|
|
|||
|
27.11.2006 - 16:49
![]() Susupetalin kuvapalvelu Rakennusvaiheessa yhtiömme maksukyky ei aina ollut paras mahdollinen: Riihijärven
kirje julki luvettiin ja kirjeessä oli jos ei meillä ole ensi
manantaina lähettä raha niistä tukeista kuin on lähetetty lasku niin
hän lähettä vekselin ja kokous päätti anta hänen lähettää vekselin. Myös
naapurin kanssa oli ongelmia koska sieltäkin oli otettu tavaraa ja
laskut olivat maksamatta. Asia jätettiin isännöitsijän huostaan ja
toivottiin, että hän naapuritalon yhtiökokouksessa selittäisi asiaa
parhain päin. Ajoittaisten rahahuolien ei annettu lannistaa kun tulevaa
kotia rakennettiin: Ja keskusteltiin
kummoset muurit laitetaan ja päätettiin laitta niin suuret ja mukavat
kuin vaan voitan valkoisista primaa uustkotti kakeleista. Myös naisväkeä ajateltiin:
Puhen johtajan ehdotuksesta otettiin keskusteltavaksi kuinka suuret
paistin uunit laitetaan ja päätettiin laitta niin mukavat kuin
mahdollista. Taidanpa mennä laittamaan koivuklapia pesään, vielä puilla lämmittämistä ei ole ihme kyllä kaupungissa kielletty, vaikka kaipa se kohta kielletään.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Oi, jo silloin ymmärrettiin hyvän päälle. Köyhillä ei ole varaa hankkia halpaa.
"Puhen johtajan ehdotuksesta otettiin keskusteltavaksi kuinka suuret paistin uunit laitetaan ja päätettiin laitta niin mukavat kuin mahdollista."
Ja naisiakin muistettiin. Maksoi mitä maksoi, vain paras kelpasi. : )
Miten herttaista! Minähän menetän kohta sydämeni näille entovanhaisille Portsan miehenköriläille. : )
(Taisin joskus sanoa, että isän suku ahkeroitsi kirkkoja Suomeen. Sinäkin, Kirsti, olet satoja kertoja mennyt yhden ohitse.)
Saara, kitos välitetän Susulle.
On ne Liisa varmaan ehtaa Turun tavaraa tosiaan. Jaa mikähän kirkko se on, minä kun alvariinsa pyörin kirkoissa.
Todennäköisesti, kuitenkin, tällaisena uusavuttomana joko sytyttäisin huseeratessani koko talon tuleen tai vähintäänkin saisin häkämyrkytyksen. Enhän minä sellaista siis tietenkään ole koskaan oppinut hoitamaan...
Sarjassamme Wilhelmiinan kauniita joskin hyvin epäkäytännöllisiä ajatuksia. ;)
Nyt kun vielä saisi jostakin sellaisen ihanan vanhan puutalon uuneineen, niin voisin alkaa harjoitella. ;) Toisaalta - ehkä pitäisi lähteä kyläilemään vaikkapa mummolaan, siellä kun sellaiset vielä on. Mummoni varmaan opettaisi mielellään, vaikka onkin jo miltei 90-vuotias. :)
Hei thp, puuhamiehet olivat kaikki työläisiä, joten koulutaustaa ei välttämättä paljon ollut. Minua silti ihmetyttää, että mistä ihmeestä aina kuitenkin löytyi kirjuri, jonka käsiala oli niin kaunista.