Tämä on tietenkin hyvin henkilökohtainen piirre ihmisessä, mutta itse kaipaan nimenomaan paperipinoja ja kaaosta kirjoituspöydälleni. On oltava outoja muistivihkoja, lappuja, printtejä, kuvia, kortteja junalippuja. On kotoisa olo kun ei pöydän pinta näy. Hajanaisten ajatusten keskelle voi uppoutua.

Muistit muuten ihan sanatarkasti tuon aforismin, tai sitten minäkin muistan sen väärin. Se oli joko ryhmän raumalainen tai tamperelainen joka tuon keksi, sen tarkemmin en itsekään enää muista.

Taitaisin nääntyä univajeeseen, jos minun olisi siivottava tiski-, työ- ynnä muut pöytäni ennen nukkumaan menoa ja saisin sitten vasta painua yöpuulle. En saisi asiaa tehdyksi vaan vitkuttaisin ja vitkuttaisin vartin ja toisen ja kolmannnen... ja samalla tulisin lyhentäneeksi yöuntani.

Toisaalta; en pidä työpöydän iltasiivoamista aiheellisena. Tyhjä työpöytä on minulle sama juttu kuin tyhjä paperi tai tyhjä näyttöruutu. Siitä on hankala päästä alkuun.

Kun työpöydällä on edellisen työnrupeaman "häntä" näkyvissä, ajatus jatkaa aika vaivattomasti eteenpäin siitä, mihin se viimeksi jäi. Ilman edellisen työrupeaman "häntää" ajatuksenpätkäni ovat jotensakin hakusassa ja pyöriskelevät pitkät aikaa ympäriinsä tietämättä mihin tarttua. Kyllähän tyhjältäkin työpöydältä käynnistyy, mutta paljon hitaammin kuin pyödältä, jossa edellisen päivän työn jättämä rekvisiitta vielä näkyy.

Täytyy kyllä myöntää, että tiskipöytä on ihan eri juttu. Se saisi mieluusti olla siisti aamulla herätessäni - mutta ei se ole kuin korkeintaan hyvin satunnaisesti. Erittäin satunnaisesti rehellisesti sanoen.

Hmm, on varmaan neroja, jotka pystyvät hallitsemaan kaaoksen, harvemmin vaan niihin on törmännyt -yleensä aika kuluu sen idean etsimiseen kaikkien lippusten ja lappusten joukosta. Senkin ajan voisi käyttää tekemiseen. No, vähän kärjistettyä, jokainen tyylillään, mutta aika usein luovuuteen liitetään tuo boheemius ja kaaoksen aikaansaaminen, ja tuo aforismikin antaa saman selityksen. Pedanttia, pikkutarkkaa järjestelijää(lyijykynät suorassa, näyttö puhtaana, näppis tahmaton) ei pidetä kovin luovana ihmisenä. Tylsänä ainakin. Mielikuvat istuvat tiukasti.

Noh, tuosta kävi varmaan selväksi, että itse olen pedantti järjestyksenpitäjä, hahhah. Tiskata ei tarvitse ennen nukkumaanmenoa, mutta olen kyllä sitäkin harrastanut nuorempana, kun jaksoi paremmin:)

Ja mitä tulee ulkoisen ja sisäisen järjestyksen väliseen riippuvuussuhteeseen, niin joillakin se voi mennä niin, mutta enimmäkseen pitäisin sitä kyökkipsykologiana.

Puhdas tiskipöytä on kyllä kiva, mutta luovuuden tai aikaansaamisen kanssa sillä ei ole mielestäni mitään tekemistä.

Selvästi persoonakohtaista. Minulla on kämppä, pöydät, keittiöt ja muut ihan järjettömässä kaaoksessa, mutta kaapit ja laatikot, vaatteet siististi järjestettynä. Organisoin kaappejani jatkuvasti, mutta pintoja tai yleisilmettä en siivoile kuin harvoin. Pöytä tursuaa kaikkea, raivaan sen yhdessä ruokailun ajaksi ja kohta se taas on täynnä. Tein joskus päätelmän kaveristani ja minusta: kaverini nuoli kämppänsä nurkkia ja kiillotti tiskipöytää neuroottisesti, mutta kaapit olivat ihan hirveitä paskakasoja, niistä vain vyöryi kaikkea niskaan kun ne avasi. Päätelmä: minulla on nuppi järjestyksessä, ulkopuoli ei ja kaverillani taas ulkoisesti kaikki hyvin, mutta päässä vallitsee kaaos. Eikös ollut oivaa kyökkitsykoilua!?
-minh-

Kiintoisia uusia näkökulmia aiheeseen. Minh, kuulostaa kovin uskottavalta. Ikävä kyllä minulla on laatikotkin epäjärjestyksessä.

Onko sinulla Susu näkemystä siitä, että kumpia on luovissa neroissa sitten enemmän, pedantteja vai kaaoksen hallitsijoita? Vai meneekö peräti tasan.

Arja, minullakin on vähän samanlainen olo tuon hännän suhteen. Paperiröykkiöt auttavat pääsemään kiinni töihin.

Ugus loihdit kerrassaan tunnelmallisen kuvan sekaisen pöytänsä ääressä unelmoivasta lyyrikosta tai prosaistista.

Minulle työpöydän, joskus hyllynkin, siivoaminen on riitti, joka valmistaa uuteen työhön. Minun on helpompi tarttua uuteen asiaan, kun työpöytä on puhdas. (Hetkessä se tosin on uudelleen hujanhajan.)

"Miksi jättää kaaoksen hallinta puolitiehen? Kun kaikki vaakapinnat ovat täynnä eivätkä pystypinnatkaan enää vedä, hankkiudu uuteen taloon."

- Tää oli sitten LPK-V:n ikioma afo, aikaa keksimiseen meni 15 tsekkaa.

- Meinaan tällä viikolla ostaa upouuden asunnon, jossa täyttyvät kaikki keskivertosuomalaisen ykköstoiveet.

Näppituntumalta pedantit eivät kestä muutosta ja haluavat pysyvää olotilaa ja siisteyttä. Luovat ihmiset kestävät pientä kaaosta ja epäsiisteyttä. Johtopäätös: luovat ihmiset ovat epäsiistejä. ; D

Jokin aika sitten luin lehdestä, että lyhytuniset ovat pedantteja ja tarvitsevat turvallista ympäristöä. Pitkäuniset taas elävät sopuisasti kaaoksenkin keskellä.

Noh, minä tykkään pitkistä yöunista, ja koti on usein hyrskyn myrskyn. Minusta ei ole pedantiksi. Tuskastun kyllä siinä vaiheessa, kun kaaos muuttuu hallitsemattomaksi. Silloin on ihan pakko tarttua pölynimurin varteen.

Minä haaveilen, että minulla olisi vaimo, joka siivoaisi jälkeni.

*tää on sitten leikkimielinen muunnos siitä, kuinka jotkut miehet huokailevat entistä ehomman vaimon perään, kun eivät itse viitsi korjata jälkiään*

/0-luvun lopussa tekniikan tohtori Lasse Kivikko luennoi Teknillisessä korkeakoulussa luovuudesta. Hänen mukaansa yksi edellytys luovuudelle on epäjärjestyksen sietokyky. Kivikko ei ehkä tarkoittanut asiaa niin konkreettisesti, että luovuus asuu sekaisten röykkiöiden keskellä. Pikemminkin selitys meni jotenkin niin, että jos ihmisellä on liian kova hinku saada epäselvä juttu järjestykseen, hän usein tyytyy ilmeisimpään ratkaisuun eikä malta odottaa, kunnes uusi luova tapa olisi valmis pullahtamaan esiin.

Vaikka eka tulkinta siis on liian suppea, olen minä sillä silti itseäni lohdutellut, kun kämppä on uhannut kaatua päälle. Toinen lohdun antaja on ollut jonkun tuntemattoman lähimmäisen lausahdus: liika siivoominen kielii siitä, että ihminen on seksuaalisesti onneton. (Uskottelen itselleni, että lause pätee myös kääntäen).

Tuo Sun Äiteen juttu Lasse Kivikon ajatuksista on sellainen, jonka allekirjoitan, konkreettista kaaosta ei tarvitse olla. Ongelman ratkaisukyky, ajatusten epäjärjestyksen sietokyky ovat asioita, jotka ratkaisevat luovuuden, oli sitten tiskipöytä puhdas tai ei.

Olen kyllä tavannut paljon ihmisiä, jotka asuvat todella paskaisissa kämpissä ilman luovuutta, tai ainakaan se luovuus ei näyttäydy minulle sellaisena kuin sen ymmärrän.

Mistä sitä kuitenkaan koskaan tietää, mitä ihmisten päässä liikkuu.

Mutta muuten, tasan menee, vastaus tuohon kysymykseesi, Kirsti ja ihan mutu-tuntumalla. Tasan niin kuin niin moni muu asia.
J
a edelleen olen siis sitä mieltä, että luovat ihmiset eivät välttämättä ole epäsiistejä:) Toisilla vaan on energiaa siivota myös sen luomisen lisäksi ja jostain syystä he kokevat/näkevät sen tarpeelliseksi, hahhah. Itse prosessoin juttuja mieluummin siivotessa, siinä saa hyötyliikuntaa, ei tarvi kökkiä koneella koko ajan. Toiset prosessoivat urheilemalla, jotkut nukkumalla, jotkut etsimällä sitä ideaa kaaoksen keskeltä. Jokainen tyylillään, mutta tuo konkreettinen kaaos=luovuus, on mielestäni samanlainen myytti kuin monet muutkin luovuuteen liittyvät, esim. että pitää olla hullu ja/tai ryypätä jne ollakseen Taiteilija.
Vanhanaikaista:)

Ei kai sillä loppujen lopuksi ole väliä, onko siistiä vai kaaosta, jos ihminen siinä itse viihtyy ja jos ei ole kuitenkaan likaista. Minun mielestäni sillä on merkitystä, jos on pakko siivota muiden takia. Itse viihtyisi epäjärjestyksessäkin, mutta toisten takia siivoaa. Minä kyllä jonkun verran kärsin epäjärjestyksestä, mutta kun täällä asuu muitakin enkä heidän jälkiään halua siivota, niin sopeudun vallitseviin olosuhteisiin. Mikään siivousintoilija en ole koskaan ollut. Siivotessa kyllä kuten muussakin. esim. tiskauksessa ja käsitöitä tehdessä, mieli rauhoittuu ja tulee ihan uusia ajatuksia...

Susu, uskon tietäväni mitä tarkoitat kun sanot käyneesi paskaisissa kämpissä, joissa ei luovuus näyttäisi kukoistavan. En ole omalla kohdallakaan kuvitellut, että sekaisuus jotenkin edesauttaisi luovuutta, siksi jollakin tavalla viehätyin ajatuksesta, että voisinkin alkaa ylläpitää elämässä järjestystä.

Sun äitis, tuo lausahdus on tuttu minullekin, lieneekö peruja vapaalta ja iloiselta seitsemänkymmentäluvulta.

Celia, veit sanat suustani, vaimo olisi nasta juttu. Siis sellainen vanhanaikainen kunnon vaimo.

ohoh Liisa, sinulla on sitten suuri elämänmuutos edessä, jälleen. Onnea asuntokaupoille!

Kirsi, et sitten kuitenkaan ilmeisesti siivoa joka ilta, työsi eivät kai kuitenkaan aivan yhden vuorokauden aikana valmistu?

Minä en kaaosta kaipaa mutta se ilmeisesti kaipaa minua kun se aina hakeutuu luokseni. Työpöytäni on aina kaaoksen vallassa, vanhan työn loppuessa, uuden alkaessa, sen aikana, siinä välissä... Mutta kaikki tarvittava löytyy aina.

Niin, sama juttu minulla, tarvittava löytyy kyllä, mutta aikaa sen löytymiseen saattaa joskus kulua ikävän paljon.

Joskus Hesarissa julkistettiin pressaehdokkaitten roskiksen sisältö. Kai ne jotain kielivät, en muista. Mutta mieluusti katsoisin luovien ihmisten kirjoituspöydät ja miljööt, missä he tekstejään kypsyttävät. Voidaanko vetää joitain korrelaatioita esim. kirjallisuuslajien välille. Dekkarin punojalla putipuhdas ympäristö? Runoilijalla....? Eli ei kai sittenkään.

Mutta ymmärrän, että jos ajatukset ovat intensiivisesti työn alla olevassa tarinassa, ei mitenkään voi siivota. Se harhauttaa. Ellen sanoisi: raivostuttaa. Luovalla ihmisellä on voimakas työn loppuun saattamisen tarve. Vai ymmärränkö kaiken hassusti ja väärin.

Paju, noin minä sen kyllä olen kokenut, siivoaminen sekoittaa ajatukset. joskus tietysti voi luovan prosessin kannalta olla hyväkin sekoittaa ajatukset, jos ne polkevat paikallaan, toistavat samaa kaavaa tms.

Minä luin jostakin teoriasta (taisi olla leikkimielinen, mutta mikä ettei voisi olla jotain toden häntääkin...), että sotkuisilla ihmisillä olisi jotain salailtavaa tai luurankoja kaapissa, ylisiistit taas ovat kontrollifriikkejä ja neurootikkoja jne...

Joillekin sekasorto luo turvallisuutta. Kun on oma huone, jossa on omat tavarat pehmustamassa todellisuutta, viihtyminen on varmempaa.

Nyt kun kotini on sotkussa, minä tuskin voin aloittaa mitään luovaa, ennen kuin paikat on siivottu.

Hauskoja teorioita Heinäpelto, ja varmaankin tosia niin kauan kun ei ota niitä liian vakavasti.

Obeesia, ihmiset tosiaan ovat sotkujenkin suhteen erilaisia, toisille ne luovat turvaa, toisia hermostuttavat. Tärkeä olisi varmaan löytää oma tapansa suhtautua siivoamiseen ja järjestelemiseen. Minä olen kuvitellut kuuluvani siihen porukkaan joka viihtyy epäjärjestyksessä, vaan entäpä jos en olekaan.

Piti vielä palata, kun Pajun kommentin "voimakas työn loppuun saattamisen tarve" on just se juttu, joka saa jotkut jaksamaan ja jotkut hyytymään kesken. (Ja sitten on tietysti ne, jotka puurtavat loppuun velvollisuudentunnosta, ilman sisäistä paloa).

It is hard to say such a thing is clear.

For reference only ... really want to tattoo a look of health, the second to see technology put the final price, to a good thing this is your life, not because the impulse tattoo, if you just to cool what tattoo, I recommend his tattoo kits mouth directly to the streets, nodding his socks would be cool, there will be more eyes on you, not to spend money. In addition, it is best not to name any of the tattoo lovers, who, if you are mature enough you should be able to understand tattoo ink people are bound to change, if a forced resignation, you can quietly tell you are forced to tattoo a tattoo of the name , and let him give you aggressive, easily get rid of or in any other plan after the cap off ...

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Internet marketing services for small, medium and large businesses.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,

roll former,