Miksi tyttökirja olisi "kevyttä" kirjallisuutta? Eihän kuvakirjoja ja satujakaan sanota kevyeksi kirjallisuudeksi.

Nuortenkirja, tyttökirja on kaunokirjallisuutta, jota kirjoitetaan, arvioidaan ja luetaan niin kuin mitä hyvänsä muutakin kaunokirjallisuutta.

Ei lapsuus tai esiteini-ikä ole alempiarvoisempi osa ihmisyyttä kuin nuoruus, keski-ikä tai vanhuuskaan.

Minusta tuntuu, että naisiksi muututtuaan tytöt alkavat taas puhua arvostavasti tai nostalgisesti tyttökirjoista. Jossakin kasvunvasiheessa ei monikaan voi tunnustaa lukeneensa "lapsellisia" kirjoja. Mieti vaikka keski-ikäisten naisten kaipuuta klassikkotyttökirjojen pariin.

Tuo kevyen kirjallisuuden kirjoittajakoulutus kuulostaa mielenkiintoiselta! Toivottavasti toteutuu edes jossain muodossa.

Miksi kevyt kirjallisuus käsitetään negatiiviseksi määritelmäksi? En tiedä. Yritän parhaani mukaan taistella sen puolesta eri puolilla internetin keskustelupalstoja ja blogeja...

Täh? Fantasiako kevyttä kirjallisuutta? Kuka niin sanoo? Voi, päiväni on pilalla... 8-)

Unohdetaan, että Aristoteles hyväksyi sekä tragedian (=onneton loppu) että komedian (=onnellinen loppu) taiteeksi. Ajattelu on monesti sellaista, että onnelliseen loppuun päätyviä kirjoja pidetään "viihteenä". Lapsen täytyy saada elämänuskoa ja optimismia, siksi lastenkirjoissa on yleensä onnellinen loppu, jota nykyään vihataan.

On sitten ihan eri asia, miten taitavasti kumpaakin lajia kirjoitetaan. Sitten tulevat vielä maku- ja muotikysymykset sekä kirjoittajalla, lukijalla että kriitikolla tai kirjallisuudentutkijalla.

Miksikö tyttökirjoista puhutaan? No tietysti siksi, että suurten ikäluokkien tädit ja me hiukkasen vanhemmatkin ikäännymme ja muistimme askartelee yhä enemmän vanhoissa asioissa, tyttöiässämme siis.

Blogisisko, tämä matalan ja korkean välinen kissanhännänveto on tosiaan jotenkin äärettömän vaikea juttu, kuitenkin sitä tehdään koko ajan. Nytkin Loki-kirjoja kuopatessa asia on noussut esiin, todetaan ettei laatukirjallisuus myy, vain roska myy.Mutta onko kaikki mikä myy roskaa. Toisaalta myöskään kaikki roskakaan ei myy, siis jos ajatellaan, että sana roska on synonyymi viihdekirjalle, niin eihän kaikkia viihdekirjoja kauheasti myydä, sielläkin yhä harvempia nimekkeitä myydään yhä enemmän.

Olen pahoillani Palin Zon ;) Fantasia on kyllä kokemassa samanlaista nousua kuin dekkaritkin, nehän ovat keränneet erilaisia palkintoehdokkuuksiakin jo.

Lurker, tarkoitus taitaa olla, että Räisälän kansanopistossa käynnistyisi jotain siihen liittyvää, mutta vielä kaikki on avointa.

Niin Tui, klassikon aseman saavuttaneita tyttökirjoja on toki aina ollut lupa haikailla. Mutta entäpä kirjat joilla tällaista asemaa ei ole?

Niinpä Sylvi, siksi varmaankin puhutaan. Mutta miksi aikaisemmin on vaiettu? Silloinkin on kuitenkin ikäännytty, vaikka ikäluokat ehkä ovat olleet pienempiä.

Nykyään naiset eivät vaikene seurakunnassa.

Tuosta aiemmin ihastusta herättäneen inhoamisesta.

Nuoruuteeni kuului vaihe, jolloin olin vahvasti kiinni scifissä ja fantasiassa. Kun sitten mieli alkoi etsiä ja löytää uusia seutuja, kritisoin aika vahvastikin entistä suosikkikirjallisuuttani. Jotenkin sellainen kunnon antiteesi vanhalle auttoi uuden perspektiivin muotoutumisessa. Vähän niin kuin murrosikäinen ottaa itsenäistyessään jyrkästi vastakkaisen asenteen suhteessa vanhempiinsa.

Itsenäistymisen jälkeen ehtii sitten taas arvioida asiat rauhallisesti uudelleen.

Siis eikö kukaan Rihmastossa kirjoittanut romanttisesta viihteestä? Vai eikö keskustellut?

Ja että rahaa puhumisesta! Hehheh!
Voi, Kirsti Kirsti!

Kun vartuin tytöstä nuoreksi, en ollut ikäluokkani tavoin televisiota nähnyt, mutta kirjoja luin "tuhat ja sata". Se etten jäänyt oman napani varaan vaan tajunta laajeni edes vähän itsestäni toisaalle, oli (tyttö)kirjojen ansiota. Niiden varassa kasvoin ja kurkotin tulevaisuuteen. Uusia maisemia, vaihtuvia kohtaloita.


Ilman kirjojen lukemista olisin ollut elämäni suhteen tositositynnyrissä.

Paju,

minulla on ollut samanlaisia kokemuksia kirjoista. Kasvoin köyhässä sodanjälkeisessä Suomessa. Jos kaikki nuortenkirjat olisivat olleet "tukevaa arkirealismia", olisivat lapsuuteni ja kouluvuoteni olleet varmaankin aivan toisenlaisia, jopa masentavia.

Optimistinen kirjallisuus (myös aikuisten klassiset romaanit), jossa on mielikuvitusta ja avaria maisemia kasvattaa lapselle siivet, joiden varassa hän uskaltaa lentää maailmalle tulemaan siksi, joka hän on.

Mitä erikoista antoivat tyttökirjat? Ne kertoivat ystävyydestä ja valmistivat rakkauteen. Aikuisten kirjat jatkoivat siitä ja toivat esille rakkauden monet puolet, sen ilot ja surut. Kirjallisuus auttoi myös ymmärtämään paremmin aikuisia.

Oi, tyttökirjat! Minä en väheksy niitä laisinkaan! Olen juuri kerännyt itselleni kaikkia sarjoja mitä luin nuorena (en varmaan olisi edes minä ilman niitä...)...Katy koulussa, Kämppikset, Lotta-sarjat, Elämä on ehkä, kaikenlaiset kotimaiset nuortenkirjat...Enpä ole kyllä koskaan etsinyt netistä tietoa tai foorumeita joissa näistä puhuttaisiin, mutta onko sitten tosiaan näin että niistä ei puhuta tai ei arvosteta? Ei voi olla! Ei saa olla.

Jukka, varmaan tuo on luonnollinen prosessi. On vain minun näkökulmastani näyttänyt siltä, että naisille usein jää päälle se irtiotto eikä uudelleen arviointia välttämättä tehdä.

Heh Liisa, kirjoitin varmaan epäselvästi. Tarkoitin, että pelkään ettei keskustella sitten kun minä kirjoitan tästä asiasta Rihmastossa oikein virallisesti kutsuttuna vieraana.

Paju, Blogisisko, Heinäpelto, samaa mieltä kanssanne tyttökirjojen ja yleensäkin nuortenkirjojen ansioista.

Järjestäpä kysely lukijoittesi suosikkityttökirjoista. Kyllä sinne valikoituu muutakin kuin Pikku naisia, Annoja ja Emilioita. Ja mitä muita klassikkoja niitä edes onkaan? Luultavasti ikäkin tekee lajittelua. Voisin hyvin kuvitella, että nuorien naisten joukossa on niitä, joille Jalon sisarusten hevoskirjat ovat rakkaimpia tyttökirjoja.

Niin, kyllä varmaan, mutta aika vähän minusta esim. Jalon sisarusten hevoskirjoista on ollut "puhetta". Niitä luetaan, mutta siihen nähden kuinka paljon niitä luetaan, ne ovat aika näkymättömiä.

Siis lainausmerkeillä yritin viitata johonkin sellaiseen puheeseen, joka on vähän virallisempaa ja yleisemmällä tasolla kuin pelkkä kaveripiirin kesken harrastettu kirjoista puhuminen.

Jalon sisaruksista on vaikea ylipäänsä löytää mitään tietoa. Joku saisi kirjoittaa niista kirjan, niin paljon heppatytöt niistä tietoja etsivät.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,