Jospa se siitä...

Kyllä se siitä, Kirsti.
Kestää aikansa, mutta ilman muuta se siitä :)
Raamis puolestaan oli tänään raamattukursslla ja ilokseen näki kuinka koko aikuisporukka innokkaasti keskusteli Markuksen ensimmäisen luvun alusta blogissani niin etteivät olisi syömään lähteneet.
Nuoret ovat herkässä iässä eivätkä laula tai puhu välttämättä syvimmistä tunteistaan, mutta he ajattelevat.

Jeh, tätä se on joka päivä tuon ripari-ikäisen kanssa täällä kotonakin. Se on parasta vaan ottaa homma hanskaan välittämättä niistä nuljakkeista. Eikä se ole henkilökohtaista, vaan ne on just semmosia. Meillä tuo junnu tuli kuulemma viimeksi rippikoulusta nauraen ja kun kysyttiin, mikä nyt niin hauskaa on, se sanoi, että "se on niin helvetin tyhmää, ei voi kuin nauraa."

Heh. Komppaan Saaraa, ei mitään henkilökohtaista, rippikoulu tuossa iässä on vaan niin...no joo. Ihan miten vaan.

Pitäisiköhän minunkin ottaa kitara mukaan seuraavalle Turun reissulle, niin voitaisiin harjoitella yhdessä. Ei sen puoleen, veisuja en osaa, mutta kolme sointua kylläkin.

Kiitos kannustuksesta Tui ja Raamis.

Saara, en ihmettele poikaasi, kyllä minä tunsin itseni tänään aivan helvetin tyhmäksi, en yhtään ihmettele jos kotona nauravat.

Susu, saat lainata kitaraani. Voishan sitä vaiheeksi vetäistä jotain työväen taistelulauluja, tai vaikka neutraaleja kansanlauluja.

En tiedä mistä johtuu, mutta minun on äärimmäisen vaikea kuvitella sinua laulamassa.

En tiedä mistä johtuu Ugus, mutta minunkin on äärimmäisen vaikea kuvitella itseäni laulamassa. Nuorena typynä olin melkoinen kultakurkku joten vanha taito oli siinä mielessä helppo elvyttää. Voisi sanoa, että jotain omia rajoja tuli rikottua, enkä ole ihan varma mitä siitä pitäisi ajatella.

Hirvittävän rohkea sinä kyllä olet. Se on sanottava. Ei monesta olisi laulamaan tuollaisen hyeenalauman edessä.

Kirsti,

minäkin onnittelen Sinua rohkeudestasi ja ennakkoluulottomuudestasi. On hyvä tehdä jotain uutta, tavallaan uudistaa itseään. Kirjoittamisrippikoulu on loistoidea. Onko se myös kirjallisuusrippikoulu?

Voisit kokeilla pari- ja ryhmätyötä, laittaa heidät kirjoittamaan tai keskustelemaan parittain kirjallisuudesta. He voisivat haastatella toisiaan laatimasi kaavakkeen mukaan lempikirjoista yms. Tuli vain mieleen ideoita suggekursseilta, joita pidin aikuisille ja joilla olen itse ollut. Ryhmätöissä voisi olla taustamusiikkia levyiltä.

Lasten olisi tietenkin parempi käydä rippikoulu paljon nuorempina kuin nykyään. Omat nuoremmat lapseni kävivät rippikoululeirin Kanadassa esiteineinä, 11- ja 12-vuotiaina ja pitivät siitä kovasti. Se olisi ehdottomasti parempi ikä.

Joo Susu, koin itsekin itseni aika rohkeaksi, suorastaan uhkarohkeaksi.

Blogisisko, en ole sitä kirjallisuuspuolta ajatellut ottaa mukaan, tuntuu että heillä on ennestään aika paljon kaikenlaisia tehtäviä jotka on suoritettava ennen kesän leiriä.

Niitä ryhmätöitä tuli mietittyä kyllä, mutta Merja sanoi, että rippikoululaiset yleensä vihaavat ryhmätöitä koska niitä tehdään koulussa jatkuvasti, joten luovuin siitä. Mutta leirillä sitten varmaan kaikki on toisin.

11-12 vuoden ikä varmaan olisi opettajien kannalta tosiaan helpompi ja antoisampi, mutta jokin tässä nykyisessä formaatissakin toimii koska rippikoulu on niin suosittu.

Voisin lähettää täältä yhden umpimielisen teinipojan sinne porukan jatkoksi.
Se on arkipäivää, sellainen Jekyll/Hyde syndrooma, noilla jätkillä. (Nykyisin ei taideta sanoa poikia jätkiksi...minä se vasta entinen olen!) Välillä ollaan niin aktiivisia ja positiivisia etä oksat pois, ja välillä pitää neuvotella vihamielisen ameeban kanssa...jos sellainen vertaus on mahdollinen.
Itse en ole hyvä neuvomaan, mutta luulen, että kaikkinainen ylipirteys on aika OFF.

Kirsti hyvä,
olin paikalla tuossa kyseisessä rippikoulutapaamisessa (siis riparilaisena, tietenkin). Ihan ensin on sanottava, että kirjoittajarippikoulu oli suorastaan nerokas idea, ilahduttavaa, että pääsin mukaan.
Luulisin, että ensimmäiset rippikoulutapaamiset ovat aina yhtä tahmeita kuin meillä, vaikkei minulla suuremmin olekaan niistä kokemusta. Siitä laulamisesta.. kyllä minä lauloin, vaikken tuntenut melodiaa, et vain kuullut ääntäni... Ja vieressäni istunut tyttö lauloi myös, että älä huoli... sitä paitsi et laula lainkaan hullummin.:) Mutta nuorten kanssa se on aina sellaista (no, tuo nyt kuulosti siltä, kuin en olisi itse nuori), että tunnelma lämpiää hitaasti. Pojatkin taisivat päätyä leirille palautettuaan ilmoittautumislomakkeen myöhässä ja tultuaan sijoitetuiksi sille leirille, jolla vielä tilaa oli. Siksi he olivat niin innottomia.
Aktiivista ei porukka missään nimessä ollut, en minäkään ollut, minun kohdallani se passiivisuus oli puhdasta ujoutta ja epävarmuutta. Mutta on sanottava, että pidin tavattomasti kirjoitusharjoituksista ja päivästä jäi muutenkin hyviä mieli. Oikeastaan harmittaa, että seuraava tapaaminen on vasta huhtikuussa. Nähdään siis silloin!

Ja ei, sinun ei todellakaan tarvitse olla pettynyt suoritukseesi. Äläs nyt huoli.

By the way, SusuPetal, hyeenalauma? ;D

Rippikoululainen

Oih! Ihanaa lukea, että jollain muullakin on joskus hieman tukkoinen olo noiden rippikoululaisten kanssa ja että asiat eivät mene niin kuin itse juuri haluaisi.

Olen itsekin kirkolla töissä nuorisotyönohjaajana (tosin nyt äitinä kotona) ja voisin kertoa noin miljoona tarinaa siitä, kuinka itse olen omasta mielestäni epäonnistunut täysin, mutta sitten kuitenkin myöhemmin saanut nuorilta positiivista palautetta. Voisin myös kertoa miljoona tarinaa siitä, millaisia hörhöjä nuo riparilaiset joskus voivat olla!

Täytyypä tulla useammin lukemaan kuulumisiasi, kun tunnumme olevamme samoilla urilla :)

Laurelin

ps. tuntuu muuten oikeesti hyvältä idealta tuo kirjoitusrippikoulu. olisin kiinnostunut kuulemaan lisää toteutuksesta!

Hei rippikoululainen:) Hauska, että päädyit tänne. Olette hyviä kaikki, tämä vaan oli minulle ensimmäinen rippikoulu yli kolmeenkymmeneen vuoteen, niin että olen hiukan ruosteessa. Olkaa kärsivällisiä kanssani, älkääkä ottako liian vakavasti kun valitan. Mukava että pidit kirjoitusharjoituksista. Minulle voi myös laittaa sähköpostia ja kertoa millaisia kirjoitusharjoituksia haluttaisiin. Nähdään huhtikuussa!

Sari, se on hyvä vinkki tuo ylipirteyden välttäminen.

Hei Laurelin, toteutuksesta varmaan raportoin täällä sitten aikanaan. Voi olla, että perustamme myös yhteisen blogin jossa julkaisemme syntyneitä tekstejä ja kerromme uutisia.

Nuoret ovat usein varsin taitavia peittämään innostuksensa tai myötämieliset ajatuksensa. Kuten rippikoululainen sanoi, se voi olla ujoutta ja epävarmuutta. Ja ties mitä.

Pidimme nuorten viikonlopun syksyllä. Eräs ohjaajista mietti sen jälkeen että tykkäsköhän ne ollenkaan... Eilen kerroin parille osallistujalla ensi syksyn viikonlopun päivämäärän. Heidän reaktionsa: "Mä ilmoittaudun heti!" Ne ihan oikeesti tykkää siitä jutusta todella paljon.

Olen usein kokenut täysin epäonnistuvani erilaisissa tilanteissa nuorten kanssa. Kun myöhemmin on saanut hyvää palautetta olen ollut aivan äimän käkenä että noinko se sitten menikikin...

Oleellista on, että on aito ihminen ja on valmis kestämään sen että tuntuu siltä että homma ei toimi. Kuten sanottu, kyllä se siitä.

Loistava idea tuo kirjoitusrippikoulu.

Kiitos Ansku. Kyllä minustakin idea on loistava, kunpa sen osaisi myös toteuttaa.

Minusta oli vallan hilpeä sattumus, että rippikoululainen tuli ojentamaan (meitä) tätejä selän takana puhumisesta. Vaikka voihan olla ettei se ollut rippikoululainen oikeasti ollenkaan vaan joku muu sopan hämmentäjä. (Näkyykö, että minuun on iskenyt kauhea nettiparanoia?)

Heh, hauska sattumus tosiaan. Uskon, että kysymyksessä on aito rippikoululainen. Nettiparanoia on hauska vaiva kyllä, se iskee helposti ja usein tietysti aivan aiheesta.

Nimimerkillä useamman vuoden ripareilla lauluja kompannut ohjus:

Ei, ne ei OIKEASTI tunne niitä lauluja vielä ja tuollaisella viistoista kesäisellä ihmisellä menee pitkään, ennen kuin se uskaltaa laulaa mukana. Sanoisin, että kun ripariryhmän kanssa on tiiviisti laulettu näin alkuvuodesta asti, niin varsinaisen riparin kolmantena päivänä saattaa mukana laulaa jo kolme neljästä =).

Ja huomaan tämän saman piirteen myös siinä mielessä itsessäni, että vaikka soitankin ja laulan mielelläni ja kohta melkein 20 vuoden kokemuksella, niin kirkossa yleensä virsien kohdalla pidän suuni kiinni ja olen vain hengessä mukana. Vieraiden ihmisten kanssa laulaminen vaan ei tunnu suomalaisesta luonnolliselta, ellei se ole ympäripäissään =).

Toivottavasti tuo ideanne kirjotusriparista onnistuu! Mä olin itse asiasta innoissani, kun Merja siitä mulle viime kesänä kertoi =).

Hei Ramses, olisi varmaan kantsinut etukäteen kysellä kokeneemmilta että miten homma yleensä skulaa. Omasta nuoruudesta vaan oli muistot, että kauheasti laulettiin, en muista että siinä olisi ollut mitään ongelmaa, mutta enpä minä niistä ajoista muutenkaan mitään muista.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,