Keski-ikäisille naisille kannattaa kyllä järjestää kulttuuriohjelmaa koska he ovat niin kiitollinen yleisö. Ensin solakka nuori mies esitteli kuumien juomasekoitusten uusia trendejä. Hän leikkasi samppanjapullon sapelilla poikki ja heitteli palavaa votkaa mukista toiseen, no siis olihan se näyttävää ja naiset olivat hurmioituneita. "Mulla ei ole koskaan ollut näin upeaa yleisöä" mies hehkutti ja sai roimat aplodit. Miten se voi olla jollekin noin helppoa. "Minä voin sitten tulla teille ihan kahden kesken opettamaan näiden drinkkien valmistamista," mies sanoi. Ja yleisö kihersi. No, olihan se varmaan katsomisen arvoista. Minä en osaisi heitellä palavaa votkaa mukista toiseen.

Illan päätähti oli Heli Laaksonen. Olen muistavinani ettei häntä aikoinaan huolittu Reviiriin, harrastajakirjoittajien antologiaan, koska murrerunot nyt vain eivät toimi eikä niillä ole kysyntää. Olen aina joskus miettinyt miltä Reviirin toimittajista tuntuu seurata Laaksosen voittokulkua, hehän kuitenkin omalla toiminnallaan vaikeuttivat Laaksosen uran alkua. Ehkä he eivät pahemmin mieti sitä, tekevälle kun sattuu aina kaikenlaista. Aina joskus kuitenkin mietin kuinka monen vastaavan kirjoittajan ura on vuosien varrella tosiaankin tyssännyt siihen, etteivät he ole tulleet ymmärretyksi tarjotessaan hengentuotteitaan julkaistavaksi. Mehän yleensä saamme kuulla vain niistä jotka lopulta kuitenkin onnistuvat.  Ja tietenkin mietin myös sitä, kuinka monta sellaista kirjaa julkaistaan joita ei oikeastaan olisi kannattanut julkaista. Joiden tilalla olisi kannattanut julkaista joku toinen käsikirjoitus. Entäpä jos minun kirjani ovatkin vieneet tilan joltakin toiselta?

Turkulainen pienkustantaja näki kuitenkin Laaksosen potentiaalin ja hän on nyt tehnyt murteesta elämäntyön. Olen kyllä tykännyt Heli Laaksosen runoista. Niiden huumori on hiukan absurdia ja aina humaania. Pidän erityisesti runoista joissa esineitä personoidaan ja siirrytään fantasian puolelle. Ovi lähtee omille teilleen tai sänky on masentunut. Tai baarista lähtiessä on päädytty metsän viereen makaamaan. Laaksosesta on oikeastaan kehittynyt stand up koomikko. Hän kertoilee runoihin liittyviä huvittavia sattumuksia ja taustatietoja ja lukee väliin muutamia runoja. Minulla oli naisten illassa vähän samanlainen olo kuin kerran joutuessani epähuomiossa katsomaan Uuno Turhapuroa. Siis onnistuin jotenkin ostamaan lipun väärään saliin. Ympärilläni oli iso joukko ihmisiä joilla oli valtavan hauskaa ja minua ei huvittanut lainkaan samassa määrin. Periaatteessa ymmärsin että tämä oli huumoria ja Loiri taitava näyttelijä, mutta se mikä riemastutti toisia niin valtavasti, ei avautunut minulle. Naisten illassa yleisö viihtyi hyvin. Kaikki ympärilläni huokailivat että lisää tämmöistä tosi hauskaa. Oli niin ihanaa kun sai kerrankin nauraa. Ja minä kaipasin vain kotiin nukkumaan.