Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
20.11.2006 - 09:40
  Joistakin blogeista olen huomannut, että nyt tosiaan eletään taas kiihkeää aikaa koska erilaisia merkittäviä kirjapalkintoja on ilmassa ja sehän on aina kauhean jännittävää, että kuka sen palkinnon sitten saa. Minulta ilmeisesti puuttuu aivoista jotain, koska se ei ole minusta koskaan ollut mitenkään jännittävää. Nyt tietenkin voi ajatella, että kysymys on happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista -tyyppisestä reaktiosta. Koska en kerran ole koskaan mukana näissä kuviossa, niin on sitten viisainta teeskennellä etteivät ne kuviot itselle mitään merkitsekään. Mutta ihan vakavasti puhuen, minä en ole koskaan ollut kiinnostunut kilpailuista. En mistään kilpailuista. En minä koskaan katso urheiluakaan, koska mikään ei minusta ole tylsempää kuin kilpaileminen tai sen katseleminen kun jotkut toiset kilpailevat. Ja siksipä minusta on kummallista, kun muut tuntuvat aina innostuvan mistä tahansa mihin sisältyy kilpailua. Kirjallisuuskin alkaa kiinnostaa ihmisiä, kun siitä tehdään kilpailu. Siksihän nuo palkintojutut on keksitty, ajatellaan että kilpailun avulla voidaan johdattaa sellaiset ihmiset, joita lukeminen ei muuten kiinnosta, kirjallisuuden pariin. Ehkä se toimii. Ainakin jotkut kirjat ja kirjailijat saavat paljon julkisuutta. En minä koskaan lukenut kirjallisuusarvostelujakaan, ennen kuin ajauduin tälle alalle. En ole koskaan etsinyt itselleni luettavaa arvostelujen perusteella, vaan menemällä kirjastoon ja tarttumalla kiinnostavan näköiseen kirjaan. Mutta olen kyllä huomannut, että kirjojen lukeminen on oikeastaan ajanhukkaa. Riittää kun lukee arvosteluja, koska niistä saa sekä käsityksen kirjan sisällöstä, että myös käsityksen siitä mitä kyseisestä kirjasta pitää ajatella. Onko se merkittävä teos, vai eikö ole.  Ja nuohan ovat aivan olennaisen tärkeitä tietoja, koska ihminen on laumaeläin, ja pärjäämisen kannalta on olennaista osata ajatella oikein oikeista asioista ja ymmärtää jättää kaikki muu vaille huomiota.

turhautunut kirjoitti 20.11.2006 - 16:29
Onnellinen olisin, jos jokin voima kiskoisi päästäni voitontahdon ja kilpailuvietin. Se on niin turhaa, etenkin kun puuttuu kykyjä voittoon.
Anonyymi kirjoitti 20.11.2006 - 18:43
Kilpaileminen on kivaa.
reetta kirjoitti 22.11.2006 - 08:06
Kilpaileminen haisee!! Jossain vaiheessa en halunnut kilpailla, koska suutuin aina kaikille jotka kilpailivat mun kanssani. Sitten sain lapsia ja opin häviämään. Opin teeskentelemään häviämistä. Opin voittamaan. Ja teeskentelemään voittamista. Opin, kuinka pitää opettaa kilpailemista ja oppia sitä. Ja sitten olinkin niin kyllästynyt siihen, etten enää halua koskaan kilpailla missään.

Heittäkää tikkanne minne haluatte ja palkitkaa joku sellainen, jonka kirja on meidän kirjastossa että saan sen nostettua hyllyn päälle.

Anteeksi kyynisyys, mulla on flunssa.
Kirsti kirjoitti 22.11.2006 - 09:12
Mieheni kertoi, ettei pikkupoikana tajunnut osallistuessaan juoksukilpailuun, että siellä pitäisi kilpailla kuka on nopein. Hän luuli, että siinä arvostellaan kuka juoksee tyylikkäimmin. Hän ihmetteli miksi kaikki pinkoivat hiki hatussa ohi ja näyttivät typeriltä.

Reetta, hoida flunssaasi. Tikanheittoahan tuo kirjojen kilpailuttaminen muistuttaa. Mutta eivät kai palkintoehdokkaat palkitusta puhumattakaan ehdi hyllyn päälle seisomaan?
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Sivut
Lisätietoja
laskuri

>
Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta