|
|||
 |
|
||
|
06.11.2006 - 13:41
Minäkin olin joskus addikti, vedin blogeja kaksin käsin. Olin jo unohtanut sen, mutta asia tuli mieleen kun luin miten Saara avautui
muutama päivä sitten. Minä jäin luullakseni internetkoukkuun joskus
keväällä 2000. Se alkoi aivan viattomasti jostain kommentista jonka
heitin Rihmastoon. Yhtäkkiä olin suuna päänä kaikkialla ja menetin
mielenrauhani milloin kenenkin kirjallisen neron mielenliikahdusten
vuoksi. Vainoharhaiset kuvitelmat levisivät kulovalkean tavoin ja aika
menikin rattoisasti puidessa kuka sanoi mitä ja mitä hän sillä
oikeastaan perimmältään tarkoitti vai tarkoittiko mitään.
Keskustelupalstahulluuteen verrattuna oma blogi tuntui suloiselta
suvannolta, mutta överit tuli silti vedettyä monta kertaa. Oli niin
paljon mielenkiintoisia blogeja joiden kirjoittajille piti päästä
sanomaan mitä mieltä olin heidän käsittelemistään aiheista. Ikään kuin
sillä nyt olisi minkään valtakunnan merkitystä kenellekään.
Luulin, että olisin lopun ikääni addikti. Luulin, että minulle olisi vain kaksi vaihtoehtoa, joko vedän liikaa, tai en vedä lainkaan, mutta nyt olen huomannut parantuneeni. Minusta on tullut kohtuukäyttäjä. Se on uskomatonta. Tuntuu hyvältä, kun minä hallitsen blogiani eikä blogini hallitse minua, mutta muutokseen silti liittyy myös tiettyä surua. Huomaan jääväni ulkopuolelle kaikesta sellaisesta, mikä ennen oli myös hauskaa, vaikka se tietenkin oli myös rasittavaa. En enää hanki addrenaliinipiikkejäni suuttumalla milloin mistäkin virtuaalisesta älynväläyksestä joka silmiini sattuu, nyt minä vain kudon villapaitoja buddhamaisen tyynesti. Se on huojentavaa, mutta samalla tuntuu kuin minulle olisi huomaamatta suoritettu jonkinlainen lobotomia. Ehkä minulle onkin suoritettu huomaamattani lobotomia. Täytyy mennä peilin ääreen tutkimaan ohimoitani, näkyykö hiusrajan tuntumassa pieni punainen arpi.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  
Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Niinpä Kirsi:)
Saara, sellainen väliaikaislobotomia voisi tosiaan olla kätevä jonka voisi purkaa sitten kun siltä tuntuisi.
Kirsi, en ihmettelisi vaikka askartelublogit olisivat nouseva trendi.