|
|||
 |
|
||
|
07.04.2007 - 11:55
Pääsiäissiivous
tuli tehtyä vähän viime tingassa, eli tänään. Tuossa kun heittelin
tyynynpäällisiä pesukoneeseen, muistelin äitini kertomuksia siitä
millaista pyykinpesu oli hänen lapsuudessaan. Vesi haettiin kilometrin
päästä Kokemäenjoesta, lakanat hierottiin mäntysuovalla käsin kolmessa
eri vedessä, sen jälkeen ne vielä keitettiin lipeässä, minkä
jälkeen ne sitten kuljetettiin joen rantaan ja huuhdottiin. Talvella
touhu oli olettavasti aika koleaa. Äiti kertoi, että välillä kohmeisia
sormia lämmitettiin lipeävedessä.
Arvelin, että lakanoita ei ehkä vaihdettu silloin yhtä usein kuin nykyään. Äiti totesi, ettei varmaan, olisikohan kerran kuukaudessa vaihdettu. Tuli siitä kuitenkin aikamoinen pyykki, kun asiaa ajattelee, heilläkin kahdeksanhenkinen perhe. Sai siinä kuljettaa vettä ja lakanoita ja liottaa käsiään mäntysuovassa ja lipeässä. Ihmettelin miksi lakanapyykki oli niin monivaiheinen. Eikö koskaan tehnyt mieli koettaa, tulisivatko lakanat puhtaiksi esimerkiksi niin, että ne hierottaisiin kerran mäntysuopavedessä ja sen jälkeen keitettäisiin lipeässä. Ei kuulemma tullut. Niin oli aina tehty, että kolmessa eri vedessä hierottiin, naapureissakin kaikki varmaan tekivät samalla tavalla. Tämä järjestys oli iskostunut kaikkien mieleen normina jota ei missään tapauksessa saanut rikkoa. Tuntuu, että jos olisin joutunut hieromaan lakanapyykkiä käsin, hieromiskertojen vähentäminen kolmesta yhteen olisi tullut automaattisesti mieleen ja aivan varmasti olisin sitä myös kokeillut, noudatettiinpa naapureissa millaista pesujärjestystä tahansa. Minua kiinnostaisi tietää, pystyykö joku erottamaan, onko lakana hierottu ennen lipeässä keittämistä yhdessä vai kolmessa vedessä. Tuntuisi uskomattomalta jos pystyisi, mutta toisaalta, mistä tällainen kolmessa eri vedessä hieromisen normi muuten olisi tullut? Onko se ollut hygienian kannalta välttämätöntä? Mietin, että jos pyykinpesu olisi ollut miesten vastuulla, olisiko siihen paneuduttu äitini kuvailemalla ankaruudella. Ossian Kuusinen oli 1800 luvun loppupuolella syntynyt kustavilainen kalakauppias ja kertoo Eva Lettisen toimittamassa kirjassa siitä, miten miesten ja naisten välinen ero näkyy myös yliluonnollisessa maailmassa: Ja halttioi asusi joka talos...ja niit täyry palvel ja kunnioitta, ettei mittä onnettomuut vaa olis tapahtun...Halttija piri semmost komento vähä. Täyry kaik pittä kunnos. Ja jos ol naishaltti, ni se ol vaativaisemp sit ain. Meiänki kyläs, ko siäl kaks talo ol ja molemmis haltia o. Toises ol miäs ja toises nainen. Semmone talo, misä ol naishaltija, ni se ol paljo tommone kerkkemp kaikis, ol pahemp.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  
Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Mulle tuli tuostakin mieleen naispappeuden vastustaminen. Että mistä ne tiukat normit oikein syntyy ja että osaa miehetkin joissain asioissa olla jämptejä.
ettei mittä onnettomuut vaa olis tapahtun...
No, pääsiäisenä onnettomuus kääntyi iloksi. Siis rohkeasti riskejä ottamaan!
Kuulosti sillä tavalla tutulta tämä homma, että meidänkin äiti käytti lipeää lakanapyykin pesuun. Vedet sentäs tuli sairaalan pyykkitupaan.. ei tarvinnut noutaa. Pesukonetta ei ollut, käsipelillä pestiin ja keittopata lämpesi puilla.
Äiti pesi kaksi kertaa vuodessa lakanapyykit - ennen joulua ja ennen juhannusta (voi olla, että muistan väärin, mutta hirveän isot oli aina lakanapyykit)
Hyvää pääsiäisen loppua sulle Kirsti!
Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa sinulle Thp!
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,