|
|||
 |
|
||
|
08.10.2006 - 14:42
Käväisin
eilen kaupungilla. Poiketessani hakemaan matkatoimistosta
lomaesitteitä, edelläni kävelleet tyttö ja poika pysähtyivät
suutelemaan. He olivat ehkä noin 14 vuotiaita. Kumpikin oli
olemukseltaan vasikkamaisen honkkeli, aivan kuin he eivät olisi vielä
aivan tottuneet pitkiksi venähtäneisiin raajoihinsa ja niiden uusiin
ulottuvuuksiin. Ensin he olivat kävelleet reippaasti käsi kädessä
eteenpäin, kumpikin yhtä kapoisena ja sitten yhtäkkiä he kävivät
toisiinsa käsiksi. Suuteleminen onkin aivan väärä sana, kysymyksessä
oli selvästikin ateria, tai ainakin pyrkimys ateriointiin (niin,
tästähän minun olisi kannattanut runotorstaissa kirjoittaa). On
tietenkin tuhmaa tuijottaa, mutta en vain saanut silmiäni irti siitä
miten he seisoivat silmät ummessa, kädet kietoutuneina toistensa
ympärille ja ahmivat toisiaan. Poikkesin matkatoimistossa, ja kun tulin
ulos, sama jatkui. Paitsi että intohimon pyörteissä tyttö oli hiukan
kallistunut taaksepäin puoliksi siltamaiseen asentoon, ja poika oli
taipunut hänen ylleen, kannatteli häntä kaksin käsin ja jatkoi
lutkutusta. Jostain syystä tajuntaani syöpyi erityisesti pojan ilme ja
tapa jolla hän rutisteli ja tunnusteli tyttöä kuin varmistuen, että se
tosiaan oli siinä, hänen sylissään. Muu maailma oli merkityksettömänä
haihtunut hänen ympäriltään, vain se oli tärkeää että hän sai nuuskia
ja rutistella ihmistä. Mieleen tuli keskustelupiirini, jossa käy nuori
nainen vauvansa kanssa. Välillä vauva muuttuu hiukan rauhattomaksi,
mutta silloin äiti kylmän rauhallisesti alkaa imettää ja vauva
rauhoittuu. Se imee ja päästää välillä kaasuja. Keskustelu jatkuu
omissa sfääreissään ja vauvan elintoiminnot toimivat jonkinlaisena
maanläheisenä taustana, joka muistuttaa elämän perusasioista, mikäli ne
uhkaavat muuten unohtua. On jotenkin selvää, että vauva nauttii
läheisyydestä, mutta sitten se kasvaa ja sen pitää oppia käyttäytymään
kultivoidusti, mihin liittyy erilaisten luonnollisten yllykkeiden
hallinta yleisillä paikoilla. Mutta mikä on tämän
kultivoitumisprosessin hinta yksilön elämässä? Pojan ilme oli
nyrjähtäneen autuas, vaikea kuvitella, että mikään maailmassa voisi
ylittää tuon hetken tuoman riemun.
**** Tuomiokirkon edessä on kuulemma klo 19 kynttilämielenosoitus Anna Politkovskajan muistoksi.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  
Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
-minh-
Mainitsit, Kirsti, sanan kultivoitunut(kin). Koska olin menossa kirkkoon ristiäisiin, minulla oli musta isolierinen hattuni ja musta kauhtanani, alla hame, ei pitkät housut. Pappi antoi käteeni tekstin, joka minun olisi pitänyt lukea siinä ennen kastetta. Tekstissä puhuttiin ainakin ekumeenisesti suvaitsevuudesta, mutta koska en kuulu kirkkoon ja koska en ehtinyt silmätä kaikkea mitä pahvissa luki, lykkäsin tekstin vieressä seisovalle (suuriääniselle ja puhumaan tottuneelle) miehelle. Neljä pikkulasta kiipeili alttarikaiteella, yksi leikki pappia.
Kastettava tyttö nukkui suu auki, nenä pystyssä, sulokko.
Olin samassa paikassa kauan sitten tytön isän ristiäisissä. Tyttärelle ja isukille tuli sama syntymä- ja ristiäispäivä, syntyivätkin samassa laitoksessa siinä yliopistoa vastapäätä. Molempien syntymäpaino neljä ja puoli kiloa.
Kummallinen elämä. Ja me lähdetään kahdentoista kimpalla torstaina Kanarialle uimaan; lapsia on mukana kuusi, kaksoset aloittavat pehmeällä laskulla kansainvälisyyskasvatuksen. Tai onhan sitä jo pikkuisen muskarissa, värikylvyssä ja astetta tummempien sukulaisten kanssa kyllä...
Olen lähtenyt Kanarialle joskus myös Turusta, Porista ja Tampereelta. Jaa, viime talvena myös Jyväskylästä, kun satuin olemaan siellä mahdollisuuden avauduttua.
Kaikki raskautetut ovat kanariansa ansainneet.
Onko tämä tällainen kuitenkaan laitapeliä, millaisen signaalin se Kirsti antaa nuorisolle joka lukee varmaan tuhansia kertoja jonkun Kirsin kirjoittamia kirjoja?
Ja miten lauloivat Matti ja Teppo "Portsalaisen laulussa":
"Mikaelin kansa, ah, arpasi lyö,
missä on ryhtisi, kunnia, työ?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!"
Minä pääsen Kanarialle tammikuussa! Tai siis itse sen matkan maksan kyllä mutta... :) En ole ikinä ollut etelässä ja olen tohkeissani. Ja me lennämme suoraan Vaasasta!
Linkistä pääsee uusimpaan villitykseeni.