Sarah paiskasi meemillä.   "Eli millainen olisi olosuhteiltaan parempi elämä kuin sinulla on nyt? Kuuluuko filosofiaasi ylipäätään ajatella, että jokin voisi olla paremmin? Missä asuisit, miten ja kenen kanssa ja millaisissa olosuhteissa?"

Itseasiassa filosofiaani ei tosiaan ole kuulunut paljon mietiskellä, millä tavoin toisin ja paremmin elämäni voisi mennä. No haaveilen kyllä, että kirjani myisivät enemmän ja että niistä tehtäisiin televisiosarjoja ja elokuvia. Mutta sekään ei tunnu kovin tärkeältä. Olen hyvin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, siitäkin huolimatta etten ole täysin päässyt eroon kroonisesta alakuloisuudestani. Olen onnellinen, että saan tehdä tätä työtä, se ei ole mikään itsestäänselvyys. Viihdyn nykyisessä asunnossani, sen lisäksi että minusta on ihana asua Portsassa. Kaupungissa asuminen tuntuu maalaisvuosien jälkeen kovin juhlavalta. On hienoa kun joku muu auraa tiet ja jos käy niin ettei hanasta tule vettä, jonkun muun on hoidettava homma kuntoon, se ei ole minun vastuullani. Riittää kun teen ilmoituksen asiasta.

Mutta voisinhan minä tietysti kuvitella itselleni vaihtoehtoisenkin elämän. Esimerkiksi, että asuisin edelleen täällä Portsassa, mutta hiukan paremmin hoidetussa talossa kuin tämä, asuntoni olisi isompi, olisin toimelias ja energinen ja minulla olisi suuri perhe. Minulla voisi olla sekä omia että sijoituslapsia. Olisin ihana äiti. Olisin iloinen ja rohkaiseva ja opettaisin lapseni ponteviksi ja oikeudenmukaisiksi. Minulla olisi oma pitopalvelu joka järjestäisi hauskoja juhlia ihmisille jotka haluavat persoonalliset kekkerit. Värkkäisin ruokaa aamusta iltaan, mutta olisin jatkuvasti liikkeessä enkä muistaisi itse syödä herkkujani, joten olisin hyvin hoikka. Minulla olisi paljon ystäviä jotka kokoontuisivat mielellään minun keittiön pöydän ääreen puhumaan maailman asioista, juomaan viiniä ja kehittelemään valtavia riitoja olemattomista asioista. Mieheni voisi olla ihan sellainen kuin hän nytkin on, paitsi ettei hän kaipaisi ollenkaan omaa rauhaa, vaan nauttisi suunnattomasti siitä kun lapset, sekä omat että lainatut, juoksisivat ympäriinsä ja kiljuisivat. Meillä olisi tietenkin myös runsaasti eläimiä. Koiria, kissoja, kaneja, hamstereita, mitä ikinä lapset nyt vain keksivätkään haluta ja vaihtaisin niiden pahnoja ja ruokkisin niitä valittamatta ja iloiten. Minulla ei olisi lainkaan kilpailuviettiä eikä kunnianhimoa. En kadehtisi ketään. Eläisin vain päivästä toiseen ikuisessa nykyhetkessä ja mikäli joskus osuisi eteen jokin pieni vastoinkäyminen, minä päihittäisin sen nikottelematta.

Olisin kiinnostunut kuulemaan millaisen vaihtoehtoisen elämän Saara itselleen rakentaisi.