Pistin juttusi omiin my delicio us -tägeihini etiikka-juttuihin. Laittamattomasti kirjoitettu.

Kun on vanhaksi elänyt ja näkee elinaikansa muutokset, ei voi kuin ihmetellä mitä kaikkea ihmiset pitävät itsestäänselvinä oikeuksina.

Samantapainen ajatus kiertää mielessä, kun monet ihmiset halveksivat politiikkaa ja nauttivat samalla eduista, jotka ovat syntyneet yhteisen poliittisen tahdon ja pitkän työn tuloksina.

No kappas vaan. Siinä on yksi varmasti hirveästi toivottu ja odotettu lapsi saatu ja yhtäkkiä onkin huutava vääryys, ettei ikäeroja ja lukumääriä saa satasen varmudella tietää ja päättää.Huhhuh.

Lakihan tulee olemaan ihan perseestä nimenomaan siksi, että luovuttajien määrä romahtaa(ihan ymmärrettävästi) ja lapsettomuus lisääntyy, sekä siksi, että sitten niiden aikuisten lasten kanssa voi tulla hirveitä ongelmia ja traumoja ja selvittelyitä, kun joku sossutäti päättää, että nyt teidän lapselle kerrotaan, ettei se olekaan teidän biologinen lapsi ja annetaan mahdollisuus selvittää vanhempansa. Eikö noidenkin asioiden pitäisi olla perheiden päätettävissä? Siis jos saa lapsen luovutetun sperman tai munasoluejn avulla, niin kai se on vanhempien päätös, kertoako lapselle vai ei.

Minähän olin menossa kovasti joskus munasolujen luovutukseen(vuosia sitten), mutta peruin operaation ja hormonihoidon viime hetkellä, koska en ollutkaan sujut asian kanssa, että mitä jos joskus joku pärähtäisi ovelle tai mitä jos joskus alkaisin itse miettiä sitä lasta ja saisin jonkun pakkomielteen. Eli varmaan ihan hyvä, etten luovuttanut...

-minh-

Tämä kuolemattomuuden oikeus-ajatteluhan on jo olemassa ja nostaa kaiken aikaa terveydenhuollon kuluja. Ihmiselle pitää taata pienikin elämänpidennys, jos siihen jokin mahdollisuus on, maksoi mitä maksoi yhteiskunnalle. Ja lääketehtaat pitävät huolen, että kyllä maksaa. Mutta tämä oikeus on tabu eikä sitä saa kyseenalaistaa.
Kirjoitti vanha, hoitotestamentin tehnyt eukko, joka uskaltaa esittää tämän ajatuksensa vain anonyymisti.

Jos Helsingissä tuulee ja oksa tippuu puusta kävelijän päähän, se on puisto-osaston vika ja vastuulla (ihan oikeasti).

Ennen luonnononnettomuudet ja lasten syntymiset olivat ns. "korkeemmassa käressä". Se oli ennen se...

Juuri näin Kirsti.

Tietysti voidaan myös pohtia sitä, onko lapsettomuus niin kohtalokas sairaus, että sitä välttämättä edes pitäisi yhteiskunnan varoilla hoitaa.

Minusta kun koko lapsettomuuden ongelmassa on lähinnä kyse siitä, että nykyihmisten on niin mahdottoman vaikea hyväksyä sitä että kaikkea nyt ei vaan saa.

Pahimmillaan lapsettomuusongelma sairastuttaa ihmisen psyykkisesti, mutta en usko että lapsen saaminen on se lääke joka sitten tämän spyykkisen sairastumisen parantaa.

Tuskallista tahaton lapsettomuus takulla on ja henkisesti rankkaa, mutta perskuta kun sitä tuskaa nyt on vaan vähän vaikea välttää lapsiperheellisenäkään, jos sattuu olemaan sellanen pää että se kärsii vastoinkäymisistä.

Tätäkään ei pitäisi sanoa omalla nikillään, mutta sanonpahan nyt.

Olen samaa mieltä myös vanhan eukon kanssa.

Ah, ihanaa lukea selväjärkisiä katsomuksia.

Mistä lähtien kuoleminen (tai se ettei synny(tä)) on tosiaan ollut väärin?

Itse kun olen parhaillaan pieniin päin, olen kuullut nyt lukemattomia kertoja kuinka hirvittävää ja traagista olisi jos raskaus menisi kesken tai lapsella olisi joku vamma. Höpö höpö, traagisuus on omassa päässä (enkä tarkoita ettei sitä olisi lainkaan minun päässäni, mutta ei se siellä yhtään fiksumpaa ole kuin muillakaan). Miksi kiintyä niin tiukasti pelkkiin toiveisiin ja odotuksiin? Ei meille ole luvattu yhtään mitään. Silti elämä ylipäänsä on aika päheetä.

Ehkä ihmiset eivät viitsi enää opetella pettymisen, luopumisen, tyytymisen ja hyväksymisen taitoja. Ne ovat mielestäni sellaisia juttuja jotka pitää opetella kasvaakseen kypsäksi aikuiseksi.

Usein juuri pettymyksien läpikäyminen (ja sen hyväksyminen että pettymykset kuuluvat elämään) saattaa ihmistä hedelmällisemmille urille (sanon tämän siitäkin huolimatta että tämä voi kuulostaa joltain kärsimyksen ihannoinnilta). Tuollainen lukujärjestykseen sullottu elämä ei välttämättä jätä niin paljon tilaa luovuudelle ja niille pikku sivuraiteille, joista voi yhtäkkiä löytää elämänsä merkityksen.

Kiitos Kirsi:)

Joo Sylvi, se on aika lailla huolestuttavaakin, että kovalla työllä ansaittuja etuuksia pidetään itsestään selvyyksinä eikä tajuta että niiden puolesta pitäisi edelleenkin vähän taistella, muuten ne hups keikkaa viedään pois.

Minh, lapsen oikeus tietää oma biologinen alkuperänsä on vaikea juttu. Onko oikein salata lapselta, että hänen biologinen isänsä on joku muu kuin se joka häntä kasvattaa? Minulla ei ole asiaan selkeää kantaa, mutta ainakin tällä hetkellä olen enemmän sillä kannalla, että lapsen täytyisi saada tällainen asia tietää. Laki on tässä lähtenyt kai nimenomaan siitä ajatuksesta, että on lapsen oikeus saada halutessaan tietää isän henkilöllisyys. Mutta ristiriitatilannehan tämä helposti on, eri osapuolen oikeudet sotivat toisiaan vastaan. Kenen oikeus on tärkein? Ja miten se oikeus parhaiten toteutuisi?

Aivan Vanha eukko. Kuolemasta on tullut jonkinlainen epäonnistuminen. Lääkitys on mennyt pieleen ja hoitohenkilökunnan toimet eivät ole olleet ajan tasalla jos 100 vuotias ihminen kuolee. Monet omaiset tuntuvat kokevan tällä tavalla.

Lurker, olemme varmaan matkalla amerikkalaistyyppiseen yhteiskuntaan, asianajajilla riittää hommia.

Karpalo, liikakansoitetussa maailmassa on minun mielestäni hulluutta hoitaa ihmisten lapsettomuutta hedelmällisyyshoidoin. Tuskallista tahaton lapsettomuus taatusti on, mutta niin on moni muukin vaiva ja sairaus ja niitä koituu ihmisten kannettavaksi aivan epäoikeudenmukaisessa järjestyksessä. Näin se vain menee.

Anu, elämä on monin tavoin hieno juttu ja se pitäisi tosiaan ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee. Kaikki hyvä on kuitenkin lahjaa.

Allyalias, joltakin psykiatrilta kuulin, että tärkein oppi minkä vanhemmat voivat lapsille antaa, on opettaa näitä kestämään vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Se kuulosti aika ankealta opetukselta, mutta siinä on vinha perä. Siis nimenomaan tuossa, että opittaisiin kestämään vastoinkäymisiä, elämään niiden läpi, jatkamaan elämää ja löytämään siitä iloa vaikka se ei täydellistä olisikaan.

>Pian joku varmaan valittaa, että on kohtuutonta >vanhentua ja kuolla

Kyllä näitä kavereita on löytynyt jo pitkään, tsekkaa esimerkiksi:
http://www.transhumanismi.org/index.php?option=com_content&task=view&id=25&Itemid=41

Minäkin sain laiskaa habitustani sen verran liikkeelle, että otin tähän keskusteluun osaa. Tuli niin pitkä juttu, että tein siitä oikein lastun omaan blogiini.

Nyt, Kirsti, kirjoitit sellaisen postauksen, että kun sen luin, ennen kuin kukaan oli kommentoinut, rupesin heti värkkäämään vastinetta.

Sitten tuli puhelinhälytys ja deletoin vastaukseni. Sitä paitsi se oli niin pitkäkin, että olisi tarvinnut oman fooruminsa.

Olet mennyt yli siitä, mistä aita on matalin. Vain Sylvin kanssa olen samaa mieltä. Mutta hän ei kyllä ottanut tarkkaa kantaa esim. hedelmöityshoitolakiin.

Suurin osa asiasta kirjoittavista ja etenkin päättävistä = kansanedustajamme, vars. miehet, sekoittaa kaiken mahdollisen ja lopuksi vielä sotkee asiaan jumalan tahdon ja "jos lasta ei kuulu, näin on kohtalo määrännyt, ehkä lapsettomat ovat kehnoja tulevia vanhempia" -ajattelun.

Olen ottanut yhteyttä sekä kansanedustajiin että uskonnoliisiin piireihin, ja tietty lääkäreihin ymmärtääkseni asiaa mahdollisimman selvästi.

Ehkä moni meistä on katsonut tällä viikolla päättyneen kolmiosaisen "Isä meidän" filmin, amerikkalaisen moraliteetin.

Ahaa, kiitos anonyymi, pitääkin tutkia.

Hanhensulka, kävin lukemassa postauksesi ja huomaan, että olit vauhdissa.

Liisa, olet siis sitä mieltä, että on kohtuutonta jos ihminen ei saa päättää lapsiensa lukumäärää ja ikäeroa, vai mitä mahdat tarkoittaa? Olet tavoillesi uskollisena taas niin kryptinen ;-)

Kirsti, sinun tekstisi vaikuttaa kevytkamalta luettuani äsken Sulan merkinnät ja katseltuani hänen valitsemaansa siementäjähuiskijan kuvaa.

Tyhjensin äsken itseni Sulan palstalla - tosin luultavasti pitkä vastaukseni ei taaskaan mennyt perille.

Eivät ihmiset voi kontrolloida KAIKKEA. Mutta lasta haluavien mutta eri syistä lasta saamattomien tuska on kamalaa katsella.
Emme me tyydy moneen muuhunkaan tuskaan, koska lääketiede tarjoaa apuaan: migreeni, kuurouden hidastaminen, Alzheimerin taudin hidastaminen, lastensaannin estäminen (pillerit, kondomit, sterilointi), morfiinijohdannaisten käyttö syövässä jne.

Kysymys hedelmöityshoidoissa on myös, miten, missä rajoissa ja millä hinnoilla ne tehdään. Siittiöiden luovuttaminen ei tee miehestä isää.

PS Minä osaan edelleen tarkasti sanoa omien lasteni hedelmöitymispäivän. Merkillistä, eikö?
Minulta vei kohdun munasarjoineen mömmöissä häärivä lääkäri sen ikäisenä, kun nykyisin naiset vasta rupeavat saamaan esikoistaan. Merkillinen inhimillinen erehdys!

Liisa, minun kirjoitukseni pointti oli siinä, onko todellakin kohtuutonta, että nainen jolla on yksi lapsi, ei saa määrätä kuinka monta muuta lasta ja millä väliajoin hän saa, sillä sitä hän tuossa valitti. Mehän emme nyt puhuneet lapsettomien tuskasta tässä.

Minusta on oikein, että tuossa laissa on lähdetty liikkeelle ennen muuta lapsen oikeudesta saada tietää biologiset vanhempansa. En ymmärrä, miksi biologia on niin tärkeä, oma järkeni sanoisi, ettei sukusolujen luovuttajalla ole merkitystä, tärkeä on se joka kasvattaa, mutta käytäntö kuitenkin osoittaa että kyllä biologisen vanhemman löytäminen vain on ihmiselle hyvin tärkeä asia. Joten on minusta oikein, että tämä tarve otetaan vakavasti.

Tuula Tamminen, lastenpsykiatrian professori, selitti tuon biologian tärkeyden Hesarissa 20.1.06 näin:

"Sukusolujen luovuttamista ei pidä eikä voi verrata muiden elinten luovuttamiseen. Sukusolunsa antaja siirtää omat ja lähisukulaistensa ominaisuudet - nykytiedon valossa perintötekijöiden luennan kautta jopa sukunsa kokemuksia - toiseen ihmiseen, omalle biologiselle jälkeläiselleen."

Ja lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo Kodin Pellervossa (10/05), että jokin johdonmukaisuus täytyy säilyttää: "Jos isä on tärkeä, niin sitten se on tärkeä. Tai sitten ei ole tärkeä. Ei voi olla kumpaakin mieltä. - - Semmoista subjektiivista vanhemmaksi tulon oikeutta ei kerta kaikkiaan vain ole."

Nämä kumpikin olivat keskustelua ennen keinohedelmöityslakia, mutta vähän sitä samaa, mistä kirjoitat maalaisjärkisesti Kirsti.

Olen nähnyt monta biologisen isän etsijää - vaikka kasvattaja olisi kuinka hyvä, on vain pakko saada tietää biologinen isä, jos mahdollista.

Kirsti, postauksestasi & sen jälkeisistä viesteistä nousee pohdittavaksi monia kysymyksiä. Lukija voi poimia niistä haluamiaan.

Minä satuin puolestani lukemaan SK:n Ammattikorkeakoulun opiskelijaliitteen. Siinäkin muuan 26-vuotias äiti puhui samasta teemasta: Kun oma lapsi ei olekaan itsestäänselvyys.Hän puhui toiseen tapaan kuin Sinun esimerkkinaisesi.

Nykyisenä minän ylettömänä korostamisaikana on taas painotettu ihmisen biologista perimää. Vain jokin aika sitten nähtiin sekä biologinen että yhteiskunnallinen perimä tärkeiksi. 60-luvulla monet tieteilijät korostivat nimenomaan ihmistä ympäristönsä kulttuurisena tuotteena.

Miksi monet hedelmöityshoidoin aikaansaadut lapset muistuttavat vanhempiaan? Nykyisinkin?

Kaikki lapset eivät meillä - muista maista puhumattakaan - todella ikinä tiedä ns. oikeata siittäjäänsä. Sukututkimus ja albumit ovat hauskoja tutkittavia. Ovat olleet minullekin.

Ja hei, en minäkään koskaan tule tietämään, kuka oli "oikeasti" isoisäni. Mahdollisuuksia on lukemattomasti. Äitini ei siis koskaan tiennyt isäänsä; mummu ei halunnut puhua asiasta, ymmärrettävästi. Raaka homma. (Minulla on muuten melko tarkalleen mummuni nimi.)

Mutta tuo kontrollointipointti on hyvä. Kyllä meistä tähänkin ketjuun (?) kirjoittaneista moni on voinut kontrolloida elämänsä syvällisiä asioita: sterilointi lopettaa lapsiluvun lisäämisen, abortti vie jonkun mielestä elämisen mahdollisuuden ihmiseltä, joka ei vielä kykene edes kysymään mitään.

Olet oikeassa Liisa, mutta ei kai se tee asiaa oikeaksi, että ihmiskunnan historiassa niin monet lapset ovat kasvaneet ilman isää?

Ajatteletko, että jos kulttuuri jotenkin muuttuisi, eikä perimää enää painotettaisi niin paljon, ihmiset lakkaisivat haikailemasta biologisten vanhempiensa perään? Minuakin tämä nykyinen perimän painottaminen ärsyttää, mutta suoraan sanoen uskon, että oma geneettinen perimä on ihmiselle tärkeä joka tapauksessa. Voin tietysti olla väärässäkin, tämä mielikuva minulle vain on muodostunut.

Helmi, noiden biologisen isänsä etsijöiden kommentit minutkin pysäyttivät. Ymmärrän lapsettomien vanhempien tuskan, mutta kyllä biologista isäänsä etsivän aikuisen lapsenkin tuska on aika pysähdyttävä.

Hiukan sydämettömältä tämä keskustelu minustakin vaikuttaa.

Ihmiset ovat kärsineet kaikkina aikoina lapsettomuudesta. Ennen adoptoiminen oli helpompaa. Oli aivan luonnollista, että esimerkiksi yksinäinen, naimaton nainen adoptoi itselleen lapsen. Sellaista ihmistä kunnioitettiin ja pidettiin epäitsekkäänä. Köyhäkin ihminen sai adoptoida. Tuntuu siltä, että luonnollista asiaa - lapsirakkautta - ei enää ymmärretä eikä arvosteta. Se lienee rappeutuneen, kuolevan kulttuurin ominaisuus.

Perinnöllisyys ja ympäristö vaikuttanevat molemmat yhtä paljon. Lisättäköön, että perinnöllisyys vaikuttaa ympäristöönkin. :)

On helppoa sanoa, että kuolema pitää hyväksyä noin vain. Mutta kun hyvin läheinen henkilö kuolee meidän mielestämme ja tilastollisestikin liian aikaisin, tilannetta onkin hyvin vaikea hyväksyä. Suree niitä menetettyjä vuosikymmeniä, joita tämä ihminen olisi voinut elää ja jotka olisimme voineet hänen kanssaan jakaa.

Ihmiskunnan historiassa on nytkin aika, jolloin lapsia ei arvosteta ja jolloin suuri(n) osa ei tiedä isäänsä. On monia kulttuureja, joissa heimo elää ja kasvaa yhdessä, lapset ja aikuiset. Usein naisten tehtävänä on huolehtia heikoista, siis myös lapsista. Kysele siinä sitten, kuka on kenenkin isä ja missä tilanteessa tai millä tavoin lapsi on saanut alkunsa.

"Oman" isän etsintä on vauraissa yhteiskunnissa elävien etuoikeus. Miksi - olisi ihan oma pohdintansa aihe.

Meillä Suomessa on ollut ennen sotia ja niiden jälkeenkin ollut tapana, että taloissa on elänyt monenmoisia lapsia. Heitä on kutsuttu miten milloinkin: osa on ollut isän tai äidin "sivusuhteesta" - yök, mikä nyk. yleinen sana! - syntyneitä, osa erilaisia suojatteja ja sukulaislapsia.

Isäni suvussa on ollut tapana hyöriskellä yhtä paljon itsetehtyjä kuin muidenkin tekemiä lapsia. Se oli Länsi-Suomen rukoilevaisuuden yksi puoli. Niinpä minulla tätä sukua riittää.

Eikö pysäytä toisinaan sekin, että jos meillä ei olisi abortti vapaa, monet lapsettomat saisivat mahdollisuuden todella hartaasti odottamaansa lapseen?
Kuuntelin tässä joskus, kuinka lapsettomuudesta kärsinyt gynekologi ja lastenlääkäri puhuivat surullisina, miten epäoikeudenmukainen käytäntö on: raskaudenkeskeytykset on tehtävä ja laiminlyödyt lapset paikattava, kun samaan aikaan rakastavat ihmiset ottaisivat lapset hoitoonsa ollakseen heille isinä/ äiteinä.

Menee taas liian pitkäksi, mutta yksi vielä tuohon Blogisiskon huomioon:
Perinnöllisyys vaikuttaa ympäristöön. Ja ympäristö vaikuttaa perimään - ajatellaanpa ympäristörikoksia tai hyvässä uskossa (!) tehtyjä rokotuksia tai lääkkeitä.

Kerta vielä kiellon päälle, Blogisisko, tämähän keskustelu ei lähtenyt liikkeelle lapsettomuudesta. Tällä äidillä, johon viittasin, on jo lapsi. Hän vain haluaisi niitä lisää tietyn määrän ja tietyin väliajoin ja häntä harmittaa kun se ei nyt ehkä olekaan mahdollista. En myöskään sanonut, että kuoleman hyväksyminen olisi helppoa, mutta siitä huolimatta me kaikki vanhenemme tai kuolemme, ennemmin tai myöhemmin.

Liisa, totta kai tilanne on nytkin eri suuressa osassa maailmaa ja täälläkin on ollut eri tilanne vielä muutamia vuosikymmeniä sitten. Mutta tätä meidän suomalaista todellisuuttamme tällä hetkellä, emme millään pysty palauttamaan sadan vuoden taakse tai Afrikkaan. Meillä nyt on täällä sellainen päähänpittymä, että biologiset vanhemmat ovat tärkeitä, tähän todellisuuteen nämä uudet lapset syntyvät.

Ja joo jos abortti ei olisi vapaa, saisivat monet hartaasti lasta odottaneet lapsen. Ja vielä useammat, jos kiellettäisiin ehkäisykin.

Minä kyllä ymmärrän, että lapsen saaminen on monille ihmisille biologinen, pakottava tarve ja hyväksyn, että näitä ihmisiä yritetään mahdollisuuksien mukaan auttaa kun kerran teknologia sitä varten on olemassa. Mutta tämähän ei ole mitenkään eettisesti ongelmaton asia. Eri osapuolien oikeudet ovat ristiriidassa toistensa kanssa ja tässähän me nyt sitten käymme keskustelua siitä, kenen oikeudet merkitsevät eniten.

" Meillä nyt on täällä sellainen päähänpittymä, että biologiset vanhemmat ovat tärkeitä, tähän todellisuuteen nämä uudet lapset syntyvät."


No kun meidän todellisuutemme on erilainen. Puhun siis 30 - 40 -vuotiaiden lasta haluavien todellisuudesta. Myös. Koska tunnen heidän lapsellisuuspyrkimyksiään. Myös.

Ja taisin jo aiemmin sanoa, että hedelmöityshoidot eivät ole ongelmaton asia.

Lopun postauksestasi vielä, ennen kuin lopetan.

Vanhentumista vastustaa puolet suomalaisista. Taitaa kiertää adressikin netissä. Varsinkin naisilta odotetaan ensiksi naisellisuutta ja seksikkyyttä, sitten vasta jotain muuta.

Pirkko Arstilan tuomitsi pitkä nettiketju liian vanhaksi tanssimaan televisiossa ja etenkin epäseksikkääksi näyttelemään itseään ohjelmassa.

Vaikea monen on hyväksyä vanheneminen. Miksi muuten kaikenlaiset hömppähoidot, kauneusleikkaukset, stailaukset & oman iän näyttäminen on monelle häpeän paikka? Meillä.

Ja nyt lopetan.

No se on kiinnostavaa kyllä, jos tosiaan on ihmisiä, jotka eivät tiedä biologista vanhempaansa ja joita asia ei millään tavalla vaivaa. Luonnollisestikaan me emme sitten kuule heistä koskaan, koska asia ei ole heille tärkeä. Kiinnostava olisikin tietää, miten monen biologisesta alkuperästään tietämättömän asiat ovat näin onnellisesti.

Briteissä tehtiin joskus anonyymisti tutkimus, kuinka monen lapsen isä ihan oikeasti on se perheenisä. Kävi ilmi, että ei se tenava aina oma ollut... tilastollisesti

Niin, jos ei tiedä, ettei oma isä olekaan oma isä, niin ei asia välttämättä vaivaa. Mutta eihän se oikein eettiseltä touhulta kuulosta, että tällainen asia lapselta salataan, eikä asia muutu hyväksyttäväksi sen vuoksi että sellaista paljon tehdään.

Lurker,
asiat eivät olleet sittenkään noin huonosti, kuin oli tuossa uutisessa, jonka minäkin joskus luin. Suurin osa lapsista on oikeasti oman isänsä biologisia lapsia DNA-tutkimusten mukaan.

Mutta useinhan biologinen isä häipyy ja kasvattajan tehtävät hoitaa ansiokkaasti toinen mies tai äiti yksin - onnellisessa tapauksessa ystävien ja sukulaisten tukemana.

Tärkeintä ovat rakastavat aikuiset, jotka pitävät huolta. Lapsen on hyvä tietää, että on ihmisiä, joille hän on tärkeä ja rakas sellaisena, kuin on ilman erityisiä saavutuksia ja joille voi puhua hyvistä ja pahoista tapahtumista ja saa aina tukea.

En ole tavannut koskaan elämäni aikana ihmistä, jolle olisi yhdentekevää kuka hänen biologinen isänsa (tai äitinsä) on ja onko tämä välittänyt lapsestaan.

Jokaisen isän ja äidin takana on lisäksi suku, johon lapsi kuuluu. On ikävää, jos puuttuu toinen puoli sukulaisista. Siksi jokaisen suvun pitäisi tehdä tässä asiassa parannusta ja ottaa joukkoonsa kaikki suvun jäsenet. Lapset ovat syyttömiä aikuisten sekoiluihin ja riitoihin.






.
.

*häipyy* pitää olla 'häipyy avioliitostakin'

Telkkarista tuli hiljattain minisarja, joka käsitteli lapsettomuutta ja luovuttajia. Sekä ennen kaikkea lääkäriä, joka teki eettisesti hyvin arveluttavia päätöksiä: istutti useita hedelmöitettyjä munasoluja varmistaakseen, että ainakin yksi raskaus toteutuu: toteutui kolme ja mikään vauvoista ei ollut täysin kunnossa. Hän teki myös päätöksen tulevan lapsen sukupuolesta kuin Jumala.

Tanssivalle Harmaalle pantterille:

Se sarja oli "Isä meidän". Olen nähnyt sen kahdesti. Sarjassa toteutettiin kaikki mahdolliset uhkakuvat, joita alkioidensiirtotapauksissa saattaa tulla.
Ja vielä sekin, että lääkäri itse oli kelvoton isä omalle kahdelle biologiselle isälleen. Lopussa sentään oli jonkinlainen happy end muistaakseni liki kaikille onnettomille.

Juuri tähän sarjaan viittasin tuossa yllä. Tehokas tapa manipuloida ja syyllistää, käytti erinomaisesti ja kliinisen oloisesti kuvan keinoin hyväkseen kauhukuvia ja pelkoja.
Ja sai tottakai ajattelemaan - ainakin minut - laajemminkin sitä, mihin tieteen jatkuva kehitys tai "kehitys" voisi johtaa.

(Asiaankuulumattomasti: olen aiheesta kirjoittanut yhden laajahkon fiktion jo kauan kauan sitten.)

Biologisen äidin ja isän etsiminen on tullut mahdolliseksi lainmuutoksella. Koskettavia tapauskertomuksia.

http://www.laborlawtalk.com/showthread.php?t=13006

Kiitokset kommenteista!

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Honda Accord Power Steering Rack
Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.