|
|||
 |
|
||
|
04.11.2006 - 08:09
Voi
olla, että minun pitäisi kohta perustaa neuleblogi, sillä olen alkanut
harrastaa kutomista. Harmi, ettei minulla vieläkään ole kameraa, sain
nimittäin yhden villapaidan valmiiksi ja sen kuva olisi kyllä
kannattanut julkaista täällä. Kun naapurini näki minut se päällä, hän
sanoi heti että ai, olet kutonut itse villapaidan, sen muuten huomaa heti. Tiedän näyttäväni mielenterveyskuntoutujalta, mutta se ei haittaa mitään.
Nuorena tein monimutkaisia kirjoneulevillapaitoja joiden mallit suunnittelin itse. Niissä saattoi olla kymmentäkin eri väriä. Kaverit ostivat niitä ja jopa pitivät niitä yllään. Siihen aikaan lankoja myytiin kaikkialla ja niitä oli vaikka minkä värisiä. En tiedä mihin kaikki lankakaupat ovat kadonneet, supermarketeista ei enää löydä kunnollisia lankahyllyjä, mutta ei sen ole niin väliäkään koska olen liikkeellä aika matalalla profiililla. Tässä puserossa joka minulla on nyt ylläni, on siniharmaita ja sinisiä noin sentin levyisiä raitoja. Se on kudottu paksuilla puikoilla. Silmukoita luodessani olin vähän turhan pessimistinen ja paita on niin leveä että sen sisälle ihan liioittelematta mahtuisi kaksi minua. Se on myös vastaavasti hiukan turhan lyhyt, koska pelkäsin lankojen loppuvan kesken ja toisaalta myös kyllästyin kutomiseen. Mutta tietystä kotikutoisuudesta ja mittasuhteiden epäsuhdasta huolimatta olen nyt pitänyt puseroa ylläni monta päivää ja huomaan viihtyväni siinä päivä päivältä yhä paremmin. En muista milloin viimeksi jokin vaatekappale olisi tuottanut minulle niin paljon iloa kuin tämä villapaita. Tämä symboloi uutta alkua ja yleistä elpymistä. Olen ollut merkillisen hilpeä vaikka on kylmää, liukasta, tuulista ja pimeää. Minä vain hyräilen. Askelet ovat kevyet kun riennän kaupungilla ja jakelen vastaantulijoille ylimääräisiä hymyjä. En ole lääkkeissä enkä muissakaan aineissa. Työt eivät erityisesti suju, mutta olen silti iloinen. Mietin mahdanko minä vielä joskus saada jonkin käsikirjoituksen valmiiksi. Jotenkin se ei tunnu kauhean olennaiselta, vaikka sen pitäisi kyllä tuntua olennaiselta koska se on aika olennaista. Siinä mielessä merkit ovat nyt paremmat, että pystyn taas keskittymään kirjoittamiseen. Eilen ostin lisää lankoja. Teen toisen raitapaidan, mutta nyt käytän neljää eri väriä. Jos tämä menee putkeen, niin seuraavaan paitaan keksin ehkä jo jotain kuvioita. Koko eilisen illan istuin sohvalla ja kudoin. En ajatellut mitään, en kaivannut mitään, minä vain kudoin. Niin niin, minut ehkä kannattaisi viedä hoitoon, mutta eivät ne ota minua mihinkään, ei niillä ole tilaa.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  
Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Ihanaa tällanen kaikesta vapaa psykologisointi!
Tulen varmaan Turkuun lähiaikoina, joten kuvapalvelu on käytettävissäsi:)
Kiva Susu, toivottavasti tapaamme!
Ruu, minäkin luulen että koko suomi neuloo tätä nykyä, niin sen täytyy olla, tuskin minä muuten olisin tällaiseen ryhtynyt.
Nauti hyvällä omallatunnolla villapaidastasi. Olisi tosiaankin kiva nähdä paitasi.
Mitenkäs muuten sen kameran kanssa? Oletko jo kirjoittanut joulupukille toivelistaasi ; )
Ei marketista löydä paljon mitään. Anttilassa nyt on jotakin myynnissä. Turussa on oikeita lankakauppoja, joissa on hyvät valikoimat, vai mitä sanot näistä liikkeistä ;)
Käsityöliikkeet, Turku -haulla löydettyjä linkkejä:
http://www.kaupunkiopas.com/kaupunki/Turku/K%E4sity%F6liikkeet.html
Olenkin blogistasi ihmetellyt, missä on hautautuneena neuleluovuutesi, sillä tosi taitavahan sinä myös sillä saralla olet.
Tuli mieleen että onko sillä mitään väliä mitä luo, kunhan jotakin luo?
Naapuri, googlemainokset osaavat ajatella, kyllä ne tietävät mitä kannattaa mainostaa.
Hei Heljä, onpa hauska yllätys nähdä sinut täällä. Taitavaksi kutojaksi minua ei kyllä voi sanoa, mutta tiettyä luovuutta neulomuksissani ehkä joskus kykenin ilmentämään. Muistelin itse asiassa juuri yhtenä päivänä miten kudoin sinulle villatakin ja sinä kokosit sen uudestaan, harmonisoit jotenkin.
Voi Kaisa, sinulla on ihan oikea neuleblogi... olen mykistynyt.
Osaan kyllä kutoa ja saan kohtuullisen kelvollista työnjälkeä aikaan, mutta iloa se ei minulle tuota, ei sitten millään lailla. Siksi lopetin kutomisen tykkänään jo vuosia sitten. Kutominen tekee olon ankeaksi ja tuo ikäviä muistoja mieleen.
Vasenkätisen äidin tyttärenä minun oli vaikea oppia kutomaan. Koulussa neuvottiin oikeakätisesti ja kotona vasenkätisesti ja minä sotkin ne neuvot keskenään, eikä koko hommasta tullut mitään. Olin koko kouluaikani opettajani silmätikkuna ja luokkakavereideni naurunaiheena käsityötunnilla. Muisten edelleenkin joitakin niistä lauseista, joilla käsityönopettaja kommentoi tekemisiäni. Yläasteella opettajani saattoi minut moneen kertaan noloon tilanteeseen antamalla minulle miltei puolimetriset ja pikkusormen paksuiset puiset puikot käteen ja istuttamalla eteensä (ja samalla koko luokan silmien eteen) vääntämään silmukoita ja purkamaan ja kerimään yhä uudelleen. Käteni tärisivät hirmuisesti ja taistelin pidätettyä itkua vastaan, mutta en itkenyt luokan nähden. Käsityötuntien jälkeen menin vessaan itkemään. Helpotus oli suunnaton, kun pakolliset käsityötunnit aikanaan loppuivat.
Lukioaikana opin kutomaan yhdessä illassa hankkimalla itselleni kirjastosta käsityöoppaan ja katsomalla sen kuvista, kuinka se homma oikein tapahtuu. Kudoin sen jälkeen kaikkilla mahdollisilla koulutunneilla, mikä ärsytti suunnattomasti joitakin opettajiani. Silloin syntyi aika monta villapaitaa ja kaikenlaista muuta pienempää käsityötuotetta. Tunnilla istuessa ei ollut muutakaan tekemistä satunnaisen muistiinpanojen kirjoittamisen lisäksi. En kuitenkaan unohtanut sitä tunnetta, jonka kutominen aiemmin oli aiheuttanut. En ole unohtanut sitä vieläkään.
Kirsti, veikkaan, että sinulla oli inhimillisempi käsityönopettaja kuin minulla, koska voit nauttia kutomisesta vielä aikuisenakin. Veikkasinko oikein?
En muista, mitä käsityönopettajani käsitöistäni sanoi, mutta minusta hän sanoin muun muassa niin, että minulta puuttuu tyystin kyky loogiseen ajatteluun.
Luulen, että intoni tehdä lukiossa ollessani käsitöitä oli jonkinlainen kosto tai ainakin halua sanoa viimeinen sana. Halusin näyttää, että väite siitä, etten kykene kutomaan mitään käyttökelpoista, ei pidä paikkaansa. Sinänsä se oli aika typerä kosto, sillä yläasteen aikainen käsityönopettaja ja käsityötunnilla olleet luokkakaverini eivät olleet saavutuksiani näkemässä. Jotenkin se silti varmasti näyttämisenhaluun liittyi. Kun lukio loppui, katosi myös käsityöintoni kokonaan eikä se ole tullut takaisin.
Palapelit antavat minullekin flow-fiiliksen. Lisäksi niiden kokoaminen tuo tunteen siitä, että elämässä asiat löytävät paikkansa. Siksi ostankin palapelin miltei aina silloin, kun joudun tekemään vaikeita päätöksiä. Ainakin tähän asti palapelia kootessani olen saanut jollain salaperäisellä tavalla myös ajatukseni kasaan. Kun palapeli valmistuu, yleensä myös päätös siitä, miten menetellä, on kasassa.
Annika, tuo tieto sillan luomisesta oikean ja vasemman aivolohkon välille on kieltämättä kiinnostava.
Itsekin olen miettinyt pitäisikö kerrata sukan kantapään tekeminen. Ainoat sukkani olen tehnyt koulussa, koi teki niistä sitten pian selvää. Sukkien ohella ansiolistalla on vain yhdet vanttuut ja pari solmiota. Viimemainitut tarjosivat mahdollisuuden värien sommitteluun, joka houkuttelisi myös kutomiseen. Virkkaus on tähän asti ollut enemmän lajini.
En kunnostautunut koulun käsitöissä, mutta jostain syystä kävin vielä vapaaehtoisessa käsityössä. Se oli hauskaa, jonkinlainen tyttöjen rupattelukerho. Opettajakin kai seurasi niitä juttuja varsin kiinnostuneena. Niissä vapaaehtoisissa tein ainakin yhden skottiruutuisen laskoshameen, samalla opilla myös lapselle muutaman vaatteen tarhan juhliin.
Tarkoitan tällä sellaisia asioita kuin esimerkiksi kutominen ja palapelin kokoaminen ovat. Kumpikaan niistä ei itsesään ole mitenkään surullinen asia, vaikka niitä miten analysoisi. Mitä erityisen onnetonta muka langan kiertämisessä itsensä ympärille on? Tai siinä, että värillillisiä pahvinpalasia asetetaan toinen toisensa viereen? Ei yhtikäs mitään.
Tästä tosiasiallisesta neutraaliudesta huolimatta Kirstille palapelin kokoaminen assosioituu ankeisiin fiiliksiin ja minulla kutomisen kohdalla käy samoin.
Pakko myöntää, että maailma on aika suurelta osin omien päidemme sisällä. Taitaa olla niin, että monessa kohdin tapahtumat itsessään eivät ole se varsinainen pointti vaan se, millaisia kokemuksia ja tunnetiloja olemme niihin elämämme varrella liittäneet.
Mitäpä kutomisesta tai palapeleistä, mutta käsittääkseni sama merkityksenanto liittyy myös paljon isompiin asioihin ja koskee muitakin kuin Kirstiä ja minua. Esimerkiksi valtioiden johtohenkilöitä ja heidän tekemiään päätöksiä muun muassa.
thp, on täysin mahdollista syödä ja katsoa televisiota samalla kun kutoo, hiukan keskittymistä se kyllä vaatii.
Arja, totta puhut. Se että sinänsä neutraalit asiat saavat korviemme välissä niinkin värikkäitä merkityksiä kuin saavat, pistää kyllä miettimään että miten ihmisten yleensä on mahdollista lainkaan ymmärtää toisiaan. Eivätpä he kyllä usein ymmärräkään.
Äiti sanoi, että kun odotti minua, oli ostanut käsityölehden ja opetellut sen avulla virkkaamaan ja neulomaan ja minäkin yritin. En tajunnut ohjeista mitään. Vieläkään ei luonnistu ja kateellisena katselen kavereideni villatakkeja ja lapasia ja vaikka mitä, kun olen niin typerä, etten opi edes ohjeista kutomaan tai virkkaamaan...
-minh-
I have read several books describing the Holocaust, who have written to the horror of these events experienced people.Studs, and severe stages of life have endured has helped specifically irony and sarcasm.This also shines through the book for many (including Martin Gray on behalf of all your
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..
Search engine optimization (seo)is the process of improving the visibility of website in search engines through the "natural" or un-paid search results. In general, higher ranked on the search results page and more frequently a site appears in the search results, the more visitors it will get from the search engine users
hairstyles are a primitive one and often linked with the popular and demanding styles in 60s and 70s both in men and women. A parallel hairstyles approach is still followed for girls and women in modern
amazing hairstyle with a little untidy that confers a rock & roll look to your hair. This shag style has gone through slight changes over the time. Unlikely to older styles
curly hairstyles