|
|
|||
|
27.12.2006 - 12:48
Kreikan
kielessä on kaksi aikaa merkitsevää sanaa, kronos ja kairos. Kronoksen
tunnemme hyvin. Kronos on sitä mitä kello ja kalenterit
mittaavat, mitä ne jakavat täsmällisiin hetkiin.
Kairos viittaa toisenlaiseen, laadulla ja sisällöllä ladattuun hetkeen jossa purkautuu esiin todellisuus, jonka jälkeen mikään ei enää ole niin kuin ennen. Se on kyllä saattanut hiljalleen latautua ja kypsyä kronoksen kätkössä, mutta kun kairos koittaa, maailmaan syntyy uusi sisältö, joskus suuri lupaus, joskus uhka. Kun atomipommi tuhosi Hirosiman, ihmiskunnan kairos-hetki oli oikeastaan koettu jo kolme viikkoa aikaisemmin, jolloin koepommi laukaistiin Uuden Meksikon autiomaassa. Silloin ihmisillä olisi ollut vielä mahdollisuus havahtua, tajuta etteivät oikeastaan haluakaan astua tälle tielle. Mutta he eivät havahtuneet ja pommi pudotettiin Hirosimaan. Jokaisen ihmisen elämässä on hetkiä, joista avautuu ovia uuteen maailmaan, parempaan tai huonompaan. Mutta jos ihmisellä on kiire, voi käydä niin että hänen arviokykynsä herpaantuu ja hän ei erota hetkeä johon kannattaa tarttua, hetkestä johon kannattaa jättää tarttumatta. Marja-Riitta Ollila kertoi Turun Sanomien jäähyväiskolumnissaan kokeesta jossa ihmisille kerrottiin, että heidän oli mentävä pitämään luentoa. Toisille kerrottiin, että heillä on kova kiire, toisille annettiin aikaa. Luennoitsijoiden matkan varrelle järjestettiin avuntarvitsija ja tuloksena oli, että kiireiset jättivät avuntarvitsijan pulaan, vähemmän kiireiset pysähtyivät auttamaan. Minut tämä pisti ajattelemaan. Ihminen on tilannesidonnainen. Kuka tahansa meistä voi olla laupias samarialainen, mikäli meillä vain on aikaa. Nyt vuoden vedellessä viimeisiään ajatukset harhailevat jo kohti tulevaa vuotta. Toivon, että osaan tarttua omaan kairokseeni ja astua sen kautta uuteen, parempaan todellisuuteen.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Tällä taustalla oli aikast mahtavaa huomata, että sinun aikapohdiskelujesi äärellä minäkin viihdyin enkä kokenut normaalia uudenvuodenahdistustani. Kiitos, aion muistaa kirjoituksesi, kun keväämmällä on päätöksenteon aika.
Kiitos itsellesi Obeesia:)
Sun äitis, enpä ole minäkään mikä uuden vuoden ja lupauksien ystävä. Minusta meillä päin vähän liikaa aina tuijotetaan tuota kronosta, kun pitäisi enemmän miettiä oikeiden hetkien tunnistamista ja niihin tarttumista.
Ja juuri sen takiahan minä tämän hänelle kerroinkin, koska myös minua kertomuksesi (kairoksesta/ kairoosta? Mitenkähän taivutetaan, säännöllisesti vai epäsäännöllisesti? Olkoon säännöllinen, kunnes toisin kerrotaan.) kairoksesta kiehtoo.
Meillä on valinnan mahdollisuus, valinnan vapaus. Silti emme aina osaa valita oikein.
Jo nuorna kapinoin koko Uusi vuosi-käsitettä vastaan; tietämättäni olin kai oivaltanut juuri eron kronoksen ja kairoksen välillä.
Vanhemmiten siitä tulee sitten vielä kipeämmin tietoiseksi( viitaten Sun äitisin kommenttiin).
Siis ei ollut tarkoitus tulla proosallistamaan postaustasi. Ihailen vaan kykyäsi kirjoittaa ytimekkäästi yhdistellen.:)
Kairos? No, se on sitten jotain epämääräisempää. Ei voi tietää, eteneenkö kairoksella mitaten yhtään mikään minnekään vai onko kaikki juuttunut paikoilleen tai menee suorastaan taaksepäin. On mahdotonta tietää, onko kairokseksi laskettavia tapahtumia tulossa vai eikö ole. Kairoksella mitaten elämä voi seista paikallaan. Minusta paikallaan seisominen on kuin lillumista sameassa vedessä. En halua sitä vaan jonkinlaista varmuutta asioiden etenemisestä.
Minulle uusi vuosi merkitsee aina toivoa siitä, että jokin muuttuu parempaan suuntaan. Eihän kalenterivuoden muuttuminen tosiasiassa mitään muuta, mutta jotenkin toivo aina vain elää. Ehkä sittenkin, kun vuosi kirjoitetaan uusin numeroin, elämään tulee jotakin uutta ja jotain vanhaa voi jättää taakse. Asenne on naivi, mutta voimia antava kaiken tapahtumattomuuden keskellä.
En usko, että kairokseni menevät ohi sen vuoksi, että minulla on liian kiire enkä sen vuoksi huomaa niitä. Ohi ne voivat mennä, mutta siksi, että jään pohtimaan mahdollisia kairos-tapahtumia liian kauaksi aikaa enkä sitten liiallisen pohdintani seurauksena tartu niihin lainkaan.
Siksi minusta tuntuisi helpottavalta ajatukselta, että kronos vain toisi tapahtumat eteeni ja silloin niihin olisi reagoitava. Eikä niin että ne kairoksena kypsyisivät, jolloin saisin märehtiä niitä kiireettömästi viikosta ja kuukaudesta toiseen, kunnes ne sulaisivat pois omia aikojaan ilman, että mitään lopulta sittenkään oikeasti tapahtui.
Tiedän kyllä, että tämä saivartelu sotkee Kirstin viestin alkuperäistä ideaa siitä, etteivät tärkeät tapahtumat ole kalenteriin sidottuja vaan jonkilaiseen kalenterista riippumattomaan kypsymiseen pikemminkin. Sitä ideaa en vastusta. Niinhän se varmaan oikeasti suurelta osin lienee.
Voi kiitos ruu, ehkä yhdistely voisikin olla kuningaslajini.
Arja, pohdiskelit syvällisesti kairoksen ja kronoksen eroja. Minä en edennyt omissa ajatuksissani noin pitkälle, tajusin vain että elämässä tosiaan on hetkiä, jotka on ladattu merkityksillä ja silloin pitäisi osata erottaa tarttuako sellaiseen hetkeen, vai ei. Minä ehkä kuulun kairoksen kannattajiin, jos niin voi sanoa. Olen ehkä sen verran tuulihattu.
Oletko alkuperäisen saarnan kirjoittaja vai onko jompikumpi lainannut toista?
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..
Distance learning has gained a great impetus in the present education pattern. Everyone wants to do something else along with pursuing a course. You can continue your studies along with your job priorities with the assistance of distance education. But in ordinary distance education there are several problems at the level of correspondence. Online education is a type of distance education you may consider but diminishes the pitfalls of regular distance education system.
_________________________________
Buy UK essay
Buy a custom essay