Minä rakastin Onnelia ja Annelia, itse asiassa luen heistä kertovia kirjoja silloin tällöin vieläkin. Minä kyllä pidän viattoman iloisesta touhusta ja heidän talonsa oli jotenkin ihana. Minä luin kyllä muutenkin aika paljon tyttökirjoja, paitsi Tiinoja joita inhosin lukematta. Yksi suosikeistani oli Mary Marck jolla oli jänniä 1900-luvun alun Helsinkiin sijoittuvia kirjoja, ne saivat minut uskomaan että ylioppilaana olo on jotenkin hohdokasta, ehkä se silloin olikin.

Kas kun en ole lukenut tuota Amnellin ja Onnelin taloa. Luin lapsena myös käsillä olevat tyttökirjat, kun ensin olin lukenut poikakirjat ja kaikenmaailman Hipsuvarpaat.

Minä muistan hyvin Lotta-kirjat, jotka olivat paljon realistisempia kuin Laurat, mutta aikuisempia kuin Tiinat. Muistan myös urheasti lukeneeni myös sellaisia kirjoja, joista en pitänyt. Tosin silloin ei valikoimakaan ehkä ollut niin suuri. Ala-asteen lopulla olin lukenut sivukirjastomme lasten- ja nuortenosastot kokonaan ja mitään uutta lukemista oli vaikea saada. Kilpailin yhden toisen tytön kanssa aina siitä, että kumpi ehtii lukea uutuudet ensiksi.

Oho, kuvittelin, että html olisi toiminut, sorry :-/

Jännittäviä nuo uniprosessit! Nyt alkoi kiinnostamaan, että minkä vastauksen ja millä tavalla, Kirsti, sait siinä unessa? Onko mahdollista saada se pitämäsi puhe tänne blogiin myös?

Minä olin tyttökirjojen suurkuluttaja: Tiinat, Lotat, Annat, Runotytöt, hevoskirjat yms. Mutta sitä Anneli-Onneli-hommaa en ole lukenut.
Tiina oli liian kunnollinen ja suoraselkäinen, Lotta hieman epäuskottava ja ruotsalaisen pirtsakka, mutta muuten kyllä parempi teininä kuin vanhanajan reippailija-Tiina. Hevoskirjoissa tosiaan ihmettelin sitä nipottamista ja muutenkin tyttökirjoissa välillä esiintyvää ilmiselvää halveksuntaa tukevia, ujoja, epäsuosittuja kohtaan.

Yksi teini-iän vaikuttavimmista nuortenkirjoista oli hollantilainen Hanne ja myös amerikalainen 116.Kadun jengi, molemmissa oli sellaista rosoisuutta ja realistisuutta, mistä pidin kovasti. Oli myös jonkun suomalaisen kirjoittamia nuorten tai nuorten aikuisten kirjoja, oisko ollut Eve Hietamies, joka kirjoitti minusta älyttömän hyvin.
Noihin Montgomeryn tyttökirjoihin voisi kyllä palata vieläkin, jos Laps kehtais lainata niitä mulle vaikka koulun kirjastosta..:)
-minh-

Minulla kävi tuuri, kun oli siskoja jotka lukivat tyttökirjoja. Muistan lukeneeni ainakin Runotytöt. Ja niissä oli muistaakseni vähän kauhuromanttisia näkyjäkin, vai muistanko väärin... siitä on niin kauan.

Hei Näkymätön tyttö, minäkin muistan Mary Marckin. Tuli nyt mieleen kun sanoit.

QTea, minuun tuo html teki kyllä tuossakin muodossa vaikutuksen:)

Minh, kai minä voisin sen jutun tännekin laittaa kun vain jaksaisin kirjoittaa sen ulos päästäni. Minäkin olen aikuisena lukenut jonkun Eve Hietamiehen kirjan, kyllä siinä oli draivia. Muistaakseni.

Lurker, kyllä Runotytössä oli tummia sävyjä, se oli paljon kiinnostavampi kuin Anna.

Viimeinen kappale sai kiinnostunmaan miksi ihmeessä kirjoitatkin tyttökirjoja. Milloin saamme kuulla vastauksen?

Katsotaan nyt. Ehkä lähiaikoina:)

Kirsti, sain vilunväristyksiä lukiessani mietteitäsi tyttökirjaseminaarista. Sama matka minullakin, eikä mitään tietoa, mitä aion puhua. Paperille tuskin saan mitään, pari ranskalaista viivaa vain, sillä en ole koskaan osannut kirjoittaa puheita tai esitelmiä. Muttahuvittavinta tekstissäsi olivat ne tyttökirjat joita muistelit. Täysin samoja kirjoja, joista olen itsekin pitänyt tai en pitänyt (onnelit). Mitä jos sinä teet sen puheen ja minä luen saman jutun sitten jälkeesi?

Minusta parhaan puhujan merkki on, että hän pystyy loihtimaan ilmoille vakuuttavalta kuulostavia ajatuksia ilman papereita ja tiedän että pystyt siihen. Kyllä me voimme tehdä noin kun ehdotit, varmaan pystyt soveltamaan juttuni omiin tarkoituksiisi eikä kukaan huomaakaan yhteistä alkuperää.

juu, leikki leikkinä. Kolmas puhuja, Rauha S. Virtanen varmaan vie koko shown, joten ei meidän tarvi olla huolissamme, kunhan jotain vähän sanomme.

Ihmettelinkin hyppäsinkö seikkailukirjoista Runotytön ja kumppaneiden kautta Valtosiin ja Humiseviin harjuihin, mutta olihan Seljan tytöt. Etkö lukenut niitä? Minun aikana ei kyllä Tiinoja vielä ollut... eikä ainakaan meilläpäin hevosvillitystä.

itte, en ole lukenut Seljan tyttöjä.

Itte, Tiinathan on älyttömän vanhoja, 1950-luvulta ensimmäiset, ellen ihan väärin muista?

Minulla olisi joitain tyttökirjakysymyksiä Kirsti sulle, mutta ehkäpä palaan niihin meilitse tai sitten jossain toisessa merkinnässä, kun asiasta on taas puhe..
-minh-

Ok, minh, voit pistää meiliä tai miten vaan. Kyllä minä tähän asiaan varmaan vielä palaankin.

Heh, minä saan sitten vain kuunnella teidän loisteliaita puheitanne ja miettiä salaa, kuinka tuskaista se vääntäminen joskus on ammattilaisillekin :).

Tampereella nähdään! Olen se, joka kutoo sukkaa. Niin kuin aina. Kirjastonhoitajan täytyy pitää huolta imagostaan!!

Lotat, Tiinat, Annat, Runotytöt, Mary Marckin kirjat - aah!

Lehdessä kerrottiin, että Tiina-kirjojen 50-vuotisen taipaleen kunniaksi järjestetty kirjoituskilpailu on ratkennut. Todettiin, ettei näissä nykyajan tyttökirjoissa (siis kilpailuun osallistuneissa) ole juuri huumoria. Iso puute jos näin on!

Niin, mikä sai sinut kirjoittamaan tyttökirjoja?

Jos et pitänyt kaikista lukemistasi tyttökirjoista, niin halusitko kirjoittaa sellaisia kirjoja, joista sinä pidät? Ei olisi yhtään hullumpi syy ryhtyä kirjailijaksi. :)

Joskus valitsemme sellaisia asioitatai elämäntehtäviä, joita haluamme muuttaa paremmaksi, itsellemme paremmin sopiviksi.

Hei Reetta, juuri luin jostain, olisiko ollut Hesarista, miten joku kirjastonhoitaja oli kimpaantunut siitä että levitellään stereotyyppisiä käsityksiä kirjastonhoitajista, mutta sinua ei ilmeisesti pelota:)

Kaisa, ehkä sinun olisi syytä vääntää yksi humoristinen kirja vajetta paikkaamaan?

Louhi, tuo on totta, mitä sanot elämäntehtävästä, mutta minä en ole koskaan ottanut tyttökirjojen kirjoittamista elämäntehtävänä. Paitsi että viime aikoina olen alkanut miettiä asiaa siltäkin kannalta, että voisiko se olla elämäntehtävä.

Voi Kirsti ja Tuija, tänään tuli SNI:ltä kutsu siihen "teidän" tilaisuuteenne - tekisi mieli mukaan, tekisi niin kovasti!!!! Oliskohan työttömällä varaa junalippuun...

Kirsti, mä väänsin niitä humoristisia kirjoja toistakymmentä! Ei ole mun syy ettei niitä enää löydy edes kustantajan nettisivuilta... :( (Tästä aiheesta eli kirjailijan kohtelu kustantajan taholta voisi keskustella muutaman illan.)

Joo Kaisa, olen huomannut, että tuosta aiheesta on sanottavaa yhdellä jos toisellakin kirjailijalla. Joutuuko työtön maksamaan täyden hinnan junalipusta? Naamioidu opiskelijaksi ja tule Tampereelle.

Stereotypioista: käykääpä kurkkaamassa blogiani :).

Kaisalle: Sun kirjat kulkee todella hyvin edelleen meidän keskikokoisessa kirjastossa, jossa niitä kaikkia on kaksin kappalein. Ja sivukirjastoissa lisää. Soitapa kuule SNI:hin ja tarjoudu sanomaan sananen, jospa saisit vaikka kutsun mukaan :).

Huoh! Kuolasin SNI:n kutsun ääressä iltapäivän ja sitten muistin, että Samin kotipaikkakunnalta pääsee bussilla Tampereelle eikä menopaluu maksa juuri mitään.

Eli Reetta, minä olen se toinen joka siellä kutoo (vielä en tiedä teenkö sukkaa vai jotakin muuta... :)

Miten joku kirjastonhoitaja oli kimpaantunut siitä että levitellään stereotyyppisiä käsityksiä kirjastonhoitajista,

Mary oli minusta tyyppinä sympaattisempi kuin yliluonnollisen tarmokas ja kaikesta hevosiin liittyvästä väsymättömästi nipottava Laura.