Veden poika ja palatsin hiljaisuus saivat minut kyynelehtimään ihan kauheasti. Fargo oli loistava, mikä sen raskaana olevaa poliisia esittävän näyttelijän nimi on. Minusta se on aivan ihana. Siitä tulee mieleen jotenkin kauhean moni suomalainen nainen...
Magnoliassa oli kurkkua kuristavia kohtauksia, mutta myös jotenkin liikaa kaikkea, vaikea sanoa. Oli kai se sitten hyvä, jos liikutti niin kovasti paikoitellen.
Edellisestä postauksestasi ja oudoista tavoistasi mua nauratti ihan mielettömästi tuo itsekseni tanssiminen ilman musiikkia, rytmikkään kiroilun ja hiusten repimisen tahdissa:) Hieno tapa!
-minh-

Se on totta, ettei Magnolia auennut yhdellä katsomisella. Minulle se oli heti ekalla kerralla nautittava kokemus, mutta aloin tajuta sitä kunnolla vasta katsottuani sen useampaan kertaan.

En minäkään muista sen näyttelijän nimeä, mutta hän on kyllä loistava.

Joo, kiroilun säestyksellä tanssiminen on kai jotain nimettömän levottomuuden ja ahdistuksen purkamista. Mutta teen sitä vain ehdottomassa yksinäisyydessä. Miehenikään ei tiedä että minulla on tällainen tapa.

Frances McDormand, elokuvan ohjaajan, Joel Coenin, vaimo.

Magnolia on mahtava. Tykkäsin myös Paul Thomas Andersonin seuraavasta leffasta, Punch-Drunk Love.

7 päivää on pornolehti - sosiaaliporno-sellainen, ja kaikki, mikä liittyy "hävyn" (siveyden ja häpeän) alueeseen kiinnostaa ilmeisesti meitä kaikkia aivan määrättömästi.
Olemmehan jatkuvassa kiimassa eläviä eläimiä...

Olemme himomme orjia, ja siihen kun sitten liitetään toisten heikkouksille hekottelu (vahingonilo) tai joittenkin sankareiksi korottaminen (jopa samassa tyypissä kuten Matti N.), niin asia on selvä.

Mikään oikea älyllinen keskustelu ei voi elää tällaisessa ilmapiirissä - paitsi ehkä tarkoin harkittuna kyynisyytenä.

Myönnän kyllä, että pidän eräänä sivistyneisyyden merkkinä sitä, ettei kajoa sormellakaan iltalehtiin, mutta samalla totean heti perään, että kyllä minuakin kaikki "kiihottava" kiihottaa.
Ja miksi ei?

Mikä sitten erottaa minut tavallisesta iltalehtirahvaasta on se, että voin alati vaihtaa puolta - olla sekä ironinen että itseironinen (täysin omilla ehdoillani) ja siihen ei edes iltalehtien päätoimittajilla tulosvastuuvelvoitteessaan ole mahdollisuutta eikä välttämättä ehkä kykyäkään.

Vain ehdoton päätös olla hyväksymättä yleistä mielipidettä tai edes omia tuntemuksiaan muuna kuin eräänä vaihtoehtona monien joukossa, antaa ihmiselle vapauden mediasaastan vallasta!

Sen verran kuitenkin on syytä lisätä, että moraali EI ole minulle perusteiltaan relativistinen tai edes pluralistinen asia, vaikka sen eri käytännöt muuta osoittaisivatkin.
(Olenko ristiriidassa itseni kanssa? Jos olen, niin kaikki on hyvin!)

Mutta tämänkin pyrkimyksen siveellisyyteen - "perushyveiden" korostamiseen - joku 7 päivää-lehden kaltainen "huono" porno turhentaa.

Siksi se turhentaa myös dialektisen paatoksen, joka sokraattiseen ironiaan - tuohon ajattelemisen perusparadigmaan väistämättä liittyy.

7 päivää on "dogmaattinen" julkaisu.
Dogmin voimme ymmärtää joko ajattelua integroivaksi, aksiomaattiseksi perustaksi tai sitä latistavaksi tyhjäkäynniksi.

7 päivää edustaa taatusti vain jälkimmäistä käsitystä dogmaattisuudesta.

Aijaa, kiitos Haa. Mainitsemaasi elokuvaa en ole nähnyt, mutta täytyy vartioida, katson jo osuu kohdalle.

Rauno, kirjoitit näin:"Mikä sitten erottaa minut tavallisesta iltalehtirahvaasta on se, että voin alati vaihtaa puolta - olla sekä ironinen että itseironinen (täysin omilla ehdoillani)." Oletko varma, että tämä erottaa sinut tavallisesta iltalehtirahvaasta? Entäpä jos onkin niin, että juuri se yhdistää sinut tavalliseen iltapäivälehtirahvaaseen? Ehkä lopultakin vähemmistö törkylehtien lukijoista on niitä jotka intohimoisesti tonkivat pelkkää törkyä vailla muita pyrkimyksiä? Ehkä niiden suuri levikki selittyy juuri sillä että suuri osa meistä ihmisistä on sekä pyhiä että pahoja. Samalla kun kurotamme kohti tähtiä, tekee välillä mieli nuuhkia paskaa.

Täytyy Kirsti todeta, että sinulla erittäin hyvä elokuvamaku, koska listastasi löytyy Seksiä, valheita ja videonauhaa ja ihana Maurice :)

Frgo on hyvä leffa, sanon näin vanhana Coen veljesten fanina. On totta, että Frances McDormand tuo suomalaiset naiset mieleen. Sksiä, alheita ja viedeonauhaa on tunnelmaltaan hieno. Tunisialaisista olen ehä nähnyt Palatsin hiljaisuuden tai sitten sekoitan sen johonkin toiseen, pitää pitää niitä silmällä.

Punch-drunk love oli minusta outo, mutta ei sillä tavalla kiehtovasti kuin Adaption. Minun versioni tai The Royal Tenenbaums.

Kirrrrsti.

Miten on mahdollista, että osaat latistaa asian kuin asian tykkänään banaaliksi? (Ehkä minun pitäisi kadehtia sinua..?)

*
Et lukenut/ymmärtänyt juttuani loppuun asti.
Lopussa annettu dogmaattisuusmääritelmä selittää "pyhiä ja pahoja"-klisheesi ainakin noin yleisesti ottaen.

Veivaat tätäkin asiaa sietämättömällä tavalla vailla edes yhtä selkeää pointtia!

God - tätäkö on naisten suuri viisaus?
Kun minä puhun itseironisesta omien intressieni ylittämisestä, se ei tarkoita sitä, että lankeaisin itseni ulkopuolelle.

Se ei ole samaa kuin iltalehtien lukijoitten (noin yleisesti) uteliaisuus/lattea monimielisyys/yksimielisyys-intressi (a´la Heidegger).

Mutta tätä sinä et ole ymmärtänyt, vaan jauhat taas sitä samaa omaa, kun vaan nyt pitää jauhaa.
Kun se on niin mukavaa ja sosiaalista...

Vittu teidän naisten kanssa! Ei tolkun häivää mielipiteissä!

Tarkennettu versio lisäyksillä löytyy omasta blogistani.

Rauno kulta, ehkä sinun sitten pitäisi selittää tämä asia niin kuin puhuisit kuusivuotiaalle. Turha minulle on raivota jos en yllä sinun suurenmoiselle henkiselle tasollesi, en minä siitä sen viisaammaksi muutu.

Tui, minä en oikeastaan ole muista Coenin veljesten leffoista tykännytkään. Esim. se Voi veljet missä lienet. En käsitä.

K.

En minä ole kulta. Minä olen perkele!

Onpas herra Rauno Räsäsellä taas kommentteja. Kaikkea sitä näkeekin. Tuosta Kiiltomadon keskustelusta tuli taas sellainen olo että jotkut ihmiset ne ilmeisesti kokevat olevansa todella ihmeellisiä kun heillä on varaa niin sydämensä pohjasta halveksua muita. No en sano enempää koska olen tyhmä.

Kiitos Manteli. Saat minulta - hmmm...kymmenen pistettä...
(Minulla näitä pisteitä kyllä riittää...sekä miinus että plus alkuisia...)

Ilmeisesti keskustelijoiden joukossa on paljon pitkälle edenneitä kirjallisuustieteen jatko-opiskelijoita joilta ei välttämättä löydy ymmärrystä ihmisille joiden varsinainen elämäntehtävä on muualla, mutta jotka kuitenkin ovat kiinnostuneita kirjoista ja haluavat lukea kirjoja.

ööö, siis viittasin tuohon kiiltomadon keskusteluun, en tähän.

Hei Kirsti.
Fargon olen katsonut useaan otteeseen ja nauttinut... samoin Magnolian, joka on hiukan vaikeampi tapaus. Sinulla on hieno lista.

Olipa kiva aihe.

Kun olin kesät töissä tienaamassa opiskelurahoja 60-luvulla (kun ei ollut lainoja sen paremmin kuin asumistukia kuin opintorahaakaan) Tukholmassa, niin tutustuin siellä ensimmäistä kertaa iltapäivälehtiin. Ehkä meillä Porissa ei Ila-Sanomia myyty, vai ilmestyikö se jo silloin?

Aftonbladet oli mielestäni sivistyneempi, Expressen oli keltaista lehdistöä, joka termi muistaakseni lainattiin Briteistä.

Sitten tulin maailmaa kiertäneenä takaisin muutaman vuoden kuluttua ja meillä oli Ilta-Sanomat ja vähän sen jälkeen Iltalehti. Minusta kummatkaan eivät olleet yhtä sivistyneitä kuin Aftonbladet, mutta kaverit jotka edelleen ramppasivat Porin ja Tukholman väliä sanoivat että Aftonbladet on mennyt huonommaksi. Mutta Ruotsia taidettiin matkia monella tapaa silloin.

Ei kai minun tarvitse hävetä sitä, että etsin kirjallisuus- ja kulttuuripalstoja. Ei kai minun tarvitse hävetä sitäkään, että on huono olo, kun suomalaisissa iltapäivälehdissä ei enää kulttuuriosastoja ole. Kun se on se syy, miksi en kykene niitä ostamaan.

Kuuluminen rahvaaseen tai ei? Oma kokemukseni, elämänmittainen, on kyllä ulkopuolisuus ja siksi kai minä Kirstin palstaakin luen, koska se tuntuu kotoisalta ja lämpimältä kuin muinoin isovanhempien tupa. Vaikkapa tämmöisillä hirmupakkasilla sai istua ison valkean edessä ja kuunnella kun kyläläiset puhuivat.

Edes sähköä ei ollut ennen kuin vuonna 1955.

Mutta ne tarinat varmaan saivat osaltaan minut lukemaan, sitten katsomaan elokuvia, sitten perustamaan jatsareita, sitten nuorisoteatteria ja vaikka mitä, sitten kun olin joutunut sen viattomuuden piirin ulkopuolella.

Täsmälleen ottaen sitä viattomuutta tuskin koskaan olikaan. Suojelivat vain lasta.

Mutta Fargon meiningissä on paljon aivan oikeata viattomuutta, pidin siitä samoin kuin muutkin täällä. Ja huomasitteko, että porukka oli amerikanruotsalaisia? Se kuului aksentissa, raitilla joku puhui ihan selvää ruotsiakin, vanhemmat miehet.

Terv.

Ripsa

Mietin kyllä, että mitä murretta ne Fargossa puhuivat.

En muuten tiedä milloin iltapäivälehdistö rantautui Suomeen. Minun puolestani olisi saanut jäädä rantautumattakin, en varmaan olisi ymmärtänyt kaivata, enkä kaipaa vieläkään. Kulttuuripalstoja saisi olla lehdessä enemmän ja minun mielestäni ne tietysti saisivat olla sisällöltään vähän erilaisia, koska minua kiinnostavia kirjoja niissä esitellään kovin harvoin. Vai onko tämä jokin universaali kokemus, sitäkin tulin nimittäin miettineeksi. Ehkä kaikki lehtiä selaavat kokevat, että niissä lopultakin on aika vähän itseä kiinnostavaa aineistoa.

Kiva kun käyt täällä Ripsa, on suuri kunnia tulla verratuksi isovanhempiesi tupaan. Minullakin on ulkopuolisuuden tunne ollut yksi elämän suuria teemoja. Kun kohtaa ymmärrystä ja voi jakaa kokemuksiaan, ulkopuolisuudentunne vaimenee hetkeksi.