Voi ei. Tarkoitus ei ollut olla niin tökerö, enkä tarkoittanut sitä niin kuin sinä tarkoitit.

Tosiaan, mehän kilistettiin iinekselle. Otetaas taas. Skål.

Johan kysymyksellä paiskasi. Että miksi rakkaus on tärkeää! Miksi hän tuli kysyneeksi sinulta sitä? Lyhyessä ajassa sinun olisi pitänyt kertoa se, mistä filosofit ovat kirjoittaneet ja keskustelleet vuosisatoja. Hmm.

Minuakin inhottaa kulkea ohi, jos joku on pulassa. Ennen vanhaan olisin voinut mennä väliinkin. Nykyään olisin ehkä pujahtanut nurkan taakse ja soittanut poliisit. On nimittäin itsesuojeluvaistokin kehittynyt. Monesti on nimittäin käynyt niin, että se auttamaan tullutkin on saanut turpiinsa ;( Luulisi, että siitä aseman laitamilta voisi äkkiä löytyäkin joku poliisi rauhoittelemaan miestä.

Skål på den saken!

Aika ankealta tuo Hki vaikutti. Onneksi minä pysyttelen melkein aina sohvalla.

Eihän se mitään tökeröä ollut, päin vastoin. Saatan silti olla eri mieltä. En ole varma kylläkään. Joo, ehdottomasti skål!

Oho, tänne oli tullutkin monta viestiä. Niin Louhi, siis ihan pelko oman nahan puolesta se pisti kulkemaan ohi.

Inhoan sellaisia ylilaajoja kysymyksiä. Pitäisi olla pari päivää aika miettiä sopiva a lähestymiskulmaa.

No niin Petra, otetaas taas!

Mun mielestä on törkeää kävellä tuollaisessa tilanteessa ohi. Jos tollaista näkee, siihen pitää heti puuttua, mennä väliin. Ei varsinkaan kirjailijaksi itseään nimittävä ihminen saa pelätä oman nahkansa puolesta tuollaisessa tilanteessa, sen verran pitää olla elämässä kiinni.

Niin, kai se sitten oli törkeää. Mutta mikäs kirjailijasta tekisi jotenkin vääjäämättä muita paremman ihmisen? Ja miksi sitä olisi enemmän elämässä kiinni kuin ne muut jotka menivät ohi? En mitenkään puolustele sitä että kävelin ohi. Mutta se näytti vaaralliselta ja minä olin aseeton. Olin samanlainen jänishousu kuin muutkin.

Eikä pidä mennä väliin. Siinä saa vain itse turpiinsa. Poliisin voi soittaa jos katsoo aiheelliseksi.

Kyllä nyt pitää muistaa sellainen seikka, että kirjailijallakin on oikeus suojella itseään. Ei pidä mennä väliin vaan soittaa poliisin. Annankin on syytä suojella itseään. Nykyään poliisin soittaminen paikalle on kovin helppoa. Ei muuta kuin kännykkä esiin ja soittelemaan.


Arvelen myös, että Kirstillä tuskin olisi fyysisisten ominaisuutensa vuoksi mitään mahdollisuutta pärjätä väkivaltaisena riehuvalle korstolle. Tällaisia me olemme, me suomalaiset naiset. Raameja ei riitä. Eikä terveen järjen käyttäminen ole missään nimessä kiellettyä.

Kannattaa varoa aggressiivisia ihmsiä. Olemme joutuneet mieheni kanssa muutaman kerran melkein hengenvaaraan puolustaessamme jotain naista kadulla, kun väkivaltainen aviomies/poikaystävä on ollut pahoinpitelemässä.
Toinen Anna eli Pirkko Anna

Blogisiskon esimerkki on valaiseva. Kyllä ihmisellä pitää itsesuojeluvaisto olla. Jopa kirjailijalle se on suotavaa.

Kippis vaan Kirsti, ja Saara, näin pyhäaamutuimaan. Itsellenne!

Tuosta väliin menemisestä vielä. On kaksi eri asiaa a) ajatella, mitä pitäisi tehdä, ja b)todella olla väkivaltatilanteessa. En tiedä, mitä ihan oikeasti tekisin, vaikka voin täällä kotona turvassa olla vahvastikin sitä mieltä, että pitää puuttua tilanteeseen. Helppo sanoa.

Ystäväni on mennyt väliin, kun verta on lentänyt. Jos ei apuun olisi tullut lopulta myös muita ympärillä olevia, huonosti olisi käynyt sovittelijallekin.

Toinen ystäväni, poliisi, korostaa aina, ettei amatöörin pidä leikkiä ammattilaista näissä tilanteissa. Kännykkä on paras aseemme.

Omalla kohdalla huomasin, että tilanteen tajuaminen tapahtui viiveellä. Ehkä kaikki ihmiset eivät ole yhtä jähmeitä vaan reagoivat välittömästi. Vaikka näin mitä tapahtui, en oikein tajunnut sitä. Se ei tuntunut todelliselta. Järkytys tuli vasta jälkeen päin. Ehkä sellaiseen olisi osannut reagoida nopeammin jos olisi osannut odottaa jotain sellaista tai jos olisi kohdannut väkivaltaa aikaisemmin. Mutta olen elänyt niin pumpulissa. En usko, että olen koskaan nähnyt ihmisen lyövän toista muuten kuin näyttämöllä ja elokuvissa. Ja lapset nyt muksivat toisiaan joskus.

Kirjailija teki sen mitä kirjailija voi, eli kirjoitti tapahtuneesta.

On kokemusta siitä, että on kävellyt ohi, ja siitä, että on tehnyt jotain.

Yksi vaihtoehto on kerätä porukka ja mennä väliin, niin on henkistä ja fyysistä ylivoimaa. Vaikka voihan se vesseli tietysti olla aseistettu.

Jostain muistuu mieleen lainaus, joka meni suurinpiirtein niin, että välinpitämättömyys kannustaa aina hyökkääjää, ei koskaan uhria.

Ihmiset opettaa toisiaan käyttämään oikeanlaisia vaatteita, oikeanlaisia meikkejä, oikeanlaisia deodorantteja ja shamppoita ja ajamaan oikeanlaisella autolla ja syömään oikeanlaisia jäätelöitä. Näiden ohella voisi enemmän opettaa myös puolustamaan ahdingossa olevia kanssasisaria ja veljiä.

Amen.

Niin, kokemukseni mukaan ihmiset eivät kovin helposti pysähdy auttamaan sairauskohtauksen saaneitakaan. En usko, että se on pelkkää välinpitämättömyyttä. Taustalla on varmaan avuttomuutta, arkuutta ja tietenkin pelko siitä, että koko oma aikataulu menee uusiksi jos sotkeutuu ventovieraiden asioihin. Tosin tuo viimeinen syy lähenee kyllä jo sitä välinpitämättömyyttäkin, oikeastaan.

Ehkä tuo termi "välinpitämättömyys" ei ollut ihan oikea, kun siinä otettiin näihin motivaatioihin kantaa. Ehkä parempi olisi ollut "puolueettomuus" tai "puuttumattomuus".

Mutta on varmaan niin, että aina ei kiinnosta, aina ei uskalla, tai on kiire, tai huono päivä tai ei just nyt tai jotain.

Mutta sitten jos tulee nyrkkiä nenään, ja muut vaan kävelee joululahjapaketit kainalossa eteenpäin taakseen katsomatta, niin se voi olla kokemuksellisesti manifestaatio välinpitämättömyydestä.

On myös suuri vaara vahingossa tönäistä humalaista räyhääjää. Jos tämä kaatuu ja loukkaa itsensä, kenen onkaan syy.

Mutta kyllä ehdottomasti täytyy jotakin tehdä, huutaa muita apuun, soittaa poliisi jne.

Kerran nuorena (vasta kuukausi aikaisemmin synnyttäneenä) kävelin keskellä päivää kadulla ja tuntematon mies alkoi vetää minua pimeään porraskäytävään. Huusin apua, mutta ihmiset kävelivät ohi.

Onneksi minulla oli oikeassa kädessäni teräväreunainen salkku, jossa oli tenttikirjoja. Iskin sillä sitä miestä. Hänen kasvoistaan alkoi vuotaa verta, ja hän irrotti otteensa. Jossain kulkee ehkä mies, jolla on ehkä vieläkin arpi muistona tuosta tapahtumasta.

Eräs opiskelutoverini joutui olemaan myöhään illalla arkkitehdintoimistossa töissä. Hän kuljetti kotimatkalla mukanaan äimää (!), jota hän piti taskussa kädessään.

Minä sain tuon hyökkäyksen jälkeen lahjaksi hälytyslaitteen. En kulje mielelläni illallla yksin kadulla. se tapaus jätti ikävän muiston. Olkaa varovaisia. Ikäviä asioita tapahtuu liikaa - niin, yksikin tapaus on liikaa.

En kyllä usko, että kyse olisi Helsingistä. Minua on kerran lyöty useita kertoja Jyväskylässä kaupan kassalla. Kukaan ei puuttunut tilanteeseen sen ollessa käynnissä. Kun lyöjä (silloinen poikaystävä) oli poistunut paikalta sellainen setä sanoi, että ei tuollaisen takia kannata itkeä, ei se poika ole sen arvoinen.

Enkä halua uskoa, että kyse olisi välinpitämättömyydestä. Ennemminkin tosiaan pelosta ja yleisesti arkuudesta puuttua toisten asioihin. Toivottavasti sentään.

Ajattele, Kirsti.

Kun edellä hyökkäsin sinua kohti ja kritisoin käytöstäsi, niin näin moni ihminen syöksyi puolustamaan sinua.

Mutta sinä et mennyt auttamaan silloin kun toinen ihminen olisi apuasi tarvinnut.

Kotisohvalta on helppo ottaa kantaa, puoleen tai toiseen.

Kotisohvalta on helppo ottaa kantaa, puoleen tai toiseen.

Pirkko, ryhdikkäästi kirjoitettu.

Vielä loppukaneetti, niin allekirjoittaneelle kuin kaikille muillekin tätä lukeville.

Sitten kun seuravaan kerran (valitettavasti "kun") tulee vastaan, niin valmistautuu jo nyt henkisesti että ottaa jämäkämmän otteen ja tekee jotain, potkii itseään persuuksille tai mitä vaan, että saa enemmän eforttia irti itsestään. Että se ei mene siihen, että nyt ei ehdi kun latte jäähtyy.

Anna, haluaisitko ryhtyä omaksitunnokseni? En ole koskaan itseäni laupiaaksi samarialaiseksi väittänytkään. Olen mukavuudenhaluinen itsekäs paska.

Niin Fiilaan mun tunnetta, eipä kai se Helsingistä johdu, vaikka Helsinki kyllä vaikutti jotensakin räjähtäneemmältä kuin Turku. Enemmän humalaisia kadulla, enemmän räyhääjiä, enemmän roskaa.

Vielä tuosta välinpitämättömyydestä, että minä olen ainakin viime vuosina lukenut aika montakin lehtijuttua joissa nimenomaan väliinmenijälle on käynyt huonosti. Käynyt esim. niin kuin Pirkko mainitsi, tönäisee humalaista joka kaatuu ja lyö päänsä ja seuraavaksi onkin auttaja raastuvassa ja saa maksaa isot korvaukset aiheuttamastaan vahingosta. Eli tuollaiset uutiset saattavat selittää sitä välinpitämätöntä käytöstä.

Joo Anu, nimenomaan sen minäkin tässä huomasin. Teoriassa tietää yleensä aina kuinka pitää toimia, mutta kun tilanne tulee silmille yllättäen, ei sitä sitten osaakaan olla niin jäsentynyt, varsinkin jos se on ensimmäinen kerta. Ensi kerralla olen sitten toivottavasti skarpimpi.

Nimimerkki annalle, älä nyt ala suolaa toisen haavoihin kaatamaan ja niitä repimään, kun toinen on jo ehtinyt (julkisesti!) syntinsä tunnustamaan. Tämä on sellainen puuha johon ei moni ryhdy, ja siitä kyllä ansaitsee kunnioitusta.

Anu,
mikäli kommenttisi oli suunnattu minulle, niin vastaan, että kannanottoni ei ollut "kotisohvalta", vaan toteutan ajatuksiani myös käytännössä.

Utelias,
kiitos kirjoituksesi viimeisestä kappaleesta ja erityisesti viimeisestä lauseesta.

Kirsti,
rupeaisin mielelläni omaksitunnoksesi, mutta aika on rajallista, joten keskityn jatkossakin siihen, että pysyn hyvissä väleissä oman omatuntoni kanssa. Siinä riittämiin työtä itse kullekin meistä.

Mielestäni tässä ei ole kyse siitä, että ollaan "laupiaita samarialaisia", vaan siitä millaisen maailman me haluamme rakentaa itsellemme, kanssaihmisillemme ja lapsillemme.

Yritetään kaikki olla skarpimpia ensi kerralla!

Anna, täällä netissä äskenkeksityllä nimimerkillä on helppo sanoa että toteuttaa hienoja periaatteitaan myös käytännössä. Se ei välttämättä ole täysin uskottavaa, vaikka voi tietysti olla aivan tottakin.

Kirsti,
en täysin tavoittanut viestisi (klo 21.33)ajatusta, mutta jokainen varmaankin itse vastaa kirjoittamastaan. Minä vastaan omistani, enkä ole sanonut täällä mitään sellaista mikä ei pitäisi paikkaansa. Mielipiteet ovat tietysti asia erikseen.

Anna, kommenttini viittasi nettikommunikaation perusongelmaan. Voiko anonyymin kommentoijan sanaan luottaa? Jos näkisin kasvosi ja ilmeesi, voisin jo päätellä enemmän siitä kannattaako minun uskoa sanaasi, vai ei. Nyt asia jää auki, vaikka omasta mielestäsi olisit kuinka vilpitön.

On ymmärrettävää, että ihmiset eivät uskalla mennä väliin, jos joku hakkaa toista kadulla, koska siinä voi saada itse pahasti turpiinsa. Minä menen aina väliin ja olen turpiini saanut, mutta olen ollut myös tilanteessa, jossa minua on yritetty kuristaa ja hakata hengiltä keskellä Mannerheimintietä, kun liikkeellä oli paljon ihmisiä ja kesti kauan, ennekuin kukaan pysähtyi. Kaksi miestä tuli väliin, kun olin jo melkein tajuton. Arvostan sitä suunnattomasti.
Naispuolinen kaverini meni väliin, kun mies hakkasi vaimoaan keskustassa ja sai itse pahoja vammoja, joutui käyttämään kuukausia metallista häksätintä pitämässä leukaluita paikoillaan. Pahoinpitelijä oli ent. poliisi, silloinen ambulanssikuski...vaimo perui syytteet. Silloin vielä voi tehdä niin.

Itsepuolustus- ja kamppailulajit antavat jonkinlaisen valmiuden tuollaisiin tilanteisiin. Minulla menee veri päähän, kun näen jotain tuollaista tapahtuvan, enkä voi olla puuttumatta. Mutta suurin osa ihmisitä ei ole joutunut vast. tilanteisiin eikä edes tietäisi, mitä tehdä, joten tuskin osaisivat auttaa mitenkään. Sitä kuulemma halvaantuu helposti, kun näkee jotain järkyttävää, eikä osaa ajatella, kuin viiveellä. Poliisi pitäisi kuitenkin soittaa. Naisten pitäisi käydä itsepuolustuskursseja, minusta sellaiset kuuluisivat kouluun.

Hassua, muuten, että Kirsti sinusta Helsinki on rähjäisempi kuin Turku ja sosiaaliset ongelmat enemmän esillä. Minä olen aina ajatellut toisinpäin, esim. Turussa bongaan narkkarit heti viidessä minuutissa keskustasta, ei ole erikseen alueita, joissa pyörisi spurguja tai narkkareita ym.Ja ihmettelen joka kerta Turussa tappeluita ja menoa keskustassa. Tai ehkä sitä näkee kotikaupunkinsa aina toisella tavalla, koska on tottunut näkemäänsä. En muista koskaan nähneeni ketään hakattavan Sokoksen edessä lauantaiaamuna.
-minh-

..niin, paitsi itseäni. Pakko jatkaa: syyllistäminen ei ole rakentavaa tässäkään keskustelussa, vaan kannattaisi ajatella, kuten Utelias kirjoitti, että varautuu toimimaan jotenkin kun/jos vielä kohtaa vastaavaa ja skarppaa. Poliisille soittaminen on varmaan fiksuinta, jos ei ole itse mikään kung-fu-päällikkö.
-minh-

Joo minh, tulin itse ajatelleeksi että ehkä sitä kotikaupungissaan liikkuu jotenkin eri aikoihin ja siksi näkymä on erilainen. En ole aikoihin käynyt täällä viikonloppuisin kapakassa, tai muulloisinkaan, kapakkareissut tulee hoidetuksi aina Helsingissä. Käyn täällä kaupungilla harvoin, kävelyllekin tulee mieluummin lähdettyä tuonne Ruissalon suuntaan.

Juttelin juuri naapurini kanssa ja hän kertoi, että tuo kokemukseni on tavallaan sellainen sosiaalipsykologisten kokeiden perustilanne. Siinä on jotain ihmisille tyypillistä ettei puututa. Luultavasti tilanteeseen puuttuminen edellyttää että asiaan on olemassa valmius joka on syntynyt sen kautta että on tavalla tai toisella kohdannut väkivaltaa aikaisemmin ja siis varautunut. Minä en ollut, mutta nyt kyllä olen. Voin tehdä asioihin puuttumisesta samanlaisen rutiinin kuin nykyään tarkistan kaikki maassa makaavat ihmiset siltä varalta, että tarvitsevatko apua, vai ovatko pelkästään lepäämässä pois humalaansa.

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..