Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
22.01.2007 - 21:21
Marraskuisen tyttökirjasempan jälkimainingeissa blogikollega Terhi kyseli  lehtijuttua varten miksi luulen, että tyttökirjoista on ruvettu viime aikoina puhumaan enemmän. Se onkin kyllä kiinnostava kysymys, mutta en keksinyt järkevää vastausta. Sen sijaan esitin kysymyksen, joka on polttanut mieltäni pitkään, nimittäin että miksi niistä on tähän asti puhuttu niin vähän? Ja jos niistä on puhuttu, niin miksi puhe on ollut usein niin vähättelevää?

Koska jotenkin olisi minusta loogista, että kirjallisuusalan ihmiset, jotka suurelta osalta ovat naisia, ja ovat todennäköisesti jossain myrskyisän lapsuutensa ja puberteettinsa vaiheissa lukeneet tyttökirjoja, haluaisivat tässä seminaarien luvatussa maassa mahdollisimman paljon ja perusteellisesti keskustella myös tyttökirjoista. Mutta kauhean vähäistähän se on ollut.

Mikä minua on erityisesti kiinnostanut, on naisten taipumus vähätellä niitä kirjoja, joita he ovat aikaisemmin innolla lukeneet, mutta joiden yli he ovat myöhemmin päässeet iän ja järjen lisääntyessä, siis ainakin he usein kokevat yli pääsemisen järjen lisääntymisenä. Monet kirjat, jotka ovat tarjonneet suuria elämyksiä, koetaan jälkikäteen hävettävän naiiveina, nainen siinä tavallaan häpeää samalla itseään naiivina olentona joka on voinut viihtyä niin typerien kirjojen parissa. Ymmärrän simppelien tarinoiden ohikasvamisen kyllä, mutta en niihin kohdistettua jälkikäteistä inhoa. Tämä asennehan näkyy esim. Demin kirjallisuuspalstalla toistuvasti. Tytöt listaavat kirjoja joita inhoavat, ja saattavat mainita lukeneensa niitä pari vuotta sitten silmät sikkarassa innosta. Tämä on minusta jännä piirre ja haluaisin ymmärtää  paremmin mistä siinä on kysymys.

Minä tässä lähestyn taas kestoaihettani, naisten romanttista viihdettä, koska on tarkoitus, että yllätys lätys kirjoittaisin aiheesta Rihmastoon, koska sielläpä ei ehkä ole tätä aihetta vielä käsiteltykään. Niin aika kuluu. Vielä äsken olin Rihmasto-addikti pahimmasta päästä, enkä muuta tehnytkään kuin vouhotin romanttisen viihteen marginaalisuudesta, nyt pääsen elämöimään sinne ja minulle jopa maksetaan. Pelkään muuten, ettei kukaan halua keskustella kanssani näistä asioista siellä. Olisi noloa olla kirjailijavieras, jonka kanssa kukaan ei keskustele. Olen kyllä aika kouliintunut höpisemään itseksenikin, että siinä mielessä ei ole hätää.

Minun piti vielä pohtia millaista voisi olla kirjoittajakoulutus joka tähtäisi kevyen kirjallisuuden tuottamiseen, en tarkoita pelkästään romanttista viihdettä, vaan dekkareita, fantasiaa, niin ja miksei tyttökirjoja, poikakirjoja (eikö sellaisiakin voisi kirjoittaa?) ja että onko sitä jo olemassa Suomessa jossain ja missä laajuudessa, mutta ehkä pitää pohtia asiaa myöhemmin ja mennä katsomaan Voimalaa.

 

Blogisisko kirjoitti 23.01.2007 - 00:39
Miksi tyttökirja olisi "kevyttä" kirjallisuutta? Eihän kuvakirjoja ja satujakaan sanota kevyeksi kirjallisuudeksi.

Nuortenkirja, tyttökirja on kaunokirjallisuutta, jota kirjoitetaan, arvioidaan ja luetaan niin kuin mitä hyvänsä muutakin kaunokirjallisuutta.

Ei lapsuus tai esiteini-ikä ole alempiarvoisempi osa ihmisyyttä kuin nuoruus, keski-ikä tai vanhuuskaan.

Tuima kirjoitti 23.01.2007 - 07:05
Minusta tuntuu, että naisiksi muututtuaan tytöt alkavat taas puhua arvostavasti tai nostalgisesti tyttökirjoista. Jossakin kasvunvasiheessa ei monikaan voi tunnustaa lukeneensa "lapsellisia" kirjoja. Mieti vaikka keski-ikäisten naisten kaipuuta klassikkotyttökirjojen pariin.
Lurker kirjoitti 23.01.2007 - 07:27
Tuo kevyen kirjallisuuden kirjoittajakoulutus kuulostaa mielenkiintoiselta! Toivottavasti toteutuu edes jossain muodossa.

Miksi kevyt kirjallisuus käsitetään negatiiviseksi määritelmäksi? En tiedä. Yritän parhaani mukaan taistella sen puolesta eri puolilla internetin keskustelupalstoja ja blogeja...
Palin Zon kirjoitti 23.01.2007 - 08:07
Täh? Fantasiako kevyttä kirjallisuutta? Kuka niin sanoo? Voi, päiväni on pilalla... 8-)
Blogisisko kirjoitti 23.01.2007 - 09:24
Unohdetaan, että Aristoteles hyväksyi sekä tragedian (=onneton loppu) että komedian (=onnellinen loppu) taiteeksi. Ajattelu on monesti sellaista, että onnelliseen loppuun päätyviä kirjoja pidetään "viihteenä". Lapsen täytyy saada elämänuskoa ja optimismia, siksi lastenkirjoissa on yleensä onnellinen loppu, jota nykyään vihataan.

On sitten ihan eri asia, miten taitavasti kumpaakin lajia kirjoitetaan. Sitten tulevat vielä maku- ja muotikysymykset sekä kirjoittajalla, lukijalla että kriitikolla tai kirjallisuudentutkijalla.

Sylvi kirjoitti 23.01.2007 - 09:32
Miksikö tyttökirjoista puhutaan? No tietysti siksi, että suurten ikäluokkien tädit ja me hiukkasen vanhemmatkin ikäännymme ja muistimme askartelee yhä enemmän vanhoissa asioissa, tyttöiässämme siis.
Kirsti kirjoitti 23.01.2007 - 09:37
Blogisisko, tämä matalan ja korkean välinen kissanhännänveto on tosiaan jotenkin äärettömän vaikea juttu, kuitenkin sitä tehdään koko ajan. Nytkin Loki-kirjoja kuopatessa asia on noussut esiin, todetaan ettei laatukirjallisuus myy, vain roska myy.Mutta onko kaikki mikä myy roskaa. Toisaalta myöskään kaikki roskakaan ei myy, siis jos ajatellaan, että sana roska on synonyymi viihdekirjalle, niin eihän kaikkia viihdekirjoja kauheasti myydä, sielläkin yhä harvempia nimekkeitä myydään yhä enemmän.

Olen pahoillani Palin Zon ;) Fantasia on kyllä kokemassa samanlaista nousua kuin dekkaritkin, nehän ovat keränneet erilaisia palkintoehdokkuuksiakin jo.

Lurker, tarkoitus taitaa olla, että Räisälän kansanopistossa käynnistyisi jotain siihen liittyvää, mutta vielä kaikki on avointa.

Niin Tui, klassikon aseman saavuttaneita tyttökirjoja on toki aina ollut lupa haikailla. Mutta entäpä kirjat joilla tällaista asemaa ei ole?
Kirsti kirjoitti 23.01.2007 - 09:40
Niinpä Sylvi, siksi varmaankin puhutaan. Mutta miksi aikaisemmin on vaiettu? Silloinkin on kuitenkin ikäännytty, vaikka ikäluokat ehkä ovat olleet pienempiä.
Sylvi kirjoitti 23.01.2007 - 09:54
Nykyään naiset eivät vaikene seurakunnassa.
Jukka kirjoitti 23.01.2007 - 10:17
Tuosta aiemmin ihastusta herättäneen inhoamisesta.

Nuoruuteeni kuului vaihe, jolloin olin vahvasti kiinni scifissä ja fantasiassa. Kun sitten mieli alkoi etsiä ja löytää uusia seutuja, kritisoin aika vahvastikin entistä suosikkikirjallisuuttani. Jotenkin sellainen kunnon antiteesi vanhalle auttoi uuden perspektiivin muotoutumisessa. Vähän niin kuin murrosikäinen ottaa itsenäistyessään jyrkästi vastakkaisen asenteen suhteessa vanhempiinsa.

Itsenäistymisen jälkeen ehtii sitten taas arvioida asiat rauhallisesti uudelleen.
Liisa kirjoitti 23.01.2007 - 12:02
Siis eikö kukaan Rihmastossa kirjoittanut romanttisesta viihteestä? Vai eikö keskustellut?

Ja että rahaa puhumisesta! Hehheh!
Voi, Kirsti Kirsti!
Paju kirjoitti 23.01.2007 - 14:29
Kun vartuin tytöstä nuoreksi, en ollut ikäluokkani tavoin televisiota nähnyt, mutta kirjoja luin "tuhat ja sata". Se etten jäänyt oman napani varaan vaan tajunta laajeni edes vähän itsestäni toisaalle, oli (tyttö)kirjojen ansiota. Niiden varassa kasvoin ja kurkotin tulevaisuuteen. Uusia maisemia, vaihtuvia kohtaloita.


Ilman kirjojen lukemista olisin ollut elämäni suhteen tositositynnyrissä.
Blogisisko kirjoitti 23.01.2007 - 16:14
Paju,

minulla on ollut samanlaisia kokemuksia kirjoista. Kasvoin köyhässä sodanjälkeisessä Suomessa. Jos kaikki nuortenkirjat olisivat olleet "tukevaa arkirealismia", olisivat lapsuuteni ja kouluvuoteni olleet varmaankin aivan toisenlaisia, jopa masentavia.

Optimistinen kirjallisuus (myös aikuisten klassiset romaanit), jossa on mielikuvitusta ja avaria maisemia kasvattaa lapselle siivet, joiden varassa hän uskaltaa lentää maailmalle tulemaan siksi, joka hän on.

Mitä erikoista antoivat tyttökirjat? Ne kertoivat ystävyydestä ja valmistivat rakkauteen. Aikuisten kirjat jatkoivat siitä ja toivat esille rakkauden monet puolet, sen ilot ja surut. Kirjallisuus auttoi myös ymmärtämään paremmin aikuisia.

Heinäpelto kirjoitti 23.01.2007 - 20:17
Oi, tyttökirjat! Minä en väheksy niitä laisinkaan! Olen juuri kerännyt itselleni kaikkia sarjoja mitä luin nuorena (en varmaan olisi edes minä ilman niitä...)...Katy koulussa, Kämppikset, Lotta-sarjat, Elämä on ehkä, kaikenlaiset kotimaiset nuortenkirjat...Enpä ole kyllä koskaan etsinyt netistä tietoa tai foorumeita joissa näistä puhuttaisiin, mutta onko sitten tosiaan näin että niistä ei puhuta tai ei arvosteta? Ei voi olla! Ei saa olla.
Kirsti kirjoitti 23.01.2007 - 21:07
Jukka, varmaan tuo on luonnollinen prosessi. On vain minun näkökulmastani näyttänyt siltä, että naisille usein jää päälle se irtiotto eikä uudelleen arviointia välttämättä tehdä.

Heh Liisa, kirjoitin varmaan epäselvästi. Tarkoitin, että pelkään ettei keskustella sitten kun minä kirjoitan tästä asiasta Rihmastossa oikein virallisesti kutsuttuna vieraana.

Paju, Blogisisko, Heinäpelto, samaa mieltä kanssanne tyttökirjojen ja yleensäkin nuortenkirjojen ansioista.

Tuima kirjoitti 23.01.2007 - 23:59
Järjestäpä kysely lukijoittesi suosikkityttökirjoista. Kyllä sinne valikoituu muutakin kuin Pikku naisia, Annoja ja Emilioita. Ja mitä muita klassikkoja niitä edes onkaan? Luultavasti ikäkin tekee lajittelua. Voisin hyvin kuvitella, että nuorien naisten joukossa on niitä, joille Jalon sisarusten hevoskirjat ovat rakkaimpia tyttökirjoja.
Kirsti kirjoitti 24.01.2007 - 10:50
Niin, kyllä varmaan, mutta aika vähän minusta esim. Jalon sisarusten hevoskirjoista on ollut "puhetta". Niitä luetaan, mutta siihen nähden kuinka paljon niitä luetaan, ne ovat aika näkymättömiä.
Kirsti kirjoitti 24.01.2007 - 10:51
Siis lainausmerkeillä yritin viitata johonkin sellaiseen puheeseen, joka on vähän virallisempaa ja yleisemmällä tasolla kuin pelkkä kaveripiirin kesken harrastettu kirjoista puhuminen.
Tuima kirjoitti 24.01.2007 - 17:30
Jalon sisaruksista on vaikea ylipäänsä löytää mitään tietoa. Joku saisi kirjoittaa niista kirjan, niin paljon heppatytöt niistä tietoja etsivät.
roll forming machine kirjoitti 30.07.2011 - 11:52
Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Sivut
Lisätietoja
laskuri

>
Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta