Kirjamessuilla satuin kohdalle kun kirjailija Timo Sandberg esitteli romanttista lukuromaania Kaviopolkka jonka hän on kirjoittanut yhdessä tyttärensä kanssa. Sandberg on alalla konkari, koska hän on jo aikaisemmin julkaissut muutaman hevoskirjan, joiden materiaali on peräisin tyttären hevosharrastuksesta. Haastattelija kysyi eikö ole aika erikoista, että aikuinen mies kirjoittaa hevoskirjoja tytöille ja romanttista viihdettä naisille? Sandberg sanoi, että onhan se aika erikoista, mutta hän on ajatellut sen niin, että ehkä on syytä vähän perehtyä tyttöjen/naisten ajatusmaailmaan ja näinhän se nyt sitten sujuu. Minusta se oli miesmäistä puhetta ja taputin innoissani. Lukaisin kirjankin, se on juoheva ja helppolukuinen kokonaisuus jossa hevospersoonat varastavat shown ja ihmiset uhkaavat jäädä kalvakoiksi statisteiksi, vaikka kukapa ei, hevosten rinnalla. Niitä on kyllä vaikea päihittää. Lapsena olin hevoshullu ja kirjat joissa kuvattiin karuihin oloihin joutuneita jalosyntyisiä ja hienoluontoisia hevosia jotka kärsivät ihmisten välinpitämättömyyden ja suoranaisen pahuuden vuoksi, olivat lempilukemistani. Kaviopolkassa tähän tuttuun formaattiin on lisätty moderni rakkausjuoni. Mietin että toimiiko yhdistelmä. Haluavatko hevoskirjoista kiinnostuneet lukea päähenkilön ihmissuhdepähkäilyistä? Ja toisaalta haluavatko ihmissuhdepähkäillystä kiinnostuneet lukea mielenkiintoisista ja koskettavista hevoskohtaloista. En väitä mitään, kunhan tässä kyselen. Lilli Suomalainenhan taisi vähän aloittaa tätä romanttisen hevosviihteen genreä ikimuistoisella teoksellaan Ori ottaa ohjat.

*****

Ei muuten näy tilastoissa kävijäpiikkiä sen vuoksi että blogini mainittiin Kuukausliitteen jutussa. Eikä mistään muustakaan syystä. Vähitellen ovat kävijämäärät kuitenkin lisääntyneet ja lokakuun aikana on parisataa kävijää tullut googlettamalla nimeäni. En tiedä onko se objektiivisesti ottaen paljon, mutta minulle se on paljon. 

Lisään pari linkkiä tuonne linkkilistaan. Näköjään sieltä puuttuu kollegojen Grafomania. Luulin laittaneeni linkin, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Lisään sinne myös Suomentajan huomioita , nyt kun sivulle löysin. Sitten vielä tuo In my darkest moments.