Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
01.11.2005 - 16:58


Oletko tullut ajatelleeksi, että voisit tarvita rakkausvalmentajan? Käytyäsi viikonloppukurssin sinulla on mahdollisuus suorittaa myös rakkausvalmentajan ammattikurssi ja ryhtyä valmentamaan muita onnettomia, jotka eivät oikein tahdo saada lemmenelämäänsä järjestykseen. Ensimmäiset ammattimaiset rakkausvalmentajat ovat jo valmistuneet ja odottavat asiakkaita, joita varmaankin riittää. Rakkausvalmentaja antaa konkreettisia neuvoja ja laatii avunhakijan kanssa rehellisen ja puoleensavetävän nettiprofiilin. Rakkausvalmennus voi sisältää myös kehoterapiaa tunnelukkojen avaamiseksi.. "Pitää luoda sellainen mielentila joka vetää rakkautta puoleensa." Rakkaus on kuulemma nousussa, jo yli sata romantiikannälkäistä on käynyt viikonlopun mittaisen peruskurssin. Myös miehet ovat yllättäen kaivanneet rakkausvalmennusta. Mukavien miesten ongelma  on, että naiset vaativat paksua lompakkoa. Jollei ole supliikkimies voi joutua vaikeuksiin. Tässä nyt vihje kaikille Internetissä pyöriville ATM-valittajille, menkää rakkausvalmennukseen. Varakkaillakin miehillä saattaa olla ongelmia naisten kanssa. He ovat suunnanneet energiansa uraan eivät tiedä mitä naiset haluavat. Mutta rakkausvalmentaja tietää mitä nainen haluaa.

Minulle tulee tästä mieleen ne vankeuteen teljetyt elukkaparat joita ei enää huvita lisääntyä. Vaikka kuinka hehkeä vastakkaisen sukupuolen edustaja talutetaan nenän eteen niin ei värähdä viisari. Onko ihmisille nyt käymässä jotenkin niin, että ote luonnollisiin, elämää ylläpitäviin perusasioihin on katoamassa.

Minä olen kerran ollut  naapurin susikoiranartun rakkausvalmentajana. Emäntä halusi teettää pennut kauniilla koirallaan ja minä vein hänet koiransa kanssa sulhasta tapaamaan. Periaatteessa sitä narttua   ihan kiinnostikin uroksen seura, mutta h-hetken lähestyessä se livahti ulisten karkuun. Se oli niitä hetkiä elämässä jolloin huomaa päätyneensä tilanteisiin joihin ei välttämättä olisi halunnut. Periaatteessa olin vain tarjonnut  kyydin naapurille ja hänen sinänsä sympaattiselle koiralleen. Ja sitten löysin itseni pitelemästä aloillaan koiraa joka olisi mieluummin säilyttänyt impeytensä. Ja se koira oli aika iso ja osasi ulista todella sydäntä särkevästi. Minä pidin kiinni nartun etupäästä ja omistaja takapäästä ja uroksen omistaja maanitteli urosta tekemään mitä siltä odotettiin, mutta arvaahan sen kuinka siinä sitten kävi. Ei tullut nätille nartulle pentuja, ja uroksen omistaja jäi ilman astutusmaksuaan. Mutta koiran omistaja pyöräytti myöhemmin vauvan ja sanoi asian tulleen täytenä yllätyksenä.

Prospero kirjoitti 01.11.2005 - 18:50
Mietittyäni asiaa kymmeniä vuosia voin nyt sanoa, että rakkaus on yliarvostettu tunnetila.
Anonyymi kirjoitti 01.11.2005 - 18:52
Poetic justice ;). Viittaan tuohon viimeiseen lauseeseen.
Saara kirjoitti 01.11.2005 - 18:53
Hahhah, ihana titteli tuo love coach.

Aika epätoivoinen tempaus, täytyy kyllä sanoa. Siinä mielessä samaa mieltä, kuin joku tuossa ylempänä.
Kirsti kirjoitti 01.11.2005 - 18:59
Tästä rakkauden yliarvostuksesta tuli mieleen, että eräällä elämäkertakurssillani annoin tehtäväksi että kurssilaisten pitää valita jokin yhteinen tunne ja jokainen kirjoittaa siitä tarinan. Kurssilaiset sitten ehdottivat kaikenlaisia tunteita, vihaa, pelkoa rakkautta. Kurssillani on yksi kiinalainen nainen, joka on asunut Suomessa kahdeksan vuotta ja hän sanoi heti, että eihän rakkaus ole tunne. Kurssilaiset tyrmäsivät hänet oitis, että onhan rakkaus nyt hyvänen aika tunne ja suuri tunne onkin. Kun tulin kotiin kerroin isännälle, että kiinalaisten mielestä rakkaus ei ole tunne. Hän sanoi heti että hänenkään mielestään rakkaus ei ole tunne. Nyt minä en enää muista mikä se sitten oli jotenkin se taisi liittyä moraaliin ja tahtoon. Pitäisi ehkä mennä kysymään. Mutta oikeastaan tajusin silloin että vaikka rakkaudessa onkin tunnetta, se kuitenkin on jotain muuta ja jos siitä puhutaan vain tunteena, menetetään jotain olennaista.
Saara kirjoitti 01.11.2005 - 19:53
Rakkaus on motivaatio.
N. kirjoitti 01.11.2005 - 19:59
Ei tulisi itselle mieleen astuttaa koiraa väkisin. *puistatus*
Onneksi ei onnistunut.
Prospero kirjoitti 01.11.2005 - 20:03
Onko isäntäsi kiinalainen?
Johan kirjoitti 01.11.2005 - 21:13
Rakkkauden valmentajaksi siis. Vihdoinkin toimittajalle on luvassa kunnon porvarillinen ammatti. Loppuu tämä kynien ja näppisten hypistely, sun muu epämääräinen :)
Silja Orvokki kirjoitti 01.11.2005 - 21:16
Minua pohdituttaa tässä kirjoituksessa rakkauden ja "viettielämän" yhdistäminen samaksi asiaksi. Ei minusta rakkautta valmentamalla pysty saamaan aikaiseksi. Seksiä kylläkin voi niin ehkä saada. En ole varma, koska en ole kokeillut.

Itse koen rakkauden tunteena, joka ylläpitäminen vaatii tahtoa, tekoja ja toimintaa.
Kirsti kirjoitti 01.11.2005 - 22:19
Tässähän tuntee itsensä ihan ammatinvalinnanohjaajaksi kun näin näpsäkästi löytyi Johanille uusi hieno ammatti.

Niin Silja Orvokki, kai se jotenkin kuvastaa tätä aikaa, että kun puhutaan rakkaudesta tarkoitetaan oikeastaan seksiä. Eikä muuta rakkautta sitten muistetakaan. Kreikassa ne jakoivat rakkauden agapeen ja erokseen ja taisi olla sitten vielä kolmaskin, olikohan se philos. Ehkä voisi olla hyödyllistä nykyäänkin muistaa että ihmiset voivat puhua oikeastaan ihan eri asioista vaikka kaikki ovat puhuvinaan rakkaudesta.

Ehkä eros on sitten kaikkein eniten tunnetta ja agape asennetta. Niin, miksei motivaatiotakin.


haa kirjoitti 02.11.2005 - 03:09
Wittgensteinkin sanoi, ettei rakkaus ole tunne. Se oli semanttinen huomautus, kuinkas muuten.

W:hän tarkasteli kieleen vakiintuneita puhetapoja. Kieleen kuuluu ilmaus: "Luulin todella että rakastin häntä, mutta nyt ymmärrän etten rakastanutkaan." Rakkaus ikään kuin asetetaan kokeeseen.
Mutta ei sanota: "Luulin että olin ahdistunut, mutta myöhemmin ymmärsin etten ollutkaan." Eikä: "Luulin tunteneeni kipua, mutta nyt ymmärrän erehtyneeni."

Jos kysymys olisi tunteesta, erehtymisen ilmaus olisi mieltä vailla.
Mirjam kirjoitti 02.11.2005 - 06:15
Haa, eikö olekin kiintoisaa, että vain rakkaus noista kolmesta kohdistuu toiseen, muut tunteet ovat kokonaan itsessä. Kun tuo koe, rakkaus toiseen, päättyy, tunne häviää itsestä, mutta toisessa se voi jatkua - rakkaus on siis koetteella. Kun ahdistus itsessä päättyy, se päättyy. Rakkaus lienee omanlaistaan vuorovaikususta, joka tarvitsee tuon Saaran mainitseman motivaationkin. Se vain on niin vahvaa kahdenvälisyyttä, että se tunkeutuu kaikkialle, sinne sydämeenkin.
Kirsti kirjoitti 02.11.2005 - 07:40
Hyvä havainto Wittgensteinilta.

Mirjam, onko ahdistuskaan kuitenkaan aina pelkästään itsessä? Eikö sen alkuperä kuitenkin ole muissa ihmisissä? Ja joskus muut voivat myös empaattisesti kokea toisen ahdistuksen, vaikka empaattisesti koettu ahdistus ei tietenkään ole sama kuin ahdistuneen oma kokemus.

Rakkauden vuorovaikutuksellisuudesta tuli mieleen sen ihanan Rakkautta ennen aamua elokuvan kohtaus, jossa tyttö sanoi pojalle jotain semmoista että jos Jumala on olemassa, hän on siinä mitä ihmisten välillä tapahtuu kun he puhuvat keskenään. Siis hän sanoi sen jotenkin viehkeämmin, mutta ajatus oli tuo.
Kirsti kirjoitti 02.11.2005 - 07:42
Ehkä hän myös tarkoitti, että kun rakastuneet puhuvat keskenään. Tai ystävät. Itse muistan monta keskustelua jossa on vaikea kuvitella Jumalan sijaitsevan.
sanaton kirjoitti 02.11.2005 - 08:30
Rakkaus on sulautumista toiseen ja toisen sulautumista itseeni ja siihen sampoon mahtuvat niin seksi kuin altruismikin. Kun paljon saa niin kaiken antaa. Suurinta rakkautta ei voi eritellä, se ei mahdu sanoihin.
Prospero kirjoitti 02.11.2005 - 10:28
haa, minulle ovat kyllä hyvin tuttuja jälkimmäisetkin: "Luulin että olin ahdistunut, mutta myöhemmin ymmärsin etten ollutkaan." ja: "Luulin tunteneeni kipua, mutta nyt ymmärrän erehtyneeni."

Olen "luullut" ihan kaikkea: "Luulin ymmärtäväni Wittgensteinia, mutta nyt ymmärrän erehtyneeni;-))"

haa kirjoitti 02.11.2005 - 10:34
Tämä nyt menee asiayhteyteen nähden aika tekniseksi, mutta sanottakoon vielä, että W:n huomautuksen taustalla ovat hänen tarkastelunsa, joiden lopputulemana on ettei sanan merkitystä voida määrätä kielen käytöstä riippumattomin referenssein.

-

En osaa sanoa tuohon kommenttiisi näin äkkiseltään juuta enkä jaata, Mirjam.
Kirsti kirjoitti 02.11.2005 - 11:06
Sanaton, onhan se tosiaan hienoa että jokin rakkauden kaltainen asia voi vielä tässä kyynisessä maailmassa tehdä ihmisen sanattomaksi.
haa kirjoitti 02.11.2005 - 11:10
Ehkä ovat sinulle tuttuja, Prospero. Kai silti voi kohtuudella sanoa, etteivät ne ole kieleen vakiintuneita puhetapoja.

"Luulin että olin ahdistunut, mutta myöhemmin ymmärsin etten ollutkaan" tai "luulin tunteneeni kipua, mutta nyt ymmärrän erehtyneeni" tai "se ei ollut tosi kipua, koska se meni ohi niin nopeasti" (viimeiseksi mainittu on Wittgensteinin oma esimerkki) eivät kyllä ole ilmaisuja, joita tosielämässä voisin itse ajatella sanovani.

Mutta siinä mielessä kritiikki on ihan paikallaan, ettei tässä minustakaan semanttisesti millään kovin selväpiirteisillä alueilla liikuta.
sanaton kirjoitti 02.11.2005 - 11:45
Niin, Kirsti, elänhän ensirakkaudessa, mutta ehkä toisinnot antavat minulle sanat ja analyysin taidon. Nyt en osaa niitä edes kuvitella rakkauteeni, rakkauteemme.
Kirsti kirjoitti 02.11.2005 - 12:01
Ehkä analysoiminen kannattaa suosiolla jättää siihen vaiheeseen kun jokin menee pieleen. Toivottavasti ei mene. Ihmiset nykyään myös vähän pilaavat hyviä asioita analysoimalla niitä puhki. Hyvä vaan jos ei sorru sellaiseen.
Pirkko kirjoitti 02.11.2005 - 12:29
Prosperoa yhdellä ratkaisevalla kirjaimella muunnellen:

"Mietittyäni asiaa kymmeniä vuosia voin nyt sanoa, että rakkaus on aliarvostettu tunne."

Sen voima on suunnaton, se voi rakentaa ja tuhota. Ihminen voi hallita tunteitaan.
Kirsti kirjoitti 02.11.2005 - 12:58
Joo Pirkko, samaa mieltä. Sillä varauksella, että olen päätynyt ajattelemaan kiinalaisten ja Wittgensteinin tapaan. Rakkaus ei ole tunne, ei ainakaan pelkästään. Se on tahtoa, asennetta, mutta myös tunnetta, tietysti.
Kirsti kirjoitti 02.11.2005 - 12:59
No jos ollaan täsmällisiä, niin en tiedä mitä Wittgenstein tai kiinalaiset sitten ajattelevat rakkauden olevan, eli tuo viimeinen lause oli vain oma keittiöpsykologinen johtopäätökseni.
jos kirjoitti 02.11.2005 - 13:25
Jos satavuotiaalta kysyy, mitä rakkaus on, niin hän sanoo, niin mitä?

Kun rakkaus kulkee oman sydämen ja elämän läpi, yleiset määritelmät joutuvat koetukselle. Rakkauden luonnehdinta ei välttämättä kirkastu sadan vuoden paalussakaan, sillä jokaisella on ainutlaatuinen elämänsä ja siksi määritelmät värittyvät ja hajoavat omanäköisiksi. Kyynikko vastaa eri tavalla kuin koomikko; uskollisen rakkauden kokenut eri lailla kuin petetty, sinisilmäinen toisin kuin punasilmäinen (itkusta).

Rakkaus on kipeää, mutta kannatan sitä, vaikka kärsin.

Jos kirjallisuudessa on rakkauden määritelmä, yhdellä lauseella ilmaistu, niin otan ja luen.
jos vielä kirjoitti 02.11.2005 - 13:28
Kumpi on tärkeämpää: se että minä rakastan sinua vai että sinä rakastat minua?
Kirsti kirjoitti 02.11.2005 - 14:06
Eipä taida sellaista määritelmää löytyä, jos. Enkä tiedä onko kysymykseesikään yhtä ainoaa oikeaa vastausta, mutta omalla kohdallani ajattelen että tärkeintä on minun kykyni rakastaa, joka tosin on kovin puutteellinen ja vajavainen, mutta kuitenkin on. Ja kykyni rakastaa muuttaa minua, parempaan suuntaan, toivoakseni ja antaa elämälleni mielekkyyttä. On tietysti ihanaa saada vastarakkautta mutta koen että rakkauden vastaanottajana sitä on sellainen kaivo jossa se rakkaus ei koskaan pysy, niin kuin ei vesikään, sitä ei voi koskaan saada kyllikseen, tarpeeksi, aina on vähän vajaa. Mutta pienikin rakkaus, jonka löydän itsestäni ja voin kohdistaa sen toiseen, on vallankumous omassa henkilökohtaisessa elämässäni.
utelias kirjoitti 02.11.2005 - 14:43
Hippunen vielä rakkausvalmennuksesta. Musta rakkausvalmennus on samaa elämää kuin muukin, mihin kuuluu vaikka meikit, kavereiden tsemppaus ja ne eväät mitä kotoa on saanut. Rakkautta haetaan niistä puitteista mitkä on itselle mahdollisia, ja tuo rakkausvalmennus voi olla yksi juttu.

Mulle tuli mieleen Arto Tammisen Neljän ruuhka:

"Kun neljän ruuhkaa katselee; nuori tyttö jotain odottaa, joku kyyneleensä piilottaa. Kun neljän ruuhkaa katselee; keräjäläinen lanttii anelee, melkein kaikki ohi kävelee, ja jokainen onneaan etsii ja jokainen siitä unelmoi, jokainen rakkauttaa kaipaa ja jokainen siitä unelmoi.

Kun neljän ruuhkaa katselee; hämähäkkimies on kännissä kun polttarit on sillä käynnissä. Kun neljän ruuhkaa katselee; nainen kantaa ruokakassejaan hikikarpaloita otsalla, ja jokainen onneaan etsii ja jokainen...

Kun neljän ruuhkaa katselee; joku määränpäähän rynnistää, joku itseksensä höpöttää. Kun neljän ruuhkaa katselee; joku tulevaisuus edessään odottelee ensi treffejä, ja jokainen onneaan etsii ja jokainen..."
Mirjam kirjoitti 02.11.2005 - 18:34
Päivä on mennyt aivan muualla kuin koneen ääressä. Niinpä en ole seurannut tätäkään keskustelua. Usein ahdistuksen aiheuttaja kai ei kuitenkaan ole toinen ihminen, vaan omat pelot ja huolet, surut. Jäin oikein miettimään, voiko sanoa rakkaudeksi sitä,mikä kohdistuu muuhun kuin ihmiseen.

Mitä "jos vielä" aprikoi, olen entistä enemmän kallistunut siihen suuntaan, että on olennaisempaa se, että saa ja voi rakastaa kuin se että tulee rakastetuksi - toki sekin on tärkeää. Nuorena kenties ajattelee epätoivoissaankin, että olisi joku joka rakastaa. Juuri niin kuin Kirsti sanoit: oma vastaanottkyky on aina niin vajavainen, jatkuva epävarmuus siitä onko ansainnut sen rakkauden jonka voi joltakulta saada.
Kirsti kirjoitti 02.11.2005 - 20:12
Utelias, toi laulu tosiaan soi yhteen aikaan jatkuvasti radiossa. Noinhan sen tietenkin on.

Mirjam, ehkä on hiukan hankala vetää rajaa siihen minkä alkuperä on itsessä minkä muissa ihmisissä kun meitä ei ihmisinä olisi olemassakaan ilman muita ihmisiä. Niin kuin nyt tuon ahdistuksenkin suhteen. Kyllä minä ainakin kutsun rakkaudeksi sitä mitä tunnen eläimiä kohtaan ja varsinkin sellaista eläintä kohtaan joka on ollut seuranani pitkään, niin kuin kissani Lysti.
Mirjam kirjoitti 02.11.2005 - 20:44
Niin, sitähän olemme ennenkin miettineet (mm.Prosperon blogin keskustelukeskustelussa), miten ihminen on olemassa vain vuorovaikutuksessa. Kuitenkin on olemassa tunteita, jotka ovat enemmän vain "minun", tarkoitan vaikkapa surua. Toki sen alku usein on toisessa ihmisessä - kuolema on suunnaton suru - mutta paljon vähemmän on tarve jakaa sitä jatkuvasti muiden kanssa. Jotenkin miellän niin, että rakkaus on ikään kuin asunto kahden rakastavan kesken, he elävät siinä tunteessa , sen vuorovaikutuksessa, antavat ja saavat. Se ikään kuin täyttää heidän olemisensä, vaikka he ovat erillisiä ja itsenäisiä omassa olemisessaan, ja tarvitsevat oman tilansa.

Kyllä minäkin kovasti pidän eläimistä. Mutta aloin miettiä, onko se sittenkään rakkautta siinä mielessä kuin tuo vuorovaikutusajatus ihmisten välisestä rakkaudesta tuntuisi tarkoittavan. Toki eläin antaa minulle paljon iloa ja onneakin, kenties minäkin sille - ainakin koira heiluttaa häntäänsä iloisesti minut nähdessään. Mutta voiko sitä silti sanoa rakkaudeksi. Minun tunteeni (niin , ei ole oikein yhtä muuta sanaa, jolla rakkaudesta puhuisi) läheisiä ihmisiäni kohtaan on kuitenkin syvempi.
Kirsti kirjoitti 02.11.2005 - 21:36
No tuo on kyllä kaunis ajatus, että rakkaus on asunto.

Niin, en minäkään tiedä mitä eläin tuntee minua kohtaan, joten siinä mielessä rakkaus on erilaista. Minä rakastan eläintä, mutta en tiedä rakastaako se takaisin. Ihmisen kohdalla tiedän tai ainakin luulen tietäväni jos hän kerran osoittaa minulle rakkauttaan. Mutta minun on myös mahdollista rakastaa ihmisiä jotka eivät edes tiedä minun rakkaudestani. Esimerkiksi kirjoittaessani koen joskus rakastavani lukijaa, vaikka en edes tiedä kuka hän on enkä tiedä koskettaako kirjani häntä millään tavalla. Se tuntuu kuitenkin hyvin todelliselta. On totta.
louis vuitton kirjoitti 17.09.2009 - 08:56
I think you need a bit more of a story with this as this isn't really a news story in its current form. Perhaps you could write about why you like Michael so much?
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Sivut
Lisätietoja
laskuri

>
Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta