|
|
|||
|
17.11.2005 - 15:55
Keski-ikäisille naisille kannattaa kyllä järjestää kulttuuriohjelmaa
koska he ovat niin kiitollinen yleisö. Ensin solakka nuori mies
esitteli kuumien juomasekoitusten uusia trendejä. Hän leikkasi
samppanjapullon sapelilla poikki ja heitteli palavaa votkaa mukista
toiseen, no siis olihan se näyttävää ja naiset olivat hurmioituneita.
"Mulla ei ole koskaan ollut näin upeaa yleisöä" mies hehkutti ja sai
roimat aplodit. Miten se voi olla jollekin noin helppoa. "Minä voin
sitten tulla teille ihan kahden kesken opettamaan näiden drinkkien
valmistamista," mies sanoi. Ja yleisö kihersi. No, olihan se varmaan
katsomisen arvoista. Minä en osaisi heitellä palavaa votkaa mukista
toiseen.
Illan päätähti oli Heli Laaksonen. Olen muistavinani ettei häntä aikoinaan huolittu Reviiriin, harrastajakirjoittajien antologiaan, koska murrerunot nyt vain eivät toimi eikä niillä ole kysyntää. Olen aina joskus miettinyt miltä Reviirin toimittajista tuntuu seurata Laaksosen voittokulkua, hehän kuitenkin omalla toiminnallaan vaikeuttivat Laaksosen uran alkua. Ehkä he eivät pahemmin mieti sitä, tekevälle kun sattuu aina kaikenlaista. Aina joskus kuitenkin mietin kuinka monen vastaavan kirjoittajan ura on vuosien varrella tosiaankin tyssännyt siihen, etteivät he ole tulleet ymmärretyksi tarjotessaan hengentuotteitaan julkaistavaksi. Mehän yleensä saamme kuulla vain niistä jotka lopulta kuitenkin onnistuvat. Ja tietenkin mietin myös sitä, kuinka monta sellaista kirjaa julkaistaan joita ei oikeastaan olisi kannattanut julkaista. Joiden tilalla olisi kannattanut julkaista joku toinen käsikirjoitus. Entäpä jos minun kirjani ovatkin vieneet tilan joltakin toiselta? Turkulainen pienkustantaja näki kuitenkin Laaksosen potentiaalin ja hän on nyt tehnyt murteesta elämäntyön. Olen kyllä tykännyt Heli Laaksosen runoista. Niiden huumori on hiukan absurdia ja aina humaania. Pidän erityisesti runoista joissa esineitä personoidaan ja siirrytään fantasian puolelle. Ovi lähtee omille teilleen tai sänky on masentunut. Tai baarista lähtiessä on päädytty metsän viereen makaamaan. Laaksosesta on oikeastaan kehittynyt stand up koomikko. Hän kertoilee runoihin liittyviä huvittavia sattumuksia ja taustatietoja ja lukee väliin muutamia runoja. Minulla oli naisten illassa vähän samanlainen olo kuin kerran joutuessani epähuomiossa katsomaan Uuno Turhapuroa. Siis onnistuin jotenkin ostamaan lipun väärään saliin. Ympärilläni oli iso joukko ihmisiä joilla oli valtavan hauskaa ja minua ei huvittanut lainkaan samassa määrin. Periaatteessa ymmärsin että tämä oli huumoria ja Loiri taitava näyttelijä, mutta se mikä riemastutti toisia niin valtavasti, ei avautunut minulle. Naisten illassa yleisö viihtyi hyvin. Kaikki ympärilläni huokailivat että lisää tämmöistä tosi hauskaa. Oli niin ihanaa kun sai kerrankin nauraa. Ja minä kaipasin vain kotiin nukkumaan.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Liikutuin kovasti, kun luin Sinun pohtineen, olisiko jonkun toisen käsikirjoitus jäänyt julkaisematta Sinun vuoksesi. Tätähän tämä elämä on. Aina. Sattumia, onnellisia, onnettomia. Toiset ovat ahkeria, toiset päiväperhoja, kumpi ansaitsee huomion? On hannuhanhia, jotka löytävät aina oikeat kontaktit ja tilaisuudet. On akuja, joitka sitkeästi takovat päätään margariinitehtaan seinään.
Ollos huoletta, Sinun kirjasi ovat lunastaneet paikkansa!
Se Laaksosen masentunut sänky-runo on minusta yksi kaikkien aikojen parhaita. Ostin kirjan aikoinaan silloiselle turkulaiselle poikaystävällenikin ja nauroin aina hysteerisesti, kun hän luki sen runon- oikealla turun murteella-
-minh-
Miksi murteen oletetaan tekevän teksteistä hauskaa? Suuri osa Laaksosen runoistahan käsittelee kodittomuutta ja vieraantumista, kaipuuta jonnekin muualle kuin sinne missä on. Esimerkiksi käy runo, jossa maailman kaunein lause on "Onk täsä jono", koska lauseesta runon minä tajuaa olevansa kotona pitkän poissaolon jälkeen.
minh, en varmaan olekaan tapahtumaihminen, en ole oikeastaan koskaan ollut. Olen aina ajautunut kaikenlaisiin tilanteisiin lähinnä joidenkin muiden seuraksi. Jonkinlainen sosiaalinen ajopuu siis.
jek, hyvä kysymys. Kirjakielellä Laaksosen runot olisivat tosiaan sävyltään varsin toisenlaisia. En tiedä mahtaisivatko toimia.
Mutta se on selvä, että kirjailija joka yrittää elää kirjoillaan, joutuu miettimään asioita taloudelliselta kannalta. Tosin ei ole itsestäänselvyys että vaihto Otavalle nostaa Laaksosen uudelle tasolle verrattuna siihen että olisi pysynyt Sammakon leivissä, mutta toiveita varmasti on. Ja siirto varmaan onnistuu mikäli Otava ei yritä leipoa Laaksosesta liian korkeakirjallista. Ymmärsin nyt, että ihmisillä on kova tarve saada nauraa ja Laaksonen kykenee runoillaan naurattamaan. Kateeksi käy.
Minulla on muuten omia hämäriä muistikuvia siitä kuinka minua on yritetty valokuvaa varten naurattaa. En kyllä ollut ihan vauva, vajaa kolmevuotias. Ei tuntunut kivalta kyllä.
-minh-
Maria, Maamyyr on tosiaan hauska osoitus mitä tapahtuu kun runoilija alkaa ihmetellä sanoja ja kirjoittaa siitä runon.
Mutta, mutta. Alkuinnostukseni jälkeen tuli kyllästymispiste, tunne, että nyt tulee samaa kielellistä tykitystä liikaa. Silloin antaudun, vaihdan maisemaa, luen ja kuuntelen muuta. Siihen lukijalla on vapaus ja oikeus.
Kirjat pysyvät, lukijat vaihtuvat.
Elämä lyhyt, taide pitkä.
Eli aina löytyy uusia / tai uskollisia lukijoita, ei hyvä yhden ex-hurmaantuneen kyllästymisestä ole kiinni. Ja saattaa olla, että palaan mutkaisilta poluiltani Laaksosen luokse, ikävissäni. "Nauramaan."
Laaksonenhan ei puhu Turun murretta, vaan sitä lounaismurretta, jota puhutaan Turun pohjoispuolisella seudulla. Mutta kyllähän se aika paljon Turun murretta muistuttaa.
Lounaismurre kuulostaa korvissani kovin iloiselta murteelta puheenaiheesta riippumatta.
- Olli tul Sokeri diskost torstaina kotia kloku 2 yäl. Hän haisi vähä alkol mut ei olt änkyräs, iha normaali...sano et ei laitettu vesilasii tyrmäystippoi. Mä olin varottanu kaikest ja kaikist. Tää o tätä ny.
terkut Kirstille ja naapurille