Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
06.03.2007 - 09:49
Satakunnankansan sunnuntailiitteessä on päästetty ääneen runoilija Risto Ahti. Hänen mielestään nykyrunouden ongelmana on, ettei siinä ole henkeä. Suuret ideat ja voimakkaat tunteet jätetään runoudessa käsittelemättä, vaikka juuri ne kuuluvat runouteen. 

Ahdin mielestä taiteilijan pitää pystyä synnyttämään suuria ideoita ja tunteita, hänen pitää löytää niitä sydämestään, vaikka ne ympäröivästä maailmasta puuttuisivatkin. Mitä tähän voisi sanoa? Olen samaa mieltä. Pitää myös olla riittävän rohkea, että uskaltaa tuoda esille suuria ideoita ja tunteita, vaikka ne eivät tällä hetkellä olekaan mediaseksikkäitä juttuja.

Ahdin mielestä todellisen runoilijan edellytys on, että ihminen on löytänyt oman itsensä ja ilmaisee sitä. Ihmisen on osattava olla toisten kanssa niin, ettei menetä itseään. 

Itsensä löytäminen ja sen ilmaiseminen on asia jota toistan  omaelämäkerrallisen kirjoittajien kursseillani, sen lisäksi että koen sen myös omaksi henkilökohtaiseksi missiokseni. Kysymys on jatkuvasta prosessista. Itsensä löytäminen ei ole jotain, joka kerran tapahtuu ja sitten voi lopun elämäänsä elää itsensä löytäneenä valaistuneena ihmisenä. Ulkopuolelta kohdistuu meihin koko ajan paineita ja siinä voi se äsken löydetty itse mennä taas hukkaan.

Petyin juttuun siinä vaiheessa kun Ahti sanoi, että Suomessa tällaisia henkeviä, älykkäitä ja tunteikkaita runoilijoita on korkeintaan ehkä Aila Meriluoto, Sirkka Turkka ja Gösta Ågren. Ahdin mielestä kirjoittamisen ketju on Suomessa kokonaan katkennut. Haluaisin tietää mistä tämä tällainen synkkä tuomiopäivän puhe oikein kumpuaa? Ketä se ravitsee ja auttaa eteenpäin? Noille kolmelle runoilijallehan olisi voinut tehdä kunniaa, jonka he tietenkin ansaitsevat, ilman että vasemmalla kädellä sutaistaan merkityksettömäksi kaikki se Suomessa julkaistava muu kirjallisuus, joka ei Ahdille henkilökohtaisesti avaudu.

Muistan kun Ågren voitti Finlandian runoteoksellaan Tääl. Ostin sen jostain syystä, luin enkä tajunnut siitä mitään. Minusta se oli typerä. Pistin kirjan hyllyyn ja palasin siihen sattumalta kun toistakymmentä vuotta oli kulunut. Luin ja hämmästyin. Runot saivat minut kyyneliin. Mitä oli tapahtunut? Olin muuttunut nuoresta ihmisestä keski-ikäiseksi ja menettänyt isäni, minkä vuoksi Ågrenin runojen menneiden sukupolvien olemassaoloa pohdiskeleva maailma avautui minulle uudelle tavalla.

Mutta Ahdin kaltaisten tietäjien kohdalla ei tietenkään voi koskaan olla mahdollista, että he vain eivät tajua joidenkin taiteilijoiden työtä ja että se sen vuoksi jättäisi heidät kylmäksi.

Lisäys 6.3 Keskustelu jatkuu Rita Dahlin blogissa.
rita kirjoitti 06.03.2007 - 12:56
Kovin on kategoriset milipiteet Ahdilla - mutta niitä sopii häneltä odottaakin, onhan hän nykyään ns. totuusrunoilija.

Olen kyllä ollut valitsemassa häntä Runebergin saajaksi, pidän häntä hyvä runoilijana omalla tavallaan, mutta mielipiteet ovat kovin kategorisia ja tuomitsevia, kuten varmaan itse kullakin jossakin (nuoruuden?) vaiheessa. Mutta että vielä tämänikäisellä ja kokeneella runoilijalla? Ahti hehkuttaa siis vain eheytyneen minä puolesta, mutta miksei olisi maailmassa tilaa eheille, epäehjille ja monille minille, kaikille?
Celia kirjoitti 06.03.2007 - 13:09
Vai ei Suomessa ole Ahdin mielestä muita runoilijoita kuin ne hänen mainitsemansa kolme.

Pyh! Sanon minä.

Kirsti kirjoitti 06.03.2007 - 13:17
Niin Celia, mutta ehkä tässäkin pitää taas tehdä tuo varaus, että kysymyshän on lehtijutusta ja siis toimittajan tulkinnasta. Mutta tuolla tavalla Ahti jutun perusteella sanoi.

Rita, olen samaa mieltä, Ahti on hyvä runoilija, tai hyvä ja hyvä, mutta minä olen ainakin pitänyt hänen runoistaan.

Mielessäni liitin Ahdin samaan tuomiopäivänjulistajien kategoriaan kuin Pentti Linkola. Me olemme kaikki kadotettuja, voi meitä.
itte kirjoitti 06.03.2007 - 16:26
Onkohan tässäkin pohjimmiltaan kyse samasta kuin edellisessä postauksessa, puhutaan siitä minkä toivottaisiin olevan hallinnassa. Ehkä yli kuusikymppiselle itseydenhakijalle on vaikeaa tunnustaa, ettei vieläkään näe perimmäiseen itseensä.

;)
itte kirjoitti 06.03.2007 - 16:30
Siis piti tietenkin painottaa sitä, että kun on kasvattanut runoilijoita (=kouluttanut Orivedellä etc.) ja esiintynyt vuosikymmeniä jonkinlaisena profeettana. Kaikella kunnioituksella tietenkin, mutta omakuva voi silloin tulla vähän isonumeroiseksi...
Kirsti kirjoitti 06.03.2007 - 18:05
Huonosti hän on kyllä kirjoittajakoulutuspestinsä hoitanut, kun hyviä runoilijoita ovat ainoastaan nuo kolme, joita hän kai ei kuitenkaan ole päässyt kouluttamaan.
Tuima kirjoitti 06.03.2007 - 20:49
"että he vain eivät tajua joidenkin taiteilijoiden työtä ja että se sen vuoksi jättäisi heidät kylmäksi" Kannattaisiko tajuta muuttaa arvostaa-verbiksi?
Kirsti kirjoitti 06.03.2007 - 21:12
Niin no, miksei niinkin Tuima. Ajattelin vain, että jotta jotain asiaa voi arvostaa, niin kaipa sitä pitää jollakin tavalla ensin ymmärtää. Jos jotain kirjaa ei lainkaan ymmärrä, jos sen maailma on itselle kovin vieras, niin ei kai sitä sitten osaa arvostaakaan. Siksi ymmärtäminen on olennainen juttu. Se ei tietenkään tarkoita, että pitäisi ymmärtää jotenkin läpikotaisin kaikki, mutta riittävästi.
hotanen kirjoitti 06.03.2007 - 23:23
Suomessa on neljä henkevää runoilijaa. Ahti jätti vaatimattomuuttaan mainitsematta Ahdin.
Merja kirjoitti 06.03.2007 - 23:38
Entä yhtäaikaisesti aistikkaita, tunteikkaita ja älykkäitä, ahtilaisen kolminaisuusopin mukaisesti?
Kirsti kirjoitti 07.03.2007 - 08:47
Niin Hotanen, no onneksi tosiaan henkeviä runoilijoita on peräti neljä.

Merja, Heli Laaksosen teksti on Ahdin mielestä hyvin kirjoitettua, aistista ja konkreettista, mutta henkeä se ei nosta. Kuitenkin Laaksonen vetää isot kamarit täyteen jengiä, jotka kokevat saavansa jotain erityistä hänen runoistaan. Minä en ymmärrä Laaksosbuumia, mutta myönnän että kyllä hän on melkoinen hengennostattaja.
Tuima kirjoitti 07.03.2007 - 08:58
Minusta taas arvostaminen tai oikeastaan arvottaminen voi alkaa jo ennen lukemista. Voi päättää, ettei käsissä oleva teos oikeastaan vedä vertoja parhaille ja siksi ei lukiessaan osaa arvostaa kirjan hyviä puolia, ei välttämättä edes huomaa niitä, koska ne eivät ole oman kirjallisuusmaun mukaisia ansioita. Oma odotustaso voi olla niin korkea, ettei sinne kelpuuta kuin niitä, joita itse pitää huippuina. Se on näkökulman kapeutta.
Kirsti kirjoitti 07.03.2007 - 09:22
Niin tosiaan, olet aivan oikeassa Tuima. Ja markkinointi käyttää tätä ihmiselle tyypillistä näkökulman kapeutta hyväkseen. Kansilla jo luodaan vaikutelmaa siitä millaisesta kirjasta on kysymys ja kannattaako lukea. Kirjan päältä jo siis näkee, tai luulemme että siitä näkee, kannattaako se lukea.

Omasta kokemuksesta tiedän, että jos suhtaudun johonkin kirjaan alunperin jotenkin negatiivisesti, niin kyllä minä sitten lukiessa myös löydän perustelut omalle asenteelleni. Ja sama toisin päin.

Olisi varmaan tärkeä tuulettaa omia ennakkoluulojaan vaikka olisi sitten millainen guru.
Tuima kirjoitti 07.03.2007 - 11:29
Olen joskus leikitellyt idealla, että esimerkiksi FInlandiaehdokkaiksi valitut kirjat pitäisi valita tietämättä kirjailijaa. En tiedä miten se onnistuisi, mutta voisi antaa mainioita tuloksia. Tai kritiikit kirjoitettaisiin pelkästään käsiteltävään kirjaan perustuen ilman että kirjailijan nimi olisi tiedossa.
Kirsti kirjoitti 07.03.2007 - 13:08
Olisi tosiaan hauska kokeilu tuo.

Se tuo vähän mieleen sen taannoisen kokeilun, jossa jonkun kuuluisan kirjailijan (en muista enää kenen, artikkeli oli Hesarissa vuosia sitten) esikoisteos lähetettiin kustantamoihin. Yksikään kustantamo ei hyväksynyt sitä julkaisuohjelmaan, Karistolta tuli kannustava palaute.
Tuima kirjoitti 07.03.2007 - 17:02
Ranskassa taidettiin muinoin testata kustantajien kirjallista sivistystä lähettämällä vanhoja vähemmän tunnettuja klassikoita käsikirjoituksina kustantamoihin. Kovin lukeneita eivät kustantajat testin mukaan olleet, mutta en tällaisen perusteella tekisi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Kirsti kirjoitti 07.03.2007 - 17:36
Niin, klassikkoja on niin paljon, ja vähemmän tunnettuja varmasti vielä enemmän, että kukapa niitä kaikkia ehtisi lukeakaan. Ja muut avut varmaan ovat kustantajallekin sitten olennaisempia kuin se että tuntee aivan kaikki klassikot.
roll forming machine kirjoitti 30.07.2011 - 11:28
Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Sivut
Lisätietoja
laskuri

>
Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta