|
|||
 |
|
||
|
02.01.2006 - 16:32
Niin & näin lehden pääkirjoituksessa Mikko Lahtinen kaipaa uutta, suomalaista kirjallisuuslehteä, joka J.V.Snellmanin henkeen yhdistäisi kirjallisuuskritiikin ja yhteiskuntakritiikin. En voi muuta sanoa kuin hurraa tällaiselle ajatukselle, koska itseänihän on vuosikaudet ihmetyttänyt ja uuvuttanut kirjallisuuslehtien pyrkimys mahdollisimman tiukasti keskittyä "korkeakirjallisuuteen" ja kirjallisuuskeskustelu on nähty hyvin kapeasti erilaisiin esteettisiin kysymyksiin liittyvänä akateemisena viisasteluna. Mikko Lahtisen kaavailemassa lehdessä ei syrjittäisi mitään kirjallisuudenlajia, eikä painotettaisi vain "hyvää" kirjallisuutta. Yhteiskunta- ja mediakriitikin näkökulmasta katsottuna usein juuri "huono" kirjallisuus on Lahtisen mielestä kaikkein vaikutusvaltaisinta kirjallisuutta. (Sain siis työkalupakkiini yhden hyvän syyn miksi rakkausromaaneja pitäisi arvostella päivälehtien kulttuurisivuilla. Koska ne ovat vaikutusvaltaista kirjallisuutta. Itse tajusin luettuani joulukuun aikana kymmenkunta romanttista romaania, että nehän ovat omalla tavallaan hyvin poliittisia teoksia, ne heijastavat yhteiskuntaa ja naisen asemaa, mutta toisaalta niiden tarinoilla taas puolestaan on vaikutuksensa lukijoiden elämään. Eikä niiden vaikutusvalta katoa sillä että niitä pidetään epäkirjallisuutena. Minusta naisviihteen ja maailman suhteesta pitäisi keskustella. Siis ihan totta.) Lahtinen nostaa esiin myös mediakritiikin, jota suomalaisessa kirjallisuuskeskustelusta puuttuu. Miten median maailma on organisoitu, miten sen organisaatiot ja julkisuuden muodet liittyvät toisiinsa. Lahtinen nostaa esiin Sanoma-WSOY:n ja Yhtyneet kuvalehdet. Julkisuusbisneksessä on ongelmansa. Kirjallisuus riittävän laajasti tulkittuna voisi tarjoa lähtökohdan keskustelulle yhteiskunnan keskeisistä ongelmista. ... Pauliina haastoi minut kertomaan kenen blogia haluaisin tänä vuonna lukea. Onpa vaikea tehtävä. Jos Jumala bloggaisi, olisin aika kiinnostunut hänen blogistaan, mutta ei taida olla odotettavissa. Olen varmaan aika tylsä, mutta siis minua ei mitenkään erityisesti kiinnosta julkisuudenhenkilöiden blogit, ei edes sellaisten ihanuuksien kuin esim. Anthony Hopkins tai Kevin Spacey. Mutta jos äidilläni olisi blogi, lukisin sitä varmasti. Lukisin myös veljeni ja luultavasti kenen tahansa muunkin sukulaiseni blogia. Olen muuten toivorikkaasti odottanut milloin joku sukulainen eksyy tänne, mutta vielä ei ole ollut havaittavissa suurta kävijäryntäystä siitä suunnasta.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  
Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Kirsti, olen samaa mieltä. Lisää vakavaa keskustelua rakkausromaaneista ja niiden merkityksestä. Minusta sinun Nainen joka... sisälsi kaiken hauskuuden lisäksi hyvin vakavaa asiaa rakkaudesta, siihen kohdistetuista odotuksista, hehkutusrakkauden ja arkirakkauden eroista ja niiden merkityksestä ihmisille. Minua jäi myös pohdituttamaan se, että miksi kirjastasi ei ole juuri keskusteltu. Ainesta siihen olisi. Olen aiemmassa keskustelussasi maininnut Niina Hakalahden Hengenahdistusta (nimen taisin silloin kirjoittaa väärin) ja Katja Kallion Kuutamolla hyviksi nykyaikaisiksi naisviihteen edustajiksi. Sinun kirjasi nousee minun listallani kirkkaasti niiden rinnalle. Kaikissa kolmessa käsitellään ihan oikeita asioita, sen huomaa jos ne lukee. Miksi rakkauden kokemuksen käsittely olisi vähäarvoista? Ne käsittelevät myös naisen asemaa niin työelämässä, ystäväpiirissä kuin parisuhteessakin. Kallion kirjasta puhuttiin paljon, Hakalahden kirjasta hieman. En voi välttyä miettimästä onko sinulla väärä kustantaja. Kuinka paljon voimavaroja ja rahoja yhtiö käyttää mainontaan? Tämä on ehkä hieman hävytön puheenaihe, mutta en voinut välttyä asian miettimiseltä kirjasi luettuani. Pidin siitä kovasti ja toivoisin sille paljon lukijoita enkä sano tätä siksi, että luen ja kommentoin blogiasi.
Ostin muuten yhdelle lapsuudenystävälle lahjaksi kirjasi Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin.
En itse asiassa meuhkaa pelkästään sinun puolestasi vaan muidenkin syyttä suotta katveeseen jääneiden hyvien kirjailijoiden puolesta, jotka kirjoittavat erinomaisia kirjoja ja joilla olisi paljon annettavaa lukijoille. Jopa Suomen kokoisessa maassa heitä on paljon. Osaisin itse kirjoittaa heistä listan ja jonkun toisen lista sisältäisi aivan eri nimet. Kirjallisuuden alalla tämä on yksi niistä asioista, joista meuhkaan. Enkä ole edes kirjailija.
Sylvi, eikö olekin hyvä kirja?
Kirjallinen keskustelu käydään tässä ja nyt. On suoraselkäistä toimintaa kehua lukemansa hyvät kirjat verkossa, etenkin jos tuntuu että valtamedia ei sitä tee. Kunnia sille kenelle se kuuluu. Toivotaan siis lukeviakin kirjoittajia blogia pitämään!
Kyllä sinulla varmaan muutenkin on eri käsitys kuin toimittajilla siitä millaisilla jutuilla lehtiä myydään. Lehdet tarvitsevat julkkiksia enkä minä ole sellainen. Sitten tietysti kelpaavat ihmiset jotka onnellisesti surffaavat jonkin trendin aallonharjalla, mutta minä en ole sellainenkaan. Sitten täytyy ottaa huomioon eri mediatalojen ja kustantamojen taloudelliset, kulttuuriset, poliittiset kytkökset, jotka vaikuttavat hyvin paljon siihen kenen kirjasta puhutaan. Tuossa mainitsemassani Niin & näin lehden pääkirjoituksessa selostettiin lyhyesti Bo Carpelanin kirjan markkinointistrategia. Me tietysti mielellämme ajattelemme että hän on esillä kaikkialla koska hän on niin loistava kirjailija. Mutta siis esilläolo ei kuitenkaan välttämättä johdu siitä loistavuudesta vaan suuri kulttuuristaloudellinen keskittymä on siinä takana. Tosin minähän näistä en tiedä, vaan luotan Mikko Lahtisen analyysiin.
Minäkin muuten olen tykännyt Sirpa Kähkösen kirjoista. Omankin toivoni olen pannut lähinnä viidakkorumpuun. Kun nuoret lähettävät sähköpostia ja kyselevät jatkuuko Emma-sarja koska ne ovat maailman parhaita kirjoja, olen onnellinen.
Hauska kuulla, kaukainen "sukulainen". Nyt tietysti mietin kuka mahdat olla.