|
|
|||
|
05.02.2007 - 14:30
Silloin
kun aloittelin kirjojen kirjoittamista, en tajunnut että tulisin niin
tiiviisti keskittymään nimenomaan tyttöihin ja naisiin. Olin
kirjoitellut jotain novelleja joissa päähenkilönä oli poika ja olin
saanut niistä positiivista palautetta. Lukijat tykkäsivät novelleistani
ja toimittaja piti poikiani uskottavina. Mutta en ole koskaan
uskaltanut kirjoittaa kirjaa, jonka päähenkilönä olisi poika.
Osittain tämä on ollut ihan periaatteellista. Olen halunnut tehdä tarinoita nimenomaan tytöistä, mielestäni he ansaitsevat sen. Mutta on taustalla pelkoakin, epäilys siitä, etten osaisi luoda uskottavaa poikapäähenkilöä. Siksi vakoilen uteliaana, aina kun joku nainen kirjoittaa pojista. Kirsti Kuronen on tarttunut pelottomasti haasteeseen ja kirjoittanut sarjaa Vili Voipiosta. Hän varmaan tietää aiheesta jotain, koska on todistettavasti kasvattanut ainakin yhden pojan, ellen aivan väärin ymmärtänyt. Vili Voipio elää esipuberteettia ja on iloinen, harmiton kaveri, joka on luokan paras breikkaaja, aikoo kirjoittaa elämästään kirjan ja on kiinnostunut yhdestä erityisestä tytöstä. Kirja on hilpeää sekoilua, jossa alapäähuumorillakin oma pieni roolinsa. Huomioni tietysti kiinnittyi tarinan äitiin, joka yrittää turhaan löytää kustantajaa runokokoelmalleen. Kirjoittavan ihmisen elämässä kirjoittaminen ja kustantajan etsiminen ovat niin olennaisia juttuja, että ne tunkevat väkisin mukaan tarinoihin. Minäkin voisin varmasti lopun ikääni kirjoittaa juttuja omasta kirjoittamisestani ja kirjoittajan elämästäni, vaikka omalla kohdalla ajattelenkin, että varsinainen kutsumukseni on toisaalla. Vili Voipion tarina kyllä huvitti ja siitä tuli olo, että ehkä minä voisin itsekin yrittää joskus kirjoittaa pojista, koska ehkäpä pojat ja tytöt eivät pohjimmiltaan niin kauheasti eroa toisistaan. Hiukan harmi, että päähenkilöksi pitää aina valita tyttö tai poika. Tuntuu että sinänsä triviaali pieni ratkaisu sanelee ihan liian paljon siitä mihin suuntaan tarina lähtee vetämään. Vai saneleeko.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Silti olen tyytyväinen siihen, että Sisu Tähtinen on tyttö. Minusta on erittäin hyvä, että tytöille on tarjolla aikaansaavia rollimalleja, jotka eivät opeta olemaan ylikilttejä ja alistuvia. Sisussa on jonkinlaista peppipitkätossumaisuutta, vaikka siltikin Sisu on kyllä ihan oma itsensä.
Niin minäkin olen ajatellut noista roolimalleista. Mutta nyt korviini on kantautunut juttuja siitä, että ehkä tytöt ovatkin sen vuoksi nykyään niin ahdistuneita, että heitä kannustetaan olemaan niin itsenäisiä ja vahvoja. Ehkä naiseuteen kuuluukin oikeus olla miehen suojeluksessa. Ensimmäinen reaktioni oli, että höpö höpö, mutta...
Ja kiitos Vili Voipio -vinkistä.
Miksei ihmeessä voisi tehdä toisin päin?
Nainen voi olla liian itsenäinen, niin ainakin väitetään. Liika itsenäisyys tarkoittaa sitä, että nainen on niin itsenäinen, ettei hän enää ole naisellinen eikä näin ollen kiinnosta puoliso- ja äitiehdokkaana.
Voi olla, että eri tyyppisiä naisia sekä viehtättävät että ahdistavat erilaiset roolimallit. Jos sattuu olemaan persoonaltaan kovasti familistisiin arvoihinpäin kallellaan, itsenäisyyttään puolustavan naisen esikuva on varmaan käsittämätön ja ahdistavakin roolimalli. Mutta jos sattuu olemaan itsenäisyyttään tavallista enemmän arvostavaa laatua, esikuvat naisista, joiden ainoana tavoitteena tuntuu olevan löytää puoliso "turvasamamaksi elämän myrskyihin" tuntuvat taatusti kuristavilta. Kaikista ei ole samaan muottiin.
Kielenkäyttömme paljastaa kyllä asenteet aika selvästi: miehet ovat kirjailijoita ja naiset ovat naiskirjailijoita. Kirjailija voi kirjoittaa mistä vaan tärkeästä ja vähämmän tärkestä, mutta naiskirjailijan sopii kirjoittaa niistä naistenasioista.
Ite oon kyllä ihan eri mieltä siitä, mistä naisten sopii kirjoittaa. Ja naisetkin ovat kirjailijoita ilman etuliitteitä.
Tuima, onhan minulla kirjoissa muutenkin poikia/miehiä, mutta tuntuu että päähenkilönä ne ovatkin vähän toisen tason juttu. Mutta totta puhut, miehethän ovat maailman sivun aivan suvereenisti kirjoittaneet naisista. Ja on tietenkin naisia, jotka ovat uskaltautuneet kirjoittamaan miehistä, mutta minulla on ollut tässä jokin kynnys jonka olemassaoloa en ole edes tiedostanut kunnolla.
Arja, saa nähdä miten kauan siihen vielä menee, että naiset olisivat kirjailijoita ilman etuliitteitä.
Ehkä olen arastellut pojista kirjoittamista juuri siksi, etten ole ajatellut kirjoittaessani keskittyä siihen mikä pojissa ja tytöissä on samaa, yleispätevää ihmisyyttä, vaan kiinnostukseni kohdistuisi siihen millaisia haasteita maailma nuorelle ihmiselle asettaa jos hän sattuu olemaan poika.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,