Olisittepa kuulkaa olleet eilen illalla varttia vailla kymmenen Turussa Mikaelinkirkon edessä niin olisitte nähneet senkin ihmeen, että kansa jonottaa kirkkoon. Meillä oli ollut hilpeä glögijuhla siinä naapurissa ja hieno suunnitelma oli ollut, että ilta huipentuisi kauniimpien joululaulujen laulamiseen. Aloimme hankkiutua matkaan ihan hyvissä ajoin, vaikka porukassa olikin kiihkeä epäilijä joka ilmoitti että turha lähteä kirkkoon niin aikaisin. Vanhukset ovat menneet nukkumaan ja nuorisolla on muutakin tekemistä kuin laulaa joululauluja kirkossa.

Minä olin aikaisemmin illalla miettinyt tykönäni että viitsinkö lähteä kirkkoon lainkaan, en nimittäin muista montakaan joululaulua josta pitäisin. Maa on niin kaunis, on kyllä hieno. On niitä muitakin, mutta kaikki nämä Sylvian joululaulut Ja maas on hanget ja En etsii valtaa loistoa ovat minusta jossain määrin ankeita, niin kuin on tietysti tämä koko kulttuurimme, niin että turha joululaulujenkaan ankeutta on sen kummemmin tässä päivitellä. Ajattelin sitten kumminkin että mikä on vaihtoehto joululauluillalle. No sehän on tietenkin maata sohvalla ja tuijottaa televisiota ja välillä pörrätä netissä, mitä taas viime päivinä ei ole   jaksanut tehdä koska tämä kaamos käy  voimille ja ainoa mikä oikeasti kiinnostaa on suklaa ja muut herkut. Joten hankkiuduin siinä sitten muiden mukana kohti kirkkoa.

Mutta jo kaukaa näimme että kadunvarsi oli täynnä autoja ja ihmiset vaelsivat kohti kirkkoa valtaisana joululaulujennälkäisenä laumana. Kirkon piha oli täynnä väkeä. Jono oli kymmeniä metrejä pitkä ja siinä oli viittä, kuutta ihmistä rinnan ja koko ajan kaikista ilmansuunnista kapusi kohden kirkkoa lisää toiveikasta väkeä. Ja sitten kirkon ovea raotettiin hiukan ja joku huusi jotain, mutta me jotka olimme takana emme kuulleet mitään. Vähitellen levisi taaksepäin tieto että kirkko on täynnä. Siis käsitättekö tätä. Kirkko oli täynnä. Mutta kukaan ei halunnut lähteä kotiin vaan kaikki jäivät odottamaan siinä toivossa että tapahtuisi jokin tilaihme ja meillä olisikin sijaa kirkossa. Odottelimme siinä kymmenisen minuuttia ja koko ajan sinne saapui lisää väkeä. Oven raosta huudettiin taas jotain ja sillon muutamat jo uskoivat ja lähtivät pois. Mekin  annoimme periksi ja menimme naapuriin juomaan punaviiniä ja puhumaan presidentinvaaleista ja temperamenttityypeistä ja mistähän sitä nyt vielä puhuttiinkin. Minä olin ihan oikeasti hiukan pettynyt siksi etten ollut päässyt laulamaan niitä joululauluja. Mutta lohduttauduin sillä että tämän aamun jumalanpalveluksessa olisi jälleen sanankuulijalle yllin kyllin tilaa.