Kirja on hidas väline. Ruokaa ostetaan joka päivä, pakko syödä. Kirjan kun ostaa, siitä nauttii parhaimmillaan kuukauden, ja sen palasina kaiken muun keskellä.

Hitaus on kirjan ongelma ja ansio.

Suomalaisia on vähän. Sekin vielä hitauden päälle. Eivät myyntiluvut koskaan tule päätä huimaamaan.

Tuo on sitä paitsi niin kaavoihin kangistunutta (tuo jako roskaan ja laatuun siis). Totta kai joitain kirjoja lukee roskana kun se on ennakolta sellaiseksi määritelty. Ennakkoluuloton voisi itse päättää jokaisen kirjan "laadun" erikseen, omista lähtökohdistaan. Tätä elävää esimerkkiä olen käyttänyt varmaan kyllästymiseen asti, mutta Jane Austenin kirjojen nousu korkeakirjallisuuden pariin on epäilemättä tulosta siitä että joku on kerrankin oikeasti viitsinyt lukea noita kirjoja luokitteluista välittämättä ja myös ilmaissut oman rehellisen mielipiteensä. (Oikeassa elämässähän on harvinaista että kukaan itseään kunnioittava "asiantuntija" uskaltaa arvostaa ns. roskaa)

Sorry taas tämä pitkä vaahtoaminen. Suhteeni kirjoihin on tunteenomainen :)

Olen kyllä täsmälleen samaa mieltä Ally. Ihmiset noin yleensä ottaen ovat järkyttäviä laumasieluja, siitähän täytyy johtua senkin että kirjojen myynti tällä tavalla keskittyy joihinkin nimekkeisiin kun muut jäävät katveeseen. Jos ihmiset luottaisivat omaan makuunsa ja järkeensä, niin varmasti tulisi enemmän hajontaa siinä että mitkä kirjat päätyvät ostoskoriin. Austen on tyypillinen esimerkki ja siis dekkarigenrehän on kokonaisuudessaan noussut roskasta korkeakirjallisuudeksi.

Olet oikeassa tilastotieteilijä siinä, etteivät myyntiluvut tule koskaan olemaan huimaavia. Mutta kun joitakin kirjoja kuitenkin myydään suomessakin satatuhatta ja toisia ei saada kaupaksi sataakaan kappaletta.

Ja minä siis väitän, että sen sata kappaletta myyvän kirjan menekki ei siitä lisäänny, jos se satatuhatta myyvä jätetäänkin julkaisematta.

Jokainen kirja, jolla on kirjoittajan ja hänen tuttaviensa lisäksi jotakin merkitystä edes yhdelle ihmiselle, on laadukas. On aivan sama, määritelläänkö kirja vaikkapa Hesarissa laatu- tai viihdekirjaksi.

Pääkaupunkiseudulla, on hyvä ja kattava kirjastojärjestelmä, kun taas kaupasta ostettuina kirjat tulevat melko kalliiksi varsinkin ahkeralle lukijalle. Luen paljon myös ns. laatukirjoja, mutta lainaan suurimman osan niistä kirjastosta, ellei kyseessä ole joku lempikirjailijani jonka teoksen haluan ehdottomasti omistaa. Onkohan missään vertailtu laatu- ja roskakirjojen lainauslukuja ja sitä, miten ne suhtautuvat myyntilukuihin?

Oho, pahoittelen kaksinkertaista postausta, ehdin painaa kommenttinappulaa liian aikaisin. Anonyymin viestin voi poistaa.

Näinhän se on Tommi, mutta siitä huolimatta koko ajan ympärillämme on käynnissä taistelu siitä, kuka saa määritellä mikä on arvokasta. Tällainen määrittelyvalta on yllättävän tavoiteltua, valta kai yleensäkin on ihana asia.

Enpä tiedä Sarianna tuosta vertailusta että onko tehty. Näppituntumalla sanoisin, että kirjastoilla on kyllä painetta hankkia hyllyihinsä kirjoja jotka ovat myös myyntimenestyksiä, koska niitä kysytään myös kirjastoista. Toisaalta monia pieniä levikkisiä runokirjoja ym. ei välttämättä kirjastoista niin kauheasti lainailla, eikä niitä välttämättä sieltä sitten löydykään jos rahat on pistetty noihin bestsellereihin.

Mutta jos kirjastot ostaisivat ns. laatukirjoja kokoelmiinsa, niin silläkin toimenpiteellä tulisi ainakin moni pienkustantamo vedettyä kuiville.

Heh, olen täällä hihitellyt kohta viisi minuuttia, kun olen nähnyt silmieni edessä miten väki rynnii ostamaan niitä Loki-kirjoja, kun muu kirjallisuus on bannattu.

Eli ei, ei se niin tapahdu. Kyllä kansa tietää, mitä kansa haluaa lukea ja siitähän seuraa sitten taas se heitto korkeakirjallisuuspuolelta, että ne miljoona kärpästä sen paskakasan ympärillä jne.

En oikein ymmärrä, annettaisiin ihmisten lukea/ostaa mitä haluavat. Jos se on Barbara Cartlandia, niin ok. Jos jotain muuta, niin ok. Miksi ihmisten lukemisesta pitäisi olla niin hirveän huolissaan? Jos viihtyy lukemansa parissa, niin eikö se vain ole hyvä? Ihmiset ovat tyytyväisiä ja onnellisia, jessus sentään. Ja totta kai ihmiset ovat laumasieluja, se on vähän niin kuin eloonjäämisvietti.
Onko se niin kamalaa joissakin piireissä vain myöntyä siihen, että kaikkia(suurinta osaa) ei nyt vaan huvita lukea jotain eksistentialista tajunnanvirtaa, joka näennäisesti tapahtuu tällä tasolla, mutta josta hypoteettisesti voidaan myös otaksua, että teoksen toinen aspekti olisi äänissä äänien takaa, unohtamatta yhteiskunnallista merkittävyyttä, joka kristallisoituu, puhumattakaan polarisoitumisesta tekijän implisiittiseen käsitykseen blaablaablaa.

Höh.

Lihatuotteiden suhteen voi sanoa "laadusta tinkimättä", koska hygienisesti on olemassa kriteerejä hyvälle laadulle, mutta että kirjallisuudessa pitäisi itkeä sen laaduntarkastuksen kiristämisen perään...hohhoijaa.

Heh Susu, mutta kun se olisi niin tärkeää että yhteiskunnallinen merkittävyys kristalloituisi ja polarisoituisi ja mikä tärkeintä eskaloituisi. Mutta siis niin, voihan ihmisten lukemisesta olla huolissaan (vaikka siis minunkaan mielestäni ei kannattaisi, mutta kun jotkut nyt kumminkin ovat) niin lääkkeet tuntuvat vähän huonosti valituilta.

Roskan - mitä ihmeessä se sitten tarkoittaakin - ystävät eivät siirtyisi laadun ostajiksi, vaikka vain "roskaa" vähennettäisiin. Jos he haluaisivat laatua, he ostaisivat sitä jo nyt.

Kirsti, näkisin, että olet omalta osaltasi vahvasti mukana tässä arvokkaaksi määrittelemisessä.

Niinpä Tui, mutta miksi laadun vaatijatkaan eivät sitten osta laatua, eivätkä vaadi sitä kirjastoihin?

Niin olenkin Prospero, omalta vähäiseltä osaltani. Kyllä.

Kirsti, minusta osasi ei ole ollenkaan vähäinen. Sinähän pyrit aivan radikaaliin arvokkaaksi määrittelemiseen. Oletpa vielä keskeinen toimija asiassasi.

Lukijan mielipide: media ei juuri pidä esillä kuin muutamia kirjailijanimiä ja teoksia, vrt. Finlandia. Kun ei tiedä, ei osaa kysyä.

Blogistanialla on sekin hyvä puoli, että täältä olen saanut tietoa itselleni ihan uusista kirjailijoista ja kirjoista, joita olen sitten voinut kysyä kirjastosta.
En olisi löytänyt sinunkaan kirjojasi ilman tätä häiriöklinikkaa!

Eläköön Blogistania.

Minusta joskus tuntuu, että jokainen, joka tutkisi vähän pidempään kirjakauppojen hyllyjä, alkaisi ymmärtää mitä tarkoitetaan roskalla. Kun on kuulkaa olemassa paljon muutakin kuin fiktiivistä tarinaa ja runoutta. Joku on kai laskenut, että viime vuoteen mennessä kirjoja oli 70 000 nimikettä. Siihen mahtuu jumalattomasti kaikenlaista, myös sellaista, joka ei kelpaa lopulta edes ilmaiseksi. Tämä on julmaa ja loukkaa totta kai kirjailijan herkkää sielua, mutta se on totta. Kirjoja joudutaan heittämään roskiin. Jos näitä 'mennnäänpä nyt vaikka markkinoille ja tehdään siitä sitten kirja' -tosipohjaisia muisteloita ynnä muita sepustuksia ei tehtäisi, kutakin nimikettä voisi myydä näyttävämmin, eivätkä ne vähemmän myytävät jäisi niiden bestsellereittenkään varjoon.

Ihan oikeasti. Joku tolkku voisi olla siinä, mitä kaikkea kustannetaan. Kyllä vain olisivat Lokinkin kirjat mahtuneet näyttävämmin esille, jos kaupoissa ei olisi näitä 'minun elämäni' ja 'minunkin elämäni', 'minun parhaat reseptini','minun puutarhani','minun Jumalani', 'minun Jeesukseni', 'minun Allahini', 'minun osakesijoittajan oppaani' ja 'minun vaikeat kokemukseni' ja 'minun napatulehdukseni' ja 'minun minun minun pitää saada kirja tehtyä' ja erityisesti 'minun sotani', joita on varmasti kirjoitettu monta tuhatta eri versiota... kirjoja pilvin pimein.

Kyllä toki jos vertaa kuvataiteeseen, kuka tahansa voi maalata taulun, voi, ja monet voivat siinä jopa onnistua, mutta jos seinät alkavat täyttyä harrastelijoitten omista kuvista, niin ei sieltä alta kyllä välttämättä sitä mieleistään hevin löydä.

Prospero, olen keskeinen toimija asiassani koska olen ainoa toimija. Ei sillä tavoin pitkälle pötkitä vaikka ääni olisi miten kantava, ei yhden ihmisen ininät kovin paljon auta.

Aivan Obeesia, kulttuuritoimittajat voisivat vähän määrätietoisemmin harjoittaa toimittajan ammattiaan ja etsiä esiteltäväksi joskus niitä muitakin kirjoja. Koska siis ns. laatukirjoistakin päätyvät esitelteväksi aina ne yhdet ja samat. Onneksi on netti, se on totta.

Saara, ymmärrän kyllä kirjakauppiaan näkökulman, mutta tekijäpuolella ongelma on se, että jokainen uskoo siihen omaan kirjaansa, kustantamo julkaisee kirjoja joiden uskoo myyvän. Aina se ei sitten mene ihan nappiin. Jos sen jotenkin voisi tietää etukäteen, että tämä vesio Minun Napatulehdukseni kirjasta ei tule myymään, niin sittenhän se tietysti jätettäisiin julkaisematta, mutta kun sitä koskaan tiedä.


Saara,

Tuli vielä mieleen kaikki kirjeenvaihdot ja matkakertomukset, joita on kustannettu. Jokaiselle kokemus on tietenkin ihan hirmuisen tärkeä ja sykähdyttävä, mutta se määrä alkaa väkisinkin kyynistää, kun niin harvaa kiinnostaa, mitä joku toinen on matkallaan kokenut. Matka poikii usein vielä jonkinlaisen reseptikirjan ja koko maailma on pullollaan ihmisten ihmeellisiä matkoja ja erilaisia ruokia. En kyllä tiedä miksi. Kustantamojen ihmisillä on varmaan suuri suku tai jotain.

Niin, kun se menisi edes usein nappiin, vaan kun ei mene.

Jokin on ihan totta etenkin pienkustantamoilla pielessä, kun ne luulevat tekevänsä hyvää. Lopulta se itseensä uskonut saa itsekin vain pahan mielen, kun huomaa, ettei se napatulehdus kiinnostanutkaan ketään.

Sitä pitäisi ilmeisesti kustantajien jotenkin säätää bisnesvainuaan niin että kustantaisivat vain sellaista roskaa mikä menee kaupaksi. Koska onhan se tosiaan häpeä, että kustannetaan roskaa joka ei edes myy. Kun siis roskan kustantamisen ainoa puolustus periaatteessa on juuri siinä että roskaa julkaistaan koska ihmiset sitä haluavat.

Minusta on vaan ihan turha itkeä jonkin Lokin perään, jos periaate on se, että jokainen, jolla jotakin kerrottavaa on, voi kirjoittaa kirjan ja saada sen myyntiin. Jokaisen pitäisi varmaan saada myyntiäkin. Tilanne on vähän sama kuin Idolsissa, mutta tuomarit päästäisivät kaikki läpi. Levytyssopimuksen saa jokainen riekkujakin.

"Koska onhan se tosiaan häpeä, että kustannetaan roskaa joka ei edes myy." Olipa tuo nyt... voi hitto. Kaikkia vaan myyntiin. haha, seinät repeää, kauppoja menee nurin ja kustantamoitakin, mutta jokaisen pitäisi saada silti kirjansa myyntiin. Joooh.

Ei kun minähän tarkoitin, että pitäisi osata kustantaa vain sellaista roskaa joka myy. Ei kai kirjakauppa siitä nurin mene jos kirjaa menee kaupaksi kuin siimaa. Mutta kuka sitten osaa valita julkaistavaksi ne oikeat roskakirjat, niin se on toinen juttu.

laadun vaatijoiden ei tarvitse vaatia laatua kirjastoihin, koska kirjastolaiset huolehtivat siitä asiasta jo ihan ammattinsa puolesta. Minua sen sijaan harmittaa se, että kirjastoja aina välillä halutaan palauttaa vanhanmalliseen kuosiin, jossa kirjastoista ei viihdettä saisi löytyä. Kumma vaatimus demokratiaa ylläpitävälle laitokselle. Viihteen kuluttajia on kirjastojen asiakkaista iso osa.

Kiitos että otit esille Voimalan. Minulta jäi se katsomatta ensimmäisellä kerralla, mutta eilen lähdin työstä tavallista aikaisemmin katsomaan sitä uusintaa.

Vasta nyt Lumikko ja sen kirjoittaja tuli kunnolla tietoisuuteni. Kun olen sitä kirjoja ostavaa joukkoa, ostan tämänkin.

Lokia suren syvästi. Nyt on yksi lempparikustantaja vähemmän. Kirjamessuja ja Kirjan ja ruusun myyntikojuja olen pitänyt tärkeinä esimerkiksi siksi, että monien laatukustantajien tarjonta on ollut esillä kätevästi. Ei niillä ole mahdollisuuksia markkinoida tuotantoaan kuumimpaan pintajulkisuuteen. Yksi mielikustantaja Vastapaino sentään lähettää pari kertaa vuodessa markkinointikirjeen uudesta ja saatavilla olevasta tuotannostaan, mistä olen kiitollinen.

Tuima, jotain kovin epädemokraattista minusta yleensäkin on kaikessa tuossa puheessa laadusta ja laaduttomuudesta.

Sylvi, sinä tosiaan olet yksi niistä viidestätuhannesta naisesta jotka ostavat kaikki kirjat. Jos olisi yhtä monta sinunlaistasi miestä, niin sittenhän Lokinkin dilemma olisi ratkaistu.

Se mikä on jollekulle roskaa, on toisille syömäkelpoista moskaa, pizaa ja hanburgia. Kirjojen laita on samoin, siellä on oltava vakaa ja muutumaton keskikertaine linja. Turha opetella sanomaan mittäänlyhyesti, kun sen voi sanoa monin sanoin, loukutellen ja jaaritellen, paljon, sanoja sellaisia kun joten, siis, niinku, elikkä tuota, samoja millä opettajat ovat opettaneet maatietoa, ja matematiikkaa,kun vielä pannaaan jatkoksi, cool ja reikäpää sanoja, niin a vot', siinä menestysjuttu, 0100mm toleransi vaihtelulla.
Toot too.