Millähän odotuksilla arvostelija on kirjasi lukenut? Oman lukukokemukseni perusteella kirjan loppu sisälsi toiveikkuutta ja selviämisen mahdollisuuksia. Pitääkö kaikki muka kirjoittaa auki rautalankatyyliin? Muutenkin oli minusta erittäin onnistunut kirja.

Mukava seminaari se oli, maanläheinen ja leppoisa. Minä olisin kuunnellut pitempäänkin puhetta blogeista.

Juuri tänään tullut puhuttua siitä, mitkä asiat, keskusteluissa ja kirjoissa, ihmisiin vaikuttavat. Mitkä itseen ovat vaikuttaneet. Siis oikeasti, siten että jää mieleen: nyt jotain käsitin, oivalsin. Varta vasten "täsmääminen" saattaa monesti mennä ohi; sellainen "nyt minä teen vaikutuksen ja sanon tämän, minkä olen itsekin kokenut" -tyyppinen.

Mietin vain tuota, mitä kerroit kirjastasi, että pyrit kertomaan enemmän nimen omaan rivien välissä.

Nuorempana, kun vielä nykyistä enemmän "etsin itseäni", luulen että saatoin bongata jotain vain ihan siitä, miten joku ihminen oli, asennoitui. Peilasin siihen itseäni. Olin valmis ymmärtämään.

Se on ollut varmasti paljon kiinni toisen uskalluksesta sanoa, puhua minun kuullessani. Minussa itsessäni on ollut se oivaltamisen valmius, maaperä, en ole tarvinnut selkeitä neuvoja, ehkä vain kauniita rohkaisevia sysäyksiä.

On ihanaa, että kirjoitat juuri niin kuin kirjoitat. Heitä hiiteen tyhmät kommentit; joku ahdistunut selkokieltä toivova kriitikko ne sanoo. Ihan hassua ajatella, että kaunokirjallisuudessa pitäisi olla jotain "ratkaisuja". Voimia! Olet hyvä!

Siis Annika täällä. Vahingossa olin äsken anonyymi..

Hei, joku Kirsi. Kyllä nuoriso tietää. Tärkeintä on se mitä kirjoittaa, ei se kuka kirjoittaa, vai miten se vanha fraasi (siellä jippiin foorumilla aikoinaan) menikään.

Hieno kuva. Kerta kaikkiaan. Terveisiä Susulle. Mutta siitä kritiikistä piti ihan tulla sanomaan, että eihän se sinun syysi olekaan, jos kriitikko ei ymmärrä. Tämä on valjennut nyt minullekin. Se tietty on ikävää, että ajattelmattomuus palkitaan ja nämä saavat julkaista kritiikkejään ihan ilman täyttä kapasiteettia. Mutta tämmöinenhän tämä maailma on. Harmittava paikka.

Toivottavasti Helsingin Kirjamessuillakin puhutaan blogeista. Mutta epäilen.

Tosi hieno kuva! Kiitos kivasta seminaarista. Oli letkeää jutella mukavia hyvien tyyppien kanssa. Mainitsemastasi kritiikistä tuli mieleen, että liian usein vieläkin ajatellaan, että nuortenromaani on jonkinlainen lääkepullo, joka ratkaisee ongelmat. Se on ihan kummallista. Aina pitäisi opettaa, ratkaista pulmia ja neuvoa, mutta sitten haukutaankin liiasta opettavaisuudesta. Mikä dilemma!

Kuulostaa siltä, että Satakunnassa on jämähdetty jonnekin viisikymmenluvulle, kun kriitikotkin vaativat nuortenkirjoihin opettavaisuutta. Muualla Suomessa opettavaisesta nuortenkirjallisuudesta luovuttiin jo 60-luvulla. Kirjailijat rupesivat luottamaan lukijoihinsa - nuoriin - ja heidän ajattelukykyynsä. Nuoret osaavat ajatella omilla aivoillaan ja heillä on tarpeeksi kosketuspintaa nykynuoren elämästä, päinvastoin kuin keski-ikäisillä kriitikkotädeillä ja -sedillä.

Taidankin testata kirjaa omaan lapseeni. : )Luulen, että hän kyllä kuuntelee kirjan, jos luen sen hänelle iltalukemisiksi (ks. blogini kirjoitus Benjamin Kyyhkysestä viime viikolla). Samalla saan hänen reaktionsa talteen tuoreeltaan. Raporttia seuraa perässä heti, kun saan Iiriksen käsiini. :)

Iiriksessä ei ollut puhkiselittämistä, sen takia itse pidin siitä. Ja mielestäni siinä oli toivoa, mikä ei tietenkään ole samaa kuin happy end ja kaikki solmut auki-tyyliin. Eihän elämä ole sellaista.

Epäilen, että jos Helsingin Kirjamessuilla puhutaan blogeista, äänessä ovat kuitenkin sellaiset blogit, joita en itse lue:)
Esimerkiksi runotorstai ansaitsisi tulla huomioiduksi, mutta se lienee kai mahdotonta -tuntuu, että runoilu ei saisi olla ihan jokaisen leipää.

En ole varma, puhutteko tässä nyt SK:ssa olleesta kritiikistä.
Ainakin se, minkä minä luin oli tällainen tyypillinen töks-töks sanomalehtien kirjallisuuskritiikki. Olen toisaalla puhunut näistä paljon. Ja tänään viimeksi puhuin yhden turkulaisen kustantaja-kriitikon kanssa. Useat toimittajat ovat sanomalehtien joka paikan höyliä: kirjoittavat kaupunkinsa rakennuspolitiikasta, kakkostien mahduttamisesta valtion menobudjettiin ja Soile Isokosken konsertista.

Tämä yllä mainittu kustantaja sanoi myös, että oikeastaan hällä väliä, mitä kirjasta lehdessä sanotaan, kunhan sanotaan. Hän on itse kirjailijakin.

Kuuntelin myös kirjoittajien "korkean paikan leiriläisten" paneelia näin juuri kustannuskynnyksellä. Mieleeni jäi lähinnä istuvan kolmikymppisen naisen mielipide: hän toivoi, että hänen kirjoistaan voidaan myös oppia.
Oppia, opettaa? Hm.
Hän on jo julkaissut yhtä ja toista, lähinnä kai scifiä (tai jotain sinnepäin;)) , voittanutkin palkintoja.

Kirstiä en sitten tavannut, kävin varta vasten oikein etsimässä. Löysin kyllä monia kauan kadoksissa olleita tuttuja, esim. luokkakaverini, jonka kanssa yhtä jalkaa lähdettiin opiskelemaan samoja aineita. Olipas hän vanhentunut, en ollut tuntea; hän tunsi minut - äänestä, kuulemma, vaikka/koska olin selin. X(

Louhen mainintaan yhdyn: on Satakunnassa jämähdetty. Siks me käydäänkin Turussa, suunnitellaan taas takaisin sinne muuttoa =/

Ihanaa, sillä välin kun saunoin messut yltäni, tänne on tullut kommentteja!

Tui, sinähän voisit ryhtyä hoviarvostelijaksi ja yksinoikeudella kirjoittaa minun kirjoistani lehtiin. Jaa mikset viitsi?

Ugus, myllyä olisi voinut varmaan pyörittääkin pitempään jos yleisö olisi tehnyt kysymyksiä. Mutta kuka jaksaa kysellä.

Annika, tuon olen itsekin kokenut olennaiseksi, että joidenkin ihmisten olemuksessa voi olla jotain sellaista mikä on itselle tärkeää. Sitä ei oikein osaa paikallistaa, että mistä siinä on kysymys, joidenkin seuraan vain haluaa hakeutua ja tuntuu että heidän avullaan voi oivaltaa jotain tärkeää. Ja kiitos voimantoivotuksesta!

Saara, eihän se minun vikani ole jos kriitikko ei ymmärrä, mutta minä siitä saan kärsiä. Voi voi, taas tuli nostalginen olo kun mainitsit Jippiin, vaikka siellä niin kamalaa olikin.

Hei Terhi, oli hauska tavata livenä. Dilemma tosiaan. Siinä voisi olla paikka omalle seminaarilleen.

Louhi, Satakunnassa on nyt jähmetytty sanonko mihin. No en vissiin viitsi sanoa kun olen nykyään niin valaistunut. Minulta saisit Iiriksen kyllä, jos joskus käyt Turussa.

Susu, onhan se nyt niin väärin että ihan kuka vaan luulee osaavansa kirjoittaa runoja ja ymmärtävänsä runoutta.

No harmi Liisa, minäkin pyörin hyrränä ympäriinsä ja mietin että Liisa Liisa missä on Liisa, mutta ei näkynyt Liisaa.

Sinänsä tuo "joku kirsi" on aika lohduttavaa, olisihan se Petra519 voinut luulla kirjan kirjoittajaksi ihan jonkun väärän kirjailijan.

Ja juu, on se niin väärin. Maailma on täynnä vääryyttä:)

Kiitos eilisestä blogiseminaarista, sitä oli ilo kuunnella! Puhuitte kuulkaas niin kiinnostavasti, että eihän sitä kysymyksillä malttanut keskeyttää. Ja jos kysymys mieleen tulikin, niin johan te kohta luitte ajatukseni ja ryhdyitte juuri siitä asiasta puhumaan... :) Mutta ehkä keskustelu jatkuu vielä jossain, muodossa tai toisessa. Ajattelu ainakin jatkuu päässäni!

Kappas! Jostain nuortenkirjasta on kirjoitettu arvostelu, jossa oikein sisältöäkin on ihmetelty. Onnittelut, Kirsti! Vaikkei kriitikko osannutkaan lukea rivien välejä (kuten nuortenkirjakriitikot eivät jostain syystä yleensä osaa), sait kuitenkin jonkinlaisen reaktion aikaan.

Päivi, sen asian tämä bloggaaminen on opettanut, että keskustelu aivan varmasti jatkuu, muodossa tai toisessa.

Kiitos Laajis, sitä olen itsekin ajatellut, että reaktion aikaansaaminen oli myönteistä. Mukavampihan sitä olisi ottaa vastaan myönteisiä reaktioita, mutta hyvä näinkin.

Kirsi, viitsisin kyllä, jos joku lehti edes pyytäisi :)

P:S. Vinkkaan niitä kyllä jo nyt...

Steenvalli aikoinaan älysi markkoinointisyistä laittaa 7 veljekseen sellaisen loppuluvun, jota kuulemma erityisesti Porissa luettiin kyyneltyen. Siinähän kerrottiin kuinka sähläreistä tuli kunnon kruununalamaisia.

Heität sitten sinäkin vaan 2. painokseen vaan loppuun yhden lauseen lisää:

"Samassa heistä kaikista tuli kunnollisia ihmisiä, ja useinpa he aikuisina yhdessä shoppaillessaan, tavaratalon kahvilassa muffinssien ja jaavalaisen teen äärellä istuessaan, muistelivat tuonaikaista elämäänsä nauraen ja päätään pyöritellen - kaikkea sitä tulikin tehdyksi!"

Kuka muuten noista kuvan pienikokoisista lukijoista (sopii hyvin, Kirsti on aina ollut pienen ihmisen asialla) onkaan Susu? Itse veikkaisin oikeanpuoleista kimonopukuista, jolla on letissä nyrkkeilyhansikas, ja joka katsoo koketisti kameraa eikä luekaan tätä mainioksi todettua kirjaa?

Tui, kaipa se vinkkaaminen tärkeämpää onkin.

Hyvä idea, Etappisika, noin se pitääkin hoitaa, ilman muuta.

Ei noista kukaan taida kyllä lukea tätä mainioksi todettua kirjaa, mutta Susu on tuo vasemman puoleinen raukeasti unelmoiva blondi.

Tuo kimonopukuinen on Kirsti, joka pelottomana ihmisenä katsoo suoraan kameraan.Raukeasti unelmoiva blondi voisi olla Susu, joka on aika usein kuin nukkuneen rukous(amen). Mustahiuksinen keskimmäinen on joko peruukkiin pukeutunut Tappinen tai Saara.
Eikö kukaan todellakaan lue kirjaa, he elävät sitä:)

Keskimmäinen on tietysti Saara. Ja Tappinen on ottanut kuvan ennen kuin on lähdetty yhdessä kartsalle bailaamaan.

Kiitos tarjouksestasi, Kirsti, minkä otan ilahtuneena vastaan. : ) Olen ehtinyt käydä Turussa tässä välissa jo muutaman kerran, mutta käyntini ovat olleet aika pikaisia ja ohjelmantäyteisiä. Tavataan joskus ihan tarkoituksella, niin voit antaa kirjan. :)