Kuin myös, ja Hesarin veteraanitoimittaja häpesi olemistaan tilaisuudessa.

Joo, liityn mykkien klubiin. Minä luulin homman toimivan niin, että tehdään hyvä kässäri ja viimeistellään se, tarjotaan kustantamoon, saadaan sopimus ja aletaan tehdä kansia. Nyt mennäänkin toisinpäin: tehdään kannet, saadaan tilaus + sopimus kustantamosta, tehdään jonkinlainen pumaska aikataulun puitteissa. Suoraan sanottuna, perse edellä puuhun. Ja sitähän siinä kai lukijalle eniten tarjotaankin.....

Tota jooh... Lupaan ostaa kirjan heti jos he lupaavat että eivät ikinä tulekaan laittamaan sitä ns. Sisältöä sinne kansien väliin. Ei voisi oikeasti enää vähempää kiinnostaa!!!

Mannerheimin muotokuva lehdistötilaisuuden taustalla loi hillittömän absurdin vaikutelman. Maailmat kohtasivat.

No tuo on just niitä Minä ja napatulehdukseni -kirjoja, jotka eivät kohta kiinnosta enää ketään, varsinkin jos saadaan uusi pääministeri. Kun Kurosen kirjaa myydään lavakaupalla kirjakaupoissa, on minusta kyllä turha väittää, ettei se kilpailisi muiden kirjojen kanssa huomiosta. Uteliaisuus yleensä voittaa, varsinkin näin vaalien alla. Kaiken lisäksi tämä pussaa ja kerro -ilmiö tulee poikimaan tukuittain lisää toisia samanlaisia.

Eikä tästä kärsi pelkästään kirjan arvo, vaan myös poliitikkojen sekä kustantamoitten. Tosin en tiedä onko millään enää muutenkaan mitään väliä. Kaipa me ollaan kaikki ansaittu tämä Kuronen.

Hotanen, Hesarin veteraanitoimittaja siis kumminkin oli tilaisuudessa myös?

JPK, kyllä se perse vaan on niin kiinnostava juttu, turha tässä urputtaa. Ja ihan myöhäistä ottaa mallia Kurosesta.

Ally, minun on vielä vaikea uskoa, että muitakaan kiinnostaisi. Odotan jännittyneenä meneekö kirja tosiaan kaupaksi. Kai se menee.

Lurker, Mannerheimkin varmaan taisi mediapelin aikanaan.

Täytyy myöntää Saara, että tämän kirjan kohdalla ajattelen samalla tavalla kuin sinä. Mutta ilman muuta olemme Kurosen ansainneet, tai emme ehkä juuri me, mutta suomalaiset noin ylipäätään, demokraattisesti.

Tämä kansien julkistus taitaa kertoa paljon kultuurista, jossa elämme.

Hei siis miten niin suomalaiset on ansainneet Kurosen? Mä en tota oikein tajunnut.

On se Ansku aika pöyristyttävää, kun sitä ajattelee.

No siis siten Karpalo, että valtava kiinnostuspohja on olemassa tälle Kurosen kirjallekin. Iltapäivälehdet ja muut lehdethän ovat pyörittäneet häntä vain sen vuoksi että hänellä oli suhde Vanhasen kanssa. Mutta siis mitä välii? Minkä ihmeen vuoksi se nyt niin valtavan kiinnostavaa on kenen kanssa Vanhanen hässii.

Minkä takia se veteraanitoimittaja oli siellä, jos se häpesi? Häpeän tunne johtaa usein pakoon, piiloutumaan. Miksi tehdä julkisesti sitä mitä häpeää? Jotain menee mulla ohi tässä logiikassa.

Mutta "kirjailija" ei hävennyt kansien esittelemistä eikä kustantaja. Kokemattomina tekivät vaan sen virheen, että esittelivät kummankin kannen. Olisi saanut kahdet lööpit, jos olisi esitellyt ensin etukannen ja sitten takakannen...

Nykyisin voi kuka tahansa painattaa kirjan ns. kirja kerrallaan -systeemillä. Ehkä Kuronen julkistaa sivu kerrallaan. Tai aukeama. Miksi pelkät kannet kerrallaan.

Totisesti, totisesti: pahinta on, jos olemme ansainneet tämän kaiken, jos olemme ihan itse syyllisiä tähän - siis siihen mistä Kirsti kirjoittaa, että jo pelkät kannet riittävät, siihen, että veteraanitoimittajat menevät kansien julkistustilaisuuteen. Syyllisiä siihen, että ostetaan moista = kannatetaan, tuetaan - siitähän tässä on kyse, rahasta. Mistä muusta. Onko tämä totta?

Televisiossa oli välähdys tuosta kummallisesta tilaisuudesta. Siinä Hesarin toimittaja sanoi häpeävänsä sitä, että on paikalla.

Miksiköhän sitten oli? Miksei ns. laatulehti jättänyt kommentoimatta näitä kansia? Vai onko se enää laatulehti.

No, jotain positiivista siinä, että HS:n toimittaja ymmärsi edes hävetä. Ei siis ollut häpeämätön, mikä ainakin koti-Pohjanmaalla oli huono ominaisuus.

Joo, nyt tajusin. Siis ne ovat ansainneet Kurosen jotka ostavat iltapäivälehtiä.

Mä boikotoin niitä kioskeja jotka myy iltapäivälehtiä.

Niin, siis näyttää tuon Hesarinkin mukana olon vuoksi jo siltä, että iltapäivälehtien boikotoiminen ei taida enää riittää. Siitä syystä tuli mieleen, että olemme kaikki Kurosemme ansainneet. Suomalaiset ovat omineet amerikkalaisen sensaatiokulttuurin suvereenisti omakseen.

Siis sanonta:"olemme amerikkalaisempia kuin amerikkalaiset itse", pitää paikkansa?

Hmm, voisikohan ostaa vaan ne kannet ilman sisältöä?

Kyllä skandaalilehdistöllä on vankka jalansija Euroopassakin, ajatellaanpa vaikka Britanniaa. Siellä sitä on julkaistu pokkana Windsorin perheen salakuunneltuja puheluitakin.

Jos koettaisin ennustaa, sanoisin, että Susan K:n kirjaa ei osteta kovin paljon, vaikka kustantaja osaisi hinnoitellakin sen sopivan halvaksi. Muutaman näytteen voi lukea vaikka iltapäivälehdistä, jos niihin uskaltaa koskea. Tai voi selata kirjakaupassa, ellei ole liian hyveellinen siihenkin.

Ei tee teos vaaleissa kesää eikä talvea.

Kaiken kaikkiaan on ollut vaikea uskoa, että tällainenkin ilmiö kuin tämä Susan K. on totta.

Karpalo, kuinka paljon siellä teidän kaupungissa on kioskeja, jotka eivät myy iltapäivälehtiä?

Niin, muistaakseni olen joskus kirjoittanut julkkisyhteiskunnasta tms. ja tämä pelkkä kirjan kansien julkistaminen selvästi on progressiivinen mediatemppu tuolla saralla, saamme kauhistella juorun voittokulkua. Onkohan sensaatioyhteiskunta sukua spektaakkeliyhteiskunnalle (http://megafoni.kulma.net/index.php?art=148), mistä Käymälässäkin on ollut puhetta. Kauhistuttavaa tässä kaikessa on lähinnä tuo suhteellisen varma asia, että pääministeriksi vaihtuu se paksumpi jätti, ja siksi Kurosella pitää kirettä. Ehkä me suomalaiset olemme kaikki nämä vitsaukset ja ne monet muut paljon pahemmat tosiaan ansainneet, koska emme arvosta perinnettä tai siis itsenäisyyttä heh heh.

Niin no, sensaatiokulttuuri voisi olla spektaakkeliyhteiskunnan valtakulttuuri. Toisaalta: "Spektaakkeliyhteiskunnassa yhteiskunnallisten liikkeiden ja yhdistysten merkitys on heikentynyt. Mediat eivät enää välitä ihmisten arkielämän todellisuuden ja eliittien tai poliittisten keskusten välistä suhdetta, vaan kommunikaatio tapahtuu suoremmin median ja päätöksentekijöiden ehdoilla. Eli kansalaisten arkielämän ja poliittisten keskusten välillä on aukko." Kuronen sitten yrittää parhaansa mukaan täyttää tätä aukkoa, tai siis aukkoaan, äh siis julkisuusaukkoaan nimenomaan.

Kirsti, vieläkös kannattaa pitää kirjoituskurseja? Ainakin kurssien sisältöjä pitänee muuttaa... tai siis kaventaa. Heh.

Päämnisterin morsian on siis tavallaan rinnakkainen ilmiö paitsi maajussin morsiamelle niin myös bloggarille. Edustaa tavisten tunkeutumista median toimijaksi tavalla tai toisella.

Hyvä on. "Lehtokurpat saivat minkä ansaitsivat." Etukeno saa enemmän kuin ansaitsisi. Niin ne jotkut.

Sylvi, ei ainuttakaan. :)

Netissähän on joku sivustokin joka vastustaa lööppejä ja olen aika samoilla linjoilla heidän kanssaan. Lööpit saastuttavat ajatuksia, eikä niiltä voi mitenkään välttyä vaikka kuinka boikotoisi iltpäivälehtiä.

Kun saisi edes ruokakaupassa käydä rauhassa, niitä on vähän paha boikotoida.

Mutta siis tottapuhuen niin tää juttu on mennyt niin käsittämättömiin mittoihin, että kyllä se nyt muutamia tuhansia kappaleita jokatapauksessa myy ja sehän on esikoiskirjaksi aika hyvä.

"Kestääkseen aikaa kirjan kirjoittaminen vaatii aikaa", sanoi kulttuurintutkija Hannele Koivunen kommentoidessaan Kurosen kirjaa ja jatkoi, että tässä tapauksessa minimiaika olisi viisi vuotta. Sitten voisi puntaroida, onko aihetta kirjoittaa vai ei.

Mä katsoin Ilta-Sanomien videon tilanteesta. Mulla on se puolustus, että tein sen "tutkimusmielessä"... muutoinhan olisi hyvinkin häpeällistä tunnustaa katsoneensa videota lehdsitötilaisuudesta, jossa paljastettiin kirjan kansi-idea, jossa oli nykyinen pääministeri ja hänen nettipalstalla tapaamansa pitopalveluyrityksen pitäjä, jota taas kehui "agentti" joka oli myös pitopalvelun asiakas ja joka halusi "auttaa" Susania alkamalla Susanin neuvonantajaksi ja asioidenhoitajaksi. Siis kyl ois hävettäny olla paikalla. Kyl ois...Sitä videota oli jo vaikea katsoa. Saatoin kuvitella itseni helposti joukkoon... vonkaamaan tilannekuvaa, joka kertoisi kaiken. Kaiken sen naurettavuuden, joka tuollaisessa tilanteessa on. Uskon, että moni kuvaaja vonkasi juuri sellaista kuvaa. Sillä kuvalla voi usein sanoa mielipiteensä selvemmin kuin sanoilla....

Susan on tosi kova tyyppi; pystyy seisomaan pää pystyssä, hymyillen, kädessään pahviläpyskä, joka on tulevan "kirjan" kansi ja sanomaan, että minä olen se Susan, josta on kirjoitettu niin ja niin monta lehtijuttua. Voihan... rähmä, ei voi muuta sanoa. Mä olen niin tuohtunut tästä. Oikeen hävettää olla nyt suomalainen suorastaan. Varsinkin täällä Australiassa asuessa on tullut nähtyä vaikka minkälaista rahastusta ja aina olen sanonut, että eijumalauta, toi ei menis Suomessa läpi ikinä. Ei ikinä! Ja tässä sitä ollaan. Tässä sitä ollaan.
Kirjoitin jo kustannustoimittajan blogiin, että mitä media olisi voinut tehdä. Kaikki olisivat menneet paikalle, niin kuin siis menivätkin, ja sitten seuraavana päivänä ei olisi julkaistu jutun juttua aiheesta. Olisi vaiettu koko juttu kuoliaaksi. Siitä olisi voinut repiä otsikoita sitten. Ylpeänä.
Olen siis tosi suivaantunut. Todella.

Täytyy postata tuo myös omaan blogiin, taltioida tuo sinne. Tää on historiallinen taitekohta suomalaisessa kirjankustannuksessa ja mediamyllytyksessä.

Oho, onpa tänne ahkeroitu kommentteja. Susanin kannet puhuttavat. Juu, kuten Ruu sanoo, kyllä tämä selvästi taitekohta on. Nyt jään kyllä kiinnostuneena seuraamaan, että paljonko kirja tulee lopulta myymään. Mutta kun tämmöinen julkisuus, niin kaipa sitä väkisinkin muutama tuhat menee. No joo, minäkin olen koko elämäni boikotoinut iltapäivälehtiä, mutta paljonkos sekin on auttanut.

Karpalo, olet oikeassa lööppien saastuttavasta vaikutuksesta. Minusta ne ovat yleensä vielä typerämpia kuin useat lehtien jutut (niissä lehdissä on myös hyviä juttuja). Pilkkaan niitä aina ja kaikkialla. Ne kulkevat hyvin samaa kaviouraa: uusia ilmaisuja ei keksitä. Nyt on menossa "raivostumisen" kausi. Vähintäänkin joka toinen päivä uskotellaan, että kuka milloinkin raivoaa vaikka mistä, tänään muka kansa Susan Kuroselle. Valtaosa kansasta ei taatusti juuri korvaansa lotkauta, korkeintaan ihmettelee, onko rouva Kuronen aivan hurahtanut. Ihmistapojen peräänkin usea huokailee, mutta kirjakohua tärkeämpää ajateltavaa riittää useimmille.

Ruu on oikeassa, iltapäivälehtiä voi lukea "tutkivassa" mielessä. Ne kertovat ajastamme siinä kuin vakavammatkin lehdet tai vaikka kirjallisuus.

Ihmeellistä on seurata, kuinka iltapäivälehdet takaavat olemassaolonsa tekemällä juttua tyhjästä, venyttämällä joutavuuksia päivästä päivään, kunnes saadaan joku kunnon järkytys, vaikkapa jokin kuolema. Siinä sitten riittää venyttelyä vielä enemmän.

Kun me monet porukalla olemmme kustantajien julkaisupäätöksiä, saatiin oikein komea tapaus valaisemaan asiaa. "Kunniallisenkin" kustantajan otteisiin kuuluu ehdotella jollekin tunnetulle ihmiselle kirjan tekemistä, vaikkei tämän kirjallisista kyvyistä ole ollut aavistusta kenelläkään.

Taas unohtui oikoluku: siis olemme porukalla *ihmetelleet* kustantajien julkaisupäätöksiä.

Yleensähän kirjailija sulattelee kokemaansa ongelmaa eikä tarjoa sitä heti sellaisenaan muiden luettavaksi.

Mutta on myös "oikeita" kirjailijoita, jotka kertovat "kiss and tell" -menetelmällä lähellään olleista ja olevista ihmisistä. Ilmiö on todellisuudessa vanhempi kuin Amerikan Yhdysvallat.

Ero Susanin ja ammattikirjailijoiden välillä lienee kirjoittamistaidossa. Aikahan näyttää tietenkin, mitä kansien sisälle tulee.

Mutta rehellisyyden nimissä, onko tämä myös "luokka- ja klikkikysymys"? Jos Susan olisi kuuluisan kirjailijan/taiteilijan/poliitikon tytär, jonkun kulttuurihenkilön ex-vaimo tai rakastajatar tai varallisuutensa, historiansa tai poliittisen arvonsa vuoksi merkittävän suvun jäsen yleensä, olisiko suhtautuminen häneen toinen?

minulla oli mies ja kirjoitan hänestä kirjan

Sylvi, ihmeellisintä on, että iltapäivälehtien ja kustantamojen strategia toimii.

Joskus tulee sellainen olo, että olen väärällä alalla ja olen muutenkin ollut väärässä kun olen puolustanut rahvaan oikeutta viihteeseensä.

Anna, toit kyllä kiinnostavan ja varmaan ihan paikkansapitävän näkökulman keskusteluun. Varmaankin suhtautuminen olisi toisenlainen. Välillä olen ollut kyllästynyt kuuluisien taiteilijoiden vaimojen ja ex-vaimojen elämäntarinoihin, niitähän on julkaistu pino, mutta ne on aina esitelty hyvin arvostavasti. Tietysti ne myös on aina tehty perinteiseen tyyliin, siis ensin kirjoitettu kirja ja vasta sitten julkaistu se, kansineen päivineen.

Hauska kuulla tää on jännittävää. Käy sitten kertomassa kuinka kävi.

Miten tämä aihe niin puhuttaa? Miksiköhön minäkin kirjoitan? Kuros-jutussa ei minusta ole kyse kirjallisuudesta, vaan itsensä myymisestä ja ns. tuotteistamisesta. Todellisuuden tajun menetyksestä. Kuronen on naispuolinen Nykäs-hahmo. Jos siitä, mitä Kuronen tekee tulee jotain, mitä Ellilä pystyy kutsumaan kirjaksi, niin Seitsämän päivää lehti on kaiketi merkittävä aikakauskirja. Pitäskö se tilata, että tietäis, mitä kulttuurimaailmassa tapahtuu.

Aihe "minulla oli mies/vaimo" tai haave siitä ja mieluummin pysyvästä rakkaudesta on pohjimmaisena suuressa osassa maailmankirjallisuutta.

Siis rakkaus - ja tietenkin myös kuolema. Niistä kukin kirjoittaa kykynsä mukaan.

Suhtautuminen sydämensä avaajiin on todellakin erilaista. Kun eräs nainen kirjoitti toisen kanssa vielä naimisissa olleen poliitikon ja itsensä, romanssin aikaan vielä toisen kanssa naimisissa olleen naisen, "rakkaustarinan", se oli kaikista ah, niin romanttista ja sai jotkut kirkonmiehetkin huokaamaan suuresta rakkaudesta, kun voitto sinetöitiin kirkossa.

Se nainen oli vsiis oittaja. Yleensä ihmiset rakastavat häviäjiä, joten he saattavat rakastaa Susania hyvin paljon. Sellainenkin mahdollisuus on. Tarina on traaginen: suomalainen "Darcy" hylkää vaatimattomista oloista olevan "Elisabetin", vaikka on antanut tälle toiveita.

Pahintahan tässä on kirjailijoiden kannalta se, että epäolennaiset tekijät nousevat niin usein määrääviksi kirjallisuudessa. Pitkään Suomessa oikea poliittinen suhtautuminen takasi hyvät arvostelut ja pitkät apurahat. Nyt "mediajulkisuus" näyttää määrävän kovin paljon. Tavallinen kirjailijahän on aina kärsinyt eniten tällaisesta.

Kukin meistä voi tietenkin omilla kirjaostoillaan pyrkiä tukemaan kirjailijoita oikeudenmukaisesti. Samoin kirjastoja voi pyytää ostamaan kirjoja, joita pitää tärkeinä.

Naapuri, en taida minä ainakaan niin tiukasti seurata kulttuuria, että Seiskakin pitäisi ottaa seuruuseen. Lukemieni kaikkiaan 5-6 numeron perusteella sanoisin, ettei Seiskasta ei saa juuri tietämykselleen lisäarvoa. Lehden tärkeimmän sisällön näkee tiivistettynä seuraavien iltapäivälehtien lööpeistä. Iltapäivälehtien selailu käy äkkiä eikä niitä ole pakko ostaa.

Olen Annan kanssa samaa mieltä, että kirjaostoilla voimme pyrkiä tukemaan oikeudenmukaisesti. Erityisen tärkeää on myös tehdä kirjastoissa hankintaehdotuksia, ei niitä yleensä evätä.

Hei Naapuri, niin naispuolinen Nykänen, mikä ettei. Niin, kyllähän Seitsemän päivää on tietenkin merkittävä lehti, ei siitä pääse mihinkään, se pitäisi ottaa enemmän tosissaan.

Aivan Pirkko, jokaisen henkilökohtaiset valinnat ovat tärkeitä. Pitää muistaa se silloin kun kyynistyminen uhkaa.

"Kun lehdet putoo,
niin kannet jää.
Ja kansissa säilyy
muisto tää."

No löytyipäs sopiva värssy tähänkin tilanteeseen, kiitos Sylvi.

Onko turhempaa ihmistä löytynyt ennen Wikipediasta?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Susan_Kuronen

Adressikin on jo perustettu.
http://www.adressit.com/olehiljaasusankuronen

Pitäisiköhän Vanhasen liittyä tähän yhdistykseen?

http://www.narsistienuhrientuki.info/

Tuo adressi Kurosen vaikenemisen puolesta vain nostatti lisää myrskyä vesilasiin, Ilta-Sanomat uutisoi asiasta ja kenenkäs muun kuva uutisessa olisi kuin Kurosen. Nauratti kyllä kun kaupassa huomasin. Mikään ei saa Susania pois mediasta, pois vaatiminenkin vain pahentaa tilannetta.

Susan tuntuu olevan median yhteinen ongelma. Edes laatulehdet eivät uskalla olla raportoimatta Susanin tekemisistä, kun kertoohan niistä kaikki muutkin ja osa lukijoista ei tykkää, jos Susan-jutut jätettäisiin pois. Toisaalta Susanin tekemisiä joudutaan seuraamaan laatumedioissa ehkä siksikin, että Susan saattaa möläyttää jonkin poliittisesti merkittävän uutisen, kun se nyt on pääministerin kanssa tekemisissä ollut.

HS:n toimittajan raportti kirjankansien julkistuksesta löytyy Perässähiihtäjän vaaliblogista http://blogit.hs.fi/unski/tiistai-62200723merkinta/ .

Kiinnostava keskustelu. Olen kovin samaa mieltä siitä, että ei-laatumedioitakin kannattaa ehdottomasti lukea ja tarkkailla. Ja niihin kajoamisen voi aina perustella mediatutkimuksellisilla päämäärillä. Ja tuntuvathan ne toisinaan kertovan ajastamme yllättävänkin paljon riviensä väleissä.

Kiitos linkeistä Heidi. Taitaa tosiaan olla niin, että tuo ole hiljaa Kuronen vain lisää Kurosen glooriaa, kuten Viima sanoo.

Nyt on kiinnostavaa se että miten kauan tämä ilmiö kestää. Kyllä säälittää laatulehtien tilanne tällaisessa tilanteessa. Jotenkin pitäisi uskottavuus säilyttää, mutta raportoimatta ei voi jättää.

Nyt muuten näyttääkin siltä, että kirja voi jäädä pelkiksi kansiksi. Kun eiväthän ne saa julkaista yksityisiä tekstiviestejä, eivätkä sähköposteja. :) Nih. Mistäs se sisältö sitten.

Korkealta paikalta on vaikea lähteä käräjöimään, se ei yleensä asiaa paranna. Nyt kyllä voisi olla saumaa. Eiköhän uhkailu oikeustoimilla riitä, jos Etukenolla on yhtään järkeä päässä.

Meitä siunattiin kerran Anita Hallaman kirjalla, joka oli viestiä sydämestä sydämeen Urho Kekkosen ja Anita Hallaman välillä. Kun tekijänoikeus oli kirjeisiin tietysti perikunnalla, annettiin ymmärtää, ettei kirjeitä siteerattu, vaan rouva oli jäljentänyt niitä päiväkirjaansa ja referoi merkinnöistään. Tämähän on vanha kirjallinen konventio: romaanin kehyskertomuksena on, että on löydetty jotkut ammoiset muistiinpanot.

Kaupan kassalla huomasin, että Susan oli romahtanut. Johtuneeko sitten hankkeen yllättävästä vastatuulesta vai mistä.

Kirsti. Juuri tuosta iltalehden (tai sanomien) lööpistä aioin tänne kirjoittaa: viimeisten tietojen mukaan Susan on romahtanut ja on huonossa kunnossa. Sitä saa, mitä tilaa...

No voi Susan parkaa.

Totuudenrakkauteni pakottaa kertomaan näin monen päivän päästä, ettei kyse ollut sen suuremmasta romahduksesta kuin flunssasta. Tyypillistä iltapäivälehden otsikointia. Tietysti flunssakin voi olla paha jälkivaivoineen.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,