Kirjailijan häiriöklinikka

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Pyhästä huolettomuudesta

06.11.2005 - 08:23

On oikeastaan aika merkillistä, että touhuamisesta on tullut niin vahva länsimais-kristillinen hyve, varsinkin kun ajattelee miten lämpimästi Jeesus puhui huolettomuudesta. Katsokaa taivaan lintuja. Onko kukaan meistä voinut murehtimalla lisätä elämäänsä kyynäränkään vertaa? Mutta me emme ole muutenkaan välittäneet ottaa todesta uskontomme perustajan sanoja ja ajatuksia.

Pyhän huolettomuuden armolahja tuli mieleen kun huomasin, ettei oikeastaan olekaan niin helppo erottaa toisistaan laiskuutta ja masennusta. Kun on alavireinen, asioita jää tekemättä ja kun asioita jää tekemättä, on sen vuoksi alavireinen. Sitä tuntee itsensä huonoksi koska koti on sekaisin ja itse on vanha törkymöykky tässä virtaviivaisuutta ja menevyyttä arvostavassa maailmassa. Hyvinvoiva ja onnellinen ihminen on touhukas. Hän harrastaa. Tapaa ihmisiä.Touhuavan ihmisen ihanne on niin syvään iskostunut, että on vaikea laiskotella hyvällä omallatunnolla. Se että vain oleilee ja kuluttaa aikaa, ei oikein kuulu meidän kulttuurimme eikä ole hyväksyttävää.

Ilmeisesti siinä on tosiaan tapahtunut jokin ymmärrysvirhe kun kristillinen pääpahe acedia käännettiin hengelliseksi tai henkiseksi laiskuudeksi, vaikka kysymys on oikeastaan välinpitämättömyydestä, kuten nimimerkki Petra huomasi Risto Niemi-Pynttärin acediaa koskevan pohdiskelun kommenttiosastossa. Käännösvirheen vuoksi olemme alkaneet vihata laiskuutta, vaikka meidän pitäisi vihata välinpitämättömyyttä, haluttomuutta. Oikeastaan meidän pitäisi nähdä alituinen touhuaminen acediana, välinpitämättömyytenä, henkisenä laiskuutena, koska touhuamalla ihminen pitää ajatuksensa pois asioista joiden äärelle pysähtyminen voisi muuttaa häntä.

Mutta miten voisi lopettaa touhuamisen ja oppia pyhää huolettomuutta? Murehtimista ei voi lopettaa millään päätöksellä. Jaakko Heinimäki sanoo kirjassaan Seitsemän syntiä että kukaan ei voi olla murehtimatta rangaistuksen pelosta eikä palkkion toivossa. Murehtimisen loppuminen vaatii kosketusta sellaiseen olemiseen, joka mahdollistaa huolettomuuden.

Minä yritän etsiä kosketusta sellaiseen olemiseen joka mahdollistaisi huolettomuuden, koska olen tosiaan kyllästynyt murehtimaan kaikenlaista, mille en kuitenkaan voi mitään.

Kategoria: Kulttuurista pohdintaa 26 kommenttia Kommentoi

Lila kirjoitti 06.11.2005 - 10:12

Isoja kysymyksiä, joita tällainen mariakerholainen on marttojen maailmassa joutunut useinkin pohtimaan.

Petra kirjoitti 06.11.2005 - 12:59

Ihana, Lila, nuo kerhot! Itse olen pyrkinyt pääsemään pois tuosta marttamaailmasta mariakerhoon, joskus jopa onnistuen. Yritän oppia sanomaan "ei", tuntematta huonoa omatuntoa siitä. Kamalan vaikeata.

Kirsti kirjoitti 06.11.2005 - 14:33

Minä olen kokenut, että on itse asiassa hyvin helppokin heittäytyä mariakerholaiseksi, mutta seuraukset voivat olla ikäviä. Jos ei ole koko ajan touhukas, voi tulla mieleen, että on hyödytön ihminen ja se on kamalaa. Mutta tästähän aiheesta minä olenkin jo pärettänyt, eikä siitä ole edes kauan.

Tässä minä siis näköjään taas mietin sitä kuinka olla samanaikaisesti arvokas ja hyödytön. Onko se mahdollista.

Petra kirjoitti 06.11.2005 - 15:04

Mutta mitä on olla hyödytön? Jos ajattelen omaa marttasyndroomaani, niin varmaan sieltä takaa löytyy tarve olla pidetty, tarve olla tarpeellinen jne. Onko sellainen arvokasta, muulle kuin omalla egolle?
Tietenkin voi olla samanaikaisesti arvokas ja hyödytön. En usko, että kukaan edes on hyödytön. Touhuaminen on asia erikseen.

Pirkko kirjoitti 06.11.2005 - 15:32

"Touhuamista" taitaa olla vielä enemmän ei-euroopplaísissa, ei-kristillisissä Aasian maissa kuten Japanissa. Siellä se vasta hyve onkin.

Kirsti kirjoitti 06.11.2005 - 15:48

Petra, tarkoitin sitä että minusta meidän kulttuurissamme (kenties muuallakin) on aika tiukasti sidottu ihmisen arvo erilaisiin ominaisuuksiin joita hänellä on. Siis kauneus, älykkyys, muu lahjakkuus, omaisuus jne. Puhutaan ihmisen itseisarvosta, mutta emme me oikeasti ajattele kaikkien ihmisten olevan yhtä arvokkaita. Jos ajattelisimme, julkkiskultiltakin menisi pohja oitis. Minä ainakin olen sisäistänyt, että arvoni on hyvin paljon suorittamisessa ja jos lopetan suorittamisen, arvoni kyseenalaistuu. Siksi kai työttömätkin kokevat työttömyytensä koettelevana kun kokevat ettei heistä ole hyötyä, yhteiskunta ei tarvitse heitä.

Olen käsittänyt, että meillä on kyllä tämä ihanne ihmisen itseisarvosta. Että ihminen on arvokas ihan vaan siksi että on sattunut syntymään, mutta että käytännössä tämä ei toteudu.

Marttasyndrooman takaa löytyy tietenkin tarve pönkittää omaa egoa, mutta juuri sitä tarkoitinkin. Touhuaminen on keino olla ajattelematta asioita, esim. juuri sitä miksi oikeastaan touhuaa niin kovasti ja mitä asiaa sen touhuamisen on tarkoitus palvella.

KB kirjoitti 06.11.2005 - 19:16

Minusta olisi suorastaan suloista välillä ajatella vain touhuavani, tai että muut ajattelisivat että tuo tuossa sen kun puuhastelee, kun jostain syystä juuri näinä päivinä tuntuu siltä että kaikki tekoni ovat suurennuslasin alla ja pienimmätkin eleeni saavat merkityksiä joita niillä ei ole eikä edes voi olla.

Mutta yleisesti ottaen touhuaminen on juuri sitä mitä tässä on sanottu, eli huomion pois kääntämistä jostain muista asioista. Itse muistan lapsuudestani kuinka äitini rupesi aina höösäämään jotakin monimutkaista ja tarpeettoman näköistä jos satuin olemaan kärttyisällä päällä. Sen sijaan että olisi alentunut väittelemään kanssani hän käänsi koko tilanteen uusille raiteille.

mari kirjoitti 06.11.2005 - 22:27

koko päivän olen kieriskelllyt tuskissani, koska en jaksa tehdä mitään ja en jaksa tehdä mitään koska kieriskelen tuskissani. tätä on kestänyt monta vuotta, tai nyt jo vuosikymmeniä... syyllisyys tästä saamattomuudesta ei koskaan kai katoa? ei auta taivaan lintujen tarkkailu , ei kedon kukat huolettomassa koreudessaan. onneksi tähän aikaan saa jo hyvällä omallatunnolla mennä nukkumaan!

kirsi kirjoitti 07.11.2005 - 01:08

Minä en oikeastaan ole huolestunut tuosta touhuanko vai en. Minua ei kiinnosta miltä näytän "suuren yleisön" silmissä. Minua ihan oikeasti rasittaa saamattomuus. Ja sitten jos listaan tekemisiäni, niin saattaa hyvinkin vaikuttaa siltä,e ttä olen aikaansaapa ihminen, mutta totuus on itselle toisenlainen. Enkä tiedä olenko oikeassa ja muut väärässä. En tiedä missä on se raja mikä on "tarpeeksi" aikaansaamista, jotta voin olla itseeni tyytyväinen. Aina teen liian vähän, aina on auki joku homma ja paine kasvaa ja ihmisille annetut lupaukset, joko oikeasti luvatut tai itse ajatellut, ovat lunastamatta, ja siitä syntyy kierre, joka johtaa msennukseen ja kun on masentunut, ei halua ja jaksa enää tehdä mitään, tai vieläkin vähemmän kuin aiemmin, ja sitten masentuu lisää.

Kyllä sotkut kotonakin ärsyttävät. Olisihan se kivaa, kun edes yksi perheenjäsenistä olisi luontaisesti innokas paikkojen kunnossa pitäjä, mutta kun koko perhe on sellaista sporadisesti innostuvaa porukkaa..:)

Onko kyse hyväksynnän hakemisesta ja saamisesta sellaisella syvällä tasolla, josta ei itsekään ole tietoinen? Hakeeko sitä erilaisten hommien kautta, niiden loppuunviemisen kautta, itselleen hyväksyntää? Ei edes toisten hyväksyntää vaan oman itsensä hyväksyntää? Ja jos näin on, kumpuaako se jostain pienenä päähän iskostetusta "sinusta ei ole mihinkään ja jos sinusta ei ole mihinkään, niin sinua ei voi rakastaa"- "tiedosta"?

Elikä onko tässä kyse siitä samasta mistä aina? Tarpeesta tulla rakastetuksi?

Muistuukin mieleeni Raymond Carverin runo, jonka menen nyt suomentamaan ja postaamaan blogiini.:)

Kirsti kirjoitti 07.11.2005 - 07:45

mari, onneksi saa nukahtaa. Kuka sanoikaan, että maailman onnellisinkin ihminen on onnellisin nukahtaessaan. Ikävä ajatus ettei syyllisyydestä koskaan pääsisi eroon. Ei saa luopua toivosta. Pitää vain etsiä kosketusta sellaiseen olemiseen joka mahdollistaa huolettomuuden.

Ruu, kaipa se pahin onkin juuri tuo "sisäistetty herruus". Eihän meitä enää suuri yleisö ruoskikaan. Kun pistää kotioven kiinni ja pysyy siellä niin kukapa meitä siellä vainoasi. Meidän omien korvien välistämmehän se lähtee, siellä se pahin vastustaja on. Jos sen nitistää, muu on helppoa.

Tästä kodin sotkuisuudesta joskus kevällä kirjoitinkin. Kannattaa lukea Mary Douglasin Puhtaus ja vaara. Siisteys on kulttuurinen sopimus, jolla ei ole ollenkaan niin paljon tekemistä hygieenisyyden ja terveyden kanssa kuin voisi kuvitella. Kysymys on mielikuvista. Tällä nyt en tarkoita, etteikö joskus kannattaisi siivota.

Viestisi loppupuolella esität pinon tärkeitä kysymyksiä joihin en edes kuvittele voivani vastata kenenkään muun kuin omasta puolestani. Eli minulle kysymys on juuri tuosta. Omasta syvästä kokemuksesta että ellen suorita, en ole arvokas. En siis ole rakkauden arvoinen pelkästään siksi että olen olemassa. Vaan minun pitää lunastaa olemassaoloni oikeutus suorittamalla.

kirsi kirjoitti 08.11.2005 - 00:39

Epäilen onnistuneeni tukahduttamaan tämän(kin) keskustelun... Sori Kirsti.

Eikö ole muuten kummallista, että vaikka oivaltaisikin ne tarkoitusperät, joiden mukaan toimii -suorittaa "vääristä" syistä- niin ei pysty silti muuttamaan toimintatapojaan? Sitä en käsitä, että miksi sitä ei ota opikseen. Minä ainakaan.

Kirsti kirjoitti 08.11.2005 - 07:34

ää, et sinä mitään tukahduta. Ihmisillä vaan on muuta tekemistä kuin soittaa suutaan täällä.

Niin, tässä asiassa toimintatapojaan ei varmaan voi muuttaa mitenkään käskystä. Pelkkä asian tiedostaminen ei auta. Pitäisi Heinimäen sanoin saada kosketus siihen toisenlaiseen olemiseen. Eikös sellaista tavoitella joogankin avulla? Kristitty ehkä pääsee siihen rukoilemalla.

kirsi kirjoitti 08.11.2005 - 13:18

Nii, nirvanaahan tässä tavotellaan millon milläki keinolla...

minh kirjoitti 09.11.2005 - 12:01

Muistelen, että "acedia"-käsite on tullut satoja vuosia sitten luostareissa auvilta munkeilta, jotka kärsivät masennuksesta, eivätkä enää iloinneet työstään, opiskelusta, eläinten ja puutarhanhoidosta, ruuanlaitosta, rukoilemisesta jne.
Siksi se ehkä yhdistetään laiskuuteen ja tylsämielisyyteen.
Onhan vanhoissa aasialaisissa kertomuksissa aina juttuja erakkomunkeista, jotka saattoivat lauleskella ja lojua niityillä päiväkausia, olla "ihanasti jouten", nauttia kaikesta kauneudesta ja elämästä ympärillään, laiskotella, kuten eläimetkin auringossa, eikä siinä ollut mitään pahaa, koska se pysäytti heidät pois turhasta kaahaamisesta, palkkion toivossa touhuamisesta ja siten vei lähemmäksi korkeampaa päämäärää, haluista ja hinkumisista vapautumiseen..
-minh-

Kirsti kirjoitti 09.11.2005 - 12:14

Jaakko Heinimäki puhuu tosiaan erämaan munkeista jotka kokivat keskipäivän kuumuudessa iskevän demonin murheen hengeksi. Ja sitä vastaan keksittiin touhuaminen. Eli jatkuvalla puuhaamisella haluttiin häätää pois se mieltä ahdistava kysymys, että oliko munkkien kilvoittelussa mitään mieltä. Ja näin hääräävät munkit oikeastaan kääntyivät Jeesuksen opetusta vastaan toisin sanoen hylkäsivät pyhän joutilaisuuden.

tuula mäkelä kirjoitti 14.11.2005 - 15:35

Luin touhuamisesta kirjailijan häiriöklinikalla. Tämä on mielenkiintoista.Pyhä huolettomuus. Olisi oltava huoleton ja hauska. Jos touhuaa ja suorittaa saa siitä vain niskoilleen ympäristön kaunaa. On mukava jos koti on sotkuinen ja epäsiisti ja kodin haltija lepää keskikaljahuuruissaan arvostelemassa yhteiskuntaa?Minä ainakin rakastan puuhastelua sen elakepaatoksen jälkeen joka kyseenalaisti työkykyni melko hullusti. Oikeastaa loukkaavasti ja järjenvastaisesti. Kirjoitan vaan touhuilun ja puuhastelun askartelun ja siistien kotien puolesta.Aion lähettää hakupaperit Marttakerhoon.Touhuilu on hyvä lääke syysmasennukseen.

Kirsti kirjoitti 14.11.2005 - 16:32

Jaa, no en minä Tuula sitä ihan noinkaan kyllä tarkoittanut. Vaikea ajatella että keskikaljahuuruissa yhteiskuntaa arvosteleva ihminen olisi onnellinen tai muutenkaan hyvä esimerkki kenellekään. En myöskään vastusta touhuilua enkä Marttojakaan, vaikka itse olekin aikamoinen laiskimus. Usein vaan touhuaminen liitetään ihmisen arvoon ja se on minusta huono. On ikävä jos ihminen kokee, että hänen arvonsa on siinä mitä hän suorittaa. Minusta ihmisen pitäisi voida levollisesti kokea olevansa arvokas ihan sinällään, suorittamatta. Hyvinvoiva ja terve ihminen varmaan mielellään puuhastelee kaikenlaista, yksin ja yhdessä. Siinä ei ole mitään ongelmallista mielestäni. Toivotan onnellisia ja puuhakkaita eläkepäiviä.

alkmene kirjoitti 17.11.2005 - 10:01

mun piti vielä osallistua tähän keskusteluun, kun se jäi piilotajunnan rajamaille.

Olen huomannut hybriksessä ilmiön, joka koskee työminää ja kotiminää. Töissä on nykyään nimittäin tosi cool. Ihmiset ovat ikuisesti nuoria, innovatiivisia, harrastuneita, kauniita, komeita, rikkaita ja mielenkiintoisia. Ihmiset ovat paineensietokykyisiä, kykenevät vastaamaan haasteisiin ja heitä ihaillaan. He ovat niin upeita! He ovat niin upeita!

Raha on sitäpaitsi käytännöllisesti katsoen sama kuin sivistys. On niin kiire, että mitään ei ehdi ajatella. Vuodet menevät kovaa mutta ihminen ei vanhene koskaan!

Entä kotiminä. Se on henkilö, joka kokonaan erotetaan työminästä. Sille ei välttämättä jää aikaa syvetä, se ei ehdi tarkkailla ja ennen kaikkea, työminä on kaiken kehityksen kannalta tärkeämpi. Työminä elää omaa elämäänsä töissä sekä firman pikkujouluissa. Miksi sitä turhaan sotkemaan kotiminään?

Voimme aivan vapaaehtoisesti jättää vastaamatta kysymyksistä kaikkein mielenkiintoisimpaan: Mitä minun ihmisyyteni on? Mitä se toisille ihmisille? Mikä tekee minusta tärkeän?

louis vuitton kirjoitti 17.09.2009 - 09:04

Well said, such a person should be a good sentence, or the future will be more rampant.

tattoo supply kirjoitti 26.08.2010 - 06:22

Tattoo of the disadvantages: 1. May make someone with a strange or weird eyes looking at you, or give rise to dissatisfaction with family members (used to it, because the tattoos and his girlfriend broke up and my wife is also a lot of Magnum Shader Needle divorce, but have not heard so sever the relationship between father and son, huh, huh:) 2. When not soldiers, not the civil service examination, might not join the party line, that may affect your MS Needle Mg2 job (see you are not going to join the army or civil service exam, but I try However, my primary stabbed himself in the hands of a map, but still successfully joined the Young Pioneers, also Curved Ms Needles became a team leader) 3. please a good, good health, professional ethics of the tattoo is for you to spend a lot of tattoo money (the Chinese yuan general range of size 100-30000 bar) .

Kisha Oldenburg kirjoitti 10.09.2011 - 20:47

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..

Custom essay kirjoitti 29.12.2011 - 06:26

Many people allow the business of their lives to keep them away from ever doing so.If you have had that itch to get back to school to further your education and want to once again start hitting the books, then you might want to consider going after an online degree.I am quite sure they will learn lots of new stuff here than anybody else!I am quite sure they will learn lots of new stuff here than anybody else!
_____________________
Law Essay

dissertation proposal kirjoitti 10.03.2012 - 16:21

It will be a great day when education gets all the money it wants and the Air Force has to hold a bake sale to buy bombers.
dissertation proposal format

focus group questionnaire kirjoitti 24.03.2012 - 06:13

Topic is very good, Thank you very much for your information, nice job keep it up.

custom writing help kirjoitti 12.04.2012 - 14:19

The more that learn to read the less learn how to make a living. That's one thing about a little education. It spoils you for actual work. The more you know the more you think somebody owes you a living.

term papers guide kirjoitti 16.05.2012 - 14:54

I wonder how you got so good. This is really a fascinating blog, lots of stuff that I can get into. One thing I just want to say is that your Blog is so perfect!
college term paper guide | term paper guru | term paper writing