|
|
|||
|
03.01.2007 - 16:49
Olen
nyt käynyt läpi taloyhtiön pöytäkirjat vuoteen 1980 asti. Muutokset
ympäröivässä yhteiskunnassa näkyvät pykälissä. Sodat, lamat,
nousukaudet aiheuttavat taloyhtiöille haasteita. Ensin vatvotaan
hevosten jättämistä ulostekasoista, sitten pihaan tuoduista veneistä,
myöhemmin autoista. Vesijohtojen vetäminen lisää vedenkulutusta ja
sähkölaitteiden yleistyminen kuormittaa sulakkeita ja kummatkin saavat
aikaan jatkuvia oikosulkuja. Aika usein oikosulut laajentuvat ihmisten
välisiksi. Rahasta on aina pula. Korjata pitäisi, uutta laittaa, vaan
mistä rahat.
Lapsista näyttää olleen enimmäkseen harmia. Ne kiipeilevät katoilla, veistelevät seiniä ja puhuvat rumia. Vasta kuusikymmentäluvulla joku hentomielinen isä anoo taloyhtiöltä lupaa ottaa yhtiön hiekkaluukusta hiekkaa tehdäkseen lapsille leikkipaikan pihaan. Ihme kyllä lupa myönnetään. Mutta mitä kaikkea taloyhtiön historiasta saa kertoa? Kun mielenterveysongelmainen perhe kymmenen vuoden ajan piinaa naapureitaan huutelemalla hävyttömyyksiä seinän läpi niin että taloyhtiön edustajat lopulta käyvät hattu kourassa mielenterveystoimistossa tiedustelemassa eikö näille onnettomille nyt mitään voida, niin saako tällaisen asian selostaa kirjassa? Onko korrektia, että mainitsen siitä edes blogissa? Entä saanko kirjoittaa juoposta isännöitsijästä joka syyttää äitiään siitä, ettei ole saanut tilejä kirjattua ja on muutenkin laiminlyönyt tehtäviään? Pöytäkirjoihin referoitu hallituksen jäsenen isällinen puhe, jonka tarkoitus oli ystävällisesti ojentaa viinan pauloihin joutunutta isännöitsijää on oikeasti aika liikuttava ja toisaalta myös huvittava. Se olisi mukava pistää kirjaan, mutta onko se jotenkin tuhmasti tehty? Nelisenkymmentä vuotta on kulunut noista tapahtumista, onko se riittävän pitkä aika jotta haavat olisivat arpeutuneet? Millaisia dokumentteja taloyhtiöiden pöytäkirjat ovat? Ovatko ne salassapidettäviä, vai täysin julkisia, vai jotain siltä väliltä. Huomaan kauhistuneena, että enhän minä tiedä tästä asiasta mitään, vaikka minun pitäisi varmaankin tietää. Tuolla puhutaan asiasta jotain. Jos asiakirjat ovat julkisia, niin silloinkin jää jäljelle tietysti muu moraalinen pähkäily siitä mitä sopii julkaista ja mitä ei.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
"2§
Yleisiä asiakirjoja ovat viranomaisen laatimat ja antamat sekä sille lähetetyt tai annetut asiakirjat, jotka ovat sen hallussa,
Viranomaisella tarkoitetaan tässä laissa valtion, kunnan ja kirkollisen ynnä muun itsehallintoyhdyskunnan viranomaisia, niihin luettuina myös julkisoikeudelliset kokoukset, edustajistot, valiokunnat, lautakunnat, toimikunnat ja komiteat viran- ja toimenhaltijoineen.
3§
Julkisiksi tulevat: merkintä viralliseen luetteloon, heti kun se on tehty; pöytäkirja, kun se on tarkistettu; toimituskirja, myös viranomaisten välisen kirjeenvaihtoon kuuluva, kun se on allekirjoitettu taikka, jos päätös annetaan julkipanon jälkeen, silloin kun se on annettava; sekä viranomaiselle tullut yksityinen asiakirja, niin pian kuin viranomainen sen on saanut.
18§
Yksityistä kirjettä, joka ei kuulu oikeudenkäyntiasiaan, älköön annettako tiedoksi ilman kirjoittajan tai hänen oikeudenomistajansa suostumusta. Kuitenkin voidaan tällaiseen kirjeeseen nähden yleis- ja siihen verrattavassa arkistossa tai yleisessä kirjastossa menetellä 17 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla.
Niitä kirjeitä tai muita yksityisiä asiakirjoja, jotka on annettu yleisen arkiston, kirjaston tai muun viranomaisen säilytettäväksi, älköön ilmaistako vastoin niitä annettaessa määrättyjä ehtoja."
Tämän mukaan pöytäkirjat eivät ole salaisia, joten pähkäly olisi varmaan syytä pitää moraali-osastolla.
Esimerkiksi tässä tapauksessa viranomaisilla ei ole oikeutta levitellä virkansa puolesta saamiaan tietoja, joten mielenterveystoimistosta ei voida antaa asiaan liittyviä julkisia lausumia, mutta yksityistä henkilöä ei laki kiellä kertomasta omaa näkemystään hankalista naapureista.
"Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (Rikoslaki 24 luku 8 §)
Joka oikeudettomasti
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa,
on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."
Joten siis...ei ole kyse pöytäkirjoista, vaan kysymys on sananvapauden ja yksityisyyden suoja välisestä jännitteestä, joka onkin usein meille toimittajille kova haaste. Suosittelen asiaan paneutumista.
--
Ja sitten noista lapsista: jostain syystä lohdullista ja hassua kuulla, että ilmiö on ikiaikainen. Olen ihmetellyt sitä täällä omassa pihapiirissämme, jossa on vallalla rouva Vilionkan viisaus: "Kiltit lapset näkyvät, mutta eivät kuulu." Omat kiltit lapseni ovat siis päätyneet konsolien kylkeen pelaamaan :(
Helanes, luulen tosiaan, että värikkäitä tapahtumia mahtuu jokaisen talon historiaan.
Louhi, moraaliosastolla käytävät pähkäilyt lienevät niitä hankalimpia:) Mutta yritän selviytyä.
Intimiteettisuojassa sinulle nyt jaakobinpainia, Kirsti.
Mielenterveysongelmaiset naapurit ovat tuttuja anoppilasta (altistan itseni tällä tietyille kanteluille). Heidän kanssaan ei ole leikkimistä. Erittäin iäkäs appeni joutui perättömän ilimiannon uhriksi, kun mielenterveysongelmista kärsivä naapuri syytti appeani kotirauhan rikkomisesta (äänekkäästä kävelemisestä). Tosiasiassa rauhattomuus on tämän sairaan ihmisen pään sisällä, minkä poliisikin vähitellen oivalsi.
Yksinäiset mielenterveyspotilaat, jotka järjestelmämme on jättänyt oman onnensa nojaan, saattavat käsiä omissa asunnoissaan niin paljon, että kärsimys joskus ryöpsähtää yli äyräittensä: Vaasasta tiedän tapauksen, jossa liki 90-vuotiasta yksinäistä psykiatrista potilasta ei olisi millään otettu sisälle sairaalaan. Lopulta tuttava, joka puhui potilaan puolesta, sanoi, että jos potilasta ei oteta sisälle, kyseessä on heitteillejättö.
Kyseinen ihminen on ollut naapureiden kannalta erittäin vaikea tapaus.
On järkyttävää, ettei hyvinvointivaltiossamme muka ole varaa hoitaa säädyllisesti mielenterveysongelmaisia, mutta se olisi tietysti aihe ihan omalle päreelleen.
Taloyhtiöiden asiakirjoista sun muista historiikeista tuli mieleeni kirja, jota iltaisin lueskelen muutaman sivun kerrallaan: Lallukka ja Lallukan lapset, kirj.Okker, Kärävä, Seppälä.
Huippumielenkiintoinen historiikki taiteilijatalosta, sen asukkaista ja perustajapariskunnasta Karjalasta. En tosiaan tiedä, millä tavoin intimiteettisuoja toimii noissa jutuissa, mutta tuo sinun duunisi kuullostaa kyllä kiinnostavalta, varsinkin kun se on tuollaista paikallishistoriaa.
-minh-
Kun ihmiset joutuvat koville, mustavalkoisuus alkaa hajota ja saada sävyjä. Ihmiset eivät ole hyviä tai pahoja, vaan meissä jokaisessa on molempia puolia.
Hän myös tulosti lähettämiäni sähköposteja ja omaa asuntoani koskevia dokumentteja kaikkien nähtäväksi ja jakaa niitä ihmisille. Lisäksi hän valheellisin kertomuksin mustamaalaa minua virallisissa ja epävirallisissa yhteyksissä. Tämä ei mielestäni ainakaan ole enää laillista toimintaa.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,