Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
09.02.2006 - 07:42
Olen ihmetellyt, miksi olen jaksanut käydä sinnikästä keskustelua ihmisten seksuaalisesta suuntautumisesta blogissa, johon on linkki tuolla Lillukanvarsissa. Ajoittain olen tuntenut itseni naurettavaksi. Olen yrittänyt irrottautua keskustelusta, mutta sitten palaan kuitenkin aina katsomaan. Luen kommentin ja provosoidun vastaamaan. Enkä ymmärrä miksi. Koska periaatteessahan asia ei kosketa minua. Ei se ole minun taisteluni. Minulle pitäisi olla suurin piirtein se ja sama mitä jossain uskonnollisessa yhteisössä ajatellaan. Mutta mollylle vastatessa yhtäkkiä tajusin yhteyden.

Olen tänään menossa tapaamaan paria kansakouluaikaista luokkakaveriani. Ajatukseni ovat olleet   omassa lapsuudessa ja koulumuistoissa (joita on hyvin vähän). Toista koulukaveria en ole nähnyt edes vilaukselta yli kolmeenkymmeneen vuoteen, toisen näin ohimennen Stockmannilla muutama viikko sitten. Olen muistellut ikävää opettajaamme ja jäsentänyt vähiä muistojani uudestaan heiltä saamieni joidenkin uusien tietojen perusteella (olemme lähetelleet sähköpostiviestejä). Olen ollut niin keskittynyt muistelemaan itseäni 9-10 vuotiaana, etten ole tullut ajatelleeksi miten meillä kolmella on yhteys vähän myöhäisemmältäkin ajalta. Olimme kaikki 70 luvun puolivälin tienoilla tekemisissä juuri viidesläisen herätysliikkeen kanssa. Mutta en ole henkilökohtaisesti ajatellut asiaa paljonkaan sen jälkeen kun pystyin kyseisestä liikkeestä irrottautumaan. Muistan että oli suuri helpotus tajuta, ettei minun tarvitse välittää siitä liikkeestä. En tarvitse niitä ihmisiä, enkä mitään muutakaan mitä kyseinen liike edustaa. Se ei juuri ole kummitellut mielessäni sen koommin.

Mutta nythän se kummittelee. Ja tajusin yhtäkkiä, etten ole halunnut ajatella sitä asiaa, enkä ole oikein voinut antaa itselleni anteeksi sitä että olen ollut niin tyhmä. Että olen joskus ollut niin yksinäinen ja seurankipeä, että olen muodon vuoksi pyörinyt mukana porukassa jonka maailmankatsomusta en jakanut. Että olen istunut nuortenilloissa ja raamattupiireissä sen vuoksi, että jotkut kaveritkin olivat siellä. Että kävin niissä illoissa mieluummin kuin istuin kotona yksin omien ajatusteni kanssa. Aina kun törmään viidesläisiin tai muihin herätyskristillisiin tyyppeihin, minut valtaa ärtymys. Mutta nyt tajuan että oikeastaan olen ärtynyt itselleni. Inhoan omaa nuorta, kaipaavaa itseäni joka tyytyi niin vähään ettei se oikeastaan ollut yhtään mitään.




SusuPetal kirjoitti 09.02.2006 - 08:14
Aika vapauttava havainto, vai mitä? Sellainen havainto, jonka takia ei tarvitse enää jäädä siihen menneeseen, ei harmitella sitä.
Niin, ja olet kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampi, ei pieni asia sekään.
kaura kirjoitti 09.02.2006 - 08:27
Olet jo nuorena ollut antropologi ja osannut yhdistää osallistuvan havainnoinnin siihen, että tarvitsit ihmiskontakteja. Tuskinpa koskaan myöhemmin sinulla olisi ollut mahdollisuutta tutustua vastaavaan suljettuun yhteisöön.

Yritän nyt kömpelösti ilmaista, että antamiesi tietojen perusteella voisi ajatella, että nuori Kirsti on löytänyt haastavan, mutta toimivan ja antoisankin ratkaisun senhetkiseen, hyvin vaikeaan tilanteeseen.

Omat muistoni, lapsuuteni, nuoruuteni alkoivat palautua vasta, kun aloin suhtautua itseeni hyväksyvästi ja ymmärtävästi, eli asetuin nuoren itseni puolelle. Sitä ennen olin itse ollut itseni ilkein, anteeksiantamattomin kriitikko eikä se ollut oikein terveellistä.

Tämä ei tietenkään ole mikään patenttiasenne, joka toimisi sinulla, mutta päätin kumminkin hiukan demonstroida, jos siitä irtoaa vaikka sitten EI AINAKAAN TUOTA -inspiraatiota :-) Siitäkin on ihmiselle hyötyä, kun tietää, mitä ei ainakaan ja siksi on mukavaa, kun ajatukset virtailevat.
Kirsti kirjoitti 09.02.2006 - 08:33
Oi kaura, ihana näkökulma ajatella itseään antropologina jo nuoresta pitäen. Nyt tavallaan näen yhteyden myöskin nuoruudenkokemusten ja myöhempien opintojen välillä. Jotka minulle ovat aina näyttäytyneet lähinnä sattumana. En koskaan oikein ymmärtänyt miksi opiskelin uskontotiedettä, siis muusta syystä kuin että sinne oli helppo päästä opiskelemaan.

Joo, minäkin olen itseni armoton kriitikko. Itsekritiikki on tietenkin hyväkin asia olemassa, mutta armoakin pitäisi osata antaa.

Joo SusuPetal, minulla on sellainen tunne kuin jotain olisi avautunut, elämä virtaa jotenkin vapaammin.
Tui kirjoitti 09.02.2006 - 08:59
Huomenta! Käsi sydämelle, kuinka moni meistä voi häpeilemättä muistella nuorta itseään? Lähes kaikkien olemme nuorina käyttäytyneet tavalla, joka nostaa vaimean häpeän punan poskille. Toisille tietenkin syvemmän. Minä olen aina hieman kadehtinut niitä, jotka voivat katsoa nuorta itseään lempeästi hymyillen, ulkopuolelta.
ex-viidesläinen kirjoitti 09.02.2006 - 09:16
Viidesläisen rippikoulun käyneenä ja siitä kauas etääntyneenä (näkymättömiin) olen silti kiitollinen yhdestä asiasta. Hyvä ja paha näytettiin nuorelle selkeästi. Vieläkin jyskyttää, kun pahoin teen. Mutta samalla itsesyyllisyys kuluttaa, ei vain minua, vaan myös heitä, joilta ei lakkaa pyytämästä anteeksi.
Kirsti kirjoitti 09.02.2006 - 09:25
Niinpä Tui. Jostain syystä sitä vaan voi jotenkin armolllisemmin suhtautua muiden pieniin typeryyksiin kuin omiinsa. Ehkä sitä haluaisi itse olla virheetön. Typerä haave, tietysti.

ex-viidesläinen, se siellä tosiaan näytettiin. Mutta oma kokemukseni on, että maailmassa saa vain entistä pahempaa jälkeä aikaiseksi jos alkaa käytännössä toteuttaa niitä oppeja. Koska valintaa ei yleensä pääse tekemään täydellisen hyvän ja täydellisen pahan väliltä, vaan joutuu valitsemaan pienemmän pahan ja sen isomman pahan välillä.
Anu kirjoitti 09.02.2006 - 09:49
Miten hyvä ja paha käytännössä näytettiin ja erotettiin toisistaan?

Minä kun en usko, että ne ovat kovin selkeästi erotettavissa toisistaan - tai että sellaista jakoa edes voi tai kannattaa tehdä.
Kirsti kirjoitti 09.02.2006 - 09:51
Eiväthän ne olekaan. Mutta nämä ihmiset ajattelevat niin, että heteroseksuaalinen avioliitto on hyvä, jokin muu ihmisten välinen liitto paha. Se on hyvin selkeä ja helppo näkemys ja oikein tekeminen muuttuu hyvin helpoksi. Ei tarvitse kuin mennä naimisiin ja olla hyppimättä vieraissa, niin ei tule tehneeksi syntiä.
Kirsti kirjoitti 09.02.2006 - 09:56
Mutta muistan miten minua vaivasi tuolloin käsky "älä tapa", joka mielestäni oli varsin selkeä, mutta kuitenkin uskovaiset pojat menivät armeijaan käsittääkseni opettelemaan tappamista. Tappaminen sinänsä oli väärin, mutta maanpuolustuksellisista syistä johtuva tappaminen oikein. Kai sitäkin jotenkin Raamatulla perusteltiin, mutta se tuntui vähän sekavalta.
Kops kirjoitti 09.02.2006 - 10:07
Olipa verrattomat postaukset! Minulle tuli valtavat voimavarat elämään siinä vaiheessa kun aloin tajuta että kaikki vaikeudet, kärsimykset jne. mitä olin lapsuudesta asti kokenut, kuten me kaikki omiamme, ovat minulle ymmärryksen ja wiisauden lähde. Ne ovat minulle arvokasta tietotaitoa nyt muita ihmisiä ohjatessani työssäni. Puhumattakaan siitä että omat elämäntaidot karttuvat kun on vapaa valoisa avoin tutkiva mieli ja asennoituminen, eikä kanna mennyttä raskaana painolastina, vaan päinvastoin ammentaa sieltä oppia. Ihme muuten miten muistot voivat päässä muuttaa ilmettään kun niitä katsookin toiselta kantilta.
Kirsti kirjoitti 09.02.2006 - 11:11
Aivan Kops. Ja juuri tuota olen nyt ihmetellyt, miten eri valossa tapahtumat näyttäytyvät kun saa uutta tietoa ja voi katsoa asioita uudesta näkökulmasta.

Itsellä on jo aikaisemmilta elämänvaiheilta kokemusta myös siitä, miten joidenkin menetysten ja pettymysten sureminen voi antaa tilaa myönteisille muistoille. Aivan kuin ne hyvätkään asiat eivät olisi päässeet esille sen vuoksi että halusin padota surut ja pettymykset, olla kokematta niitä.
Arawn kirjoitti 09.02.2006 - 11:38
Uskontotiedettä helppoa päästä lukemaan? Eihän tänne pääse kuin 12% pääsykokeeseen osallistuneista. :P
Kirsti kirjoitti 09.02.2006 - 11:45
Ajat ovat ilmeisesti muuttuneet Arawn. Pyrin v.1980 Turkuun. Pieni laitos, vähän pyrkijöitä. Vielä helpompi olisi ollut päästä lukemaan folkloristiikkaa.
Silja Orvokki kirjoitti 09.02.2006 - 17:07
Kirsti,anna itsellesi anteeksi. Minäkin annan itselleni anteeksi sen, että samoissa ikävuosissa liityin vapaaehtoisesti Jehovan todistajiin. Vain sen vuoksi, että siellä oli tuttuja. Järkevöidyin sitten parikymppisenä. Olen ajatellut, että tämä vaihe oikeastaan suojasi minua nuoruuden muilta hullutuksilta (yhden yön suhteet, alkoholi, ym.). Ne aloitin vasta yli kaksikymppisenä, jolloin toivottavasti oli jo vähän järkeäkin päässä.
molly kirjoitti 09.02.2006 - 21:02
Älä sentään hyvin argumentoituja lillukanvarsikeskusteluja jätä oivalluksen pyörteissä. Auttaakohan itseinhoon jos ajattelee ettei ole jossain elämänvaiheessa ollut oikeastaan vaihtoehtoja.. pitänee kokeilla. Oivallukset ainakin jäsentävät elettyä elämää.
Kirsti kirjoitti 09.02.2006 - 21:22
Silja Orvokki, tuo on muuten totta. Koska olin kyllä nuorena niin kajahtanut, että viina ja yhden yön suhteet olisivat taatusti vieneet minut hullujen huoneelle.

Molly, ei ole pelkoa että jättäisin.

En tiedä mikä siihen itseinhoon oikeastaan auttaisi. Pitää pohtia.
ill. kirjoitti 11.02.2006 - 00:05
kuulostaa hirveän tutulta. ja uskomisen asia se minunkin möhlintäni oli, vaikka en oikeen voinutkaan tuntea sitä juttua omakseni kun oli niin paljon muutakin mieenkiintoista. onneksi varsinainen ryhmän osaksi valuminen osui sellaiseen rajatilaan jossa jotenkin älysin valita paremman tien vaikka koville otti, ja käänsin takkinikin melkein samantien. valitseminen on aina ollut vaikeaa, varsinkin jos valinnasta on kiinni kuuluuko johonkin vai jääkö yksin. O_o

en ole vieläkään päässyt asiasta täydellisesti irti tai yli kun joskus vielä tulee niitä hetkiä joina ajattelee että jonakin päivänä voi olla hyödyllistä että säilytän tämän ja tämän ja tuon, ja muita kammottavia tunteita, enkä voi oikein myöskään antaa itselleni anteeksi vaikka juttu onkin selitettävissä olosuhteilla jotka ajoivat tiettyyn suuntaan jne. no jokatapauksessa on lohdullista tietää etten ole ainut joka nuoruudessaan oli kajahtanut.. :)
Kirsti kirjoitti 11.02.2006 - 07:56
Heh ill, eikö ole hiukan kummaa saada lohtua siitä ettei ole ainoa nuoruudessaan kajahtanut? Luulisi paremminkin, että sitä olisi murheissaan muiden puolesta. Mutta niin se tosiaan on, että tieto joidenkin muiden samanlaisista kokemuksista lohduttaa. Minuakin on lohduttanut kaikki nuoruudenhairahdustunnustukset jotka tässä ketjussa on tehty.
tattoo supply kirjoitti 26.08.2010 - 06:51
Tattoo of the disadvantages: 1. May make someone with a strange or weird eyes looking at you, or give rise to dissatisfaction with family members (used to it, because the tattoos and his girlfriend broke up and my wife is also a lot of Magnum Shader Needle divorce, but have not heard so sever the relationship between father and son, huh, huh:) 2. When not soldiers, not the civil service examination, might not join the party line, that may affect your MS Needle Mg2 job (see you are not going to join the army or civil service exam, but I try However, my primary stabbed himself in the hands of a map, but still successfully joined the Young Pioneers, also Curved Ms Needles became a team leader) 3. please a good, good health, professional ethics of the tattoo is for you to spend a lot of tattoo money (the Chinese yuan general range of size 100-30000 bar) .
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Sivut
Lisätietoja
laskuri

>
Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta