"Mutta ongelmana on, että minun siis pitäisi nyt kiertää puhumassa kirjasta joka ilmestyi toista kuukautta sitten ja josta minä en edes muista mistä se kertoo, puhumattakaan että asia kauheasti kiinnostaisi."

Mestari Nan Tsyanin opit eivät ole valuneet hiekkaan! Hyvä!

Niin ja vielä käytännön hyöty: jos tuo asenne pitää, se varmistaa, että messuilla puhut tästä kirjasta ja vastaat tyhmiin kysymyksiin vapautuneesti, nokkelasti, hienosti ja kuulijoiden kirjalliset suut vettyvät; tämähän täytyy ostaa ja lukea!

Minullekin on tuttu tuo olo, että olen aina eri mieltä muiden kanssa. Joskus tuntuu, ettei sillä ole mitään tekemistä asioiden sisällön kanssa. Vaikka toinen vaihtaisi kantaa, minulla olisi luultavasti silti tarve olla eri mieltä hänen kanssaan. Tuoda esiin se, että on olemassa myös muita näkökantoja asiaan.

Etappisika ennätti taas sanomaan asiani ja paljon paremmin vielä. Olet päästänyt irti kirjastasi. Ajattelepa, jos olisit edelleen kiinni siinä, kirjailijahan usein on takertunut kirjaansa mustasukkaisesti jossain vaiheessa kirjoitus-, editointi- tai kustannusprosessia. En voi sanoa, että aina olisi näin ja jotkut varmaan enemmän kuin toiset, mutta kirjasta pitää "luopua" jossain vaiheessa. Jos edelleen olisit kiinni kirjassa, ei varmaan olisi helppoa keskustella ja kertoa siitä messuilla. Siinä olisi niin paljon omaa ja tärkeää ja henkilökohtaista, että voisit pelätä mitä ihmiset sanovat ja jos eivät pitäisi kirjasta niin voisit kokea etteivät pitäisi sinusta.
Eli tuohan on ihanteellinen tilanne!
-minh-

Nähdään huomenna messuilla bloggaamisen merkeissä!

Syvissä vesissä ne isot kalat uivat. Syvemmälle siis ja aina vain syvemmälle. Ehkäpä jo ensi vuonna tähän aikaan sinulla on esitellä se tarunhohtoinen vonkale, jonka tiedät olevan siellä jossain mielesi kerrostumissa, mutta jota et ole vielä onnistunut narraamaan pinnalle. Sinä tiedät että se on siellä, joten se on. Kalaonnea :)

Heh heh, Kirsti, määkin tuun Turkuun. Taidankin tulla kysymään, mistä kirjasi kertoo, että onks se omaelämäkerrallinen. Mää olen nerokaspuheinen messuvieras, joka bongailee bloggaajia.
Mun tukkani on niin omituisesti nyt väkerretty Uuteen Uskoon, että toinen kaksosista pelästyi eilen. Ostin sille tänään aamulla (ja toiselle kans) Porin Nonparellista talveksi pupulakin. Ja ittelle kans. Huovutetun. Pysyy pää kyl...

Kylse taas siitä, Kirsti. Ihan hyvin sää myös puhut = )

Sääli, että riudun täällä flunssan kourissa (antakee sympatiaa), muuten olisin voinut tehdä vaikka Turun reissun.
Koetahan kestää, messuja on vain kerran vuodessa.

Joo, vuodessa on ehtinyt paljon tapahtua. Muistan, kuinka viime vuonna toivotin sinulle mukavaa kirjamessuviikonloppua (kai minä tosiaan myös toivotin, enkä vain tyytynyt ajattelemaan pääkopassani ; D)ja totesin, ettei se ole minua varten.

Tänä vuonna olisin voinut tullakin, sillä ajatus isossa ihmislaumassa ei tunnu nyt mitenkään kummoiselta. Mutta, mutta! Satuin epähuomiossa järjestämään muita menoja samaksi viikonlopuksi. Joten toivotan sinulle taas mukavaa kirjamessuviikonloppua.

Kyllä se siitä, kuten Liisa jo totesi. : )Olet päässyt eroon edellisestä kirjastasi ja tarvitset nyt lomaa kirjoittamisesta.

Ja mitä väittelyyn tulee, se voi parhaimmillaan olla todella virkistävää. Jos ei virkistä, niin pitäisi varmaankin keksiä jotakin. (En tiedä, mitä.)

Jassoo, nyt olen sitten taas kotona suurin piirtein yhtenä kappaleena ja maistelen salmiakkikossua.

Etappisika, se toimi. Omasta mielestäni vastasin kysymyksiin nokkelasti ja hauskasti. Harmi vaan että yleisö oli taas karannut paikalta.

Merja, onko sinulla tosiaan tarve tuoda aina eri näkökulma asiaan, vai tarve olla eri mieltä jonkun tietyn henkilön kanssa. Itse huomaan, että on mahdoton olla jonkun kanssa samaa mieltä.

minh, tuo on totta. Kunpa irti päästämisestä vain olisi ollut se seuraus, että pystyisi jo keskittymään seuraavaan.

Allyalias, kiitos!

Oi, näkisinkö minä jo myyttisen Liisan!

Koetahan parannella flunssaasi Susu.

Louhi, enpä usko että menetit mitään olennaista, vaikka vietät aikaasi jossain muualla kuin messukeskuksessa.

Joskus tuntuu siltä, että minun on vaikeinta olla samaa mieltä itseni kanssa, asioilla kun on yleensä niin paljon eri puolia. Samasta syystä minun on helppo olla samaakin mieltä ihmisten kanssa, silloinkin kun he ovat keskenään eri mieltä. Riippuu, mistä suunnasta katsoo ja millä tuulella on.

"... ja maistelen salmiakkikossua."

On nyökkäiltävä hyväksyvästi, toivottavasti otit siivun pari jo siinä menomatkalla tai viimeistään Turun messukeskuksen naistenvessassa? Tähän viittaisi kyllä tuo että "Omasta mielestäni vastasin kysymyksiin nokkelasti ja hauskasti."

Alat olla oikealla tiellä kirjailijaksi. Ja tämäkin vielä että salmiakkikossua - kustantajako on tuon kohderyhmäajattelun noin hyvin iskostanut? Lisää katu-uskottavuutta nuortenkirjailijassa kun tuoksuu salmiakkikossulle kuten lukijatkin.

Merja, noinhan se on. Mutta arvaa ottaako pattiin keskustelukumppani joka on tuollainen tuuliviiri mielipiteissään:)

Etappisika, enpä tosiaan tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kannalta. Mutta vielä se katu-uskottavuus ei tunnu juuri lisääntyneen, vaikka kaikki edellytykset tosiaankin olisivat.

Vaikka vakuutitkin ettei Louhi menettänyt mitään, niin pikkuisen olen kade kun pääsit kirjamessuille. Olen ollut niillä eläissäni kerran, ja minä rakastan messuja - silloinkin, kun siellä päivystää 4 päivää 8-10 tuntia päivässä...

Sen ainoan kerran olin muistaakseni kustantajan tilaamana esittelemässä jotakin kirjaa... Ei muista enää. Mutta tiedän, että on raskasta puhua kirjasta jossa ei ole enää kiinni tai paremminkin joka ei enää kiinnosta. Tulee olo, että "mitä te siinä kyselette"... Toisaalta, jos on hulluna johonkin omaan kirjaansa eikä kukaan kysy mitään, niin ei sekään hääviä ole. Ei oo kohorin koskaan!

Kirsti,
ehdin nähdä ihan pikaisesti taksin ikkunasta sinun usein kuvailemasi (ja kehumasi) Mikaelin kirkon. Lars Sonck on siinä todella onnistunut. Se puutalokorttelisto vaikutti myös kiehtovalta. Jossakin on älytty säilyttää vanhoja puutaloja. Muutenkin Turussa on vanhan kulttuurin tuntu toisella tavalla kuin Helsingissä. Vanhat rakennukset ovat eri tyyliä kuin Helsingissä.

:)

Voi Kaisa, miten traagista että messuja on osunut kohdallesi noin vähän. Minä kyllä alan vähitellen vakavasti miettiä, että lakkaan juoksemasta niissä koska eihän siitä juoksemisesta ole kai mitään hyötyä ollut.

Blogisisko, se onkin ihme, että ne talot ovat säästyneet kun Turussakin on sentään yhtä jos toistakin purettu.

Vain KIRJAmessuja on ollut yhdet, matkamessuja ym. kyllä riittää! Kun on maannut neljä päivää 1710-luvun Pohjanmaan rykmentin sotilaan univormussa tykin alla piippu suupielessä ihmisten töllisteltävänä, niin messuilu on aika verissä... :D

No hyvä, ehdin jo pelästyä.