|
|
|||
|
12.03.2007 - 15:25
![]() Tämmöinen opus kolahti postiluukusta. Se tulikin hyvään saumaan, koska olen Minna Canthin päivänä menossa Turun kirjakahvilaan keskustelemaan suomalaisesta lastenkulttuurista, ja Kariston Tiina 2006 tyttökirjakilpailun voittaja Vilja-Tuulia Huotarinen on tulossa sinne myös, joten ehkä ihan asiallista lukea hänen uunituore kirjansa. Huotarisen kirja on kehityskertomus ja alkaa surusta, joka on liian suuri ja musertava käsiteltäväksi. Silja eristäytyy suruunsa ja välit ystäviin katkeavat. Sanat eivät oikein ole Siljan aluetta muutenkaan, hänelle maailma näyttäytyy enemmän sävelinä ja väreinä. Silja on murheissaan, mutta sitten eteen tulee hiukan deus ex machina tyyppisesti lehti-ilmoitus, jossa etsitään laulajaa. Silja näkee sen mahdollisuutenaan, menee koelauluun ja saakin paikan. Myös basistia tarvitaan ja sellainen löytyy naapurista, näin Siljalle muodostuu yhtäkkiä aivan uusi viiteryhmä ja ystäväpiiri. Musiikin tekemisen ohessa ihastutaan söpöön runopoikaan ja ryhdytään pistämään järjestykseen aikuistenkin rakkaussuhteita, niin kuin lajityypin perinteisiin kuuluu, mutta asiat eivät sitten etenekään aivan siihen tyyliin kuin oli suunniteltu. Kaikki kuitenkin päättyy onnellisesti. Esitellessään Siljan laulua Henki ja elämä festivaaleilla, Huotarinen luonnehti kirjaansa, että se on pikemminkin nuortenkirja rakkaudesta musiikkiin kuin tyttökirja. Huotarisen kommentti pistää miettimään. Mikä ero on nuortenkirjalla, joka kuvaa tyttöjen rakkautta musiikkiin, ja tyttökirjalla? Mikä tämä "tyttökirja" genre oikein on. Minäkin olen aina vähän miettinyt, että miksi nuortenkirjani ovat nimenomaan tyttökirjoja. Onko kirja, jonka päähenkilö on tyttö, aina tyttökirja? Varsinkin jos kirjan on kirjoittanut nainen. Mutta jos tekijöiden ja päähenkilöiden tyttöys ei selitä miksi kirja on tyttökirja, niin mikä se selittävä tekijä sitten on? Miksi Huotarisen kirja ei olisi tyttökirja? Tätä tyttökirjan tyttökirjamaisuutta taidettiin muuten viime syksynä pohtia Tampereen Tiina-seminaarissakin, mutta en muista tuliko sielläkään mitään selkeää vastausta tähän asiaan. Minusta Huotarisen kirja on ihan tyylipuhdas tyttökirja, koska tyttökirjat voivat aivan hyvin olla romaaneja nuorten ihmisten rakkaudesta musiikkiin tai mihin tahansa. Ja ne kyllä kiinnostavat poikiakin, mikäli pojat nyt vain yleensä uskaltaisivat tässä nykyisessä ilmapiirissä koskea yleensä minkäänlaisiin kirjoihin, mutta kun mikä tahansa lukeminen uhkaa muutenkin uhattua miehekkyyttä,niin minkäs teet. Minä en epäile yhtään, etteivätkö nuoret lukijat löytäisi Huotarisen kirjaa, musiikki on nuorille valtavan tärkeä asia (no miksei meille aikuisillekin) ja olen harvoin lukenut romaania, joka olisi näin vaivattoman musiikillinen. Itse koen musiikin kuvaamisen vaikeana, mutta tässä kirjassa kappaleet melkein kuulee ja keikkojen tunnelman aistii. Mitenkään angstivapaana en kirjaa kokenut, vaikka angstivapaudenkin Huotarinen mainitsee tavoitteekseen. Syömishäiriöillä jne jne ei tässä kirjassa tavoitella katu-uskottavuutta tms. mutta ne ovat olemassa tyttöjen keskinäisessä sanailussa ja toisaalta myös tulevaisuus, aikuisen naisen elämä hormoonilaastareineen on aiheuttamassa heille paineita. Mutta nykyisen ja tulevan ajan ahdistusten keskellä Siljan laulu onnistuu lepattelemaan kevyesti kohti valoa, pienet hennot surureunat siivissään.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Joopa joo.
Ja minä kirjoitan rakkaudesta lapsiin, ihmissuhteisiin, musiikkiin, yhteiskuntaan, eikä se suinkaan ole viihdettä. Lukekaa, mutta älkää viihtykö, kyseessä on yhteiskuntakriittinen tarkastelu ajan ilmiöistä.
Nih.
Näköjään tyttökirja on kirosana, vaikka voissa paistaisi, vähän sellainen olo tuli.
Oletteko tulleet ajatelleeksi, että esimerkiksi Huckleberry Finnin seikkailut on poikakirja ja Peppi pitkätossu tyttökirja, mikäli tällaisia luokitteluja halutaan käyttää?
Ja pakkohan niitä on käyttää käytännön syistä.
Heh SusuPetal, jotain tuonhenkistä venkoiluahan minäkin tuosta kommentista luin, vaan täytyy tietysti muistaa että taas oli kysymyksessä toimittajan tekemä juttu ja siis toimittajan tulkinta asiasta.
Tuima, mietin voisiko tuollaisen kommentin takana olla vähän stereotyyppinen ja turhan ahdas mielikuva "tyttökirjoista". Sillä kuten Blogisiskokin tuossa todistaa, Peppi Pitkätossukin on tyttökirja. Ja jos ei ole, niin mitä ihmettä ne sitten oikein ovat?
Arvailua. Mutta myönnän, että mulle tyttökirja tarkoitti nimenomaan hilpeää kuvausta tyttöjen arjesta, sellaista, johon ei sisälly sen suurempaa sisältöä tai sanomaa. Tai jos niissä jokin sanoma on, se on lähinnä "käyttäydy kunnolla" tai "pese kädet ennen ruokailua". Eikä mun omista tyttökirjavuosista edes ole niin kamalasti aikaa - en siis tiedä, mistä ihmeestä olen tällaisen käsityksen saanut.
Tämän vuoksi vierastin ajatusta, että lähettäisin omaa käsikirjoitustani Tiina-kilpailuun. Ajattelin, ettei tekstissäni ole mitään minkä saisi niputettua tyttökirja-määritteen alle. Näköjään olin väärässä - lievän paniikin vallassa odotan syksyä kun tekeleeni julkaistaan, sitä mitä siitä sanotaan.
Mielestäni oli kuitenkin hyvä veto Karistolta avata tyttökirjakilpailu - jos kilpailulla ei pystytä tuulettamaan tyttökirja-genressä istuvia ennakkoluuloja, ainakin se tuntuu herättäneen jonkinlaista keskustelua.
Vilja-Tuuliaa en ole vielä lukenut, mutta kai täytyy selvittää, minkälaiselle tekstille jäin kakkoseksi.
Minusta Tuija Lehtisen ja kumppanien kaltaiset tyttökirjojen tekijät ovat kuitenkin osoittaneet, että mainitsemasi kaltainen mielikuva tyttökirjoista on stereotypia, joka ei perustu todellisuuteen.
Kuitenkin jotkut haluavat ylläpitää sitä ja toiset suostuvat siihen, että sitä stereotypiaa ylläpidetään. Yksin tapa suostua siihen on venkoilla oman kirjansa kohdalla, että joo kyllä tämä kertoo tytöistä, mutta ei tämä kuitenkaan ole tyttökirja.
Minusta on hienoa, että Tiina-kilpailussa palkittiin ns. epätyypillisiä tyttökirjoja, koska nehän ovat juuri niitä tyypillisiä. Sellaisiahan nämä nykyajan tyttökirjat ovat, yhtä iloisia, pirtsakoita, vihaisia, surullisia jne jne kuin nykyajan tytötkin.
Jostainhan nämä tyttökirjoihin liitettävät stereotypiat ovat syntyneet. Sinällään koko tyttökirjamääritelmä on ehkä aikansa elänyt, koska jos nykyään epätyypillisiksi miellettävät tyttökirjat ovat juuri niitä tyypillisiä, tilanne on vähän plusmiinus nolla. Määrittely tyttökirjaksi karkottaa väkisinkin osan lukijoista - luultavasti juuri ne, jotka mieltävät vanhan perinteen mukaan tyttökirjat sellaisiksi, joissa kehotetaan pesemään kädet ja antamaan opettajalle omena.
Muuan ystäväni kertoi, että käsienpesu oli eräs niistä asioista, joita UM:n kursseilla neuvottiin heti alussa diplomaatiksi aikoville. Kerrottiin kauhuesimerkki trooppisesta sairaudesta, joka levisi, kun viraston henkilökunta oli unohtanut tämän tavan, joka jokaisen pitäisi oppia jo lastenhuoneessa. Ja minne ryntäävätkään presidentti tai muut arvohenkilöt käteltyään lauman vieraita? Käsiä pesemään.
Tämä on oikein hyvä ja konkreettinen esimerkki siitä, että elämäntaitoja pidetään naurettavina, kun niitä neuvotaan tyttökirjassa, mutta ne muuttuvat vakaviksi, kun on kysymys diplomaateista tai presidentistä.
Hauska esimerkki Blogisisko.
Voi voi. Näinkin voi asiat ymmärtää, jos lukee toimittajan stilisoiman repliikin - tai pätkän keskustelusta, jossa käsitellään sitä, voiko tyttökirja olla myös nuortenkirja jne. jaotteluja pohditaan. Ei kannata aina uskoa siihen, mistä näkökulmasta jokin lehtijuttu on tehty; että se olisi koko totuus.
Kirjakahvila-illassa, jossa Kirstin kanssa olin, taisin mainita useankin tyttöyteen ja naiseuteen liittyvän kiinnostuksen kohteeni: niitä olen käsitellyt kaikissa kirjoissani tavalla tai toisella. Olen vain kiinnostuneempi kulttuurisesta naiseudesta kuin biologisesta - ja siitäpä syystä näen "tyttöyden" myös pojassa, nuortenkirjan kirjasta riippuen monin eri tavoin feminiinisiä ja maskuliinisia ominaisuuksia esille tuovana.
Tyttöydestä ilmiönä voi kirjoittaa ja kannattaa kirjoittaa, totta kai näen sen tärkeänä. Sitä kautta tulee nuortenkirjoja, tyttökirjoja ja romaaneja ylipäätään. Mutta aina tärkeintä on sanataiteellinen painoarvo, oli kyse mistä tekstistä vaan. Sitä kannatan, yli kaiken luokittelun "oletko tyttö- vai nuorten- vai runojen kirjailija" tai kohderyhmäajattelun, joka minusta absurdia.
Haa, leimat ei haittaa, ne tulee ulkopuolelta, ei kirjoittamistyöstä sisältä päin käsin. Itselleni on tärkeämpää tehdä kuin määritellä (tehdä hyvä käsikirjoitus, ja mikseipä silloin osallistua sillä vaikka Tiina-kisaan). Teos puolestaan, sehän muodostuu vasta lukijan mielessä, eli lukijan määrittelyihin ja arvottamiseen, asenteisiin tai mihinkään ei voi onneksi kirjailija puuttua. Kirja lunastuu tai ei, lukijan mielessä.
En ole näillä sivuilla aiemmin käynyt mutta nyt ystävä linkitti, kun keskustelun oli havainnut. Jännä oli lukea kommentteja, nyt kuitenkin häivyn,
morjens -
joudun itse pitämään kirjasta esitelmän luokalle.
joudun itse pitämään kirjasta esitelmän luokalle.
Myönnän että saatan kuulua 16-vuotiaana liikaa kohderyhmään arvioidakseni kirjaa niin älyttömän napakasti ja hyvin, mutta tämä on minun mielipiteeni. Olisi ihanaa osata kirjoittaa jotain noin kaunista.
liittyvän kiinnostuksen kohteeni: niitä olen käsitellyt kaikissa kirjoissani tavalla tai toisella. Olen vain kiinnostuneempi kulttuurisesta naiseudesta kuin biologisesta - ja siitäpä syystä näen "tyttöyRH302 den" myös pojassa, nuortenkirjan kirjasta riippuen monin eri tavoin feminiinisiä ja maskuliinisia ominaisuuksia esille tuovana.
Tyttöydestä ilmiönä voi kirjoittaa ja kannattaa kirjoittaa, totta kai näen sen tärkeänä. Sitä kautta tulee nuortenkirjoja, tyttökirjoja ja romaaneja ylipäätään. Mutta aina tärkeintä on sanataiteellinen painoarvo, oli kyse mistä tekstistä vaan. Sitä kannatan, yli kaiken luokittelun "oletko tyttö- vai nuorten- vai runojen kirjailija" tai kohderyhmäajattelun, joka minusta absurdia.
Haa, leimat ei haittaa, ne tulee ulkopuolelta, ei kirjoittamistyöstä sisältä päin käsin. Itselleni on tärkeämpää1z0-051 tehdä kuin määritellä (tehdä hyvä käsikirjoitus, ja mikseipä silloin osallistua sillä vaikka Tiina-kisaan). Teos puolestaan, sehän muodostuuHP0-D07
vasta lukijan mielessä, eli lukijan määrittelyihin ja arvottamiseen, asenteisiin tai mihinkään ei voi onneksi kirjailijaNS0-502 puuttua. Kirja lunastuu tai ei, lukijan mielessä
-=-----------------
.646-230ll156-215.70ll650-393
CISA
Also Star Trek Series sell very good because its fan are not only adult, but also elder and children.
Star Trek has 5 series all are very interesting and amazing, it is why Star Trek can last for 5 series.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
While you are suffering from the pregnancy blues, you may get into a better frame of mind by wearing clothes that have funny inscriptions. They not only lighten your mood, but also that of those who read what is printed on your clothes.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..
Your site is good Actually, i have seen your post and That was very informative and very entertaining for me. Thanks for posting Really Such Things. I should recommend your site to my friends. Cheers.
replica Rolex 2009 Collection Watches
Specials Rolex watch
new rolex watches replica
rolex day date president replica
rolex presidential replica
rolex replica watches for women
rolex gold watch replica
rolex oyster perpetual date replica
replica mens rolex
rolex datejust diamond replica
replica rolex ladies watches
replica rolex diamonds watches
replica rolex president gold
replica rolex daytona gold
rolex datejust replica
replica rolex super president
replica rolex daytona stainless steel
day date rolex replica
replica presidential rolex watches
Fake rolex watches