Antamasi linkki ei auennut.

Tulipa kirjoituksestasi taas kerran mieleeni, että lupasin syksyllä sinulle rapoa siitä, kuinka sinun kirjasi, ne antamasi, otettiin vastaan. :) En tullut kuitenkaan tehneeksi sitä ihan tuoreeltaan.

Keskimääräisesti kirjasi otettiin vastaan hyvin. Lapsi ei kyllä innostunut nuortenkirjoista, ajatteli varmaan, että ne nyt ovat sellaista tyttöjen kamaa, mutta minä luin joulun aikaan Miehenvaihtoviikot ja Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin ja tykkäsin molemmista. Erityisesti huumorisi uppoaa minuun.:) Samoin naisten perimmäinen itsenäisyys. He eivät ole mitään perinteisiä sankarittaria vaan pikemminkin naissankareita, toimeliaita, kuten perinteiset miessankarit.

Aloitin myös dekkarisi, kun olin tammikuussa matkoilla, mutta matka oli niin lyhyt, että en ehtinyt ihan loppuun saakka. Onneksi tulee pääsiäinen, jolloin on hyvä keskittyä kaikkiin lukemattomiin ja keskeneräisiin kirjoihin. Niitä on luvattoman paljon .- Mihin se aika oikein hupeneekaan!

Ah, nyt se linkki toimii. Kiitos:)

Kiitos palautteesta Celia. Hauska termi tuo "perimmäinen itsenäisyys", se varmaan on kyllä aika keskeinen juttu minun tyttö ja naiskirjoissani. Siihen olen kyllä tottunut, että pojat eivät kirjoistani innostu. Sitä ilahtuneempi tietysti olen, kun siellä täällä törmäilen nuorukaisiin, jotka eivät ole niitä ylenkatsoneet, vrt tämänpäiväinen postaus :-)

ONNEA ja menestystä!!

Kiinnostava tilanne: Etappisika on moittinut toisia bloginpitäjiä, kun nämä ovat moderoineet blogiinsa tulleita kommmentteja ja poistaneet vaikkapa hänen kommenttinsa. Nyt hän ei anna omassa blogissaan muille mitään mahdollisuutta kommentoimiseen.

Kiitos Thp:-)

Joo Blogisisko, mutta voimmehan me nyt nurista asiasta omissa blogeissamme.

Kauhea häly yhden kommentointimahdollisuuden olemattomuudesta. Eikö niitä kommentointimahdollisuuksia sitten ole jo tarpeeksi? Noh, ihan asiallisesti Etappisika kyllä kommenttilootan puuttumisensa jo Hanhensulallakin esitti paljon ennen näitä nurinoita. Taitaa olla nurinan halu lukuhaluja kovempi.

Jaa niin, onnea Kirstille taas!

Vielä tuohon edelliseen kuitenkin sen verran, että mitä niillä kommenttilaatikoilla on virkaa, kun niitä kommentteja ei näköjään edes lueta.

Onko ollut kauheaa hälyä? Missä?

Kiitos Saara :-) Mutta mitä ihmettä sinä puhut? Eihän kommenttilaatikko sen vuoksi ole olemassa, että joku niitä kommentteja lukisi, vaan sen vuoksi että ihmiset pääsevät sanomaan mielipiteensä.

Blogisisko, minä varmaan hälisen kauheasti.

Heh, no jos edes niitä postauksia sitten luettaisiin :), niin hälyt ja muutkin asiat ikään kuin loksahtavat kohdalleen. Ehkä. Tiedä häntä.

Mutta mitä siitä tulisi jos hälyt ja muutkin asiat loksahtaisivat kohdalleen? Kun niin tapahtuu, tiedämme olevamme kuolleita.

Kertooko kommentit kieltävä blogi siitä, että blogin omistaja haluaa puhua, mutta ei kuunnella? En minä vain tiedä, voihan sille muitakin motiiveja olla.

Jos minä perustaisin blogin, niin haluaisin sinne kommentteja. Minusta olisi tylsää puhua yksinään pelkkään tyhjyyteen niin, ettei kukaan vastaa. Eikä kukaan voisi vastata, jos kieltäisin kommentoinnin.

Mutta jos perustaisin blogin, niin minulla pitäisi olla jotain sanottavaa. Jotain siinä blogissa pitäisi lukea. Sen pitäisi tarjota jotaikin lukijoilleen pähkäiltäväksi - ja sillä pitäisi olla siis jokunen lukijakin. Sitä en tiedä, mistä minä sitä sanottavaa repisin, kun en koskaan ole pitänyt enkä edes yrittänyt pitää minkäänlasta blogia.

En vanno, etten koskaan ryhdy blogin pitäjäksi. Enkä vanno, että joskus jonain päivänä perustan blogin. Vannomatta paras.

Arja, olisihan se tosiaan toivottavaa jos bloggaajalla olisi sanottavaa. Mutta yllättävän hyvin tämä sujuu ilman sanottavaakin.

Kirsti, sulla on sanottavaa. Ehdottomasti on.

Jollei olisi, ei olisi lukijoitakaan eikä kirjoittajia. Tähän blogiin kirjoitellaan vastausviestejä. Ja niitä, jotka lukevat, on aina paljon enemmän kuin niitä, jotka osallistuvat keskusteluihin.

Arja, tietäisitpä vain, miten usein minulla on viimeisen vuoden aikana ollut olo, että mitään sanottavaa ei tähän blogiin löydy.

Heh, Sami on aika poikkeus, en tunne muita romanttisten lehtien ja pokkarien keräilijöitä. Kysyin häneltä joskus, eikö hänellä ole riittävästi romantiikkaa omassa elämässä, mutta ehkä se oli typerä kysymys.

Harmi, että julkkarit tuntuivat sinusta pakkopullalta, toivottavasti en aiheuttanut omalla ex tempore -haastattelullani enempiä lisätuskia! En tiedä, moniko osti kirjan TS:n jutun perusteella - omasta mielestäni se oli harvinaisen tylsästi ja innottomasti kirjoitettu ja mietimme vaimon (joka on freelance-toimittaja) kanssa, että emme edes osaisi kirjoittaa niin tylsästi. Omakehu haisee, mutta niinpä Turun Sanomat onkin aika väsähtänyt lehti. Mutta olipa juttu toisaalta aika iso ja kuvakin oli kolmen tai neljän palstan kokoinen. (Jos kirja olisi helsinkiläinen ja samankokoinen juttu Hesarissa, painos olisi jo melkein myyty. En usko, että TS:lla on samanlaista vaikutusvaltaa täällä.)

Pakkopullamaisuuden syyt ovat yksin minussa, julkkareissa ei ollut vikaa. Minustakin TS:n juttu oli tylsä sen lisäksi, että oli jokseenkin masentava huomata, että olin ainoa kirjoittaja, jonka panoksesta ei katsottu aiheelliseksi mainita sanallakaan... Blogiini on kyllä muutama kerta tultu googlettamalla Viidettä testamenttia, että kyllä kirja joitakin on kiinnostanut.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,