|
|
|||
|
05.03.2007 - 11:23
Olen
lukenut rinnakkain kahta vekkulia kirjaa. Toinen on Seksin sielu, sen
on kirjoittanut entinen munkki, nykyinen uskontotieteen professori
Thomas Moore, ja Rakastamisen taitoa, joka on Ovidiuksen (43 e.Kr.-18
j.Kr.) käsialaa.
Henkilökohtaisesti minulla on ollut vähän sellainen olo, että seksiä tulee joka tuutista niin turruttavan paljon, että olen kyllästynyt aiheeseen. Mutta Thomas Mooren mielestä tämä nykyinen seksillä mässäily onkin oikeastaan osoitus aikamme pohjimmaisesta epäeroottisuudesta tai suoranaisesta erotiikanvastaisuudesta, mikä sitten heti tuntuikin kiinnostavalta näkökulmalta asiaan. Hän kaivaa naftaliinista Freudin, joka jo aikoinaan väitti, että esitämme raivoisasti ja pakkomielteisesti ulospäin sitä, mikä ei ole syvällisesti hallinnassamme tai mihin meidän on hankala päästä käsiksi. Jos tuomme seksiä räikeästi esiin, se tarkoittaa Mooren mielestä, ettemme ole löytäneet seksuaalisuuden sydäntä. Mooren mielestä seksuaalisuuteemme vaikuttaa nykyinen filosofia, jonka mukaan ruumiilla ei ole yhteyttä tunteisiin. Räikeimminhän tämän asian saa yleensä tuntea siinä vaiheessa kun tarvitsee kirurgin apua johonkin vaivaan, minulla ainakin on kokemusta kirurgeista, jotka ovat kiinnostuneet pelkästään siitä osasta minua, joka näyttää menneen epäkuntoon. Minä itse tuohon vialliseen osaan kiinnittyvänä ulokkeena olen prosessissa ylimääräinen haittatekijä jota ei kannata erityisesti ottaa huomioon. William Blake sanoo, ettei ihmisellä ole Ruumista erillään Sielusta. Se mitä sanotaan ruumiiksi, on se osa sielua jolla on viisi aistia, sielun tärkeimmät pääsyaukot. Moore on kiinnittänyt huomiota uskonnon ja seksuaalisuuden läheiseen yhteyteen, mikä saattaa täällä kalseassa luterilaisessa maailmassa olla yllättävä ajatus, mutta jokainen maailman uskontoihin hiukankin perehtynyt tietää, etteivät uskonnollinen ja eroottinen hurmos välttämättä ole kaukana toisistaan. Ovidiuksen Rakastamisen taito sen sijaan taas keikaroi hilpeällä moraalittomuudella. Romantikon sydän haavoittuu kun näitä juttuja lukee. Tässä joitakin ohjeita meille naisille: Kauniit eivät kysele neuvoja eivätkä apukeinoja - heillä on oma avunsa, ilman taitoa vaikuttava kauneus. Tosin vain harvat kasvot ovat virheettömät... Jos olet lyhytkasvoinen, pysy istuallasi, ettet seisoessasi näyttäisi istuvan, ja makaa vuoteellasi, olitpa sitten kuinka pieni tahansa. Olkoot jalkasi tällöinkin peitetyt niiden päälle heitetyllä vaatteella, jotta sinua ei voitaisi mitata maatessasi. Joka on liian hento, valitkoon vaatteensa paksuhkosta kankaasta ja antakoon pukunsa riippua vapaasti harteilta. Kalpea värjätköön vartalonsa purppuran värisin raidoin, tummaihoinen turvautukoon egyptiläiseen liinakankaaseen. Rumat jalat kätkettäköön aina valkoisiin sandaaleihin; älä vapauta liioin laihaa säärtä hihnoistaan. Sellainen jonka sormet ovat lihavat tai kynnet rosoiset, käyttäköön puhuessaan vain vähäisiä eleitä. Jonka henki haisee pahalta, välttäköön aina syömättä puhumista ja seisköön kaukana miehen kasvoista. Jos taas hampaasi ovat mustat, liian suuret tai vinoon kasvaneet, saat nauramalla kaikkein suurimman vahingon aikaan.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Roomalaiskatolinen kirkko on näihin asti pitänyt kiinni kaksinaismoraalista, jossa pappeja kielletään solmimasta avioliittoa, mutta kuitenkin on yleistä, että papit elivät silloin ja elävät vieläkin vakituisissa siunaamattomissa parisuhteissa.
Selibaatti on aivan varmasti johtanut myös moniin niistä kieroutumista, joita roomalaiskatolisessa maailmassa on viime vuosikymmenten aikana paljastunut kirkon piirissä. Tarkoitan siis sitä, kun jotkut papit ovat paljastuneet pedofiileksi.
Kielteisimmillään seksi onkin pelkkä voimistelutoimenpide ilman tunteen häivää.
Länsimainen lääketiede on jo kauan erottanut ihmisen hengen ja ruumiin toisistaan ja lääkärit tosiaankin näkevät vain sen vian tai vamman ja haluavat unohtaa loput ihmisestä.
Mitä muuta tämä on kuin seksikielteisyyttä!
Luterilaisuus on kyllä ehdottomasti rennommasta päästä kristinlahkoja. Celian huomautus pätee ehkä enemmänkin yleiseen mielipiteeseen kuin sinänsä luterilaisuuteen. Suvaitsevaisuutta löytyy varmasti melkeinpä enemmän papeista kuin "tavallisista" ihmisistä.
Ja ne muutamat naispappeutta (ja melkein kaikkea muutakin) vastustavat papit ovat itse asiassa omaa kirkkoaan vastaan!
http://blogisisko.blogspot.com/2007/03/miehet-kirjoittavat-kauniisti.html
Jari Ehrnrooth "Julkiset lemmenfarssit latistavat rakkauden intohimodraamaksi." HS/C10/Vieraskynä 3.3.2007
Uskonto/seksi asiasta tulee nyt lähinnä mieleen eilen telkkarissa tullut dokumentti buddhalaisesta munkista, joka kokeili tavallista elämää, meni naimisiinkin. Mutta ei rakkaus eikä seksi olleet hänelle niin tärkeitä, että ne olisivat voittaneet hänen kaipuunsa yksinkertaiseen munkin elämään.
Joo, rietashan tuo Rakastamisen taito on, kieltämättä.
Olihan minulle sitten jotain jäänyt mieleen Ovidiuksen kirjasta..
Pelkästään toisen ihmisen koskettaminen on riskaabelia toimintaa. Suomalaisen ihmisen henkilökohtainen reviiri on kolme tai neljä kertaa niin suuri kuin eteläeurooppalaisilla lajikumppaneilla. Ehkä kysymys ei olekaan pelkästä luterilaisuudesta vaan suomalaisuudesta.
Samaa linjaa noudattaa suhde ruokaan. Täällä syödään, jotta nälkä pysyy poissa ja työteho toiminnassa, ei siksi, että ruokailu olisi yhdessä toisten ihmisten seurassa koettu nautinto.
Mitä tulee tuohon kirurgiin lataan luettavaksenne muutaman housismin (House-sarjasta).
- Tahtoisitko lääkärin, joka pitää kädestä kun kuolet, vai lääkärin, joka on tyly, mutta parantaa.
- Eikö lääkärin kuulu hoitaa potilaita? Ei vaan sairauksia. Potilaiden hoito on kurjaa.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..