|
|
|||
|
17.06.2007 - 17:23
Tietokoneeni
on hajoamassa. Se sammuu välillä itsekseen ja sitten se ei käynnisty.
Käyn tunnin välein napsuttelemassa sitä käyntiin, mutta ei onnistu, ei
onnistu, ei onnistu, kunnes sitten yhtäkkiä jälleen onnistuukin. Mutta
sitten kun koneen on saanut päälle ja ohjelmat alkavat pyöriä,
virustarkistukset on tehty, niin sitten se meneekin juntturaan, eikä
suostu tekemään mitään, ei edes sammumaan. No sitten vaan töpseliä irti
seinästä ja sitä rataa ja olen aika kyllästynyt nyt tähän touhuun. Kone
on neljä vuotta vanha ja minä olen sitä mieltä, että se olisi kyllä
saanut kestää hiukan pitempään, mutta kun ei niin ei. Tietokonekauppaan
tästä on lähdettävä ja sitten etsittävä joku joka asentaa
nettiyhteydet, sillä minullahan ei hermo riitä sellaiseen. Tähän
koneeseen kun aikoinaan asennettiin nettiyhteyksiä, tässä oli kymmenen
virusta jo siinä välissä, kun asentaja nyppi virusohjelmalevykettä ulos
muovikuorista. Sitten hän askartelikin pari tuntia virusten poistamisen
parissa ennen kuin sai viruksentorjunaohjelman asennettua. Niin että
jos huomaatte ettei minusta kuulu mitään, niin silloin tämä kone on
varmaankin lopullisesti posahtanut.
Minulla olisi ollut kaikenlaista sanottavaa tuohon alapuolella käytyyn keskusteluunkin, mutta en pysty keskittymään, koska pelkään, että tämä kone voi pimentyä millä hetkellä tahansa. Sen minä nyt kuitenkin voisin kirjoittaa ikään kuin jatkoksi tuolle edelliselle postaukselleni, että on tärkeä erottaa uhrin osallisuus uhrin syyllisyydestä, siis siitä että asia olisi uhrin vika. Kun puhuin uhrin osallisuudesta, jotkut tuntuivat ajattelevan, että osallisuus tarkoittaa samaa kuin syyllisyys. Että jos myönnämme uhrien olevan jotenkin osallisia tapahtumissa, se antaisi kiusaajille valtakirjan jatkaa omaa toimintaansa. Mutta osallisuus ja syyllisyys eivät ole sama asia. Samalla kun teemme kaikkemme estääksemme kiusaajia kiusaamasta tai raiskaajia raiskaamasta jne, voi olla suotavaa valistaa myös uhreja siitä kuinka he omalla toiminnallaan voivat välttyä uhriksi joutumiselta. Muistan muuten, että koulukiusatuillekin järjestettiin itsepuolustuskursseja. Kiusattuja opetettiin sanomaan oikein tylyllä äänellä: Mitä se sulle kuuluu, pidä huoli omista asioistasi!
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
(Mutta minähän olen vain sisältöjen asiantuntija tietokonepuolellakin, en raudan; en edes ohjelmistojen.)
Kirsi, on tässä koneessa kuitenkin ollut jo pitkään muitakin vikoja, se on ilmoitellut tuhoutuneista sektoreista jo vuoden päivät ja tuuletin ei toimi. Vai johtuisiko tuulettimen toimimattomuus siitä paristosta? Minulla on se käsitys, että neljän vuoden vanha kone on ikäloppu, eikä sitä kannata korjata, mutta ehkä minut on tosiaankin vain tehokkaasti aivopesty.
Karpalo, se oli minulle tärkeä käsitteellinen oivallus, kun tein tuon eron syyllisyyden ja osallisuuden kesken. Mutta en kyllä keksinyt sitä itse, tuli taustalta vähän infoa asiasta:-)
Meillä päin löytyy erilaisia yhdistyksiä, jotka edulliseen hintaan korjailevat koneita - olisiko Turuus sellaista. esim. Sininauha, työttömien yhdistys jne...
Ainakaan lapsella ei ole vastuuta siitä, että häntä kiusataan. Tässä on jälleen tilanne, jossa lapselta saatetaan vaatia liikaa.
Aikuinen on eri asia, mutta siinäkin on vaikeita tilanteita. Kun työpaikkoja on vähän, ei ole helppoa lähteä kävelemään, jos juuri esimies on kiusaaja. Johtavassa asemassa oleva henkilö on usein kerännyt ympärilleen samanmielisiä ihmisiä. Kiusattu on usein todella yksin. Vain oma perhe ja ystävät voivat usein auttaa.
Blogisisko, on selvää, ettei tuollaista asiaa kannata ulkopuolisen mennä sanomaan uhrille, sellaisesta ei ole apua. Kysymyshän on kuitenkin siitä, että uhria pitäisi pystyä auttamaan, ei enää enempää nujertaa. Mutta jos ollakin tavalla uhrille voisi oivalluksena tarjota kokemuksen siitä että omalla toiminnallaan voisi auttaa omaa tilannettaan. Tämähän tulee aika lähelle sitä, mistä sosiaalipedagogit puhuvat kun he puhuvat uhrin "valtaistamisesta" tai "voimaannuttamisesta".
Empower= voimaannuttaa, valtauttaa, lisätä toisen oman voiman tunnetta. Ei vain pelkkä käsite, toimiva juttu. Työmenetelmiä ja metodeja ison paletin verran, kokemuksieni mukaan toimii. Hyvin. Ei vain valtaista vaan myös vastuuttaa, antaa uusia näkökulmia ja vapauttaa kehämäisistä sortotilanteista.
Lisäyksenä vielä:
Mikäli siis itse haluaa vapautua, koska ihmisten välillä voi olla myös näin: sadisti etsii/löytää masokistin ja päinvastoin. On siis niitäkin aikuisia, jotka tykkäävät 'kipeistä' ihmissuhteista ja kivun tuottamisesta (toisinaan niihinkin törmää).
olen täysin samaa mieltä siitä, että jotkut näyttävät viihtyvän kipeissä suhteissa. Se on ulkopuoliselle usein mysteeri. Se näyttää olevan kuin huume, josta he eivät pääse eroon. (Tottunut lapsena siihen, että sillä tavalla saa huomiota ja rakkautta? Kulttuuri-ilmiö?) Auttaako terapiakaan heitä?
Miksi nainen alistuu esimerkiksi väkivaltaisen tai kroonisesti uskottoman miehen valtaan? Omituisinta on, että tällaisia naisia saatetaan ihailla (Frida Kahlo, Simone de B.)
Tässä blogissa kirjoitettiin kuitenkin lähinnä lasten keskuudessa tapahtuvasta kiusaamisesta. Kyllä siinä täytyy aikuisten toimia, jotta kiusaaminen loppuu. Mutta hyväksyvätkä aikuiset ehkä tiedostamattaan "erilaisen" kiusaamisen? Jos he eivät sitä hyväksy, heidän luulisi toimivan ripeästi kiusaamisen lopettamiseksi.
Monesti lapset vaikenevat, kertovat vasta aikuisina siitä, että heitä kiusattiin. Häpeäövätkö he kiusatuksi tuloaan? Johtuuko tämä siitä, että vahvoja ihaillaan ja heikkoja väheksytään? Eikö ihminen saa olla herkkä ja ohutnahkainen? Pitääkö kaikkien tulla koviksiksi?
Blogisisko, minun ei muuten ollut tarkoitus kirjoittaa pelkästään lasten kiusaamistilanteista, käytin niitä esimerkkinä ja toin rinnalle aikuisten työpaikkakiusaamiset. Minulle oli tavallaan yllätys, että keskustelussa keskityttiin nimenomaan lapsiin. Ja kyllä kiusatuksi joutumisesta on tosi nolo puhua kenellekään, siitä mieluummin vaietaan, jos vain voidaan. Toinen syy vaieta on siinä, että lapset saattavat epäillä vanhempien asiaan puuttumisen ainoastaan vaikeuttavan omaa tilannettaan. Näin siinä ohjaamassani lapsiryhmässäkin sanottiin. Vanhemmat soittavat opettajille, opettajat puhuvat luokalle, välitunnilla kiusattu höyhennetään siitä hyvästä että on mennyt kantelemaan.
Hotanen, en tiedä kuinka voisin ymmärtää sinua oikein, mutta päänuppisi näyttää tosiaan toimivan aika samalla tavalla kuin koneeni:-)
Minulla aina joskus on ollut pieniä pyrkimyksiä soveltaa hänen ajatuksiaan käytäntöön joissakin kirjoittajaryhmissäni, mutta pelkkää harrasteluahan se on ollut.
Etkös sinä ole ohjannut elämänkertakirjoittajia? Jo se, että kirjoittaa oman tarinansa ja löytää sille sanat on voimaantumista - usein, ei aina tietenkään. Kirjoittaminen voi hyvinkin voimaannuttaa kirjoittajaansa...tärkeätä työtä siis.
Palin zon, olen tosiaan huomannut, että ongelmat vähenevät, kun en päästä konetta kuumenemaan. Halpakaupasta saa kuulemma muutamalla eurolla irtotuulettimia jotka ajavat saman asian. Yritän nyt päästä näillä keinoilla lomien yli.
Mielenkiintoinen ajatus tuo, että kirjottaminen voimaannuttaa kirjoittajaansa. Näin epäilemättä voi olla. Uskon, että usein onkin.
Kirjoittaminen voimaannuttajana saa kuitenkin miettimään myös sitä, voisiko kirjoittamisella olla päinvastainen vaikutus joissain tapauksissa.
Minusta niinkin voi olla. Kaikki kirjoittaminen ei voimaannuta. Jos kirjoittaa niin, että kaivaa itseään yhä enemmän suohon, ei voimaantumisesta ole tietoakaan. Kirjoittamalla voi päästä omista voimavaroistaan eroon ainakin siten, että yrittää löytää yhä lisää selityksiä jollekin onnettomalle tilanteelle. Lopulta selityksiä kertyy niin painava pino, ettei enää jää tilaa sille, että uskoisi muutoksen mahdollisuuteen.
Kirjoittaminen ja sen prosessi voi olla kirjoittajalleen sekä lukijalle voimaannuttava kokemus, mutta samalla kirjoittavan minän ulkopuolella voi olla paljon voimia/tilanteita, jotka painavat tai 'prässäävät' tai puristavat alleen niin kyllähän siinä tekemisen ilo ja voimat katoaa.
Ilmanmuuta. Näin on. Kehua ja kannustaa pitäisi enemmän.
"jotkut näyttävät viihtyvän kipeissä suhteissa. Se on ulkopuoliselle usein mysteeri. Se näyttää olevan kuin huume, josta he eivät pääse eroon. (Tottunut lapsena siihen, että sillä tavalla saa huomiota ja rakkautta? Kulttuuri-ilmiö?) Auttaako terapiakaan heitä?"
Mielestäni viihtyminen on väärä sana kuvaamaan vääristyneissä ihmissuhteissa elämistä. Kyse on pikemminkin kykenemättömyydestä, tietämättömyydestä, sosiaalisten taitojen puutteesta - ainakin uhrin kannalta tarkasteltuna. Sadistin kannalta en osaa tarkastella kipeitä - sairaita - suhteita. Väkivalta astuu esim. parisuhteeseen hiljaa hivuttamalla, ensin henkisenä väkivaltana, nujertamisena, sitten tulee myös fyysinen väkivalta.
Vallankäyttäjä saa uhrin itsetunnon nujertumaan erilaisilla kontrollikeinoilla. Niinpä uhrin saattaa olla vaikea lähteä pois. Kyse on aivopesusta. Toisinaan sadisti -masokisti -parien käytös on lapsuudenkodista perittyä (puhutaankin väkivallan periytymisestä), toisinaan uhri joutuu yllättäen sadismin kohteeksi.
Ja kyllä terapia auttaa uhria, mikäli hän on hoitomyönteinen. Ehkäpä se voi auttaa myös väkivaltaista, en ole varma.
Kun joutuu väkivallan uhriksi hiljaa hivuttamalla, ei aina ymmärrä tai edes huomaa olevansa väärin kohdeltu.
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
best vinyl windows
trivselsundersøgelse