjohtajamaassa, jossa vierainamme juoksentelee poliitikkoa ja virkamestä Etelä- ja Keski-Euroopasta, kipittävin askelin ja vilkkuvin flirtinhakuisin silmin, valmiina smooltookkiin, suutelemassa kädelle Pohjolan tervettä naista ja ylistämässä vuolassanaisesti heidän seksuaalisuutta tihkuvaa pääministeriään (mies).

Mutta paskaaks täs.

Jaa, no en minä ajatellut sitä sosiaalisuuden korkeimpana asteena. Hienoahan se on, että meillä on tää kielellinen kommunikaatiojärjestelmä olemassa. Sen rinnalla on sitten toiminnassa tämä sanaton systeemi, johon ei sillä tavalla normaalisti kiinnitä huomiota koska se tukee tätä kielellistä systeemiä ja harvemmin tunkee jotenkin etualalle. Mulle nyt vaan kävi niin, että yhtäkkiä tajusin kommunikaation pelaavan enemmän vaistonvaraisesti kun puheen varassa, ja minulle joka enimmäkseen vain lörpöttelen täällä blogissa, se oli jotenkin havahduttava tilanne.

Tarttis käydä ulkona useammin? Ja muuallakin kun niissä kirkoissa?

Niin, tilanne on tosiaan huolestuttava. En edes muista milloin olisin käynyt kapakassa viimeksi.

"En edes muista milloin olisin käynyt kapakassa viimeksi."

Vaikka houkutus on suuri, en sano tuohon mitään.

Oi voi.

Jaa... jos verbaalikommunikaatiota tässä pistellään niin voiko tuon oivoin tulkita siten että sinulla olisi ns. ryyppykytis päällä?

Aina sitä oppii. Ryyppykytis on ihan uusi sana. Jälleen todellisuuteni laajentui merkittävästi.

Ryyppykytis - hyvin ilmaiseva sana, jopa litterääri; ainakin Hannu Salama on sitä jossain kirjassaan käyttänyt.

Merkityssisältö lienee selvä?

Kyllä, merkityssisältö on selvä. Ei minulla varsinaisesti ole ryyppykytis päällä, kyttään ihan muita asioita.

You have done a Great job, keep doing more work like this ! Thanks..