Kirjailijan häiriöklinikka

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Outoja havaintoja + meemi

27.01.2006 - 15:31

Tällä viikolla olen nauttinut kirjoittamisesta. Olen ihmetellyt tarinaa jota kirjoitan. En vielä tiedä mistä se kertoo. Availen ovia merkillisiin huoneisiin ja hämmästelen löydöksiäni. Olen innoissani ja samalla huolestunut. Miksi minä kirjoitan tällaista? Miksi minä ajattelen tällaisia asioita? Uskonko minä oikeasti, että jollekin voisi tapahtua näin? Välillä saan itsekurikohtauksen. Enhän minä voi kirjoittaa tällä tavalla. Enhän minä voi uskoa tämmöiseen, edes kirjoittaessani. Jokin ikävä ääni sisälläni kuiskaa: Mitä ihmisetkin sanovat jos sinä kirjoitat näin. Kukaan järkevä, sivistynyt ihminen ei kirjoita tuolla tavalla. Jätän äänet omaan arvoonsa. Tärkeintä on, että olen saanut kontaktin johonkin sellaiseen kätkettyyn osaan minussa, jonka olemassaolon olen aavistanut, mutta joka on ollut niin itseensä käpertynyt ja pelokas, ettei ole aikaisemmin suostunut löydettäväksi.

Jotenkin tämä liittyy siihen, että olen alkanut ajatella eri tavalla. Se on tapahtunut vähitellen. Prosessi on ollut meneillään jo pitkään. Oikeastaan siitä asti kun monta vuotta sitten kirjastossa käteeni sattumalta osui kirja Vankileirit Suomessa. Poimin sen käteeni, avasin, ja silmiini osui kirje, jonka isoisäni oli kirjoittanut 80 vuotta aikaisemmin. Kummallinen sattuma. Mitätön asia maailman kaikille muille ihmisille, mutta minun maailmani tuo kirje mullisti. Asiat eivät aina ole sitä miltä ne näyttävät.

Olen lakannut uskomasta sattumiin. Minulle henkilökohtaisesti ei enää ole olemassa sellaista asiaa kuin sattuma. Teille muille saattaa olla, enkä kiellä sattuman merkitystä teidän elämässänne. Sanon vain, että minun elämässäni ei ole tilaa sellaiselle asialle kuin sattuma. Johtopäätös ei tietenkään ole seuraus tuosta yhdestä merkillisestä kirjeestä, joka on nytkin silmieni edessä tässä pöydällä, vaan sen jälkeen elämässäni on tapahtunut monia ihmeellisiä asioita joiden olen ensin melkein antanut livahtaa käsistäni koska en ole heti tajunnut niiden merkitystä. Mutta havahtunut kuitenkin viime tipassa, ojentanut käteni, sanonut: hei, älä mene.

***
Tui haastoi meemiin

1. Neljä työtä, jotka minulla on ollut elämäni aikana: lastenhoitaja, siivooja, maalari, kulttuurisihteeri
2. Neljä elokuvaa, joita voin katsoa uudestaan ja uudestaan: Magnolia, Hyvä tahto, Ben Hur, Seksiä, valheita, videonauhaa
3. Neljä paikkaa, joissa olen asunut: Pori, Turku, Vammala, Punkalaidun
4. Neljä TV-ohjelmaa, joista pidän: Lost, Mullan alla, Teho-osasto, runoraati
5. Neljä paikkaa, joissa olen käynyt lomalla: Vammala, Kanariansaaret, Kypros, Norja
6. Neljä suosikkiruokaani: pitsa, lätyt, tuore tonnikalapihvi, uuniperunat
7. Neljä saittia, joilla käyn päivittäin: Sähköposti, monet blogit
8. Neljä paikkaa, joissa olisin mieluummin juuri nyt: olen ihan tyytyväinen tähän paikaan missä olen nyt.
9. Neljä blogia, joita mainostaa: Mainostan uusia löytöjäni: Viides rooli, avoin suhtautuminen, taidettako?,
PERUSTELE!

Kategoria: minäminäminä 22 kommenttia Kommentoi

Sylvi kirjoitti 27.01.2006 - 16:30

Olen iloinen puolestasi, kun kirjoittaminen luistaa. Antaa palaa vain, kyllähän sitä jälkeenpäin voi sitten panna uusiksi jos siltä tuntuu.

kaura kirjoitti 27.01.2006 - 16:40

Kuulostaa erittäin lupaavalta ja jännittävältä!

Ugus kirjoitti 27.01.2006 - 17:38

Näin on saatu odotukset kohoamaan onnistuneesti. Hienoa!

Eihän sattumia ole, mahtavaa etten ole ainoa joka tämän on huomannut.

SusuPetal kirjoitti 27.01.2006 - 17:59

Hienoa, että kirjoittaminen sujuu ja uudet ovet avautuvat. Jännittävää.

Mikä on sattuman vastakohta? Se, että on tarkoitus? Merkitys? Vai miten te muut käsitätte asian?
Jos näin olisi, että kaikella on tarkoitus, niin siihen en usko, mutta se ei kuulu tähän.

Kaisa kirjoitti 27.01.2006 - 18:31

Luin Uskon, toivon ja kuoleman. Karusta aiheesta huolimatta kuulin siinä kirjoittamisen riemun.

Guruni Risto Ahti kuvaa kirjoittamista - ja elämää - astian tyhjentämisenä. Tyhjään astiaan tulee sitten idea, joka käyttää kirjoittajaa kanavanaan.

Puzzler kirjoitti 27.01.2006 - 19:29

Vänkää! Esimerkiksi tuota oman isoisän kirjeeseen törmäämistä aivan sat... öh, yllättäen, pitänee yksi jos toinenkin ihminen nimenomaan - merkillisenä sattumana. Erittäin kiintoisaa ja mieltä laajentavaa kuulla toisestakin näkökulmasta - ja siitä, miten näkemys ja sattumakäsitys voi samallakin ihmisellä vuosien varrella muuttua.

Jäin nyt kuitenkin tuota Kirstin minun mielestäni jotenkin ristiriitaista sanomaa ihmettelemään... Ensin siis: "kirjastossa käteeni sattumalta osui kirja --- Kummallinen sattuma.", sitten toteamus: "minun elämässäni ei ole tilaa sellaiselle asialle kuin sattuma". Olenko vain tyhmä, kun en oikein ymmärrä? Uskotko siis Kirsti niin, ettei vastaavanlaista voisi itsellesi tapahtua enää uudelleen?

Woody Allenin Match Pointia tulin täällä mainostaneeksi jo ajat sitten. Nyt se näyttää Suomeenkin tulleen, joten uudistan kehotukseni mennä katsomaan. Allen siis sattumaan uskoo ja sen roolia kovasti korostaa - ainakin tämän elokuvan tarinassa. Tämänpäiväisen bloggauksen perusteella olen nyt TODELLA utelias kuulemaan siitä Kirstin arvion!

Tui kirjoitti 27.01.2006 - 19:36

Hienoa, Kirsti, anna palaa. Älä ollenkaan piittaa mitä me lukijat saatamme tulevasta kirjastasi ajatella. Saatamme jopa pitää siitä.

Minulla on ristiriitainen suhde sattumaan. Uskon siihen ja uskon kohtaloon, en nyt keksi parempaa sanaa. Oikestaan haluaisin, että kielessämme olisi jokin sana, joka yhdistäisi sattuman ja tarkoituksen. Sitä, että jokin tapahtuu sattumalta mutta muuttuu merkitykselliseksi.

Arja Mäkinen kirjoitti 27.01.2006 - 20:15

Onneksi olkoon! Keep on going,Kirsti! :D

Noita sanojasi kirjoittamisen suhteen olen odottanut kuin kuuta nousevaa, kuten edesmenneellä mummollani oli tapana odottava asenteensa ilmaista. Sen viistuhatta kertaa olisin potkaissut sinua persuuksille, jos se olisi jotenkin asiaa auttanut. Vaan kun eihän se auta. Tollaset on prosesseja, jotka tulevat sisältäpäin eikä siitä, että joku hokee "joko alat, joko alat, joko pirskale alat...".

Mutta olen kyllä hämmästynyt. Sinäkö pidit Lostista? Tarkoitatko sitä Lostia, josta eka osa tuli eilen telkkarista? Minä en nimittäin pitänyt siitä yhtään. Minusta ohjelma sisälsi tarkoituksentonta väkivallalla mässäilyä, jolla ei ollut mitään tekemistä itse juonen kanssa. Ihmiskuvaus oli todella latteaa ja tehosteefektit cornin yliampuvia. Heinovireisellä jännityksen rakentamisella, sellaisella pikkuhiljaa kammottamisella, teemasta olisi saanut vaikka mitä, mutta kun ammuttiin niin perusteellisesti yli, että koko sinänsä hyvä idea hävisi paisuttelun alle ja kaikki tapahtui niin äkkiä ja niin suurella roiskeella, mäiskeellä, edes taas ryntäilyllä ja muulla kohelluksella, että hommasta meni maku. Eikä näyttelijöissäkään ole kehumista.

En kerennyt jännittää ja luoda mielikuvaa siitä, missä tilanteessa ihmiset ovat. Olen pettynyt ohjelmaan ainakin tähän asti. Idea vaikutti hyvältä, mutta toteutus näyttää olevan ö-luokan räiskintäkamaa, jollei tuosta kunnolla kohene.

Kirsti kirjoitti 27.01.2006 - 20:20

Ihania kommentteja, kiitos niistä. Täytyy heti silti vetää vähän takaisin päin. Ei siitä kässäristä varmaan niin ihmeellinen tule kuin tässä nyt hehkutin. Huomasinpahan vain tänään että asiat joita olen pohdiskellut pidempään putkahtavat nyt esiin fiktiivisessä muodossa, vaikka se ei ollut tarkoitukseni.

Puzzler, tarkoitin sitä että silloin kun otin kirjan käteeni, nimenomaan ajattelin että oli ihmeellinen sattuma saada tällainen viesti ihmiseltä joka oli kuollut liki 20 vuotta ennen syntymääni. Mutta nyt ajattelen, ettei se ollut sattuma, koska en usko että mitään asioita minulle tapahtuisi sattumalta. Olen aikaisemminkin kirjoittanut täällä siitä, ettei sana "sattuma" mielestäni selitä mitään. Se kertoo vain, että emme tiedä emmekä ymmärrä miksi jokin asia tapahtuu.

SusuPetal, en minäkään ehkä usko, että kaikella on tarkoitus. Että tarkoitus on jokin sellainen joka tulee meille kuin manulle illallinen. Ehkä tarkoitus on sellainen, minkä ihminen luo kaikesta siitä mitä hänelle tapahtuu. Kieltämättä ajatukseni ovat vielä hieman keskeneräisiä tällä kohtaa. Luultavasti olen vähän samoilla jäljillä kuin Tui.

Jaa niin, täytyy pitää mielessä tuo Allenin leffa. Magnoliasta muuten olen ehkä juuri sen vuoksi pitänyt niin kovasti koska siinä todistetaan ettei sattumaa ole. Ja kävin muuten katsomassa Brokeback mountainin äsken. Ah. En taida kyetä tekemään pärettä siitä tänään. Enkä ehkä koskaan. Ah ah ah!

Kirsti kirjoitti 27.01.2006 - 20:22

Heh Arja, voi olla että arviosi Lostista osuu oikeaan, mutta totuus on etten ole aikoihin kyennyt katsomaan televisiosta mitään nousematta ainakin pari, kolme kertaa tietokoneelle ja vilkaisemaan josko olisi tullut sähköpostia tai blogeissa tapahtunut jotain. Mutta Lostin aikana jämähdin sohvalle enkä liikkunut edes mainostauoilla, joten tulin siihen tulokseen että kyllä sen täytyi olla hyvä.

mediaopettaja kirjoitti 27.01.2006 - 21:21

Losti on kyllä koukuttava kokemus. Olen Arjan kanssa täysin eri mieltä jokaisesta argumentista, jonka hän esitti. Olen tosin jo katsonut kaikki 24 ekaa osaa. Joskus ihmetyttää miten eri maailmoissa sitä elää kuin jotkut toiset ja joskus ei. Tää nyt oli vaan pakko sanoa.

minh kirjoitti 27.01.2006 - 21:34

Minä iloitsen siitä, että mielessäsi liikkuu asioita uudella tavalla ja saat ne kirjoitettua uudella tavalla myös. Mahtaa olla tavattoman mielenkiintoista. Kurkistaa itseensä uudesta kulmasta.

Minä en voi uskoa sattumaan, koska olen kokenut niin paljon sellaista, että ajattelutapani on radikaalisti muuttunut. En usko kohtaloonkaan, vaan siihen, että kaikilla teoilla on seuraus tai heijastus, se palaa tekijänsä luo jollain tavalla; hyvänä tapahtumana, onnettomuutena, epäonnena, löytöinä, ymmärtämisenä. ja ymmärtäminen onkin se tärkein. En tarkoita, että meidän pitäisi miettiä jokaista tekoamme ja aktiotamme, että minkä reaktio tämä on, minkä vastaliike, minkä negaatio tai toinen puoli, syy, seuraus, karma... Tarkoitan, että minulle oli tärkeää ymmärtää, että en ole noppapelissä pelinappulana, vaan teen itse oman kohtaloni. ja että muutkin ihmiset tekevät. Jos joku ei vaikka halua minua elämäänsä, vaikka kuinka olisin viehättynyt ja ihastunut häneen, niin minun on jossain vaiheessa luovutettava ja tajuttava, että hän rakentaa omaa elämäänsä, eikä minulla ole siinä nyt, tässä, paikkaa. Toisen kerran, toisessa paikassa sitten. Jotenkin näin sen selitän, miten koen "sattumat". Toivottavasti jotenkin ymmärrettävää.
-minh-

Tui kirjoitti 27.01.2006 - 22:06

minh, ajattelussasi on osin samaa kuin omassa ajattelussani. En ole vienyt ajatusta kovin pitkälle, mutta arjen tasolla uskon siihen, että usein omalla käytöksellämme vaikutamme asioihin. Aina ei tietenkään onnistu vaikka olisi kuinka ystävällinen. Mutta esim. jos asioin joissakin virastoissa ja yritän selvittää jotain mutkaa, ei huutaminen ja pottuilu virkailijalle hyödytä mitään. Jos jaksan olla ystävällinen ja ruhallinen, asiat saattavatkin ratketa hieman nopeammin. Uskon siihen, että hyvät teot saattavat tulla takaisin, emme välttämättä aina huomaa miten. Pahat tekomme taas vaikuttavat myös meihin itseemme. Oikeastaan siitä voi vain tehdä päätelmän, että kannattaa olla ihminen ihmiselle, ennköä nyt tarkoita mitään susi-juttuja. Mutta sattuma ja tarkoitus, niiden merkitys on vielä hakusessa, enkä usko että niiden erottelua koskaan voikaan ratkaista.

Kirsti kirjoitti 28.01.2006 - 09:43

Joo minh, en minäkään usko mihinkään sellaiseen kohtaloon jonka joku ulkopuolinen voima olisi minulle määrännyt. Mutta ihmiset voivat luoda oman kohtalonsa. Jälleen esimerkki omasta suvustani. Isoäitini eli aika traagisen elämän, mielestäni. Menetti monta lasta, jäi nuorena leskeksi ja köyhtyi . Ajattelin aina, että hän menetti elämänilonsa siksi että hänelle oli tapahtunut niin paljon kamalia asioita. Kunnes sitten löysin hänen nuoruuden runovihkonsa johon hän oli kirjoittanut runon, jossa hän rukoili Jumalaa, ettei saisi tavallista, tyyntä elämää, vaan paljon vastoinkäymisiä, koska vastoinkäymisissä hän tuntee elävänsä. Minusta se oli aika hurjaa.

Tui, täällä mainostamani filosofi Eero Ojanen tiivisti oman sanomansa juuri muotoon: Ollaan ihmisiksi. Tämä on ollut minunkin mottoni. Aina siihen ei tietenkään pysty, tai siis ihmisyyden huonot puolet puskevat pintaan.

Tui kirjoitti 28.01.2006 - 10:21

Niinhän ne puskevat, mutta mehän ollaankin juuri - ihmisiä. Mehän olisimme pyhimyksiä tai vatsahaavaisia kaikki, jos aina olisimme vain ystävällisiä ja kohteliaita. Minua alkaa joskus hieman hirvittää puhua tuosta "miten kohtelet muita vaikuttaa itseesi", koska siitä saa sellaisen kuvan, että olisin tosiasioita tunnustamaton sinisilmäinen hörhä ja niinhän ei ole. Positiivisuuden ideaa on hyvin vaikea selittää, mutta silti uskon siihen. Tosin oletan myös, ettei positiivisuus tehoa toisiin ihmisiin ja tilanteisiin lainkaan. Luulen kuitenkin, että erittäin monet ihmiset ajattelevat samansuuntaisesti. Joten edelleen: ollaan ihmisiksi.

Kirsti kirjoitti 28.01.2006 - 10:24

Minäkin olen huomannut miten vaikea asiaa on selittää. Minulle on mm. sanottu, että se on teeskentelyä jos olen ystävällinen, vaikka tekisi mieli sanoa suorat sanat. Mutta siis suorat sanathan voi aina sanoa myös ystävällisesti, hyvää tarkoittaen. Sen taas ihmiset helposti mieltävät suoranaiseksi vittuiluksi jos väittää niin tekevänsä.

Minäkin olen huomannut, ettei positiivisuus kaikkiin pure. Mutta olennaista onkin, että se puree minuun. Jos pystyn suhtautumaan ihmiseen ystävällisesti ja kunnioittavasti, se vaikuttaa minuun itseeni vaikka siitä ei olisikaan mitään näkyvää hyötyä eikä mikään asia sujuisi sen paremmin.

Tui kirjoitti 28.01.2006 - 11:29

Minä en jaksa sitä huonoa omaatuntoa ärähtelyjen jälkeen. Läheisten kanssa anteeksi voi pyytää paljon helpommin sen jälkeen kun sen taidon on opetellut, mutta hieman vieraampien kanssa se on hankalaa, kun ei tiedä niiden suhtautumista. Olen itsekin kuullut joskus, että ystävllisyyden voi tulkita mielistelyksi ja nuoleskeluksi. Kommentti oli minusta hyvin loukkaava, koska väistämättä ajattelin onko sanoja juuri sitä mieltä. Minulle ainakin ristiriitaa syntyy siitä, kun omaa italialaistyyppisen temperamentin ja oikeasti tarvitsisi lehmän hermot.

minh kirjoitti 28.01.2006 - 14:36

Minusta se on se tärkeä oivallus, että kun kohtelee muita ystävällisesti ja kunnioittavasti, niin se ei välttämättä vaikuta muiden ihmisten käyttäytymiseen tai siihen, mitä he meistä ajattelevat, vaan nimenomaan itseemme. Silloin pysyy tyynempänä ja positiivisempana, jos kohtelee kaikkia ihmisiä ja eläimiä samallakunnioituksella ja ystävällisyydellä. Koska emme voi muuttaa muuta,kuin omaa käyttäytymistämme ja korkeintaan ajattelumallejamme ja kaavojamme, niin siksi se on tärkeää. Että muutos on henkilökohtainenja samalla universaalinen.
-minh-

Viides rooli kirjoitti 28.01.2006 - 21:54

Näin myöhäisheränneenä (työkiireiden tähden) reagoin vasta nyt. Anna palaa, mitä ikinä kirjoitatkin. Niitä hetkiä, jolloin teksti ei taivu tahdon tai toiveiden mukaan, lienee sinullakin riittämiin. Ja kiitos löydöksi päätymisestä.

dsdsfds kirjoitti 28.10.2008 - 10:24

WoW's previous. 8GB MP3 PLAYER system of player. apple ipod versus player . canon digital camera combat involved . digital camera a ladder-type system . digital cameras where players . dvd player could only advance at . eve isk the expense of other players. ipod This created a brutal . ipod nano competition which . ipod shuffle demanded unreasonable. ipod touch amounts of playing . ipods to reach the top. mp3 tiers of advancement. mp3 player Most players. mp3 players would never be able to. mp4 achieve these goals. portable dvd players simply because of . powerleveling the massive time. powerleveling wow investment. wow I learned . wow gold a lot though. wow gold or remembered . wow leveling learning a lot. wow powerleveling depending on. zubehoer mp3 player how you look at it.

dsffdsdsf kirjoitti 28.10.2008 - 10:25

Don't waste your badges . 1GB MP3 PLAYER on nether. 1GB MP3 PLAYER vortexes . 1gb mp3 players or epic gems. 2GB MP3 PLAYER even though. baladeur MP3 this can significantly . baladeurs MP3 boost your stock of . best mp3 player cash it is . buy mp3 player not worth it. buy mp3 players Many trinkets . digital mp3 player and offhands such as relics. ever quest platinum totems . gold wow and idols cost . lecteurs mp3 a few badges . lineage 2 adena and can be a . mp3 mp4 significant upgrade. mp3 mp4 player These trinkets . mp3 player are essential . mp3 player wholesale in pve . mp3 players and in many cases pvp. mp4 player A usual . mp4 players set up of a pvp/arena . runescape gold geared player is . runescape money that they will carry . wow geld "Medallion of the Horde". wow schnell gold. and a Badge Trinket. wowgold To achieve.

tattoo supply kirjoitti 26.08.2010 - 06:00

Therefore, the first time a clear and distinguish between what is and what the nature of the scar, and then targeted to treat the resulting pain and itch. 8 What is the physical scars physical scars in a very small proportion of Flat Shader Needles the population, which showed wound healing. Scar surface was continuous increase not only in appearance, and local pain, itching and scar contraction also affects the function of movement. Second, know the formation Magnum Shader Needle of scars, we can be the symptoms appear in the tattoo to be analyzed and solved: a tattoo which causes scarring of the factors A, operating factors: the needle too deep, causing injuries to the dermis and germinal layer; the needle density is too large, the skin broken up.