Eri puolilla maailmaa niputetaan todellakin asiat eri tavalla. Etelä-Amerikassa on heimo, joka ei esimerkiksi tee eroa linnun ja perhosen välillä.

Foucault kertoo hauskan alkujaan Borgesilta peräisin olevan jutun kirjassaan "The Order of Things". Muinaisessa kiinalaisessa sanakirjassa lueteltiin erilaisia eläinlaatuja: keisarille kuuluvat; balsamoidut; kesyt; imevät siat; seireenit; satumaiset eläimet; eksyneet koirat; tähän luokkaan kuuluvat (?); mielipuoliset; luokittelemattomat; hienolla kamelinkarvapensselillä maalatut jne ja sitten sellaiset, jotka ovat juuri särkeneet vesiastian (olisko nämä niitä kisroja?:));ja lopuksi sellaiset jotka näyttävät kaukaa katsottuna kärpäsiltä.

Muutenkin kiinan kieleen tutustuminen havahduttaa huomaamaan, miten kieli voi muodostua eri tavallakin kuin meillä. Kiinan alkeiskurssilla minusta olikin hauskinta kuulla opettajan selityksiä kirjainmerkkien synnystä.

"Mutta jos meillä ei ole ollut tarvetta nimetä jotain asiaa ja ilmiötä ollenkaan, niin sehän ei välttämättä tarkoita ettei sitä ilmiötä olisi lainkaan olemassa. Me siis voimme elää sellaisten ilmiöiden vaikutuspiirissä, joita emme tunnista, koska kielemme ei ole huomannut nimetä niitä."

Kyllä Saussuren setä oli vähän sitä mieltä että sellaista ei ole olemassa millä ei ole nimeä. Todennettukin on: eteläamerikkalaisella inkkariheimolla ei ollut kielessään sanaa joka tarkoitti tiettyä väriä. ja katso: he eivät tätä väriä myöskään havainneet. Siis värien systeemi on mielivaltainen siinä mielessä että värit (=nimitykset eri väreille) ovat vain mielivaltaisesti pätkittyjä ja nimettyjä alueita jatkumosta (värit = valon aallonpituuksia), joka "on olemassa", mutta jota ei huomata koska sille ei ole nimeä. Siis: kulttuuri (kieli) määrittelee mitä meille "on" ja mitä "ei ole".

Tuohon Foucaultin kertomaan juttuun on todettava, että se siis on napattu Borgesilta, ja on itse asiassa "borgesin kiinaa", ei kantonia tai mandariini- tai muuta virallista kiinaa. Näitä kiinoja puhuu satoja tai kymmeniä miljoonia ihmisiä, borgesin kiinaa puhui vain yksi, joka hänkin nyt on jo kuollut.

Sanottakoon nyt tämäkin: Kiinan kielen merkit eivät ole kirjainmerkkejä vaan tavumerkkejä.

Kiinan merkit ovat tietenkin tavuja tai sanoja.

Ihmisen on vaikea havaita asioita, joille hänellä ei ole nimeä. Mutta se ei muuta todellisuutta. Todellisuuus on olemassa, vaikka jotkut ihmiset eivät sitä huomaa.

Kieli ei luo todellisuutta, vaan todellisuus vaikuttaa kieleen.

Antiikin kreikassa oli vähän värien nimiä, mutta värisävyjä oli tietenkin yhtä paljon kuin nytkin.

Kieli on tullut vuosisatojen aikana tarkemmaksi.

Jos primittivien ihminen ei tajunnut, huomannut ja omannut nimiä joillekin asioille, se ei tarkoita sitä, että niitä ei ollut olemassa.

Minua ainakin kiehtovat enemmän ihmiset, joissa tunnistan jotain itsestäni, kuin aivan oudot tyypit. Olen kyllä kuullut juttuja siitäkin, että on tylsää, jos toinen on ihan samanlainen, mutten ole itse kokenut vielä sellaista.

Merja,

minullakin on hienoja, harvinaisia hetkiä, kun löydän vaikkapa historiasta tai nykyhetkestä sukulaissieluja. Mutta minusta on myös kiinnostavaa tutustua ihmisiin, jotka ovat aivan erilaisia kuin olen itse. Siksi kai blogit ovat niin kiinnostavia: kohtaa ihmisiä, joita ei olisi koskaan muuten tavannut.

On myös hämmästyttävää pysähtyä miettimään ihmisiä, jotka ärsyttävät, josko tuo ärsyttäväkin piirre löytyisi itsestä. Ehkä erilaisistakin ihmisistä oppii lopulta jotain itsestään.

Blogisisko, ilmeisesti taolaisuutta ja zeniläisyyttäkin olisi helpompi käsittää jos osaisi vähän kiinaa. Mutta kai kielikin osaltaan luo todellisuutta?

Etappisika, noinko Saussuren setä on mieltä. Nää on niin vaikeita asioita, että päähän tulee pipi kun näitä miettii. Mutta siis jos ajattelee noita suomalaisten sanoja humalalle, niin kyllähän huppeli ja kaatokänni ovat eri asioita sellaisessakin kulttuurissa jossa kielen tasolla ei olisi välitetty niitä erottaa. Mikäli sellainen kulttuuri nyt on. En tiedä onko.

Merja, olisikin aika hurjaa jos tapaisi ihmisen joka olisi täysin samanlainen.

Merja, ikävä kyllä se ärsyttävä piirre usein nimenomaan löytyy itsestä.

Todellisuudessa on luonnollisesti eri tasoja: fysikaalinen todellisuus ja inhimillinen, ihmisten luoma todellisuus niin kuin vaalit, rahan käsite tai kieli.

Kirsti, lukaisepa Roo Ketvelin Kivisikiö tai Toisin.

Minusta kieli nimenomaan luo todellisuutta eikä ainoastaan kuvaile sitä, millainen todellilsuus on. Siitä minulla ei ole pienintäkään epäilystä.

Tieteessä käsitystä, jonka mukaan todellisuus on suurelta osaltaan tai joidenkin mukaan jopa kokonaan kielellisesti tuotetta kutsutaan sosiaalikontruktionismiksi. Sosiaalikonstruktionismi on saanut näkemyksenä suurta suosiota etenkin yhteiskuntatieteiden puolella.

Kun ihmiset kohtaavat toisensa, he rakentavat sosiaalista todellisuuttaan yhä uudelleen. Monessa mielessä ilmiöt itsessään eivät ole jotakin tiettyä vaan me teemme ne puheellamme tietynlaisiksi. Voin todeta pihalla seisoskelevasta tytöstä puhekumppanilleni kyseessä olevan "naapurin esikoinen", "ikäisekseen lapsellinen esimurrosikäinen", "ilmiselvä kangsterin alku" tai mitä tahansa vastaavaa. Tyttö ihan sama riippumatta mitä sanon, mutta hän ei pysy samana. Lasta tuntematon ihminen suhtautuu tyttöön sanojeni perusteella eri tavalla riippuen siitä, mitä olen sanonut. Seurauksena myös tyttö muuttuu, koska häntä aletaan kohdella eri tavoin. Ehkä aluksi muutos on vain hyvin vähän, mutta kun ajatellaan tämän tapahtuvan tuhat kertaa toinen toisensa jälkeen, muutoksesta tulee iso. Lopulta meillä on edessämme tyttö, joka on muuttunut hyvin paljon. Ehkä hän luottaa itseensä ja tekee suuria keksintöjä, jotka muuttavat maailmaa. Ehkä hän ei uskalla lähteä kotinsa ulkopuolelle lainkaan.

Samalla tavoin tuotetaan esimerkiksi oikeanlainen ihanteiden mukainen mies ja nainen, jollaiseksi itsekunkin sukupuolensa mukaan pitäisi pyrkiä. Oikeanlaista miestä ja naista ei ole henkilönä olemassa. Meillä on vain sanallisia (ja kuvallisia) kuvauksia siitä, millaisia nämä ihanteelliset henkilöt ovat. Jollei näitä sanallisia (ja kuvaillisia) kuvauksia olisi, tuskin meillä olisi mitään ihannemiestä ja -naista ainakaan niin, että kaikki kiinnittäisivät huomiota samoihin asioihin ihmisessä ja pyrkisivät enemmän tai vähemmän samoihin päämääriin.

Sanat näyttävät aivan mainiosti riittävän muuttamaan todelliuutta. Sano murrosikäiselle, että hän on liian lihava, niin hänen käyttäytymisensä ja mahdollisesti myös ulkoinen olemuksensa sanojen seurauksena tavalla tai toisella muuttuu. Tai sano ihmiselle, että hän onnistuu rakentamaan talon, niin hän saattaa hyvinkin onnistua. Maailmaan ilmaantuu uusi talo. Sano, ettei hän ikinä pysty siihen, niin talo ja suurella todennököisyydellä talo jää tekemättä.

Tietenkin Foucault'n kertoma juttu on Borgesin mielikuvitusta, mutta siitä huolimatta se on mahdottoman hauska.

Kiina on niin eksoottinen ja vieläkin useimmille meistä niin etäinen maa, että siitä voidaan uskoa vielä mielikuvituksellisempia asioita.

Kiinan kirjoitusmerkeissä on tarinoita tai pitäisikö sanoa kansanperinnettä. Esimerkiksi sana 'koti' ilmaistaan merkillä, jossa on katto ja katon alla sika.

Erään selityksen mukaan tämä kertoo siitä, että tuhansia vuosia sitten kodin keskeisin paikka oli esi-isien alttari, jossa uhrattiin lihaa. Paras mahdollinen uhri oli villisian liha. Kodissa oli kaikki kunnossa, jos siellä oli alttari ja siinä villisian lihaa.

Tyttäremme on asunut Kiinassa ja osaa kiinaa. Hän sanoo, että koti-sanan merkille on muitakin selityksiä.

Arja,

sosiaalikonstruktionismi on kiinnostava teoria ja toimii erittäin hyvin ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita kuvatessa. Ihmiseen voidaan vaikuttaa hyvin paljon, kuten kuvasit. Se kannattaa varsinkin kasvattajien muistaa. Siis erittäin tärkeä viesti lukijoille.

Mutta sosiaalikonstruktionismilla on rajoituksensa. Se ei toimi fysikaalista maailmaa kuvatessa. Dinosaurukset ja tähdet olivat olemassa mijoonia vuosia ennen ihmistä eikä meidän kielemme luonut niitä eikä muuttanut niitä. Kieli saattaa kyllä muuttaa meidän käsityksiämme niistä.

Jos ihminen voisi muuttaa todellisuutta kielen kautta, niin esimerkiksi sotien ja nälänhädän lopettaminen olisi helppoa.

Oikeudessa voi eri asianajajilla olla erilaisia mielipiteitä siitä, kuka on murhaaja, mutta nämä mielipiteet eivät muuta murhan todellisuutta. Jossakin on murhaaja.

Jos ajatellaan, että kieli luo aina todellisuuden, silloin kielestä on tehty vankila, johon olemme kaikki suljettuja eikä meillä ole yhteyttä ulkopuolella olevaan todellisuuteen.

Kieli on kommunikaatioväline, jota on koko ajan kehitettävä, jotta se vastaa entistä paremmin todellisuutta.

Kiinnostavia juttuja Arja ja Blogisisko. Täytyy oikein miettiä noita.

Kiitos vinkistä Trestak.

Blogisisko,

en minäkään usko, että koko todellisuus olisi palautettavissa kielen käyttöön tai käyttämättä jättämiseen.

Mutta mitä sotiin tulee, niin olen kyllä ihan eri mieltä. Totesit, että "jos ihminen voisi muuttaa todellisuutta kielen kautta, niin esimerkiksi sotin ja nälänhädän lopettaminen olisi helppoa". Minä suuresti epäilen, että esimerkiksi se kannatus, mitä Irakin sota sai USA:ssa on hyvin suurelta osaltaan kielen kautta luotua. Tiedotusvälineet julkaisivat juttuja WCT-iskuista ja koko kansa sai tietää asiasta. Jos tiedotusvälineet olisivat jättäneen asiasta puhumatta, niin maailma olisi tällä hetkellä toisenlainen (millä tavoin toisenlainen, sitä en tiedä, mutta toisenlainen joka tapauksessa). En silti tarkoita, etteikö asiasta olisi pitänyt puhua.

Ja entä sitten tämä tuoreempi tapaus: Paavi meni siteeraamaan jotain keskiaikaista lausumaa, siitä, että islamia on levitetty väkivaltaisesti. Paavi siis sanoi jotain, ja muslimimaalimassa kohahti. Kyse ei ollut sodasta, mutta eiköhän historia tunne sotiakin, jotka ovat alkaneet niin, että joku sattui sanomaan jotakin.

Kun on kaksi-tai monikielinen, kuten suurin osa maailman ihmisistä, kohtaa useita tilanteita, joissa juuri sitä oikeaa sanaa ei löydykään molemmista(kaikista) hallussa olevista kielistä. Kyseessä on silloin usein sana, jolla on kahdessa eri kielessä erilainen merkitysverkko.
Mrkitysverkolla tarkoitan kaikkea sitä, mikä liittyy mielikuvina tai merkityksinä sanaan; esim.mitä tarkoittaa järvi? Italialainen näkee sielunsa silmillä automaattisesti vuorien keskellä sijaisevan järven, me suomalaiset tyypillisen... niin, järven. Sanat ovat myös verkosto mielikuvia.
Äh, tästä on niin paljon sanottavaa, ei kommenttilaatikkoon mahdu!:)

Sari,

oikean sanan löytäminen on todellakin vaikeaa joskus. Monesti on helpointa käyttää useita kieliä samanaikaisesti.

Mutta se, että kieltä voidaan kääntää toiselle kielelle ja ilmaista edes suurin piirtein sama asia eri kielillä, osoittaa että kieli on kommunikaatioväline, joka on ihmisen hallussa ja jota voidaan kehittää niin kuin omaa kielitaitoakin.

Arja,

olisi toivottavaa, että ihmiset pystyisivät muuttamaan enemmän mielipiteitään ja maailmaa ja rakentamaan rauhaa eikä sotia.

Puhumattomuudella ja vaikenemisella ei asioita kuitenkaan hoideta. Esimerkiksi kansanmurhista vaietaan usein liian pitkään.

Valitettavasti sotia ei ole pystytty lopettamaan, vaikka rauhasta puhutaan. Usein rauhasta puhuminen on vain silmänlumetta. Yhden väkivaltaisuus ja sotaisuus hyväksytään, toisen ei. Esimerkiksi Neuvostoliiton sotaisuutta ja valtavia asevarusteluja ei vasemmisto eivätkä suomalaiset rauhanjärjestötkään arvostelleet. Koska rauhasta puhuminen on usein liittynyt puoluepolitikkaan, ihmiset eivät enää jaksa ottaa puheita rauhasta tosissaan. Rauhasta ja väkivallan poistamisesta puhumisen pitäisi olla
puolueetonta, mutta sitähän se ei ole.

Ei tarvitse olla monikielinen havaitakseen, että kielestämme puuttuu sanoja. Niinhän sitä luulisi, että kielessä on sanat niille asioille, jotka kukatahansa tavallinen kaduntallaaja voi havaita omasta ympäristöstään. Mutta ei niin ole.

Esimerkiksi suomen kielestä (ja monesta muustakin) puuttuu neutraali sana, jolla tarkoitetaan henkilöä, joka on sekä puolisoton että lapseton. Miltei jokainen tuntee tällaisia ihmisiä, mutta miksi heitä tulisi nimittää.

Sinkku? Ei käy, sinkulla voi olla lapsia. Naimaton? Ehei, joukossa on eronneita eikä naimattomuus muutenkaan nykyisin merkitse puolisottomuutta. Vanhapiika/vanhapoika? Ei käy, sävy ei ole neutraali. Perheetön? Ei myöskään käy, koska puolisoton & lapseton ihminen voi asua perheessä, esimerkiksi lapsuudenperheensä jäsenenä. Jotkut tutkijat ovat esittäneet (etenkin Tuula Gordon), että käytettäisiin itsellinen sanaa, mutta eipä sekään näy kotiutuneen kieleemme. Jotkut puhuvat myös yksineläjistä, mutta puolisoton & lapseton ihminen ei välttämättä asu yksin vaan voi asua vaikkapa kimppakämpssä tai sisarensa/veljensä kanssa.

Vastaavanlaisia puuttuvia sanoja on varmasti paljon, mutta niitä ei tule huomanneeksi ennen kuin itse tarvitsisi kyseistä sanaa ja päätyy toteamaan, ettei sitä ole.

Arja,

tuo on kiinnostava esimerkki siitä, miten kieli kulkee todellisuuden jäljessä.
Todellisuus on ensin ja sille etsitään sanaa.

Suomessa on muuten kätevä sana 'tuliainen', jota ei ole esimerkiksi englannissa tai ranskassa, lieneekö muissa. Ystävämme ja sukulaisemme käyttävätkin suomalaista sanaa 'lainasanana'.

Näistä filosofiaa hipaisevista keskusteluista tulee aina mieleen, mitä Louisa May Alcott sanoi filosofi-isästään.

Filosofi on kuin mies, joka haluaa lähteä ajelehtimaan kuumailmapallolla, mutta toiset yrittävät vetää häntä narulla maahan.

Teoriat ovat monesti hyvin hauskoja ja inspiroivat kirjailijoita ja taiteilijoita, mutta ne ovat usein täysin ristiriidassa todellisuuden kanssa tai korkeintaan lähestyvät sitä. Ne ovat tavallaan kuin romaaneja ja runoja. Tulee ongelmia, jos niitä aletaan pitää tosina.

Kyllähän Suomessa on itsellisiä ollut maailman sivu. Itsellinen on tilapäisansioilla elävä, vakinaista tointa tai omaa maanviljelystä pitämätön tilaton henkilö, sanoo Nykäri. Mikään ei estäisi hänellä olemasta lapsia tai perhettä yleensäkin.

Noin muuten olen sitä mieltä, että kieli on pahimmillaan monimutkainen tapa hankaloittaa elämään, ja parhaimmillaan varsinkin laiskalle ihmiselle erinomainen keino tutustua vieraisiin kulttuureihin ihan vain juttelemalla. Siis tokihan pitää se vieras kieli ensin saada haltuun edes jotenkin, mutta siltikin. Ah, kunpa joskus kehittyisimme sellaiseksi lajiksi, joka osaa kommunikoida ilman sanoja!

Blogisisko: Niin, huonot teoriat ovat ristiriidassa todellisuuden (havaintojen?) kanssa. Tästä syystä filosofiltakin pitäisi nykyään edellyttää perehtymistä ainakin johonkin muuhunkin tieteeseen kuin filosofiaan. Paitsi jos liikutaan pelkän käsiteanalyysin piirissä.

Sinänsähän tämä käsitteiden ja todellisuuden vastaavuussuhde on ollut ihan keskellä filosofian historian juonteita ihan alusta asti. Siitä on tosiaan sanottu niin paljon ja niin monella eri tavalla, ettei ongelmatiikkaa pysty kunnolla edes muotoilemaan jossain kommenttilaatikossa - saatika, että sitä voisi yrittää ratkaista täällä.

Tai ehkä se ratkaistaan juuri täällä, jos jossain, kun filosofian historiaan ja jo-sanottuun ei ole liikaa takerruttu.

Internet-keskusteluissa huomaa usein, että keskustelijat ovat saaneet filosofisia ajatuksia yliopiston luennoilta tai kirjoista ja ovat omaksuneet ne kritiikittä itsestäänselvyyksinä. He saattavat hämmästyä kovasti, kun heille sanoo, mistä nuo ajatukset ovat kotoisin. Senvuoksi on hyvä keskustella näistä aiheista Internetissä ja esittää erilaisia mielipiteitä.

Palin Zon, Vonnegut Galapagoksessa esittää aika hauskan vision ihmiskunnasta jonka evoluutio on edennyt siihen vaiheeseen että he muistuttavat hylkeitä. Puhe muistaakseni oli jo kadonnut, mutta pieruhuumori muistutti ihmisyydestä.

Hei Laajis, minun on ainakin helppo olla liikaa takertumatta filosofian historiaan, kun tiedän siitä niin äärettömän vähän ja mitä olen joskus mahdollisesti tiennyt, olen jo aikoja sitten unohtanut. Tämäkin sävykäs keskustelu on ylittänyt kapasiteettini. Mutta aikamoinen ihme olisi, jos tuo todellisuuden ja käsitteiden ongelmatiikka täällä ratkeaisi.

Blogisisko, minusta on kumminkin hienoa kun ihmiset saavat filosofisia ajatuksia yliopiston luennoilta, viis siitä jos niihin suhtaudutaan joskus hiukan kritiikittömästi. Kyllä siperia opettaa.

Kirsti,

olet ihan oikeassa. On hyvä oppia kaikkea, ja elämä eli Siperia opettaa.

Ehkä saisi eniten hyötyä oppimistaan asioista, jos tietäisi, missä suhteessa ne ovat muihin asioihin.

"Grönlannissa on lumelle runsaasti synonyymeja..."

Totta, mutta suomen kieli taitaa pistää paremmaksi. Alla olevan tutkimuksen mukaan eskimoiden kielessä on enintään 24 sanaa lumelle, kun taas Wikipedia antaa esimerkkinä lähes 30 suomen kielen synonyymia:

http://www.derose.net/steve/guides/snowwords/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lumi

Täällä taas on lähes 100 kevyen pakkaslumen nimitystä suomeksi:

http://www.kotus.fi/julkaisut/sanakirjat/sms/synonyymit.shtml

Kirsti, hyppäsin suoraan kommenttilaatikkoon, kun tuli into kommentoida sinun kirjoitustasi. Luen sitten myöhemmin muut kommentit, joita onkin kertynyt kunnioitettava määrä. Tämä on nimittäin yksi lempiaiheistani.

Ei-kielellinen viestintä ajaa aina kielellisen viestinnän edelle. Se näkyy erityisen kärjistettynä silloin, kun nämä kaksi ovat ristiriidassa keskenään. Sanotaan vaikka että tapaat tuttavan, joka toteaa, että onpa kiva tavata sinut pitkästä aikaa. Samalla hän näyttää nyrpeää naamaa. Kumpaa uskot, hunajaisia sanoja vai nyrpeää naamaa!

Ehkäpä perjantainen kohtaaminen oli täydellinen kohtaaminen. Kommunikoitte ei-verbaalisella tasolla ja miellyitte toistenne viesteihin. Onneksi me suomalaiset osaamme tosiaankin jäädä kuuntelemaan sanatonta viestintää ja myös nautimme siitä.

Täydellistä. Suorastaan taivaallisen ihanaa.

Sanoihin kätkeytyy paitsi ymmärtämisen mahdollisuus niin myös väärinymmärtämisen mahdollisuus.

Louhi, tuo on kyllä ihan totta mitä sanot kielellisestä ja ei-kielellisestä viestinnästä.

Jälkeenpäin olen alkanut ihmetellä sitä, miksi sellainen kohtaamisen hetki voi tuntua niin upealta. Ihan niin kuin taivas aukenisi, jos nyt kulunut kielikuva sallitaan.

Arja, eikö sana "itsenäinen" kuvaa ihmistä, jolla ei ole puolisoa tai lapsia? Totta on, ettei hyvää sanaa sille löydy, eikä tuo itsenäinenkään kovin hyvä ole, sillä moni perheellinenkin haluaa kuvata itseään itsenäisiksi ihmisiksi, mutta sellaista olen kuullut käytettävän ja käytän itse puheissani.

Toisaalta, tarvitseeko puolisottomuutta/puolisollisuutta yhdistää siihen onko lapsia vai ei? Eikö niistä voi puhua erikseen. Tällöin jo vakiintunut termi "sinkku" toimii ihan hyvin. Sinkulta voi sitten erikseen kysyä, onko sillä myös lapsia vai ei.

Tai sitten pitää keksiä jokin lisämääe sanaan sinkku, joka kertoo onko kyseessä lapsia tehnyt sinkku vai ei. Miten olisi "sinkku-isä" tai "sinkku-äiti"? Se erottaisi henkilön "yksinhuoltajasta" sillä, että lapset eivät asu tällaisen sinkun luona.

Onko toisaalta sellaistakaan sanaa olemassa, joka kuvaa samaan aikaan, onko henkilö naimisissa vai ei ja onko hänellä lapsia vai ei? "Äiti" ei välttämättä ole naimisissa eikä siis kenenkään puoliso. Puolisolla ei välttämättä taas ole lapsia. Onko sana silloin "perheellinen"?

Ehkä nämä kaksi asiaa voisi pitääkin erillään, kuten ne kielenkäytössä ovat muutenkin jääneet erilleen, jolloin "sinkku", "avopuoliso" ja "puoliso" kattavat lähes täysin aikuisten määrittelytarpeen. Omaa termiä mielestäni enemmän kaipaisi vakiseurustelusuhteessa mutta yksin asuvalle. Eli henkilölle, joka ei ole avopuoliso, muttei sinkkukaan. Sillä sinkuksi ei määritellä ihmistä, joka seurustelee. Onko sellainen vain "seurusteleva"?

Nykyään ei tunnu olevan paljoakaan merkitystä enää sillä, onko vakavasti seurusteleva pariskunta naimisissa vai ei. Enemmän merkitsee ehkä se, asuvatko he yhdessä vai eivät ja se, seurusteleeko kenenkään kanssa vai ei, sekä se, onko tehnyt lapsia vai ei.

Hei Anni, kiitos kommentistasi. Arja on tainnut tällä välin kadota taivaan tuuliin eikä tiedä vastauksestasi. Itsenäinen on tosiaan hyvä sana, mutta samalla ongelmallinen koska minäkin haluan olla itsenäinen, vaikka avioliitossa elänkin.

I love your site and the article is useful!

Millä perusteella tutustumme ihmisiin, joihin tutustumme? Tällä hetkellä asun ja elän ja vaikutan Suomessa, aika liki pääkaupunkia ,maalla ja kaupungissa. Ajatukseni mukaan jonka tällä hetkellä koen olevan omani ja jonka mukaan toimin nyt on se että tutustun ihmiseen hyvin monimutkaisistakin lähtökohdista alkaen. On riski tulla hylätyksi, on riski tulla petetyksi, on riski tulla väärin ymmärretyksi. Jokainen kohtaaminen ja jokainen hyvästijättö voi olla mitä vain, mutta miten itse asennoidun kaiken mahdollistavaan kohtaamiseen. Olenko avoin hyvälle ja olenko avoin myös pettymykselle ja ikävän tuntemuksille. Hyväksynkö sen tosiasian etten ole aina edes toivottu; pidetty , ihana ihminen ? Ettei joku ihminen kerta kaikkiaan voi tajuta tapaani toimia tai sanoa sanoja tai elehtiä tai mitä nyt kohtaamisessa yleensä tapahtuukin. Minua kiehtooo se ettei joku pidä minusta. Miksi? kissaahan toimii juuri niin. yleensä se joka ei pidä kissosta ollenkaan huomaa kissan kyhnäävän juuri tämän ihmisen jaloissa. Aivan päinvastaiset ihmisluoneet tai persoonat saattavat alussa olla kuin kissa ja koira. Jos jompi kumpi ja ajan kanssa kumpikin hyväksyy toisensa erilaisuuden ja pitää sitä arvossa , suhde onnistuu. Suhde vaatii rehellisyyttä. Kykyä olla avoin ja luottamuksellinen. Sekä ehkä kestävyyttä sen sijaan että suhde saattaa kariutua pelkkään mahdottomuuteensa. Näen että jokainén ihminen on uusi avara maailma. Jos saan luvan voin olla paljon viisaampi jonkun ajan  päästä kulkiessani matkan verran ihmisen kanssa joka ei ole minua aluksi hyväksynyt. Hänellä on siihen oikeus. Olla pitämättä minusta . Ei sen kummempaa. ei sitä ole maailmankaikkeudessa huonoksi luettu. asia on vain niin mitä itse asialle teen? pysyn pois jos minulta näin pyydetään mutta sekään ei tee omassa maailmauskossani kuin pikkuisen kipeää ja se menee ohi. Näen että huomioimalla vain niitä ihmisiä tai eläimiä jotka meidät jo heti hyväksyvät emme opi jotain muuta. Hyväksymällä hyväksymme toisenkaltaisuuden ja siihen on monta vahvistusta olemassa. Eipä sitten tällä erää muuta kuin hyväksymisiin.....

Millä perusteella1Y0-A17 tutustumme ihmisiin, joihin tutustumme? Tällä hetkellä asun ja elän ja vaikutan Suomessa, aika liki pääkaupunkia ,maalla ja kaupungissa. Ajatukseni mukaan jonka tällä hetkellä koen olevan omani ja jonka mukaan toimin nyt on se että tutustun ihmiseen hyvin monimutkaisistakin lähtökohdista alkaen. On riski tulla hylätyksi, on riski tulla petetyksi, on riski tulla väärin ymmärretyksi. Jokainen kohtaaminen ja jokainen hyvästijättö voi olla mitä vain, mutta miten itse asennoidun kaiken mahdollistavaan kohtaamiseen. Olenko avoin hyvälle ja olenko avoin myös pettymykselle ja ikävän tuntemuksille. Hyväksynkö sen tosiasian etten ole aina edes toivottu; pidetty , ihana ihminen ? Ettei joku ihminen kerta kaikkiaan voi tajuta tapaani toimia tai sanoa sanoja tai elehtiä tai mitä nyt kohtaamisessa yleensä tapahtuukin. Minua kiehtooo se ettei joku pidä minusta. Miksi? kissaahan toimii juuri niin. yleensä se joka ei pidä kissosta ollenkaan huomaa kissan kyhnäävän juuri tämän ihmisen jaloissa. Aivan350-029 päinvastaiset ihmisluoneet tai persoonat saattavat 350-018 alussa olla kuin kissa ja koira. Jos jompi kumpi ja ajan kanssa kumpikin hyväksyy toisensa erilaisuuden ja pitää sitä arvossa , suhde onnistuu. Suhde vaatii rehellisyyttä. Kykyä olla avoin ja luottamuksellinen. Sekä ehkä kestävyyttä sen sijaan että642-524 suhde saattaa kariutua pelkkään mahdottomuuteensa. Näen että jokainén ihminen on uusi avara maailma. Jos saan luvan voin olla paljon viisaampi jonkun ajan päästä kulkiessani matkan verran ihmisen kanssa joka ei ole minua aluksi hyväksynyt. Hänellä on siihen oikeus. Olla pitämättä minusta . Ei sen kummempaa. ei sitä ole maailmankaikkeudessa huonoksi luettu. asia on vain niin642-384 mitä itse asialle teen? pysyn pois jos minulta näin pyydetään mutta sekään ei tee omassa maailmauskossani kuin pikkuisen 640-553 kipeää ja se menee ohi. Näen että huomioimalla vain niitä ihmisiä tai eläimiä jotka meidät jo heti hyväksyvät emme opi jotain muuta70-643 . Hyväksymällä hyväksymme toisenkaltaisuuden ja siihen on monta vahvistusta olemassa. 642-165 Eipä sitten tällä erää muuta kuin hyväksymisiin
-------------
650-568ll70-290

it's good to see this information in your post, i was looking the same but there was not any proper resource, thanx now i have the link which i was looking for my research.

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..