Veda-kirjoitusten näkemys on kiinnostava. Siinä on kauneutta ja rauhoittavuutta, pitääkin pohtia asiaa enemmän.

Nyt kun vastaanväittäminen on suotavaa, niin on sanottava tämä: Kirjoitus herätti minussa inttämisen halun, luonnontieteilijä minussa protestoi tyhjää symboliikkaa vastaan. Miksi todellisuutta pyrkisi näkemään symbolien kautta, kun on olemassa mallit ja analogiat? Kuka on sanonut ja mitä ja missä en muista, mutta ajatus meni näin: symboleihin mieltynyt ihminen pyrkii näkemään asioissa piirteitä joita niissä ei ole.

Ei ole mielekästä ajatella, ettei happi olisi itsestäänselvyys, koska sen saatavuuden vakava kyseenalaistaminen johtaa väistämättä happisäiliöillä varustautumiseen. Sukeltaessa tämä kannattaa kuitenkin muistaa:-) miten niin ei ole varaa puhtaaseen hengitysilmaan? eikä ne pienhiukkasetkaan happea ilmasta vie.

"aivan kuin joku hengittäisi minussa." onko tämä ensimmäinen ajatusvirhe ja minäkuvan vääristymä, kun mieltää autonomisen hermoston itselleen vieraaksi yksilöksi.:-)

Joo. turha ottaa vakavasti tätä kommenttia. Onhan todellisuuden jäsentämisessä runokuvilla ja symbolismilla oma paikkansa, mutta välillä väsyttää kun niillä koitetaan luoda merkityksiä joita ei ole. esim kuinka kaikki pitkulaiset esineet pyritään näkemään fallos-symboleina ja sitä kautta teot seksuaalisina. asia kun on päinvastoin. siemenen syöttö munasolun luo on kätevintä tehdä kuten auton tankkaus: letku reikään ja menoksi.

Kaikki muu voi pettää, mutta tunne ei.

Äkkiä jostain tapahtumasta tai luetusta tulee tunne: ilo, kiukku, tuska, rauha. Tuntija sen itsessään tietää.

Symbolit eivät ole vastoin luonnontiedettä, vaan 'silkkaa totta' silloin kun ne ovat kokijalle 'silkkaa totta' ja aiheuttavat tunnereaktion.

Luin Kirstin kirjoituksen. Harmoniaa ei jäänyt ikävä, sillä sain sen.

Paju, puhdas tunne ei petä, mutta tunnereaktio pettää kyllä silloin, kun se vetää tähän hetkeen menneet kokemukset mukaan ja reagoi niiden kautta, samalla tavalla kuin ennenkin, vaikka tilanne on toinen.

Pekka Eskimo, uskonnon kieli on symbolien kieltä, jossa symboli tuo tähän todellisuuteen jotain sen ulkopuolelta:)

t. besserwisser

Merja, tuo että tunne on aito eikä petä, on valitettavan totta silloinkin kun vanha kauna nousee polttamaan kaukaa meneisyydestä, vaikka tilanne olisi jo ohi ja toinen.

Kielikin on symboli, sen varassa eläminen ja tunteminen ;)

Jees, ja lauseissa on rytmi, toiset töksähtelevät, kun toiset soljuvat ja laulavat. Sanavalinnat vielä johdattelevat meitä totutusti, äkkinäisesti tai vaikka runollisesti. Siitähän lukija tuntee kirjoittajan olennan/tietoisuuden. Hyvä, nyt tajusin. Kiitoksia kirjoittajat. Mutta siksi jonkun kirjoittajan tekstien parissa viihtyy ja jonkun toisen lukeminen öklöttää.

No jaa, Paju, taisin sitten ymmärtää pettämisen toisin. Minua vastaan vain tuli hiljattain ajatus, että tunteet eivät kiusaa meitä, vaan emootiot, joissa tunteeseen sekottuu muistoja ja toiveita. Ilahduin ajatuksesta, sillä minua tunteet lamaannuttavat aika ajoin. Oli jotenkin lohdullista ajatella, etteivät tunteet sinänsä ole syypäitä lamaannukseen, vaan se etten velä ole päässyt joistain muistoista ja haaveista yli.

Joskus elokuvaa katsoessa tai kirjaa lukiessa saattaa joutua tunnekuohun valtaan, jonka kokee ruumiissaan ahdistuksena. Sydän hakkaa ja hengitys salpautuu eikä tiedä, mihin elämän saumaan ko. taiteen esille tuoma episodi omassa elämässä sattuu.

Taiteen eräs tehtävä on mielestäni näyttää polun päitä lukijalle, vaikkei kirjailija kirjoittaessaan niitä edes tiedosta. Hyvä niin. Lukeminen on mysteerio. Ehkä kirjoittaminenkin.

Auttaako terapia tai itseterapia tai luottoihmisen kanssa käytävä keskustelu - tai kirjallisuus - löytämään tiettyjen tunnereaktioiden syvimmät syyt? Tiedostaminen ei ole aina kivaa, mutta kannattavaa.

Niin minustakin:)

Näissä hommeleissa riittääkin pohtimista, Tui :)

Hip hei, Pekka tosiaan väittää vastaan! Mutta kyllä minäkin vastustan tyhjää symboliikkaa, tai ei se ainakaan herätä minussa mitään erityistä, mutta mikä symboliikka sitten on tyhjää? Symboli kertoo jotain olennaista ja syvää olemassaolosta ja niin on mielestäni hengityksen laita. Hengitysilman pilaantuminen on reaalinen uhka ihan ilmansaasteiden vuoksi, mutta kuulemma nyt on havaittu jokin meteoriittiparvi ja on mahdollista että se törmäisi maapalloon. Mitä sellainen rysäys mahtaisi tehdä happitaloudellemme? Ei ole tarkoitus maalailla kauhukuvia, en pelkää meteoriittiparvea enkä hapen loppumista, mutta onhan se ihmeellistä, että happea riittää.

Mitä hengityksen autonomisuuteen tulee, niin se on kuitenkin metkasti eri juttu kuin sydämenlyönnit, joiden sykkeeseen emme voi samalla tavalla tahdollamme vaikuttaa kuin hengittämiseen. Kuitenkin kummatkin ovat hengissäsäilymisen kannalta yhtä olennaisia juttuja.

Kiitos Paju, Merja ja Itte aihetta syventävästä keskustelusta:)

Rento salama. Hieno oxymoron.

Heh.

Ja hieno sana tuo oxymoron.

Hi. I've been taking the Mirafit religiously since I received it but I don't know whether it's doing anything or not. The only thing I feel is gassy and constipated. Do I need to take it longer to get results? Of course, I just got off some medications that could have been causing the other things too. I will continue to take it just because it has such good reviews. I guess I'll know if it's working when I weigh in next week.Nissan Frontier Mass Air Flow MeterHi. I've been taking the Mirafit religiously since I received it but I don't know whether it's doing anything or not. The only thing I feel is gassy and constipated. Do I need to take it longer to get results? Of course, I just got off some medications that could have been causing the other things too. I will continue to take it just because it has such good reviews. I guess I'll know if it's working when I weigh in next week.