Kovin on kategoriset milipiteet Ahdilla - mutta niitä sopii häneltä odottaakin, onhan hän nykyään ns. totuusrunoilija.

Olen kyllä ollut valitsemassa häntä Runebergin saajaksi, pidän häntä hyvä runoilijana omalla tavallaan, mutta mielipiteet ovat kovin kategorisia ja tuomitsevia, kuten varmaan itse kullakin jossakin (nuoruuden?) vaiheessa. Mutta että vielä tämänikäisellä ja kokeneella runoilijalla? Ahti hehkuttaa siis vain eheytyneen minä puolesta, mutta miksei olisi maailmassa tilaa eheille, epäehjille ja monille minille, kaikille?

Vai ei Suomessa ole Ahdin mielestä muita runoilijoita kuin ne hänen mainitsemansa kolme.

Pyh! Sanon minä.

Niin Celia, mutta ehkä tässäkin pitää taas tehdä tuo varaus, että kysymyshän on lehtijutusta ja siis toimittajan tulkinnasta. Mutta tuolla tavalla Ahti jutun perusteella sanoi.

Rita, olen samaa mieltä, Ahti on hyvä runoilija, tai hyvä ja hyvä, mutta minä olen ainakin pitänyt hänen runoistaan.

Mielessäni liitin Ahdin samaan tuomiopäivänjulistajien kategoriaan kuin Pentti Linkola. Me olemme kaikki kadotettuja, voi meitä.

Onkohan tässäkin pohjimmiltaan kyse samasta kuin edellisessä postauksessa, puhutaan siitä minkä toivottaisiin olevan hallinnassa. Ehkä yli kuusikymppiselle itseydenhakijalle on vaikeaa tunnustaa, ettei vieläkään näe perimmäiseen itseensä.

;)

Siis piti tietenkin painottaa sitä, että kun on kasvattanut runoilijoita (=kouluttanut Orivedellä etc.) ja esiintynyt vuosikymmeniä jonkinlaisena profeettana. Kaikella kunnioituksella tietenkin, mutta omakuva voi silloin tulla vähän isonumeroiseksi...

Huonosti hän on kyllä kirjoittajakoulutuspestinsä hoitanut, kun hyviä runoilijoita ovat ainoastaan nuo kolme, joita hän kai ei kuitenkaan ole päässyt kouluttamaan.

"että he vain eivät tajua joidenkin taiteilijoiden työtä ja että se sen vuoksi jättäisi heidät kylmäksi" Kannattaisiko tajuta muuttaa arvostaa-verbiksi?

Niin no, miksei niinkin Tuima. Ajattelin vain, että jotta jotain asiaa voi arvostaa, niin kaipa sitä pitää jollakin tavalla ensin ymmärtää. Jos jotain kirjaa ei lainkaan ymmärrä, jos sen maailma on itselle kovin vieras, niin ei kai sitä sitten osaa arvostaakaan. Siksi ymmärtäminen on olennainen juttu. Se ei tietenkään tarkoita, että pitäisi ymmärtää jotenkin läpikotaisin kaikki, mutta riittävästi.

Suomessa on neljä henkevää runoilijaa. Ahti jätti vaatimattomuuttaan mainitsematta Ahdin.

Entä yhtäaikaisesti aistikkaita, tunteikkaita ja älykkäitä, ahtilaisen kolminaisuusopin mukaisesti?

Niin Hotanen, no onneksi tosiaan henkeviä runoilijoita on peräti neljä.

Merja, Heli Laaksosen teksti on Ahdin mielestä hyvin kirjoitettua, aistista ja konkreettista, mutta henkeä se ei nosta. Kuitenkin Laaksonen vetää isot kamarit täyteen jengiä, jotka kokevat saavansa jotain erityistä hänen runoistaan. Minä en ymmärrä Laaksosbuumia, mutta myönnän että kyllä hän on melkoinen hengennostattaja.

Minusta taas arvostaminen tai oikeastaan arvottaminen voi alkaa jo ennen lukemista. Voi päättää, ettei käsissä oleva teos oikeastaan vedä vertoja parhaille ja siksi ei lukiessaan osaa arvostaa kirjan hyviä puolia, ei välttämättä edes huomaa niitä, koska ne eivät ole oman kirjallisuusmaun mukaisia ansioita. Oma odotustaso voi olla niin korkea, ettei sinne kelpuuta kuin niitä, joita itse pitää huippuina. Se on näkökulman kapeutta.

Niin tosiaan, olet aivan oikeassa Tuima. Ja markkinointi käyttää tätä ihmiselle tyypillistä näkökulman kapeutta hyväkseen. Kansilla jo luodaan vaikutelmaa siitä millaisesta kirjasta on kysymys ja kannattaako lukea. Kirjan päältä jo siis näkee, tai luulemme että siitä näkee, kannattaako se lukea.

Omasta kokemuksesta tiedän, että jos suhtaudun johonkin kirjaan alunperin jotenkin negatiivisesti, niin kyllä minä sitten lukiessa myös löydän perustelut omalle asenteelleni. Ja sama toisin päin.

Olisi varmaan tärkeä tuulettaa omia ennakkoluulojaan vaikka olisi sitten millainen guru.

Olen joskus leikitellyt idealla, että esimerkiksi FInlandiaehdokkaiksi valitut kirjat pitäisi valita tietämättä kirjailijaa. En tiedä miten se onnistuisi, mutta voisi antaa mainioita tuloksia. Tai kritiikit kirjoitettaisiin pelkästään käsiteltävään kirjaan perustuen ilman että kirjailijan nimi olisi tiedossa.

Olisi tosiaan hauska kokeilu tuo.

Se tuo vähän mieleen sen taannoisen kokeilun, jossa jonkun kuuluisan kirjailijan (en muista enää kenen, artikkeli oli Hesarissa vuosia sitten) esikoisteos lähetettiin kustantamoihin. Yksikään kustantamo ei hyväksynyt sitä julkaisuohjelmaan, Karistolta tuli kannustava palaute.

Ranskassa taidettiin muinoin testata kustantajien kirjallista sivistystä lähettämällä vanhoja vähemmän tunnettuja klassikoita käsikirjoituksina kustantamoihin. Kovin lukeneita eivät kustantajat testin mukaan olleet, mutta en tällaisen perusteella tekisi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Niin, klassikkoja on niin paljon, ja vähemmän tunnettuja varmasti vielä enemmän, että kukapa niitä kaikkia ehtisi lukeakaan. Ja muut avut varmaan ovat kustantajallekin sitten olennaisempia kuin se että tuntee aivan kaikki klassikot.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,