|
|
|||
|
08.12.2006 - 16:37
Eilen
tuli mieleen, että mitä jos alkoholi toimisi toisinpäin kuin nykyään.
Jos olisikin niin, että kun juo viinaa, tulisi ensin kauhea krapula,
jota pitäisi kärsiä vuorokauden verran ja vasta sen jälkeen tulisi se
hilpeä humala muutamaksi tunniksi. Kuinka moni jaksaisi nähdä krapulan
vaivan sen tulevaisuudessa odottavan hilpeän humalatilan vuoksi? Kuinka
monesta kehkeytyisi alkoholisti jos järjestys olisi tämmöinen? Minä
luulen, että aika moni tulisi siihen tulokseen ettei kannata kärsiä
mokoman lyhyen ilon vuoksi. Vai luulenkohan minä ihan väärin?
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Taatusti menisi hatelikkoon ja osalla porukaa olisikin h-hetkenä vielä kauhea krapula ja osa olisi jo ennättänyt selvitä humalastaan. Tuo takaperoinen systeemi olisi todellinen taitolaji!
vaikka tietysti helpompaa voisi olla toteuttaa vaikka oluen vieminen takaisin alkoon. Silloin laiskuudesta tulisi hyve. Ja sitä päätöstä, ettei jaksakaan mennä alkoon asti. harvoin ainakaan enää aamulla katuisi.
Pekka, harmi ettei voi lakimuutoksella vaihtaa humalan ja krapulan paikkaa.
Arja, kyllä etuperoinenkin juominen on taitolaji. Hartaalla harjoittelulla ajoitus varmaan onnistuisi.
HB, tämä on niin epäintellektuelli blogi, että minä tuskin tiedän kuka on Moster tai Ihonen.
Kyllä tällä idealla ja kirjoituksella pitäisi raittiuskilpakirjoituksessa palkintosija löytyä, mutta ei taida Turmiolan Tommi olla laisinkaan elossa, kun koululaiset sen enempää kuin vanhempi väkikään ei hänestä puhu yhtikäs mitään.
Bisnesmaailmassa on käänteisiä asuntokauppoja, miksei sitten käänteistä humala-asteikkoa tehdä mahdolliseksi. Ideaa kannattaa kehitellä.
Minulla nököttää rivi puhdashenkisiä kirjoja lasin takana - kaikki saatu palkintoina raittiuskilpakirjoituksista :=)
Pakko oli sitten myöhemmin isona mutta koulussa sentään ryhtyä raittiusseuran (tai mikä se olikaan nimeltään) vetäjäksi. Pidettiin hauskoja pips ...
Pakko oli sitten myöhemmin jatkaa valitsemaansa tietä.
Mutta ... joo, mää tiedän sanoneeni tämänkin monta kertaa: Kun tiesin lähteväni hetken mielijohteesta (!) Kaupungista, pidin taas pippalot. Tyhjensin viinikellarini ja muut viinavarastoni. Tuli tommoinen seitsenmetrinen ja metrin levyinen seinään propattu pöytä täyteen vuosien aikana kerätyistä pulloista.
Kutsun ryyppäjäisiin olin iskenyt nastalla kahden laitoksen ilmoitustaululle.
Tulihan niitä, muutama kymmenen, kaikkia en edes tuntenut, en tuntenut edes puhumaansa kieltä.
Ensimmäiselle kollegalle tilasin taksin tunnin sen saapumisen jälkeen. Kannettiin porukalla kaksi kerrosta ylöspäin saunanlauteilta ja lähetettiin kotiin nukkumaan.
Viimeiset istuivat vielä aamupäivällä saunassa.
(Siis yksi oli joukoista juomareitten poissa. Mää olin ainoa, jolla oli migreeni! Ei kohtuutta, oli tapa mikä hyvänsä.)
Mutta raittiina lähdin seuraavaan huusholliin keräämään pullovarastoa ...
Ilmainen viina on kyllä monelle aikamoinen houkutin. Itse olen onnekseni aika luonnostaan kohtuuden ystävä tällä alueella, mutta oikeastaan vain tällä.
Viime kesänä kaksi jehovalaista tuli käymään saunassa. Se oli näitä sukujuttujen jatkeita. Molemmilla oli kourassa tuliaisina pullo vahvaa omalla tilalla valmistettua suvenhehkua. Olin aina luullut, että fanaattinen uskovaisuus kehittää kurkkutorveen viinalukon!
Teron kysymys on pohtimisen arvoinen.