Joo, tässä kiteytyy voimakas ajatus ja toimee hyvin runona. Älä nyt hyppää ulos liiveistäsi tai muutenkaan riko sukkanauhojasi, mutta minulla on sellainen epämääräinen hytinä, että tämä on "deja vu". Voin olla väärässä, hyvät ajatuksethan tuntuvat kerran kuultuna niin selkeiltä, että luulee niitä itsekin ajatelleensa tai lukeneensa/kuullensa jostakin muualtakin.:)(
Kirsti kirjoitti 24.05.2007 - 15:33
Hanhensulka, olisi kyllä ikävä saada plagiaattisyytökset niskoille kun kerrankin on keksinyt jotain mielestään ihan itse. Yleensä tulee ryövättyä muilta viisauksia minkä ehtii.
Ei ollut syytöksestä ollenkaan kysymys. Jos olisin syytellyt, niin se olisi vähä samanlaista kuin poliitikko syyttämässä muita valehtelusta. Kunhan laiskasti, sukkanauha-ajatusten lomassa, mietiskelin ääneen, tapani mukaan väärässä paikassa. Tämänkin puheenvuoron kirjoitin sanoilla, jotka ovat äitini kielestä plagioituja:)
Joka tapauksessa runosi oli tarkoitukseensa sopiva hieno ajatusyhdistelmä.
Kirsti kirjoitti 24.05.2007 - 16:37
Niin, en minä ajatellutkaan että sinä olisit syyttänyt, mutta siis jos onkin niin että joku suuri ajattelija on jo pistänyt tämän värssyn johonkin syvälliseen kirjaansa, niin joudunhan minä siinä sitten vähän epämääräiseen valoon, missä ei kylläkään ole mitään uutta.
itte kirjoitti 24.05.2007 - 17:01
"Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, luonnon ankara laulu."
Minustakin tuo alku tuntui tutulta. Sitaatti ylhäällä on Eino Leinon "väinämöisen laulun" viimeisestä säkeistöstä. Intertekstuaalisuus lienee edelleen muotia runoudessa, joten olet trendissä mukana. Ja sinähän muuntelit sitä ihan tarpeeksi. Ajatuskin on eri asiasta ja loppu ihan omasi.
Eikä vanhojen runojen tuntija voi joutua epämääräiseen valoon. Ei sitten millään ;)
Kirsti kirjoitti 24.05.2007 - 17:11
Heh, intertekstuaalisuus tuntuisi vaativan että kirjoittaja olisi tietoinen siitä ketä lainailee, mutta joo, tuosta runosta tuo alku on varmaan jäänyt päähän.
"Yksi ylitse muiden" on kyllä niin tavallinen sanonta, että ei siihen voi edes Leinolla ole yksinoikeus:) Tai jos on sen aikanaan lanseerannut, niin hyvin on itänyt.
Muuten vastaisin runoon Helaneksen tavoin.
Lyhyttä ja ytimekästä.(kukakohan senkin on keksinyt).
Tykkäsin.
Kirjallisuus kautta aikain on silkkaa intertekstuaalisuutta, tieten tai tietämättä, mutta olen samaa mieltä SusuPetalin kanssa, lause on niin yleinen, ettei siihen kannata kompastua. Minäkin pidin tästä, filosofinen ja samalla huokaisu - ja asiaa on käsitelty runoudessa aina, lienee yksi mietityimpiä asioita rakkauden ohella.
Joo, tota, pitää sen verran itseään puolustaa, että en tarkoittanut sitä eka värssyä vaan sen ja tokan yhdistelmää, eli kokonaisuutta. Jotenkin ajatus vilistää afoblogeihin tai sinne päin. Leinolta on toki lainattavakin niin paljon kuin kerkiää, intertekstuaalisesti:) Englannissa tekevät samaa Shakespearelle, eikä sen ole kuultu valittavan. Eikä ole aihettakaan, se taisi "lainata" suurimman osan tuotannostaan aikaisemmilta nimettömiltä ja teki yhdistelmistä kuolemattomia.
Tahattomat muistumat muista teksteistä ovat kai kaikille kirjoittajille ominaista kirjoitusprosessia?
Ja vielä Kirstille sen verran, että anteeksi kun rupesin tästä itsetärkeästi urisemaan, jos voisin, deletoisin sen eka kommenttini, mutta myöhäistähän se nyt olisi. Sanat on siitä piruja, että niitä ei koskaan saa takaisin.
Kirsti kirjoitti 25.05.2007 - 07:27
On tietysti mahdollista myös keksiä pyörä aivan itsenäisesti, vaikka se on jo keksitty jossain muualla. Mutta tietenkin sellaista pitäisi välttää. Jätän värssyn nyt tuohon roikkumaan, ilmoittautukoon se, joka kokee itsellään olevan tekijänoikeus tekstiin.
Yksi kirjoitti 25.05.2007 - 09:28
YKSI ON YLITSE MUIDEN
Vain se yksi
on ylitse muiden,
niiden kaikkien muiden,
jotka ovat samaa puuta,
mutta eri osista koottu.
Vain yksi,
vain se yksi ainoa
on ylitse kaiken muun,
kaiken muun mainitsemisen arvoisen.
Ja lopullisen unohduksen,
tuon ihanan unohduksen henkäyksen, tuo tuuli
jostakin kaukaa,
aikojen takaa.
Vain se yksi,
vain se yksi ainoa
on ylitse muiden,
niiden kaikkien muiden.
Hän on kaikkia muita
päätään pidempi.
Ari Vainio/Unikankare, kirjallisuus
Kirsti kirjoitti 25.05.2007 - 11:17
Ahaa, vaan ei selvinnyt vieläkään, että kuka se yksi ylitse muiden sitten oikeastaan on. Kiitos runosta!
Niin, no se taas on osoitus siitä, ettei kukaan kaikilta osin olekaan ylitse muiden.
itte kirjoitti 25.05.2007 - 15:14
Eikös tosiuskovaiselle uskonnosta riippuen joku näistä: Jeesus, Buddha, Krishna, Muhammed sekä hindujen ja new age-ihmisten gurut ole juuri tuota? Ja kun jonkun katsomuksen (buddhalaisen?)mukaan kaikki on lopulta samaa yhtä, niin eivätkö kaikki nuo Jumalan pojat tai profeetat (Muhammed ei kai väittänyt olevansa Jumalan poika) ole silloin se Yksi?
No hemmetti. Tuossahan se on alla selvästi sanottu: Arttukustaa auttaa, kysy mitä vain, Arttu vastaa. Ja näyttää olevan mainos, joten tottahan sen on oltava. (Jos nuo mainokset ovat dynaamisesti vaihtuvia, niin tämä kommentti saattaa näyttää vielä älyttömämmältä kuin se todellisuudessa onkaan, mutta eihän lisä kai pahaa koskaan tee:)
Kirsti kirjoitti 25.05.2007 - 15:33
Kyllä varmaan ITTE, mutta toisaalta tämän yhden suuruuden voi kuka tahansa ateisti milloni tahansa kiistää.
itte kirjoitti 26.05.2007 - 10:47
Niinhän se on Kirsti, jokaisen maailma oman napansa yläpuolella, ja harva aikuinenpa antaa muiden arvojaan ja uskomuksiaan pahasti sotkea. Mutta tuohon kysymykseen ei kai voi olla vastausta muilla kuin tosiuskovaisilla.
Äiti tietenkin on jokaiselle jonkinlainen erityisihminen. Miten runon ylivertaisuus pitäisi ymmärtää? Isäkin, yleensä. Pienenä uskoin, että isäni on suurin ja voimakkain ja valmis pelastamaan minut mistä tahansa. Onneksi en koskaan joutunut tilanteeseen, jossa olisin pakosti joutunut pettymään.
Kirsti kirjoitti 26.05.2007 - 21:15
Joo ITTE, se on tavallaan kriisin paikka, kun joutuu huomaamaan, etteivät vanhemmat olekaan sellaisia kaikkivoipaisia ihmeolentoja jotka pystyvät mihin tahansa.
Kiitokset kaikille kommentoijille!
Joka tapauksessa runosi oli tarkoitukseensa sopiva hieno ajatusyhdistelmä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, luonnon ankara laulu."
Minustakin tuo alku tuntui tutulta. Sitaatti ylhäällä on Eino Leinon "väinämöisen laulun" viimeisestä säkeistöstä. Intertekstuaalisuus lienee edelleen muotia runoudessa, joten olet trendissä mukana. Ja sinähän muuntelit sitä ihan tarpeeksi. Ajatuskin on eri asiasta ja loppu ihan omasi.
Eikä vanhojen runojen tuntija voi joutua epämääräiseen valoon. Ei sitten millään ;)
Muuten vastaisin runoon Helaneksen tavoin.
Lyhyttä ja ytimekästä.(kukakohan senkin on keksinyt).
Tykkäsin.
Tahattomat muistumat muista teksteistä ovat kai kaikille kirjoittajille ominaista kirjoitusprosessia?
Ja vielä Kirstille sen verran, että anteeksi kun rupesin tästä itsetärkeästi urisemaan, jos voisin, deletoisin sen eka kommenttini, mutta myöhäistähän se nyt olisi. Sanat on siitä piruja, että niitä ei koskaan saa takaisin.
Vain se yksi
on ylitse muiden,
niiden kaikkien muiden,
jotka ovat samaa puuta,
mutta eri osista koottu.
Vain yksi,
vain se yksi ainoa
on ylitse kaiken muun,
kaiken muun mainitsemisen arvoisen.
Ja lopullisen unohduksen,
tuon ihanan unohduksen henkäyksen, tuo tuuli
jostakin kaukaa,
aikojen takaa.
Vain se yksi,
vain se yksi ainoa
on ylitse muiden,
niiden kaikkien muiden.
Hän on kaikkia muita
päätään pidempi.
Ari Vainio/Unikankare, kirjallisuus
Äiti tietenkin on jokaiselle jonkinlainen erityisihminen. Miten runon ylivertaisuus pitäisi ymmärtää? Isäkin, yleensä. Pienenä uskoin, että isäni on suurin ja voimakkain ja valmis pelastamaan minut mistä tahansa. Onneksi en koskaan joutunut tilanteeseen, jossa olisin pakosti joutunut pettymään.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
how to get pregnant
Dallas life insurance