|
|
|||
|
21.10.2006 - 17:40
Jos ei muuten niin Turun vuoksi kannattaa käydä katsomassa Riisuttu mies.
En tiedä miksi onkin niin sykähdyttävä nähdä omat nykyiset
kotinurkkansa oikein valkokankaalla. Ihan niin kuin ne olisivat
jotenkin enemmän olemassa ja arvokkaampia kun ovat päässeet elokuvaan
asti. Elokuva oli muutenkin parempi kuin odotin, päätellen siitä etten
tullut kovin monta kertaa vilkuilleeksi kelloa elokuvan aikana.
Kiinnostaisi kyllä nähdä, millainen se alkuperäinen käsikirjoitus olisi ollut, mistään turhasta syvällisyydestähän tätä elokuvaa ei voi moittia. Se on hiukan härski ja yleisöä kosiskeleva ihmissuhdedraama joka saa ylimääräiset kiksinsä siitä, että tällä kertaa impotenssista ja muista kommunikaatiokatkoksista kärsivät henkilöt ovat pappeja. On niin perusteellisen hauskaa kun papit painivat juovuksissa, heiluvat viinakassin kanssa kirkon ovella tai myöhästyvät hautajaisista. Yleensäkin elokuvan kirkolliset elementit olivat vain jonkinlaista eksoottista kuorrutusta sinänsä aika tavanomaisessa tarinassa. Elokuvassa esitellään eräs versio naisellisen pahuuden ruumiillistumasta Iisebelistä. Iisebelhän oli se Vanhan testamentin kiero ja juonitteleva vaimo, joka hommasi miehelleen kuningas Ahabille viinitarhan jota Ahab ei itse saanut itselleen hommattua. Tässä elokuvassa soppa saa alkunsa siitä, että Edelmanin esittämän kirkkoherran vaimo päättää ajaa saamattoman ukkonsa piispaksi. Ja kirkkoherraa sitten ajetaan piispaksi niin kuin käärmettä pyssyyn. Vaimo juonittelee kulisseissa sillä välin kun kirkkoherra haikailee aidommasta ja rehellisemmästä elämästä rellestämällä bändikamunsa kanssa ja ihastumalla kirkon kretliinitukkaiseen vahtimestariin. Edelmanin kirkkoherrassa onkin ehkä sävyjä, hän on ajoittain jopa liikuttava joskaan ei kyllä piispakandidaattina erityisen uskottava, tai mistä minä oikeastaan sen tiedän, en varmaan mistään. Vaimonsa on jääpuikkomaisuudessaan yksiulotteinen ja tylsä. Hänessä ei ollut mitään positiivista, mutta hän ei toisaalta ollut riittävän kauhea että rooli olisi kantanut sen pelkän kauheuden varassa. Niin että oikeastaan olen sitä mieltä kuitenkin että elokuva oli aika huono. Mutta kumminkin viihdyttävä. Minä voin tosiaan antaa tällaisenkin pinnallisen lausunnon eikä edes hävetä yhtään.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Asuntomarkkinoilla Portsaa ehdotettiin Suomen parhaimmaksi tai jotakin. Asuntomarkkinat tulee uusintana sunnuntaiaamuna, jos et sattunut näkemään. Kivan näköistä seutua, tai ainakin oli jokin aika sitten : )
Siellä teillä päin oli tulipalo, televisiosta näin. Toivottavasti ei ollut kovin lähellä. : (
Merja, olet varmaan oikeassa.
(Nyt en sitten enää ole vain ennakkoluuloinen vaan myös huonoa muistiaan nolosteleva nainen :)
Louhimiehellä on minusta vähän sellainen tatsi juuri, että tietyllä tavalla kosiskelee yleisöä halvoilla ratkaisuilla. Tosin siinä hän ei tietenkään ole ainoa elokuvaohjaaja.
Itse asiassa kummallista löytää itsensä arvioimassa jonkun toisen halpoja ratkaisuja kun olen niinkin paljon puhunut viihdyttämisen puolesta. hmm.
Miksi muuten papeista tehdään eksoottisia olentoja? Jos henkinen puoli on elokuvasta riisuttu pois, niin halutaanko elokuvassa sanoa, että pyrkyryyttä ja ahdistusta löytyy kirkostakin? Onko se muka uusi asia?
Tuo on muuten harvinaisen totta, Linnunradan liftaaja. Tyylitajua odottaisi, ja sitä että alastomuudella ja seksillä olisi elokuvassa jokin syvempi tarkoitus kosiskella yleisöä.